^Ulkopuolinen massa voi myös toimia ylimääräisenä tekijänä, joka puskuroi tuomioistuimen mahdollisia virheitä. Mitä suljetumpi tuomioistuinkäsittely on, sitä enemmän täytyy luottaa siihen, että tuomioistuin tekee 100-prosenttisen oikeita päätöksiä. Mitä julkisempi aineisto on, sitä todennäköisempää on, että jos aineistossa on virhe/virheellinen johtopäätös, se huomataan.
Luulisin, että lain kannalta oikeudenkäyntien muutos julkisempaan suuntaan lienee perua juuri siitä ajattelusta, että on ymmärretty suljettujen järjestelmien vaarallisuus. Tässä sitten taistellaan kaksiteräisellä miekalla siitä, missä kohtaa julkisuus polkee liikaa yksilön oikeuksia vastaan.
Jos nyt nimenomaisesti tarkastellaan pelkkiä videoita, mielestäni ei ole hyvä, että tarkoin valitut lehdistön edustajat pääsisivät näkemään näitä videoita tuomioistuinkäsittelyn aikana ja sitten raportoimaan niistä mahdollisesti biasoituneita käsityksiään lukijoille. Eikö tämä juuri johtaisi siihen, että ns. suuri yleisö olisi entistä riippuvaisempi median mielipiteestä?
Perusajatukseni tässä siis on, että mitä avoimempi järjestelmä on, sitä herkemmin virheet havaitaan ja sitä herkemmin niihin puututaan. Pääsääntöisesti on erittäin hyvä, että lehdistöllä olisi mahdollisuus päästä samaan aineistoon käsiksi kuin tuomioistuimella lukuun ottamatta salatuiksi määrättyjä osioita. Samoin pääsääntöisesti mielestäni on hyvä, että myös tavallisella kansalaisella on pääsy täsmälleen samaan materiaaliin.
Oma rajanvetoni ei menisi sinänsä äänitteissä ja videoissa vaan niiden sisällössä. Jos jonkin äänitteen/videon sisällön katsotaan loukkaavan yksityisyyden suojaa, niin sitten vastaavan tasoista materiaalia ei saisi julkistaa tekstinä/kuvina/tms. Eli sisältö ratkaisee, ei muoto.
Totta kai haluaisin tutustua Ulvilan keissin tunnustusvideoon ja äänitteeseen. Onko täällä foorumissa joka, joka ei haluaisi?
