MURHA.INFO

Todellakin sydäntä riipaisee, kun ajattelee, mitä kaikkea vanhin tytär on joutunut kestämään. Häntä on syyllistetty, nöyryytetty, painostettu ja haukuttu valehtelijaksi ja vastaanhangoittelijaksi (mm. ne Pekka Lehdon dokumentissa osittain nähdyt itketyskuulustelut 2009). Ja ihan vain siksi, että hänen todistajanlausuntonsa ja hänen kuulusteluissa antamansa vastaukset eivät ole sopineet poliisin ajamaan narratiiviin. Paljon on mahtunut kärsimystä nuoreen elämään, eikä piina välttämättä pääty vielä korkeimman oikeuden ratkaisuunkaan (kauankohan sitäkin joudutaan vielä odottelemaan?).

Joki-Erkkilästä vielä: Jos muistatte, niin Lehdon dokumentissahan Anneli sanoo, että MJE oli oikeudelle esittämässään asiantuntijalausunnossa väittänyt paitsi hänen, äidin, niin myös tämän vanhimman tyttären molempien yksissä tuumin kiduttaneen pienempiä lapsia.

Em. "asiantuntijatietoa" Joki-Erkkilä on siis aikanaan välittänyt tuomareille lääkärin auktoriteetilla.

Hänellä ei kuulemma ollut mitään syytä olla uskomatta nuorempia sisaruksia.

Muistaako joku vielä sitä, kun saksalainen Sternin toimittaja haaastatteli Annelia ja jänen vanhinta tytärtään kesällä 2016? Nämä kertoivat tuolloin toimittajalle kokemuksistaan ja tuntemuksistaan mm. seuraavaa:

Kesällä Annelin veli oli vienyt lapset kolmeksi kuukaudeksi veneilemään. Matkan aikana lapset olivat alkaneet kertoa kauheita tarinoita. Eläinten kiduttamista. Sadismista. Seksuaalisista perversioita. Veli oli kuvannut lasten kertomukset ja vienyt videot syyttäjälle....

Amanda muistaa hyvin vielä tänäänkin, miten syksyllä 2011 univormupukuiset poliisit tulivat eräänä päivänä koululle ja ottivat hänet mukaansa kesken espanjantunnin, koko luokan nähden. Hän muistaa, miten he tonkivat hänen huoneensa, veivät hänen tietokoneensa ja vaativat saada tietää hänen salasanansa. ”He veivät minut lääkäreiden luo. He tutkivat koko vartaloni. Nyt tiedän, että he etsivät ristinmuotoisia viiltojälkiä iholtani. He olivat löytäneet sellaisia sisaruksistani. Niin he kertoivat”, sanoo Amanda......

......Kun Amandalta kysyy sisarusten syytöksistä, hänen on edelleen vaikea ymmärtää niitä...... Aluksi olin shokissa. Sitten loukkaantunut. Lopulta olin paniikissa”, hän sanoo. ”Itkin niin hirveästi, että minun oli vaikea saada happea. Minut vietiin psykiatrille.” Amandaa pidettiin viikko suljetulla osastolla. Sen jälkeen hänen sijoitettiin suljettuun nuorisokotiin. Amanda sanoo, ettei hän osaa selittää, miten hänen sisaruksensa päätyivät väittämään, että hänen äitinsä ja hän olisivat kiduttaneet heitä. ”Luulen, että sisarukseni kertoivat tällaisia, koska he luulivat, että sitä odotetaan heiltä. He olivat peloissaan. Meillä on aina ollut läheiset välit. Olimme nähneet toisemme vain muutamaa viikkoa aikaisemmin. Enoni ja tätini on täytynyt jotenkin vaikuttaa heihin.”

Amanda ei ole tähän päiväänkään mennessä saanut tavata sisaruksiaan. Myös Anneli Auerilta on yhteydenpito nuorempiin lapsiin kielletty. Hänelle tämä on tuskallisinta kaikista niistä tuskista, jotka ovat hänen päälleen vyöryneet yksi toisensa jälkeen 1. joulukuuta 2006 alkaen. Hän arvelee, että hänen menettämänsä lapset ovat tällä välin alkaneet itsekin uskoa hyväksikäytön ja saatananpalvontamenojen oikeasti tapahtuneen. Poliisien, psykologien, lääkäreiden ja hänen veljensä vihjailevat kysymykset ovat johtaneet tarinaan, josta on tullut lapsille vakiintunut osa heidän menneisyyttään. On kuitenkin otettava huomioon, että lapset alkoivat kertoa tarinoitaan vasta vuonna 2011, eikä kukaan heistä ollut sitä ennen väittänyt edes kysyttäessä, että heidän äitinsä olisi ollut saatananpalvoja. ”Olen aina tuntenut veljeni toisenlaisena, enkä tiedä miksi hän tekee minulle näin – miksi hän levittelee näitä tarinoita”, kertoo Anneli........

Ko. Stern Crimen artikkeli löytyy kokonaisuudessaan suomeksi käännettynä Suskun blogista http://anneliauer.com/stern-crime-hatapuhelu/

^Pekka Lehdon dokumenttia katsoessa minulle tuli ihan fyysisesti paha olo siitä, miten Amandaa kohdeltiin niin poliisikuulusteluissa kuin lääkärintutkimuksissa. Omaan järkeeni ei käy, miten on mahdollista, ettei kukaan kaltoinkohteluun osallistunut tai jossain muussa roolissa mukana ollut aikuinen ei ole tajunnut, miten väärin ja suorastaan lakien vastaisesti viranomaiset ja asiantuntijat ovat toimineet.

On kyllä mahdotonta ymmärtää näiden "asiantuntijoiden" toimintaa lapsia kohtaan. Onko heitä painostettu niin voimakkaasti poliisin puolelta, että heidän on ollut pakko ohittaa omat tunteensa ja käyttää näitä lapsia pelkkinä pelinappuloina tässä pelissä? Sisimmässäni toivon niin, koska en halua uskoa, että kukaan on vapaaehtoisesti ryhtynyt tähän.

