MURHA.INFO

Tiina kirjoitti:Eikö tuossa elinluovutuksessakin ole joku ikäraja sentään?

Suomessa tehtävät elinsiirrot:
Munuaissiirtoja noin 190 vuodessa (uusia potilaita yli 200 vuodessa).
Maksansiirtoja noin 30 vuodessa (uusia potilaita n. 50 vuodessa).
Elinsiirtojonossa oloaika noin 11 kuukautta.
Suomessa ei ole ikärajaa elinsiirroissa; potilaan kunto ratkaisee.
Suomessa elinluovuttajia on vuodessa noin 100. Lähde

niin siis itse tarkoitan tietenkin tällä elvytyskiellolla Howlerin mainitsemaa hoitotestamenttia, joka kieltää turhan ja kärsimyksiä pitkittävän hoidon. totta kai saa elvyttää, jos näette mun kaatuvan suorilta jaloilta elottomaksi, mutta jos löydyn jostain kaseikosta asystolessani ja elvytätte niin voin luvata, että kummittelen lopun ikääni sille avuliaalle aatulle!!!!!

Niin en minäkään sitä tarkoittanut että jos mahdollisuus olisi elvyttää vielä ja prosentit olisi hyvät niin miksipä en haluaisi toista tilaisuutta. Täällä eletään kuiteskin vaan kerran niin täytynee ottaa kaikki siitä irti.
Meinasin lähinnä sitä että jos oikeesti olisin ihan vihannes taikka joku muu todella vakava joka heikentäisi elämänlaatua lähelle nollaa. Elikkä elvytyskieltoa en välttis haluis. Tai.. Hmm tämä on hiukka monimutkainen juttu.
Taas elintenluovutus ei olisi mulle mikään vaihtoehto vaan ihan selviö. Mitä hittoa minä niillä sisuksilla edelleenkään teen kun olen kuollut. On monia hyviä ja vähemmän hyviä ihmisiä eri tilanteissa jotka vielä pystys elämään kunnolla jos vaan jokin elin saataisi vaihdettua.
En ole elämälle niin katkera että haluaisin kostaa oman kuolemani pihtaillen sisuksiani. Itse saattaisin jopa joskus olla tilanteessa jossa odottelen uutta elintä.
Tuosta elvytyksestä en ole ihan varma. Eihän sitä siinä tilanteessa kun alkaa elvyttä voi tietää että miten tulee käymään. Elpyykö täysin vaiko jää pahaan jamaan. Kun kerta eutanasia ei ole mahdollinen täällä.

^Tuosta elinluovutuksesta on aika vähän informaatiota ja keskustelua muutenkin...
Luulenpa ,että monikin olisi valmis antamaan luvan tuohon ja jeesaamaan kanssaihmisiä kuolemansa jälkeen, mutta ei vaan tule asiaa ollenkaan ajatelleeksi.
Kuka sitä nyt omaa kuolemaansa haluaa ajatella.
Muistan kun jo vuosia sitten erään tietämäni perheen poika joutui onnettomuuteen ja sairaalasta soittivat sitten vanhemmille, että saako ottaa elimiä, kun on aivokuollut...
Silloin tuntui aika kauhealta, mutta saivat luvan ja kyllähän sieltä oli sitten maksaa ym. toimivaa osaa saatu.

minua muuten sylettää tällaisissa tilanteissa, kun ihmiset alkaa jauhaa "vedättekö te töpselit irti?" ei helvetti...

Löytyy muuten Exitus ry., noin muun muassa...