MURHA.INFO

Bombay kirjoitti: Täysin pyytettömiä juttuja tulee kyl todella harvoin tehtyä, annan kyllä aina rantojen miehille muutaman euron jos pyytävät sitä suoraan Kossu-pulloon.

Tämä on ainoa pyyteettömyyden laji jota olen harrastanut siitä lähtien, kun tsunamihuijauksen jälkeen lakkasin antamasta rahaa keräyksiin. Kaikki muu on jotenkin yhteydessä itselle tärkeiden asioiden ajamiseen.

Sirpa kirjoitti: Ehkä kaikkein lähimpänä totuutta olisi vastaus: ei minkäänlainen

Ei siis olisi ahdistanut pätkääkään katsoa vierestä, kun Maijaa kiusataan omalla työpaikallaan? Okei... no, meitä on moneen junaan.

joey kirjoitti:

Sirpa kirjoitti: Ehkä kaikkein lähimpänä totuutta olisi vastaus: ei minkäänlainen

Ei siis olisi ahdistanut pätkääkään katsoa vierestä, kun Maijaa kiusataan omalla työpaikallaan? Okei... no, meitä on moneen junaan.

Minä voin sanoa tuohon omalta osaltani, että luultavasti ei olisi ahdistanut. Tietenkin riippuen ihan siitä kiusauksen määrästä ja siitä, että miten se vaikuttaisi omaan työtahtiini/senhetkisiin tuntemuksiin. Ehkä sitten olisin voinut karjaista jotain varsin epäkivaa kiusaajille jos olisin juuri keskittynyt johonkin todella kovasti ja kiusaamisäänet olisivat kantautuneet väkisillä korvaan - senkin tekisin siis vain itseni vuoksi.

Mutta siis, jotta en olisi mielestänne täysin sydämetön, niin olen tehnyt ja olen jättänyt tekemättä. Kummankin hyötysuhde on siis ollut 0. Niistä jutuista mitkä jätin tekemättä olisin saanut paljon, mutta toisaalta myös olisin pahoittanut aika roiman kasan ihmisten mieliä.

VoDKa,

työpaikalla viisi naista käyttää suurimman osan päivästä Maijan arvosteluun ja kaluamiseen

, eli eiköhän se olisi sunkin työpäivää jotenkin häirinnyt

Joey: en ole koskaan kokeillut olla puuttumatta, kun olen ikäni toiminut tämän moraalini ja arvomaailmani mukaan, en siis tunne ahdistusta, enkä tiedä mitä se on. Määrittelisitkö tarkemmin sanan ahdistus?

Mielihyväperiaatteeseen perustuva toimintamalli on vieras, tuntuu kuin ihmiset ajattelisivat, että mitään muuta toimintatapaa ei olekaan kuin tyydyttää haluja ja tarpeita, tätä kautta ihminen joutuu kierteeseen, ja hänen itsemääräämisoikeutensa kaventuu - tälläinen tunne tulee, kun katsoo tätä elintasohässäkkääkin.

Jälleen keskustelua, joka voi aiheuttaa paljon väärinkäsityksiä, joten lisään: tämähän ei tietenkään tarkoita, että olisin toiminut aina ja joka hetki omastakaan mielestäni oikein, mutta armahdan myös itseni tuomiolta: kun yrittää kaikkensa ja tekee parhaansa, ei keneltäkään voida vaatia enempää.

Sirpa kirjoitti:Joey: en ole koskaan kokeillut olla puuttumatta, kun olen ikäni toiminut tämän moraalini ja arvomaailmani mukaan, en siis tunne ahdistusta, enkä tiedä mitä se on. Määrittelisitkö tarkemmin sanan ahdistus?

Mielihyväperiaatteeseen perustuva toimintamalli on vieras, tuntuu kuin ihmiset ajattelisivat, että mitään muuta toimintatapaa ei olekaan kuin tyydyttää haluja ja tarpeita, tätä kautta ihminen joutuu kierteeseen, ja hänen itsemääräämisoikeutensa kaventuu - tälläinen tunne tulee, kun katsoo tätä elintasohässääkääkin.

Ahdistukseksi määrittelisin sen tunteen, mikä ainakin itselleni tulisi jos työpaikallani syrjittäisiin Maijaa, Marjaa tai jotakuta muuta, ellen asialle tekisi jotain.