En tiedä onko painostettu, mutta aivan varmasti asiantuntijat ovat toimeksiannon yhteydessä saaneet poliisilta niin maan perusteelliset "lähtötiedot"..

ja jos asiantuntijan lausuntoehdotus ei poliisin mielestä ole ollut tarpeeksi syyllistävä, ensin mainitulle on lähetetty uusi pyyntö tarkemmalla ohjeistuksella. Tämä kuvio käy ilmi esim poliisin KRP:n äänitutkijalle lähettämistä pyynnöistä (ks. Niina Bergin kirja). Ja ainahan voi asiantuntijaakin vaihtaa, jos ensimmäinen ei ole ollut tarpeeksi miellyttämisenhaluinen.

Laitan tähän alle HSn po. artikkelista vielä muutaman sellaisen pätkän, joissa käsiteltiin Auerin lasten tutkimuksia tai heidän kuulemisiaan, tai joissa jotenkin muuten sivutaan ko. keissiä (artikkelissa oli toki paljon muutakin tärkeää asiaa asiantuntijoiden käytön ongelmista, kannattaa siis lukea originaali artikkeli Hesarista). https://www.hs.fi/suomi/art-2000009514770.html

......Anneli Auerin seksuaalirikosoikeudenkäynnissä lääkärinlausuntoihin kohdistui poikkeuksellisen kovaa arvosteltua. Se tuli muilta asiantuntijoilta, psykologeilta.

Professori Pekka Santtila ja tohtori Katarina Finnilä arvostelivat lääkäreiden johtopäätöksiä yleiseltä luonnontieteelliseltä kannalta. He huomauttivat, etteivät lääkärit olleet arvioineet lasten somaattisten löydösten tilastollista merkitystä. Toisin sanoen lääkärit eivät kertoneet, kuinka yleisiä kyseiset löydökset olivat ja olisiko jokin muu asia kuin rikos voinut selittää löydökset........

(Toisaalla jutussa haastateltiin myös mm. oikeuspsykologian dosentti Julia Korkmania, joka on erikoistunut nimenomaan todistajanpsykologiaan ja erityisesti lasten kuulemiseen):

....Jo vuosia sitten Korkman ehdotti kollegansa, psykologian professorin Pekka Santtilan kanssa, että asiantuntijoille määriteltäisiin kansainvälisesti käytössä olevat kriteerit.

Tällaisten kriteerien käytöllä voidaan varmistaa se, että asiantuntijan lausunto ja johtopäätökset todella perustuvat tieteelliseen tietoon, he kirjoittivat eduskunnan lakivaliokunnalle antamassaan lausunnossa vuonna 2013.

Juuri tämä on Korkmanin mielestä asiantuntijan ydintehtävä, tuoda tuomioistuimelle luotettavaa tietoa siitä, mitä jostain asiasta tiedetään tieteellisten tutkimusten perusteella......

(Jäljempänä artikkelissa HSn toimittaja haastattelee myös oikeuslääketieteen professori Antti Sajantilaa:)

.....Tieteellisin keinoin pyritään muodostamaan käsitys siitä, mitä olisi voinut tapahtua......Kun tutkittavan kehosta löytyy esimerkiksi arpia, on tulkittava, mistä ne kertovat. Kaikilla on kehossaan runsaasti eri-ikäisiä, elämän isommissa ja pienemmissä kolhuista syntyneitä arpia.

Sajantila ei osaa sanoa, kuinka paljon ihmisestä keskimäärin löytyy arpia. Tyttöjen ja poikien välillä saattaa olla eroa, samoin eri ikäluokissa.

”Lapset nyt kaatuilevat, ja aikuisetkin saavat naarmuja niitä välttämättä edes huomaamatta.”

Auer-oikeudenkäynnissä tuomioistuimet antoivat paljon painoa lapsista löytyneille arville ja katsoivat niiden todistavan, että nuorempien sisarusten kertomukset viiltelystä olivat totta. Toisaalta täysin ulkopuolisesta lapsesta löytyi samalla menetelmällä, UV-valolla, nelisenkymmentä arpea. Tämän ristiriidan merkitystä oikeus ei näytä pohtineen.
....

Helheim kirjoitti: Ke Syys 11, 2024 1:22 pm On kyllä mahdotonta ymmärtää näiden "asiantuntijoiden" toimintaa lapsia kohtaan. Onko heitä painostettu niin voimakkaasti poliisin puolelta, että heidän on ollut pakko ohittaa omat tunteensa ja käyttää näitä lapsia pelkkinä pelinappuloina tässä pelissä? Sisimmässäni toivon niin, koska en halua uskoa, että kukaan on vapaaehtoisesti ryhtynyt tähän.

Psykiatreilla ja terapeuteilla tätä tapahtuu. Milloin saavat asiakkaat uskomaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön, ufoabduktioihin taikka entisiin elämiin. Osa terapeuteiksi kouluttautuvista saa tästä kaiketi jonkinlaista sairasta nautintoa. Tästä löytyy enemmän wikipediasta.

Maalin häämöttäessä on tärkeää muistella tielle kaatuneita sankareita.
Kiitettävässä yrityksessään Isotalo oli väärässä, koska kyseessä ei ollut YKSI erehdys, vaan satoja lapsia raiskannut Jokaperkele on antanut kymmenittäin vääriä valoja, joilla on tuomittu kymmeniä syyttömiä miehiä vankilaan.
Jokaperkeleen elämäntehtävä on tyttären murhan kosto Muhiksille = kaikille miehille.
Joten kaikki tuomiot, joissa Jokaperkele on ollut todistajana, täytyy purkaa.
Minusta keskustelun lisäksi virkarikolliset on pantava vankilaan, koska muuten kaikki jatkavat edelleenkin rikoksiaan.

sisotalo kirjoitti: Ke Tammi 13, 2016 11:31 pm Re: Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset
Juuri niin "vastustajien" kanssa pitää rauhassa keskustella.
Meitä oli neljä annelistia väitöksessä, mutta vain minä menin juomaan hienot tohtorin kahvit. Keskustelin siellä aivan toista mieltä Ulvilan surmasta olevien kanssa, vaikeaa se oli, mutta ei mahdotonta.
Kun lähdettiin niin hyvän tavan mukaisesti kiitettiin emäntää. Tein sen onnittelemalla häntä siitä mahtavasta asemasta, jonka tämä väitös antaa Suomessa.'

