MURHA.INFO

Kaikkein pahinta on, ettei kohtuukäyttäjällä (absolutistista puhumattakaan) voi mitenkään olla minkäänlaisia mielenterveysongelmia. Koska nehän aiheutuvat vain ja ainoastaan alkoholista ja huumeista.

Yksi työpaikkalääkäri lähikaupungissani kysyy aina alkoholinkäytöstä, vaikka potilas valittaisi revähtänyttä polvea tai jännetupen tulehdusta tai ihan mitä vain. "Miten on se alkoholinkäyttö", mikään muu ei kiinnosta.

Olen juuri lukemassa mielenkiintoista kirjaa: Aki Turusen Humalan henki. Ainoa koskaan näkemäni alkoholitutkimus, joka ei lähde lääketieteelliseltä pohjalta. Kirjoittajan mukaan tarve päihtyä on lajipiirre, joka toteutuu aineilla, tanssimalla transsiin asti, keikkumalla huvipuiston laitteissa tai tavalla millä hyvänsä.

Alkoholin hyvistä puolista on tehokkaasti vaiettu ja absolutistin onkin hankalaa tietää mitä ne ovat. Minusta ihminen, joka ei ole ikänään ollut humalassa tai on kokenut kerran ikävän humalan ja jättänyt juomarinuransa siihen, jää jostain paitsi. Sen lisäksi että humala rentouttaa ja on hauskaa, se opettaa ihmiselle jotain ihmisestä itsestään. Humalassa ajattelee uudella tavalla, krapulassa aistit ovat moninkertaisesti herkemmät ja ajatukset assosiatiivisempia ja vapaampia. Yhteinen humala myös lujittaa ystävyyssuhteita. Jotkut haluavat pitää itseään jatkuvassa kontrollissa, mutta senkin menettäminen voi olla hyvin vapauttava kokemus, riippuen tietysti vähän tyypistä ja tavoista. Humalan antia maailman kirjallisuudelle ja taiteelle ei kai absolutistkaan voi kieltää, puhumattakaan monista uskonnoista, myyteistä tai muista pyhistä kokemuksista. Muistaakseni kirjailija Matti Mäkelä kirjoitti jossain, että alkoholia käyttämällä elämä ”moninkertaistuu”. Ehkä se lyhenee muutaman vuoden, mutta samalla moniulotteistuu tavalla, jota ei elinvuosilla voi korvata. Olen siitä samaa mieltä.

PaulaDrew kirjoitti:Olen juuri lukemassa mielenkiintoista kirjaa: Aki Turusen Humalan henki. Ainoa koskaan näkemäni alkoholitutkimus, joka ei lähde lääketieteelliseltä pohjalta. Kirjoittajan mukaan tarve päihtyä on lajipiirre, joka toteutuu aineilla, tanssimalla transsiin asti, keikkumalla huvipuiston laitteissa tai tavalla millä hyvänsä.

Alkoholin hyvistä puolista on tehokkaasti vaiettu ja absolutistin onkin hankalaa tietää mitä ne ovat. Minusta ihminen, joka ei ole ikänään ollut humalassa tai on kokenut kerran ikävän humalan ja jättänyt juomarinuransa siihen, jää jostain paitsi. Sen lisäksi että humala rentouttaa ja on hauskaa, se opettaa ihmiselle jotain ihmisestä itsestään. Humalassa ajattelee uudella tavalla, krapulassa aistit ovat moninkertaisesti herkemmät ja ajatukset assosiatiivisempia ja vapaampia. Yhteinen humala myös lujittaa ystävyyssuhteita. Jotkut haluavat pitää itseään jatkuvassa kontrollissa, mutta senkin menettäminen voi olla hyvin vapauttava kokemus, riippuen tietysti vähän tyypistä ja tavoista. Humalan antia maailman kirjallisuudelle ja taiteelle ei kai absolutistkaan voi kieltää, puhumattakaan monista uskonnoista, myyteistä tai muista pyhistä kokemuksista. Muistaakseni kirjailija Matti Mäkelä kirjoitti jossain, että alkoholia käyttämällä elämä ”moninkertaistuu”. Ehkä se lyhenee muutaman vuoden, mutta samalla moniulotteistuu tavalla, jota ei elinvuosilla voi korvata. Olen siitä samaa mieltä.

Täysin samaa mieltä. Kyllä se ihminen konstit keksii jos tämmöisiä lakeja ruvetaan vääntämään se on nähty ennenkin, joten mielestäni täysin turha koko laki. Hieman sama tilanne olisi jos rattijuopumus raja laskettaisiin 0, sillä ei saataisi mitään muuta kuin lisää rattijuoppoja ja itse ongelma olisi edelleenkin olemasssa.