Paluu kouluun - muistoja menneestä

[Katjushka]

Hui VoDKa,
älä nyt ymmärrä väärin, mutta erittäin suuri kiinnostuksesi Columbineen ja uusi projektisi, johon liittyy hiipeltäminen mustiin pukeutuneena vanhalla yläasteellasi karmii hiukan.
No, toivottavasti reissu meni mielestäsi hyvin ja karkotti huonoja muistoja.
Itse kävelin ala- ja yläasteeni vierestä muutama kuukausi sitten. En ole sitä pitkään aikaan nähnyt ja kovin pieneltä näytti nyt koko koulu.

[rimma]

Hih. En tiedä miksi naurattaa vaikka koulu on ollut kova paikka mulle aina. JOtenkin kai huomasin ja tajusin että ne ajat on muuttuneet. Nykyään amiskassa on vähän eri meno. Vähän. Kai se helpottaa nyt kun huomaa miten kauan siitä on mennyt ja että tosiaan ei siihen tartte palata. Vaikka toisinaan toivon että saisin käydä yläasteen uudelleen. Motivaatio on nyt eri.

Koulukiusaamista lukuunottamatta koulu oli aina hyvä paikka päästä pois kotoa jossa oli paha olla. Vaikka kiusaaminen jatkui niin silti oli helpompaa oll akoulussa kun kotona.
Sitten koulukodista jäi sellaset arvet että pelkäsin opiskelua lähes. Kaikki se kirjojen esiinottaminen ja tunnelma alkoi ahdistaa. Tuli mieleen se miten pakotettiin opiskelemaan samassa luokassa 20 muun kanssa kun meno oli suoraan villistä lännestä. Yritäppä siinä sitten. Kuitenkin vauhtiin päästyä keskiarvo nousi yhdellä numerolla ja se vaiva kannatti.

kouluihin on aina liittynyt minulla jotain pahaa ja sellaista jota en ole voinut käsitellä. Tekisi kovasti mieli mennä käymään esim. vanhalla yläasteella ja kurkata millasta meno on nykyään. Ihan mielenkiinnosta myös omaa oloa tarkkaillen. Amiskassa kuitenkin jokainen opiskelee sitä omaa aihettaan eikä se ole pakollista. Siksi meno on eri.

Saattaisi tehdä hyvää käydä läpi vanhoja koulurakennuksia ja samalla niitä tunteita. Ei paha idea ollenkaan. Koulukodisa en halua käydä enää ja ala-aste on purettu joten jää yläaste. Ehkäpä otan sen missioksi. Hmm.