Tämän jälkeen aloitin keskustelun MJE osuudesta Annelin ja Kukan tuomitsemiseen. Pontta antoi, että olin samana aamuna tavannut Annelin Turun asemalla ja taas kerran vakuuttunut hänen syyttömyydestä. Sanoin, että tohtori oli tässä erehtynyt, mitä hän ei suoraan kieltänyt vaan totesi, että käräjä- ja hovioikeus olivat tuominneet. Vastaus, niin mutta juuri tohtorin todistuksen perusteella. MJE vastasi että paikalla oli kaksi muuta lääkäriä. Minä: eihän heillä ole mitään mahdollisuutta nousta auktoriteettia vastaan ja MJE nyökkäsi.

Raportoin tästä Annelille, mutta MJEn lähestyminen ei häntä kiinnostanut. Minun arvioni on, että nyt MJE on irrottauduttava lausunnostaan, kun poika on todettu valehtelijaksi, jolla ei ole muuta tavoitetta kuin äitinsä saaminen elinkautiseen vankeuteen.
MJE havainnot eivät toimi itsenäisinä todisteina vaan vahvistavat pojan puheet, joihin pienet tytöt toistaiseksi yhtyvät. Tässä eletään kuitenkin pommin päällä, joka hyvinkin voi pamahtaa ja tärvellä sen hienon uran, jonka MJE väitöksen suuri suosio vahvisti lopullisesti.

2 lääkärinkö olisi pitänyt estää Jokaperkelettä raiskaamasta lapsia? Varmasti tuomiot yhdenmukaisia tarkastustodistuksensa kanssa.
Poliitikkojen kiertelyä ja nyökyttelyä vastuun pakoiluksi. Paatuneet ammattirikolliset ei koskaan tunnusta.

Raiskausteollisuuden fanaatikkoase Minna Magia levittää harhaisia raiskausoppejaan ympäri maata.
Viimeksi lyöttäytynyt kimppaan rikollispiispan psykologivaimon Taina Laajasalon kanssa. Muutkin kollaboraattorit kannattaisi perata?
Kuten Ruotsissakin salaliittoverkostoa laajennetaan vaikuttajiin ja tuomareihin. Rahantuloa ja syyttömien vääriä vankituomioita ei voi estää. Jokaperkeleen sadat tuomiot täytyisi saada listattua.
Kun vanhempi laitetaan insestitutkimuksiin, lapset saadaan usein huostaanotettua jotta sijoituspisnes lihoaa.

https://researchportal.tuni.fi/en/perso ... lications/
Mitä teen, kun epäilen lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa?
Nikkola, E., Joki-Erkkilä, M. & Laajasalo, T., 2022, In: Duodecim. 138, 20, p. 1789-1795 7 p.

Lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikosepäilyn selvittely erikoissairaanhoidossa
Joki-Erkkilä, M. & Peltola, M., 2020, In: Lääkärilehti. 75, 46, p. 2450-2455 6 p.

Somaattisten tutkimusten laadun parantaminen ja seuranta
Joki-Erkkilä, M., 2019, Väkivallaton lapsuus : toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020-2025, 2 p.. Korpilahti, U., Kettunen, H. & Nuotio, E. (eds.). Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, Vol. 27. p. 288-295

Child sexual abuse -- Initial suspicion and legal outcome
Joki-Erkkilä, M., Niemi, J. & Ellonen, N., 2018, In: FORENSIC SCIENCE INTERNATIONAL. 291, p. 39-43

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkiminen
Joki-Erkkilä, M., 2016, Lastentautien päivystyskirja, 3. uudistettu painos. Korppi, M., Kröger, L., Rantala, H. & Niinikoski, H. (eds.). Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, p. 296-300
Research output: Chapter in Book/Report/Conference proceeding › Chapter › Professional

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnistus ja hoito, verkkokirjoitus
Luoma, I., Joki-Erkkilä, M. & Taskinen, S., 2016, In: Terveysportti. p. 15.6.2016

Urine specimen collection following consensual intercourse - A forensic evidence collection method for Y-DNA and spermatozoa
Joki-Erkkilä, M., Tuomisto, S., Seppänen, M., Huhtala, H., Ahola, A. & Karhunen, P. J., 2016, In: JOURNAL OF FORENSIC AND LEGAL MEDICINE. 37, 1, p. 50-54

Child Sexual Abuse. Interpreting Medical Statement Conclusions and Biological Evidence Detection in the Criminal Legal Process
Joki-Erkkilä, M., 2015, Tampere: Tampere University Press. (Acta Universitatis Tamperensis)
Research output: Book/Report › Doctoral thesis › Collection of Articles

Child Sexual Abuse - Medical statement conclusions in criminal legal process
Joki-Erikkilä, M., Niemi, J. & Ellonen, N., 2014, In: FORENSIC SCIENCE INTERNATIONAL. 236, 6, p. 31-6

Clinical forensic sample collection techniques following consensual intercourse in volunteers - Cervical canal brush compared to conventional swabs
Joki-Erkkilä, M., Tuomisto, S., Seppänen, M., Huhtala, H., Ahola, A., Rainio, J. & Karhunen, P., 2014, In: JOURNAL OF FORENSIC AND LEGAL MEDICINE. 27, p. 50-54

Evaluation of anogenital injuries using white and UV-light among adult volunteers following consensual sexual intercourse
Joki-Erkkilä, M., Rainio, J., Huhtala, H., Salonen, A. & Karhunen, P. J., 2014, In: FORENSIC SCIENCE INTERNATIONAL. 242C, p. 293-298