Otat tuon mielihyväperiaatteen liian kirjaimellisesti. Kyse on siitä, että ihminen kyllä toimii sataprosenttisesti omien tarkoitusperiensä mukaan, tavoitellen omaa hyvää oloa, mutta ei tiedosta sitä. Ei kyse ole siitä, että kylmästi toisten kustannuksella pyrittäisiin kohti voittoa. Esimerkiksi: mieheni rakastaa ruoanlaittoa ja kokkaa mieluusti suurellekin joukolle. Käyttää itseasiassa kaikki ruoanlaittomahdollisuudet hyväkseen ja laittaa aina ruokaa, kun meille joku tulee kylään. Olen kysynyt mieheltäni, miten hän viitsii nähdä niin paljon vaivaa muiden eteen. Hän on selittänyt asian niin, että ottaa mieluiten päävastuun muiden ruokkimisesta, koska silloin ainakin tietää muiden syöneen hyvin ja olevan kylläisiä. Itsekkäistä lähtökohdista hänkin siis lähtee, vaikka suitaan maiskutellen meiltä poistuvat vieraat hänen itsekkyydestään ehkä eniten hyötyvätkin

Ehkä puhumme samasta asiasta: sinä sanot sitä kirjaimellisesti ottamiseksi jota itse kutsuisin tiedostamiseksi. Otit esille käsitteen "hyvä olo" (=ei ahdistusta) on mielestäni eri asia kuin mielihyvä. Saisin huonon olon, jos en tekisi mitään ja näkisin Maijaa kiusattavan. Se on sopiva muoto.

Sirpa kirjoitti:Oletko Sinä koskaan tehnyt mitään sellaista, mistä et periaatteessa ole hyötynyt? Miksi olet tehnyt?

Tottakai olen tehnyt. Olen esimerkiksi pelannut pitkävetoa ja hävinnyt. Jaa miksi olen tehnyt niin? No rahallista voittoa tavoitellakseni tietysti.

Vai pitäisikö kysymyksen olla: Oletko tehnyt mitään sellaista, mistä et ole tavoitellut itsellesi hyötyä?

Olet oikeassa. Ehkä pitäisi tosiaankin olla. Jatkan edelliseen: se tavoitteleeko ihminen hyvää oloa tai halujen tyydyttämisen kautta mielihyvää taitaa tässä olla juuri se ero. Kaikille ehkä tuo jälkimmäinen ei tuota hyvää oloa. En tiedä. Kuten, joey, totesit, meitä on moneen junaan.

ShipWreck: näin minäkin sen häviön aina itselleni perustelen! (Käänteinen lause tuohon edelliseen.)

Käsittäisin kuitenkin "hyvän olon" olevan jokin kokonaisuus monesta asiasta, eikä vain yksi tunne? (Ehdottomasti itsekkäistä lähtökohdista minunkin ajatukseni lähtee.)

Kertokaa nyt joku saako halujen tyydyttämisen kautta (mielihyvä) myös hyvän olon? Eikö siitä tule kierre, jolloin haluaa aina vain lisää?

ABC kirjoitti:

Bombay kirjoitti: Täysin pyytettömiä juttuja tulee kyl todella harvoin tehtyä, annan kyllä aina rantojen miehille muutaman euron jos pyytävät sitä suoraan Kossu-pulloon.

Tämä on ainoa pyyteettömyyden laji jota olen harrastanut siitä lähtien, kun tsunamihuijauksen jälkeen lakkasin antamasta rahaa keräyksiin. Kaikki muu on jotenkin yhteydessä itselle tärkeiden asioiden ajamiseen.

mä en oo antanu rahaa keräyksiin enkä kadunmiehille. mun mielestä rahan jakaminen ei sinällään tuo edes sitä hyvän omantunnon fiilistä. siksi suosittelisinkin esmes vaihtoehto-joulun viettoa: SPR järjestää ruokakassien pakkaamista ja jakoa lähes jokaisella paikkakunnalla suomessa.
"think global, act local". ruoat ovat kaupoista hyllyille jääneitä tuotteita, jotka kauppiaat lahjoittavat jaettavaksi (ei päiväyksen ylittäneitä, vaan ns. sesonkiruokia joita ei enää joulun jälkeen saada kaupaksi). niitä saa noutaa SPRn jakopisteestä työttömät, yksinhuoltajat, eläkeläiset ja muut "vähävaraiset". SPR on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton taho, eli mitään jeesustelua ei tarvitse kuunnella (ellei halua). Tonne jakelupisteeseen kokoontuu muutenkin paljon yksinäisiä ihmisiä, juodaan kahvia ja syödään puuroa ja lauletaan joululauluja
mä oon viettäny monta joulua tälleen täällä jyväskylässä. kaverit lähtee toisiin kaupunkeihin perheensä luo ja mä oon hoitanu niiden lemmikkejä ja kastellu kukat ja sit illalla menny paikalliseen baariin juomaan tuopin guinnesia joulun kunniaksi

olen ensimmäistä kertaa työurani aikana puolustanut työtoveriani, josta alkuun en pitänyt ollenkaan. enemmänkin halveksuin häntä osaamattomuuden takia, mutta aikaa kuluu ja mieli muuttuu, olen alkanut pitää tästä työtoverista, kun olen lopulta keskustellut "henkeviä" eräässä yövuorossa ja hänen kerrottua omasta elämästään, olen ymmärtänyt mistä ne kaikki inhoamani teot ovat kummunneet.

