MURHA.INFO

Näitä lukiessa tulee mieleen ette voi kun kummastella. Mä luulin että mulla on varhaisia muistikuvia.

Luupää kirjoitti:Väitän että se käärö tajusi jääneensä yksin sinne kamariin eikä pitänyt siitä. Kun se tuotiin sinne olohuoneeseen missä korviin tuli tuttujen aikuisten tuttuja ääniä niin lie todennut pienessä mielessään että vaikka paikka oli vieras niin äänimaailma oli kohdillaan. Eli tunnisti ainakin äitinsä ja minun sekä yhden muun häntä hoitaneen henkilön äänet siitä sorinasta.

Voisiko se olla näin?

Tämähän nyt on aivan luonnollista. Totta kai lapsi tunnistaa ääniä. Varmaan äidin sydämenlyönnit ovat ensimmäisiä tuttuja ääniä jotka saavat lapsen rauhoittumaan.

Yksi nuorempi sisarukseni rauhoittui synnytyslaitokselta tultuaan kuullessaan minun järkyttävää musisointiani ikivanhoilla sähköuruilla. Olin harjoitellut sävelmää itsepintaisesti äitini odottaessa sisartani, ja sävel oli hänelle tuttu jo ajalta ennen hänen syntymäänsä. Vaikka muu perhe oli hermoromahduksen partaalla, tuota kamalaa renkutusta vain piti soittaa jotta sisko pysyi hiljaisena.

Ilmeisesti vauva tuntee kaikkien perheenjäsenten äänet ja kotieläinten myös. Äidin kuuntelema musiikki on myös tuttua. Hyvin pieni saattaa hakea katseella esim. koiran haukkumista kuullessaan.
Reagoihan vauva jo vatsassa kun "mahalle" puhutaan. Tulee nyrkkiä ja kantapäätä ihan innoissaan. Huitoo niinkuin vauva, mutta kun seinät on tiellä.

Mulla on joku kumma mielikuva, että muistaisin syntymishetkeni ja sen, miltä se huone näytti. Lisäksi muistan ainoan kerran, milloin sain isältä turpaan aika pienenä.

Minun ensimmäisiä muistikuviani on ne kerrat, kun noin kaksivuotiaana minä taapersin käsi kädessä tätini kanssa tai istuin vaunussa nuoren lastenhoitajan työntäessään (se oli sitä aikaa, kun monilla keskiluokkaisillakin vanhemmilla oli vielä varaa palkata lasten-/ kodinhoitaja *).
Ensimmäinen muistettu sanani (itse asiassa sanapari) kolmevuotiaana oli isäni lausuma "mennään kotiin", kun me olimme ukkilassa.

* Myöhemmin ns.sosiaaliset uudistukset tekivät oman kodinhoitajan palkkaamisen mahdottoman kalliiksi monille tavallisille vanhemmille, vaan lapset oli ja yhä on vietävä lastentarhoihin, päiväkoteihin jne.

Jännään sinänsä, että muistan itse noin kolme vuotiaasta eteenpäin lähes järjestelmällisesti kaiken mitä minulle on suotu muistavan, mutta aikaisin muistikuva noin 2.5v - vuotiaana.
Muistamisen on siis loogisesti alettava noin 3- vuotiaana.

Make_ kirjoitti: Muistamisen on siis loogisesti alettava noin 3- vuotiaana.

Niin, tai kielesi kehitys on mahdollistanut muistamisen loogisesti vasta 3-vuotiaana.

Loogisesti minulle, en osaa tietenkään muista sanoa, siksi kysyinkin.
Entäs muistamisen manipulointi, moniko tunnustaa muuttaneensa muistikuviaan?

Minä voin olla ensimmäinen.

Muistojen manipulointi on helppo tapa unohtaa esim joitain ikäviä asioita. Kysymys voi olla vaikka kuinka pienestä asiasta. Itse en esim muista enää siskon ensimmäistä ihastusta kuka se oli koska mua kielettiin kertomasta kuka se on ja minä tottakai pikku poikana uskoin joka sanan. Manipuloin tulloin omaa muistiani ja vaihdoin henkiöt keskenään enkä tänäkään päivänä muista kuka kyseinen hlö oli, mutta muista muuttaneeni henkilöä ollessani noin 4v. Heh. Renttu mikä renttu varmaan.

Muistan Apollo 17, jolloin kusin oven eteen pienen jäätikön johon talonmies liukastui, sanomista tuli. Olin vähän yli kolmen ikäinen.

edit. Eiku olin tietenki yli neljävuotias. 68 syntyneitä siis. Muista nyt kaikki niitot.

en oo ihan sata onko ensimmäinen muisto mutta uskoisin olevan. 3-4 vanhana ukko haki mut luokseen uudeks vuodeks kotoo taksilla, oli ollu ryyppäämäs jossain kai ku mentiin sen luo ni olohuonees oli 30cm lunta ku oli kännipäissään unohtanu oven auki. sähköjä ei enää ollu ku laskut maksamatta ja piti mennä vessaan kynttilän valos, paperiakaan ei ollu ni joutu pyyhiin kahvin suodatin papereihin. ruokana oli kylmiä lihapiirakoita ku ei niitä saanu lämmitettyä missään. haettiin illalla sisälle ulkotuli jossa saatiin sulatettua tina ja punaiseen muoviämpäriin pudotettiin ne, enää en muista mitä ne tarkotti. seuraavana aamuna ukko oli jo sen verran selvinny että päästiin grillille syömään lämmintä lihistä sen jälkee ukko heitti mut kotiin ja kielsi kertomasta äitille millasta mulla oli ollu tai äiti ei enää päästäisi mua sen luo kylään.