Lääkärilausunnot lapseen kohdistunen seksuaalirikosepäilyn tutkinnassa
Joki-Erkkilä, M. & Martiskainen, M., 2014, In: Duodecim. 130, 22, p. 2281-2282

Childhood Lichen Sclerosus - A Challenge for Clinicians
Lagerstedt, M., Karvinen, K., Joki-Erkkilä, M., Huotari-Orava, R., Huotari-Orava, M., Snellman, E. & Laasanen, S.-L., 2013, In: PEDIATRIC DERMATOLOGY. 30, 4, p. 444-450

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkiminen
Piha, J., Aronen, E. & Joki-Erkkilä, M., 2013, In: Duodecim. 129, 12, p. 1290-1291

Presenting and long-term clinical implications and fecundity in females with obstructing vaginal malformations
Joki-Erkkilä, M. & Heinonen, P., 2003, In: J Pediatr Adolesc Gynecol. 16, p. 307-312

Gonadoblastoma and dysgerminoma associated with XY gonadal dysgenesis in an adolescent with chronic renal failure. A case of frasier syndrome
Joki-Erkkilä, M., Karikoski, R., Rantala, I., Lenko, H., Visakorpi, T. & Heinonen, P., 2002, In: J Pediatr Adolesc Gynecol. 15, 3, p. 145-149

Human interest kirjoitti: Ke Syys 11, 2024 10:15 pm
Auer-oikeudenkäynnissä tuomioistuimet antoivat paljon painoa lapsista löytyneille arville ja katsoivat niiden todistavan, että nuorempien sisarusten kertomukset viiltelystä olivat totta. Toisaalta täysin ulkopuolisesta lapsesta löytyi samalla menetelmällä, UV-valolla, nelisenkymmentä arpea. Tämän ristiriidan merkitystä oikeus ei näytä pohtineen.

"Auer-oikeudenkäynnissä tuomioistuimet antoivat paljon painoa lapsista löytyneille arville ja katsoivat niiden todistavan, että nuorempien sisarusten kertomukset viiltelystä olivat totta. Toisaalta täysin ulkopuolisesta lapsesta löytyi samalla menetelmällä, UV-valolla, nelisenkymmentä arpea. Tämän ristiriidan merkitystä oikeus ei näytä pohtineen"

Huomauttaisin tähän väliin, että tuo ko. lääkärin käyttämä ultraviolettivalomenetelmä on mitä ilmeisimmin sama, jota käytetään keskiaikaisten pergamenttikäsikirjotusten asiantuntijalukemisessa. Etenkin varhaisen keskiajan käsikirjoituksissa on niin sanottua kuivaskriptiä eli jollakin tylpällä esineellä, ilmeisimmin styluksella, tehtyä "näkymätöntä" kirjoitusta ilman väripigmenttiä. Jotkut skriptit näkyvät tietyssä valossa (näkyvän valon määrässä) ilman ultraviolettivaloa mutta joidenkin kuivaskriptien havaitsemiseen on ultraviolettivalo paras menetelmä. Sangen erikoista, jos tällainen menetelmä on lainattu lääketieteen käyttöön... tietystkin pergamentti on eläimen ihoa, johon kuivakirjoitus on raavittu mutta pergamentti on kuollutta ja käsiteltyä ihoa, josta on käsittelyn aikana kaavittu pois kaikki eläimen elinaikanaan iholleen saamat jäljet.

Kaikkien on pakko lukea tämä kaikkeen salattuun todisteluun perehtyneen oikean tutkivan journalisti Mikko Niskasaaren uusin yhteenveto OIKEUSMURHIEN SYYLLISISTÄ ja tuomareiden edelleen jatkuvista valheista.
Vasallikunnantyperys saunamajuri Koivisto ei syytä näitä törkeitä virkarikollisia vaan suojelee ja päinvastoin - yrittää saada kostoksi kiinni rehelliset osalliset, jotka ovat paljastaneet näiden oikeusmurhien sadat rikokset ja virkamafian rikolliset.

Reunamerkintöjä KKO:n ratkaisuun Anneli Auerin tapauksessa, Mikko Niskasaari

Korkeimman oikeuden päätös purkaa Anneli Auerin ex-miesystävänsä seksuaalirikostuomiot oli ainoa oikea, mutta ratkaisun perustelut eivät kaikin osin pidä merivettä.

Anneli Auerin ja entisen miesystävänsä Jens Kukan Turun hovioikeudessa vuonna 2013 saamat 7,5 ja 10 vuoden vankeustuomiot ovat todennäköisesti Suomen pahimmat oikeusmurhat II maailmansodan jälkeisellä ajalla. KKO päätyikin ainoaan mahdolliseen oikeudenmukaiseen ratkaisuun purkaessaan ne, mutta päätöksen eräät perustelut antavat harhaanjohtavan kuvan siitä, mitä juttu on niin sanotusti syönyt. Tämä on näkynyt myös median uutisoinnissa. Median virheisiin vaikuttaa ratkaisevasti se, että KKO:n päätös on julkinen, mutta puretun tuomion takana oleva aineisto on yhä kokonaan salaista. Lienen yhä edelleen ainoa toimittaja, joka on voinut käydä läpi jutun koko aineiston.

KKO itse toteaa päätöksessään, että ”aiemmassa oikeudenkäynnissä esitetty todistelu ei ole välittömästi Korkeimman oikeuden arvioitavana”. Purkupäätös ei siis perustu jutun koko esitutkinta- ja oikeudenkäyntiaineistoon, vaan hakijoiden toimittamiin uusiin selvityksiin, syyttäjän pyynnöstä tehtyyn lisätutkintaan, ja aikoinaan annettuihin käräjä- ja hovioikeuden tuomioihin. Erityisesti jälkimmäiset selittänevät perustelujen ontuvat kohdat. Nostan niistä esille pari kokonaisuutta.

