Paholaisen viimeinen rooli

[vanhellsing]

Mitä tarkoittaa "vapaa tahto" tässä yhteydessä? Onko se vapaata tahtoa, että voi joko tehdä kuten jumala määrää tai tehdä toisin ja tuhoutua? Eihän se ole vapaata tahtoa, vaan jumalan käsky. Jos ihan objektiivisesti asiaa katsoo. Sehän on sama kuin laki: voit noudattaa tai voit olla noudattamatta, mutta jos et noudata, saat tuomion. Ei se ole vapaata tahtoa, vaan lainsäätäjän sanelua.

Lyhentelin lainauksia ettei liian pitkiä lainaustorneja tule. Siinähän se on sellainen kysymys mitä on varmaan vuosituhansia ihmiset pohdiskellut ja en minäkään siihten mitään vastausta voi antaa, tai ainakaan sellaista mitä jollain pätevillä argumenteilla voisi puolustaa. Olen joskus lueskellut sellaisia ateistien ja kristittyjen väittelyitä sellaisella loogisella pohjalla ja eihän sitä voikkaan kristinuskoa millään logiikalla perustella, jonkin verran mutta paljon jää kysymyksiä auki mitä sinäkin toit siinä koko tekstissäsi. Sitten jää ainoaksi argumentiksi seuraava Raamatun jae:

Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

Ja usko taas tulee Jumalan sanan kuulemisesta. Argumentti siinä on se että Jumala on tehnyt pelastuksen silleen että jokainen voi sen vastaanottaa nöyryyden kautta eikä ainoastaan jotkut Esko Valtaojat jotka ovat oppineita ja älykkäitä ihmisiä. Eihän se kaikkiin kysymyksiin vastaa.

Uskova voi saada sitten sellaisen oman subjektiivisen kokemuksen Jumalan läsnäolosta, mutta ongelma siinä on se että samalla tavoin voit niitä kokemuksia saada lukemalla koraania, hare krishan kirjoja tai vaikka shamanismista. Uskova voi saada varmuuden että on uudestisyntynyt ja Jumalan sana muuttuu silleen eläväksi ja voi kokea Jumalan läsnäoloa mutta sekään ei ole sellaista että voi täysin varma olla että mistä on kyse. Voihan se olla vaikka niin että ihmiset ovat vaikka Alieneitten jonkinlaisia labrahiiriä joiden elämää ne seuraavat ja tutkivat asioita, ehkä sen Raamatunkin ovat antaneet jo voivat vaikuttaa ihmisten mieleen erilaisia kokemuksia, ehkä tehdä yliluonnollisia asioita mistä sitten uskovat saavat lisävahvistusta.

Paholaisen rooli nyt oli se keskustelun aihe niin siinä sekin voisi olla sellainen että mitä kautta ihmisiä ohjataan taistelemaan yhdessä jotain pahaa vastaan ja tehdään jotain analyysejä. Ei sitä ihmisen järjellä vaan elämää ikinä täysin ymmärrä ja ehkä sen takia monilla ihmisillä on tarve löytää jokin korkeampi voima.

Shamanismia olen joskus lueskellut niin niissä oli sen kaltainen ajatus että niin kauan kun ihminen ei kaikkea ymmärrä niin kaikki on mahdollista. Esimerkiksi jos jotain avaruutta ajattelee että loppuuko se johonkin vai onko ääretön niin ainakin oma aivokapasiteettini loppuu kesken. Esimerkiksi ei voida silloin sanoa että onko kristinusko tai vaikka alienit totta, mutta ei toisaalta voida sanoa etteikö ne olisi totta. Se taas voi tuoda ahdistuksen kun kuitenkin haluaisi jotkut raamit elämään, siihen nyt uskonnot tarjoavat apua, mutta mikä sitten on se totuus niin en osaa sanoa tai ainakaan perustella loogisesti.

[Aleph]

Miettinyt tässä satanistien ja saatananpalvojien eroja.

Koittanut miettiä asiaa Saatanan näkökulmasta.