työtoverini on kieltämättä hiukan hajamielinen ja osaston luonteeseen nähden, taidot eivät ole sillä tasolla millä pitäisi, mutta ihmisenä hän on kovasti viime aikoina kärsinyt ja joutunut koville siviilielämässään ja siihen vielä kaikenlisäksi muut osaston työntekijät ovat ottaneet k.o työtoverini hampaisiinsa ja menossa on joukkolynkkaus.
puhutaan räävittömästi paskaa selän takana, vedetään omia johtopäätöksiä ihmisen puheista ja tekemisistä, keksitään valheellisia tarinoita, joilla voisi mustamaalata ihmistä entistä enemmän. silmitöntä riepottelua päivästä toiseen ihmiselle, joka ei ole ansainnut moista kohtelua. kaikkein naurettavinta asiassa on, että ne jotka kaikkein eniten mässäilee tämän ihmisen tekemisillä on ihan yhtä huolimattomia työssään ja ihan yhtä toistaitoisia, eli ei olisi todellakaan varaa haukkua muita sellaisesta mitä ei itsekään osaa tai tiedä.

olen itsekin joutunut vastaavanlaisen kohtelun uhriksi ja viikonloppuna ensimmäistä kertaa suivaannuin tästä kohtelusta työtoverini puolesta niin, että laukaisin kesken pahimman turvan rääpimisen, että ei kannattaisi puhua paskaa selän takana, kun itse et ole yhtään parempi.

no tästähän ei ole minulle mitään hyötyä, päin vastoin saan aivan varmasti paskaa niskaani siitä hyvästä ja mut leimataan tämän ihmisen "liittolaiseksi" ja saan samat spekuloinnit omalle kohdalle jossain vaiheessa, mutta joskus on pakko puolustaa sitä, joka ei siihen itse pysty, oman edun tavoittelu ei ole aina paras vaihtoehto ja pelkuruus on raukkamaista....

Mielnkiintoista on se, jos hyvä mieli lasketaan oman evun tavoitteluksi. Annat jollekin jotain --> tulee itselle hyvä mieli, kun toisellekin tulee. Puutut työpaikkakiusaamiseen --> Millainen mieli tulee, jos et puuttuisi?

mulla ainakin omatunto soimaa, kun annan muiden rääpiä sellaisen asioita, joka ei ole paikalla puolustamassa itseään.

Meinasin vastata, että olen vienyt löytöeläintalolle ruokaa ja peitteitä eläimille annettavaksi, mutta hyödyinhän minä siitä itsekin, kun sain sitten siellä silitellä killejä ja sehän vähentää taas stressiä jne...

tässähän pitäisi ryhtyä sitten ihan tunteettomaksi...olen muuten itse monta kertaa asettunut kiusatun taakse sekä koulussa että työelämässä ja usein on satanut paskaa omaan niskaan mutta se on ollut väliaikaista..en voi vaan vierestä katsella kun porukat puhuu täyttä sontaa jonkun selän takana ja levittelevät juttuja muuallekin. Mulla on ollut hyvin epämiellyttävä tapa "paljastaa" nää ihmiset sellaisessa paikassa jossa on paljon ihmisiä ja tää kiusattukin paikalla..on se outoa kun yleensä yks niistä kiusaajista kuitenkin on esittävinään tälle kiusatulle että on hyvä ystävä...ne on aika noloja hetkiä en yleensä ole edes tän kiusatun ystävä eikä musta tuollaisen jälkeenkään välttämättä tuu sellaista mutta mun mielestä kukaan ei ole niin hirveä että ansaitsee tuollaista kohtelua...eikä mua kyllä kiinnosta niiden kiusaajienkaan ystävyys millään tavalla...tällä tavalla mun ystäväpiiri on pysynyt aika miehekkäänä mutta on siellä muutama tosi kiva naispuolinenkin joukossa

kun tekee jotain mukavaa toiselle niin tottahan toki siitä tulee hyvä mieli..se ei ole useinkaan se tavoiteltava asia mutta tulee sitten ilmaiseksi siinä sivussa....