Tragedian tausta

Seksuaalirikostuomiot perustuivat käytännössä kolmen nuorimman lapsen kertomuksiin, muu näyttö oli marginaalista. Lapsista vanhin kiisti jo tuoreeltaan sisarusten kertomukset kokonaan.

Kun Anneli Auer syksyllä 2009 vangittiin miehensä murhasta epäiltynä, kaikki lapset sijoitettiin vastaanottokotiin. Huhtikuussa 2010 heidät sijoitettiin enonsa ja tämän vaimon luokse. Vanhin lapsista muutti kuitenkin sieltä lastenkotiin jo kesällä 2010. Isänsä murhaa ja sittemmin heihin itseensä kohdistuneiksi väitettyjä seksuaalirikoksia koskevia kertomuksia lapset alkoivat tuottaa elokuun 2011 lopulta. Tuolloin Auer oli vapautumassa vankilasta Vaasan HO:n hylättyä murhasyytteen, ja lasten olisi tietysti tullut palata enon luota äidin hoiviin. Sen sijaan eno vei lapset pitkälle merimatkalle vasta ostamallaan hienolla veneellä.

Vanhimman lapsen demonisointi

KKO toteaa: ”Käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa esitetyn todistelun mukaan seksuaalirikoksista ei ollut puhuttu aikaisemmin kuin sijaisvanhempien kertomalla tavalla vain vähän ennen virallisia haastatteluita.” Tämä on sinällään totta, mutta sitä ennen oli tapahtunut ratkaiseva muutos, jota tuomioissa ei juurikaan huomioitu.

Vanhimman lapsen lähtö johtui sijaisvanhempien riitautumisesta hänen kanssaan. He olivat lapseton pariskunta, kiivaan uskonnollisia ja ahdaskatseisia, eivätkä osanneet toimia murrosikään tulevan lapsen kanssa. Oikeudenkäyntiaineistossa on kymmeniä sivuja psykiatrin ja psykologien ym. kirjauksia siitä, kuinka sijaisvanhemmat olivat sekä ennen lapsen lähtöä heiltä, että sen jälkeen häntä moittineet ja mustamaalanneet. Lapsi oli sijaisvanhempien mukaan aivan kamala ja kelvoton. Tässä vaiheessa myös nuorempien lasten suhde vanhimpaan muuttui vihamieliseksi. Näin siis yli vuotta ennen, kuin nuoremmat alkoivat tuottamaan rikostarinoita.

Asiakirjoista näkyy syvä ristiriita. Lastenkodissa, johon vanhin muutti, häntä pidettiin hyvin sopeutuvana ja sopuisana lapsena. Sijaisvanhempien mielestä hän oli toivottoman sopeutumaton, ja kerrassaan kelvoton.

Vastaanottokodissa, jonne lapset vuonna 2009 oli ensin sijoitettu, kiiteltiin kuinka hyvin nelikko tuli keskenään toimeen. Viranomaiset olivat harkinneet pesueen hajottamista eri sijoituspaikkoihin, jotteivät he alkaisi synnyttämään epäterveitä tarinoita traumaattisista kokemuksistaan – isä murhattu, äiti tutkintavankeudessa. Koska kuitenkin lapset tulivat keskenään niin hyvin toimiin, heidät päätettiin pitää yhdessä.

Sitten elokuussa 2011 tarinoita alkoi syntymään, ja ne syyllistivät heti vanhinta lasta. Ne eivät siis ilmaantuneet tyhjästä, vaan niitä edelsi sijaisvanhempien yli vuoden kestänyt vanhimman lapsen demonisointi nuoremmille lapsille. Kuin myös viranomaisille.

Demonisointi on avain tähän tragediaan, tähän oikeusmurhaan.

Tarinoiden arviointia oikeudessa

KKO lausuu päätöksessään, KO:n ja HO:n tuomioiden perusteella: ”Kertomuksissa oli ollut epätodennäköisiä kohtia, mutta ne olivat suurilta osin koskeneet merkitykseltään vähäisiä seikkoja”. Tämä on jo melkein säädytöntä vähättelyä.

Nuorimpien lasten kertomukset sisälsivät huikeaa väkivaltaa, ja häkellyttäviä seksiorgioita, joissa vanhimman lapsen kerrottiin olleen aktiivisesti mukana. Lapsia oli paiskottu pitkin seiniä, vedettyä jalasta alas portaita niin että pää kolisi...

Kaikkein raflaavin oli kuitenkin tarinoiden alku: äiti ja vanhin lapsi olivat yhdessä murhanneet isän.

Tällä ja oudoilla saatananpalvonta-sepitteillä syyttäjät saivat KKO:n vuonna 2011 palauttamaan murhajutun käräjäoikeuteen. Siellä he yrittivät syöttää tuomareille äiti-lapsi-murhakaksikkoa, mutta Vaasan HO ei uskonut sitä lainkaan, vaan hylkäsi murhasyytteen toistamiseen.

Siis: Vaasan HO hylkäsi lasten tarinan tärkeimmän osan, tragedian alkutarinan. KKO ei viittaa tähän, enkä huomannut mediassakaan siitä mainintaa, purkupäätöksestä uutisoitaessa.

Myös seksuaalirikostuomion langettaneet Varsinais-Suomen käräjäoikeus ja Turun HO hylkäsivät epäuskottavina lasten kertomuksista suuria kokonaisuuksia. Rajuimmat väkivaltajutut hylättiin. Syyttäjä väittivät seksuaalirikosten uhreiksi myös kolmea naapurien lasta – nämä syytteet hylättiin kokonaan.

Käräjäoikeudessa kaikki tuomarit totesivat lasten kertomuksissa olevan paljon liioittelua ja täysin epätosia väitteitä. Vähemmistöön jäänyt puheenjohtaja katsoi kertomusten muodostavan kokonaisuuden. Kun iso osa kertomuksista oli mahdottomia, ei loppujakaan voinut pitää tarpeeksi luotettavina, varsinkaan kun muuta näyttöä ei juuri ole. (KO tuomitsi äänin 2-1).