Ja pahoittelut, että joudun heti tekemään rohkean olettamuksen sen suhteen, että Saatana olisi persoona. Ja jollakin todennäköisyydellä hän voi sitä olla, mutta joudun tekemään myös toisen olettamuksen perään ja pystyväni kuvittelemaan mitä ajattelee.

Jos siis Saatana on persoona, jonka ydinmotiivi on tulla palvotuksi itseään varten (ei vain ‘pahuuden’ toteutumisena), niin ateistinen satanismi on hänelle ‘brändivarkaus’: nimi ja ikonografia ilman uskollisuutta. Teistinen palvonta taas on aitoa pääomaa Saatanalle.
Ja jatketaan siitä: Saatanaa ei oikeasti kiinnosta, että joku hintelähartiaisten viisastelijoiden kerho sytyttää kynttilän ja lausuu latinaksi “symbolista vastarintaa”, kun koko tapahtuman vaarallisin elementti on se, että joku voi saada palovammoja sytyttäessään tulitikkuja. Pahuudesta hekumoidaan kuin se olisi estetiikkaa. Pimeys on heille mielikuvataulu. “Kapina” on yhtä merkittävä, kuin tuliaiseksi saatu paita, jonka voi pestä maksimissaan 30 asteessa.

Jos Saatana olisi persoona, hän varmaan kokisi tämän loukkaavana. Pahuus ei ole ajatusleikki, jota pyöritellään kuin viiniä lasissa. Pahuus on teko. Pahuus on se, että joku tietää toisen kärsivän ja silti jatkaa, koska se on kannattavaa. Pahuus on se, että joku pystyy lopettamaan vahingon tänään, mutta siirtää sen ensi kvartaalille, koska osakekurssit kiittävät sellaisesta.

Siksi Saatanaa ärsyttäisi tämä “en minä usko sinuun, käytän sinua metaforana” -meininki. Se on kuin varastaisi hänen nimensä, laittaisi sen kannen päälle ja kirjoittaisi sisälle esseen siitä, miten ihmisyyden varjo on kiinnostava diskurssi. Saatana ei halua älykästä argumentointia. Hän haluaa tuloksia. Hän haluaa konkreettista pahaa. Ei sellaista pientä, harrastajamaista “minä olen nyt tosi edgy”, vaan sellaista, joka muuttaa todellisuutta huonommaksi. Ja mielellään peruuttamattomalla tavalla.

Mutta tässä tulee se käänne, jonka kohdalla pilkkakirves (tai ehkä tässä tapauksessa Temusta tilattu rituaaliveitsi) alkaa siirtyä kohti oikeaa kohdetta: jos Saatana katsoo maailmaa rehellisesti, hän huomaa olevansa osittain työtön.

Koska ne, jotka aiheuttavat eniten pahaa, eivät tee sitä alttareilla. He tekevät sen kokoushuoneissa. Ne, jotka jättävät suurimman jäljen (vähän kuin hiilijalanjälki, mutta tässä yhteydessä käytettäköön termiä hiilihangonjälki), eivät ole saatananpalvojia, vaan “arvostettuja toimijoita”. Ihmisiä, joilla on käyntikortti, Teamsissa monta keskustelua käynnissä koko ajan ja vastuullisuusraportti tarkistettavana.

Pahuuden moderni nerokkuus on siinä, että se ei näytä pahalta. Se näyttää prosessilta. Se näyttää “linjaukselta”. Se näyttää “valitettavalta mutta välttämättömältä sopeutukselta”. Se näyttää siltä, ettei kukaan tee pahaa, tapahtuu vain päätöksiä, joiden seurauksena joku putoaa välistä. Ja putoaminen, se on aina jonkun muun ongelma. “Järjestelmän.” Tuo kätevä syntipukki, jolla ei ole kasvoja, eikä siksi myöskään omaatuntoa.

Saatana haluaisi verta ja kauhua, koska niissä on suoraa dramaturgiaa: minä tein tämän, minä halusin tämän. Mutta ihmiset ovat kehittäneet pahuuden hienostuneemmaksi. He ovat keksineet pahan, joka on laillista. Pahan, josta ei saa otsikoita, koska se on liian tylsää. Pahan, jossa uhrin huuto muuttuu excelin sarakkeeksi. Pahan, joka piiloutuu sanan “tehokkuus” taakse.

