No niin, rakkaat verbaalitaistelijat Inkaa ja Karhere tämä show on nyt nähty.
Taso on laskenut jo niin syvälle, että merten pohjassa olevat madotkin pyörittelevät silmiään.
Ehdotus: molemmat mars nurkkaan viikoksi aasinhattu päässä.
Ei siksi, että olisitte pahoja ihmisiä vaan koska molemmat olette onnistuneet vetämään toisen hermolankoja niin taidokkaasti, että Beethovenkin olisi säveltänyt siitä sinfonian.
Karhere, muistutuksena: rasismi ei ole mielipide, vaan merkki siitä, että sydämen prosessorissa on vanha käyttöjärjestelmä. Päivitys kannattaisi ajaa heti, ennen kuin koko järjestelmä jää jumiin vihaan. Viisaus ei kasva huutamalla, vaan kuuntelemalla, vaikka se olisi kuinka epämukavaa.
Inkaa, sinä taas voisit ehkä hellittää sitä nautintoa, jonka saat, kun jonkun otsasuoni alkaa sykkimään. Nautinto on toki ihmisoikeus, mutta ehkä jätetään se tällä kertaa vähemmän sadistiseksi.
Eli: viikko nurkassa, aasinhattu tiukasti päässä ja kädet pois näppäimistöltä.
Jos tekee mieli kirjoittaa, kirjoittakaa vaikka runo otsikolla:
“Kuinka opin rakastamaan.”
Lopuksi, kuten vanha viisaus sanoo:
“Kun kaksi aasia huutaa toisiaan tyhmäksi, kumpikin on jo voittanut kilpailun.”
Rauhaa, rakkautta ja parempia päiviä teille molemmille.