Kaikkiaan KO:n ja HO:n tuomioista jäi tietymättömiin, millä logiikalla tuomarit olivat valinneet ne tarinoiden osat, joihin uskoivat, kun kuitenkin suurelta osin näkivät tarinat mahdottomiksi.

Oudointa oli mielestäni se, kuinka tuomarit sivuuttivat sosiaaliviranomaisten lausumat sisarusten läheisistä väleistä, ennen sijaisvanhemmille päätymistään. Jos vanhin olisi ollut osallinen nuorempien, tarinoiden mukaan kokemassa väkivallassa, ja jos he olisivat tienneet hänen murhanneen isän, suhteet eivät varmasti olisi olleet läheiset ja lämpimät.

Tarinat otettiin pornosta

KKO selostaa aiempia tuomioita: ”Kertomuksiin oli sisältynyt huomattava määrä lasten ikätasoon kuulumatonta tietoa seksuaaliasioista”. Näin tosiaan väitettiin, ja jutun aineistossa on jopa lausunto psykologilta, joka mielestä oli mahdotonta, että lapsi olisi itse hakenut internetistä haastatteluissa tarjoilemaansa värikästä pornokuvastoa.

Tämä lapsi oli haastatteluhetkellä 12-vuotias. Sattumoisin marraskuun 2012 lopulla Väestöliitto julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan jopa päiväkoti-ikäiset lapset katsovat internetistä pornoa, vahingossa tai tarkoituksella: "Suurin osa kymmenvuotiaista lapsista on nähnyt pornoa internetistä. Osa katsoo sitä jopa päivittäin". (YLE 29.11.2012).

KKO kirjasi: ”Kohdeasiassa on kuultu useita lasten kertomusten luotettavuuden arviointiin perehtyneitä psykologeja, jotka eivät ole pitäneet kertomusten syntymistä näin lyhyen vuorovaikutuksen tuloksena mahdollisena. ”

Sellaisiakin todistajia todella kuultiin, mutta kuultiin myös päinvastaista mieltä olevia – mutta heille eivät KO ja HO juurikaan painoa antaneet. Puolustuksen todistajikseen pyytämät tuolloin Åbo Akademin psykologian professorina toiminut Pekka Santtila psykologian tohtori Katarina Finnilä selostivat pitkässä lausunnossaan miksi ja millä tavalla tarinat olivat syntyneet, ja miksi ne eivät voineet pitää paikkansa.

Nyt tiedämme, ketkä olivat oikeassa. Tragedia on edennyt juuri kuten Santtila ja Finnilä arvioivat.

Lääkärinlausunnon erikoisuuksia

Sellaisen, joka ei tunne jutun aineistoa, vie todella pahasti hakoteille tämä KKO:n lausuma, joka siis selostaa aiempia tuomioita:

”Lääkärintutkimuksissa lapsissa oli havaittu arpi- ja vammalöydöksiä ano-genitaalialueella ja muualla kehossa. Näiden tutkimusten yhteydessä lapset olivat kertoneet tapah- tumista samalla tavoin kuin heitä haastatelleille psykologeille. Lääkärit olivat olleet kaikista löydöksistä yhtä mieltä, eikä niiden synnylle ollut esitetty muuta tai uskottavampaa selitystä kuin lasten kertomat tapahtumat. Löydökset tukivat vahvasti lasten kertomusten luotettavuutta.”

Eivät todellakaan tukeneet.

Kun lapset otettiin v. 2009 otettiin huostaan, heille tehtiin lääkärintarkastukset. Niissä todettiin lasten ihon olevan siisti. Kaksi vuotta myöhemmin poliisin luottolääkäri todisti aivan muuta.

Kaikki väitetyt uhrit asuivat Turussa, mutta jutun tutkinta oli Satakunnan poliisilaitoksella, jossa oli myös murhatutkinta. Molempien juttujen tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari valitsi lääkärintutkimusten tekijäksi naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Minna Joki-Erkkilän Tampereen yliopistollisesta sairaalasta. Hänellä on kokemusta yhteistyöstä poliisin kanssa.

Joki-Erkkiä tutki lasten ihoa ultraviolettivalolla ja löysi heiltä runsaasti erilaisia arpia. Niistä koetettiin sommitella saatananpalvontaan viittaavia kuvioita - näistä arvista julkaistiin mediassa raflaavia juttuja. Se jäi yleensä kertomatta, että jos lapsilla oli merkittävä määrä arpia, ne olivat syntyneet sinä aikana, kun Auer oli tutkintavankeudessa, eikä voinut lapsiaan tavata. Todennäköisesti arvet selittyivät Joki-Erkkilän käyttämällä aivan uudelle tutkimusmetodilla, etsintä ultraviolettivalolla. Todennäköisesti meidän kaikkien lapsilla on lukuisia arpia, joita emme näe, mutta jotka löytyisivät ultravioletilla etsimällä.

Vielä kummallisempi tapaus oli Joki-Erkkilän löytämä fisteli.

Seksuaalisen väkivallan kerrottiin repäisseen yhdelle lapselle aukon, fistelin, peräsuolen ja virtsaputken väliin. Rikoksen tekoaika olisi ollut vuosi 2008. Vielä kolme vuotta myöhemmin, syyskuussa 2011 Joki-Erkkilän vastaanotolla lapsi kertoi virtsan mukana yhä tulevan ulostetta, ja lääkäri havaitsi mahdollisen fistelin. Lapselta ei kuitenkaan otettu virtsanäytettä, joka olisi osoittanut onko virtsassa ulosteperäisiä bakteereja.