Ja silloin Saatana joutuu myöntämään jotain nöyryyttävää: kaikkein pahinta on se paha, joka tehdään ilman pahuutta. Usein edes uhraamatta yhtään ajatusta Saatanalle.
Se on se, kun ihminen ei edes vihaa, ei edes nauti, ei edes kapinoi. Hän vain toteuttaa strategiaa. Hän vain “hoitaa homman”. Hän vain “noudattaa ohjeistusta ja pitäytyy prosessikaaviossa”. Hän vain “toimii parhaiden käytäntöjen mukaisesti”. Ja jos joku kysyy, hän kohauttaa olkapäitään: “Näin tämä nyt menee.”

Tuo “näin tämä nyt menee” on pahuutta, joka ei tarvitse Saatanaa. Se on pahuutta, joka ei edes lausuta koskaan latinaksi. Se on pahuutta, joka laittaa kalenterikutsun: “Vaikutusarvio, 30 min.”
Saatananpalvojat, ne harvat, jotka oikeasti uskovat persoonaan ja haluavat tehdä siitä konkreettista ovat tässä mittakaavassa pienyrittäjiä. Heidän “menestyksensä” on lähinnä sitä, että joku järkyttyy netissä ja joku muu myy mustia kynttilöitä. He ovat pahan indie-bändi, kun taas varsinainen pahuus on globaali konserni, joka on listattu pörssiin ja jolla on asiakastyytyväisyyskysely jokaisen kärsimyksen jälkeen.

Ja ehkä juuri siksi ateistinen satanismi ärsyttää Saatanaa: se on elitististä siinä missä aito pahuus usein onkin elitististä. Se saa ihmisen tuntemaan itsensä ovelaksi ilman, että hän riskeeraa mitään. “Minä olen kriittinen ajattelija.” Hienoa. Samaan aikaan toisaalla joku tekee päätöksen, joka vaikuttaa tuhansiin ihmisiin, eikä hän tunne mitään. Hän on lämmin Canada Goose toppaliivinsä sisällä itseään varten, mutta kylmä kaikille muille ihmisille.

Siksi jos haluaa etsiä pahan suurinta lähdettä, ei kannata katsoa alttareita. Kannattaa katsoa kaikkia niitä tilanteita, joissa kukaan ei tunnu olevan vastuussa, vaikka joku aina kärsii. Kannattaa katsoa kohtia, joissa “järki” voittaa “ihmisen”. Kohtia, joissa empatia luokitellaan heikkoudeksi ja itsekkyys realismiksi. Kohtia, joissa ihmisarvo on neuvottelukysymys.

Ja se pahin vitsi on tämä: Saatana ei ehkä haluakaan enää veriuhreja, koska hän on oppinut ihmisiltä paremman tempun. Hän on oppinut, että tehokkain pahuus on se, jonka voi tehdä hyvällä omallatunnolla.
Sillä jos saat ihmisen uskomaan, että hänen tekonsa ovat “välttämättömiä”, “rationaalisia” ja “järjestelmän sanelemaa”, hän tekee enemmän kuin mikään musta messu ikinä ehtisi tehdä. Hän tekee pahaa aamupalalla, lounastauolla ja ennen kuin hakee lapset päiväkodista. Ja hän nukkuu yönsä hyvin.

Siinä kohtaa Saatana voi laittaa kruununsa naulaan ja todeta: te ette tarvitse minua. Te olette jo oppineet. Te olette tehneet pahasta itsepalvelun.
Ja ehkä juuri se on se hetki, kun pilkkakirves osuu: pahaa eivät eniten aiheuta ne, jotka leikkivät pahalla, vaan ne, jotka tekevät sitä arkipäivän normaalina jatkeena ja kutsuvat sitä vastuullisuudeksi, tehokkuudeksi, kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Ne, joiden pahuus on niin siistiä, ettei se edes näytä pahalta.
Saatana halusi palvontaa. Ihminen keksi markkinatalouden, politiikan, sosialismin ja erilaiset aatteet sekä -ismit.