Lapsille tehtiin myös laaja-alainen magneettikuvaus. Niissä ei löytynyt vähäisintäkään viitettä lasten värikkäästi kuvaamasta rajusta väkivallasta. Myöskään väitettyä fisteliä ei löytynyt. Kuvauksen tulokset kumosivat siten ison osan lasten kertomuksista. Ainoa poikkeava löydös oli yhden lapsen peräsuolen laajentuma, jonka kuvauksen tehneet lääkärit arvioivat syntyneen tapaturmaisesti, "mutta tapaturman mekanismi ei kuvista selviä". Käräjäoikeus piti löydöstä erittäin vahvana todisteena seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Haastattelin aikoinaan lehtiartikkeliani varten HUS:n lastenkirurgi Harry Lindahlia, joka tyrmäsi arvion: "Lääkärinlausunnossa kuvattua syntytapaa ei ole olemassakaan. Selitys tapaturmaisesta synnystä on mahdoton, eikä penetraatio aiheuta venymistä. Ellei ole synnynnäistä vikaa, tällaisista peräsuolen laajentumista 99 prosenttia johtuu ummetuksesta. Peräsuolen venymiseksi pitää olla pitkäaikainen paine, ja sen tuottaa ummetus."

Tämä lapsi oli toistuvasti kärsinyt ummetuksesta.

Löydökset eivät todellakaan tukeneet syytteitä. Pekka Santtila ja Katariina Finnilä arvostelivat hyvin jyrkästi Minna Joki-Erkkilän lausuntoja asenteellisuudesta. Joki-Erkkilä joutuikin poistamaan lausunnoistaan virheellisiä tutkimussitaatteja, ja yliampuvia päätelmiä. Käräjäoikeuden tuomarit yhtyivät kritiikkiin:

"Käräjäoikeuden käsityksen mukaan voidaan Joki-Erkkilän allekirjoittamien lausuntojen asenteellisuuteen kohdistuvaa kritiikkiä pitää perusteltuna ja oikeutettuna. Kritiikin oikeutukseen ei vaikuta se, että Joki-Erkkilä on 25.5.2012 päivätyssä lausuntojen korjauksissa ja korjatuissa lausunnoissa peräytynyt eräistä aiemmissa lausunnoissaan esittämistä kannanotoista".

Tästä huolimatta KO:n tuomio nojasi paljolti Joki-Erkkilän lausumiin, eikä HO ollut sen selvänäköisempi.

Kyllä tuon edellä olevan Niskasaaren jutun peerusteella voisi sanoa ,että kyse on ollut täydellisesti A.Auerin lippusiimaan ajosta ja jahtiin on ollut osallisena se osa silloista virkamieskoneistoa,niin tutkintaa tuolloin suorittava poliisijohto Joutsenlahden jälkeen, syyttäjät kuin se osa tuomareista,jotka ovat uskoneet kaikki höpö-höpö jutut ja vahvistaneet vääriin tuomioihin johtaneet päätökset. Näille kaikille potku puohon ja kuokkimaan konnansuota. Tuota kaikkea ei voi enää sanoa muuksi kuin yksilöön kohdistuvaksi ajojahdiksi. Aivan käsittämätöntä touhua korkeasti oppineilta ihmisiltä.
Tämä Joki-erkkilän flikka olisi myöskin ehdottomasti saatettava vastuuseen tekemistään perättömistä tutkimuksistaan ja lausunnoistaan,missä ei ole ollut minkään valtakunnan päätä eikä häntää.Samoin näiden kolmen nuoremman kasvattivanhemmat rikollisesta toiminnastaan ja pantava maksamaan kaikki yhteiskunnalta saamansa lasten hoitokorvaukset takaisin.

Onko se niin, että vaan harvat ja valitut saavat kirjoituksensa Hesarin sensuurin läpi, vaikka kirjoittaisivat asiallisesti ja omalla nimellään:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010907810.html

Tunteeko kukaan ketään näistä Reinbothin kolumnia kommentoineista henkilöistä? Itselleni ei ole tullut heistä kukaan vastaan. Toisaalta positiivista on, että siellä on useampi uusi kommentoija, jotka näyttävät perehtyneen tapaukseen ja jotka kirjoittavat asiaa. UV-valotutkimusten asiallisuutta kukaan ei näytä kyseenalaistavan eikä sitä, että lapset tutkinut erikoislääkäri ei ehkä ollut paras mahdollinen vaihtoehto tutkimuksia tekemään.

Pieni liekki kirjoitti: Su Joulu 22, 2024 11:14 pm Onko se niin, että vaan harvat ja valitut saavat kirjoituksensa Hesarin sensuurin läpi, vaikka kirjoittaisivat asiallisesti ja omalla nimellään:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010907810.html

Tunteeko kukaan ketään näistä Reinbothin kolumnia kommentoineista henkilöistä? Itselleni ei ole tullut heistä kukaan vastaan. Toisaalta positiivista on, että siellä on useampi uusi kommentoija, jotka näyttävät perehtyneen tapaukseen ja jotka kirjoittavat asiaa. UV-valotutkimusten asiallisuutta kukaan ei näytä kyseenalaistavan eikä sitä, että lapset tutkinut erikoislääkäri ei ehkä ollut paras mahdollinen vaihtoehto tutkimuksia tekemään.

Yleensä noihin lehden kommentointi palstoihin ei kaikkia juttuja todellakaan hyväksytä. Noissa on ihan työntekijä tarkastamassa kommentteja ennen niiden julkaisua.

Detsi kirjoitti: Ma Joulu 23, 2024 8:13 am Yleensä noihin lehden kommentointi palstoihin ei kaikkia juttuja todellakaan hyväksytä. Noissa on ihan työntekijä tarkastamassa kommentteja ennen niiden julkaisua.

On mielestäni todella hyvä asia, että lehtiin kirjoitetut kommentit käyvät ennakkosensuurin läpi ennen niiden julkaisemista. Huono asia on se, jos tiettyjä mielipiteitä ei hyväksytä eikä päästetä keskusteluun, vaikka viestit itsessään olisivat täysin asiallisia.

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin useampaa Auerin tapaukseen perehtynyttä henkilöä ei ole päästetty vuosien varrella tiettyihin lehtiin lainkaan asioita kommentoimaan. Olisiko tämä tapaus hoidettu asianmukaisesti loppuun jo vuosikausia sitten, jos sananvapautta asioiden oikeasta laidasta kertomisesta ei olisi rankasti ja rangaistuksen uhalla matkan varrella rajoitettu?

Kuolemannaakka kirjoitti: To Syys 05, 2024 10:06 am
Joki-Erkkilä löysi itse keksimällään ja ilman Valviran hyväksyntää olevalla ultraviolettivalomenetelmällä kaikkien lasten (myös naapurin lasten, koska heitäkin väitettiin hyväksikäytetyn, vaikkakaan oikeuteen nämä väitteet eivät päätyneet) iholta kymmenittäin vaaleita jälkiä, jotka hän tulkitsi viiltelyarviksi. Näitten pohjalta hän päätteli hyväksikäyttöjen ja pahoinpitelyjen tapahtuneen.
Mitään somaattisia löydöksiä lapsista ei löytynyt, lukuun ottamatta ummetuksesta johtunutta peräsuolen venymää pojalla (häntä oli ummetuksen vuoksi viety jo Auerin toimesta lääkäriin aikoinaan, mikä oli todistettavissa). Kaikkien tyttöjen immenkalvot olivat ehjät.

Tätä ultraviolettivalomenetelmää ei varmaan ole käytetty koskaan tätä tapausta ennen, eikä sen jälkeen?

Eikö ole mitään mahdollisuutta saada Joki-Erkkilää itseään istahtamaan leivättömän pöydän ääreen?
Tällä kertaa syytetyn penkillä istuen.

Marokon Kauhu kirjoitti: La Joulu 28, 2024 10:31 pm

Kuolemannaakka kirjoitti: To Syys 05, 2024 10:06 am
Joki-Erkkilä löysi itse keksimällään ja ilman Valviran hyväksyntää olevalla ultraviolettivalomenetelmällä kaikkien lasten (myös naapurin lasten, koska heitäkin väitettiin hyväksikäytetyn, vaikkakaan oikeuteen nämä väitteet eivät päätyneet) iholta kymmenittäin vaaleita jälkiä, jotka hän tulkitsi viiltelyarviksi. Näitten pohjalta hän päätteli hyväksikäyttöjen ja pahoinpitelyjen tapahtuneen.
Mitään somaattisia löydöksiä lapsista ei löytynyt, lukuun ottamatta ummetuksesta johtunutta peräsuolen venymää pojalla (häntä oli ummetuksen vuoksi viety jo Auerin toimesta lääkäriin aikoinaan, mikä oli todistettavissa). Kaikkien tyttöjen immenkalvot olivat ehjät.

Tätä ultraviolettivalomenetelmää ei varmaan ole käytetty koskaan tätä tapausta ennen, eikä sen jälkeen?

Eikö ole mitään mahdollisuutta saada Joki-Erkkilää itseään istahtamaan leivättömän pöydän ääreen?
Tällä kertaa syytetyn penkillä istuen.

Ei ainakaan ennen oltu käytetty, myöhemmin todennäköisesti käytettiin, sillä ko. laite lahjoitettiin Turun yliopistolliselle sairaalalle 2013, ja kaiketi sitä myöhempien juttujen tutkinnassa myös käytettiin. Laite oli siis tarkoitettu rikospaikkatutkimukseen (ei mihinkään arpien havaitsemiseen), eikä menetelmällä ole mitään lääketieteellistä perustaa, eikä silmin näkymättömät, laitteella löydetyt "arvet" tietenkään todista mistään hyväksikäytöistä muutenkaan.
Joki-Erkkilä oli omassa väitöskirjassaan tutkinut laitetta edellisenä päivänä tapahtuneen yhdynnän jälkien havaitsemiseen. Auerin jutussa tutkittiin useita vuosia vanhoja jälkiä.

"16.10.2013: MTV3:n uutinen: ” Valolaite paljastaa pahoinpideltyjen lasten parantuneetkin vammat”. Turun yliopistosairaala on
saanut Minna Joki-Erkkilän käyttämän Obelux CR9 –uv-valolaitteen, jonka avulla ”voidaan kuvata näkymättömiä iho- ja
kudosvaurioita”. Kyseinen laite ei kuitenkaan ole tullut käyttöön muissa maissa vieläkään, eikä sillä ole CE-merkintää. Se ei ole
terveydenhuollon laite, eikä sillä voi tehdä diagnoosia. Laite on kehitetty rikospaikkatutkimuksen avuksi, ei arpien etsimiseen.
Artikkelissa haastatellaan muutaman lauseen verran Lounais-Suomen poliisilaitoksen rikosylikonstaapeli Jyri Jutia, jonka mielestä
Obeluxin saaminen sairaalan nopeuttaa varmasti asioiden selvittämistä. Jyri Juti on yksi poliiseista, jotka 2011 osallistuivat
kotietsintöihin Auerin kotona.

5.5.2013: Lääkärilehti kertoo nettisivuillaan Minna Joki-Erkkilän uv-valotutkimuksesta otsikolla: UV-valosta apua seksuaalirikosten
tutkimukseen. ”Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Minna Joki-Erkkilä TAYS:sta on verrannut vielä julkaisemattomassa
tutkimuksessaan UV-valon ja tavallisen valkoisen valon käyttöä gynekologisten -vammojen dokumentoinnissa.– UV-valolla voidaan
havaita sellaisia vammoja, mustelmia ja -arpia, jotka -eivät erotu tavallisella valolla. Ero valkoiseen valoon verrattuna oli
tilastollisesti merkitsevä, Tampereen Lääkäri-päivillä tutkimustaan esitellyt -Joki-Erkkilä ­kertoo.” Tutkimusaineistona oli käytetty 88
aikuista, jotka olivat olleet vapaaehtoisessa yhdynnässä päivää aikaisemmin. Jutussa kerrotaan, ettei uv-valoa ole aikaisemmin
käytetty gynekologiseen tutkimukseen. Jo 2011 Joki-Erkkilän Auerin lapsiin käyttämää metodia ei siis oltu vielä tieteellisesti esitelty
edes 2013."