[rikkalapio]

[Bird]

Ei hätää; todellisuus 1 - myytit 0; Jumala ja Saatana ei ilmesty tänäänkään.

[Aleph]

Ei hätää; todellisuus 1 - myytit 0; Jumala ja Saatana ei ilmesty tänäänkään.

No tossahan se tiivistetysti onkin mitä tässä on koittanut jollakin järkevällä logiikalla päätellä itsekin.
Ongelma tässä vaan on se, että mitä on sitten todellisuus?
-Jos jaksaa googlettaa 'Kaksoisrakokoe' niin äkkiä tulee todenneeksi, että todellisuus ei ole sitä mitä me sen kuvittelemme olevamme.

Kaikki mitä on olemassa, on olemassa kvanteista rakennettuna.
Kvanttimaailma on paikka, jossa todellisuus näyttää siltä kuin se olisi rakennettu humalassa, mutta samalla se toimii niin tarkasti, että kaikki nykyteknologia roikkuu sen varassa. Se on universumin kivijalka, ja kivijalassa on sisäänrakennettuna ajatus: “ehkä”.

Siellä hiukkanen voi olla useassa paikassa yhtä aikaa, mikä on aivan normaalia kunnes joku mittaa, jolloin se päättää olevansa vain yhdessä paikassa, koska miksei. Sama kappale voi käyttäytyä aaltona tai hiukkasena riippuen siitä, katsotaanko sitä, eli perimmäinen luonto on selvästi herkkä kritiikille ja muuttuu valvonnan alla. Tyhjiö ei ole tyhjä, vaan täynnä levotonta värinää ja hetkellisiä ilmiöitä, jotka syntyvät ja katoavat kuin työntekijät perjantaina kello 14:30.

Kaksi hiukkasta voi myös lomittua niin, että niiden ominaisuudet linkittyvät toisiinsa tavalla, joka ei kunnioita etäisyyttä, maalaisjärkeä eikä yleistä soveliaisuutta. Kun toista mitataan, toinen “tietää” tilanteen välittömästi, mikä on käytännössä sama kuin jos universumilla olisi salainen pikaviestinryhmä, johon meillä ei ole pääsyä. Lisäksi hiukkanen voi tunneloitua esteen läpi ilman riittävää energiaa, eli luonto sallii satunnaiset seinänläpäisyt pelkän todennäköisyyden voimalla, ja kutsuu sitä fysiikaksi.

Ja kun ihminen yrittää ottaa tilanteen haltuun, epävarmuusperiaate muistuttaa, ettei kaikkea voi tietää yhtä aikaa tarkasti, ei siksi että mittalaitteet olisivat huonoja, vaan koska todellisuus ei edes tarjoa niitä arvoja samalla kertaa. Se on kosminen asiakaspalvelu, joka vastaa kaikkiin kysymyksiin samalla lauseella: “Valitettavasti tämä ei ole mahdollista.”

Kaikkein upeinta on, että tästä sekoilusta huolimatta kvanttiteoria on ehkä tarkin teoria, jonka ihminen on koskaan tehnyt. Se ei ole “melkein oikein”, vaan järjettömän oikein. Ainoa ongelma on, että kukaan ei ole täysin yksimielinen siitä, mitä se tarkoittaa. Eli pohjimmiltaan elämme maailmassa, jossa laskut ovat täydellisiä, selitys on riitaisa ja todellisuus käyttäytyy kuin se olisi tarkoituksella kirjoitettu testaamaan älykkyyden lisäksi myös hermoja.

Lyhyesti: Vielä uskontoakin hullumpaa on nykytietämys fysiikasta.

[rikkalapio]

Kiitos tästä hyvin sanottu

[Bird]

Lyhyt ja ehkä kärjistäväkin kommentti:

En siis usko jumalaan enkä saatanaan, mutta voin myöntää, että myös vaikka teoreettinen fysiikka – varsinkin kvanttifysiikka ja kosmologia – käsittelee usein asioita, jotka on täysin poissa meidän arkiajattelun ja maalaisjärjen rajoista ja siltä ne todenteolla kuulostaakin..