Jollain tapaa muistan, miltä tutti tuntui suussa. Muistan tai luulen muistavani. Äitini puheiden perusteella sitä ei ainakaan kolmevuotiaana ole enää syöty meillä.

Sitten tällainen hämärä muistikuva iski joskus 15-vuotiaana. Isäni olisi ottanut minut käsiinsä, nostanut ikkunan ulkopuolelle ja uhannut pudottaa, ellei äitini olisi tehnyt asiaa X. Muistan mitä ikkunan alla oli (tämän kyllä tiedän muutenkin) ja muistan miten hätäisiä äiti ja isosisko sisällä olivat (tämäkin on isän ansiosta nähty useinkin). Harmittaa typerät sosialliset siveyssäännöt ja kuviot, kun en äidiltäni voi tätäkään kysyä. Äitini kun ei kerro minulle edes isäni kuolinsyytä, niin miksi tällaisen myöntäisi, vaikka olisi tapahtunutkin?

Mutta siis en osaa sanoa uskonko tuohon muistikuvaan itsekään. Voi olla täysin valheellinen vaikka unesta tai jostain. Vanha en kuitenkaan tuohon aikaan olisi ollut, koska olin jokseenkin isokokoinen vauvana, ja meillä oli sellaiset isot ikkunalaudat, että isän olisi pitänyt kannatella minua täysin suorilla käsillä. Ei siinä kamalan isoa lasta jaksaisi kannatella. Vaikka isäni nuorena painija olikin, niin taisipa painiakin jossain 45-kiloisten sarjassa aikuisena, että pieni ja laiha mies oli

Muistan naapurin uuden vauvan vaunuissa. Vauva oli tosiaan vastasyntynyt, eli minulla oli ikää enintään 2,5 vuotta.

Ensimmäinen muistikuvani oli kun vanhempani puhuivat, että taitaa jäädä Bodomin murhat selvittämättä. Sen käsitin että kyse oli vakavasta asiasta ja se henkiin jäänyt poika oli pahasti loukkaantunut. Toinen muistikuvani on kun 4-vuotiaana juuri lukemaan oppineena tavasin pikkusiskolle Aku Ankkaa.

albaanisissi kirjoitti:en oo ihan sata onko ensimmäinen muisto mutta uskoisin olevan. 3-4 vanhana ukko haki mut luokseen uudeks vuodeks kotoo taksilla, oli ollu ryyppäämäs jossain kai ku mentiin sen luo ni olohuonees oli 30cm lunta ku oli kännipäissään unohtanu oven auki. sähköjä ei enää ollu ku laskut maksamatta ja piti mennä vessaan kynttilän valos, paperiakaan ei ollu ni joutu pyyhiin kahvin suodatin papereihin. ruokana oli kylmiä lihapiirakoita ku ei niitä saanu lämmitettyä missään. haettiin illalla sisälle ulkotuli jossa saatiin sulatettua tina ja punaiseen muoviämpäriin pudotettiin ne, enää en muista mitä ne tarkotti. seuraavana aamuna ukko oli jo sen verran selvinny että päästiin grillille syömään lämmintä lihistä sen jälkee ukko heitti mut kotiin ja kielsi kertomasta äitille millasta mulla oli ollu tai äiti ei enää päästäisi mua sen luo kylään.

Aika mieltä lämmittävä muisto varmasti :/

Eka hämärä muistikuvani kai on kun ollaan jossain tivolissa tms. porukoiden kans ja muistan et olin jossain pyörivässä laitteessa ja sen vehkeen vilkkuvat valot oli tosi hienon näköisiä

Kuvia ja pätkiä 1-3 vuoden vanhana ollessani on paljon.

Olikohan 3 vai 4 vuotis synttärit, kun ystävät sai minut ylipuhuttua juomaan faijan keskiolutta, joka oli jääkaapissa. Itse en tiennyt mistä oli kyse.. muistelen vain sen maistuneen pahalta (Olin silloin pahasti väärässä ).

albaanisissi kirjoitti:en oo ihan sata onko ensimmäinen muisto mutta uskoisin olevan. 3-4 vanhana ukko haki mut luokseen uudeks vuodeks kotoo taksilla, oli ollu ryyppäämäs jossain kai ku mentiin sen luo ni olohuonees oli 30cm lunta ku oli kännipäissään unohtanu oven auki. sähköjä ei enää ollu ku laskut maksamatta ja piti mennä vessaan kynttilän valos, paperiakaan ei ollu ni joutu pyyhiin kahvin suodatin papereihin. ruokana oli kylmiä lihapiirakoita ku ei niitä saanu lämmitettyä missään. haettiin illalla sisälle ulkotuli jossa saatiin sulatettua tina ja punaiseen muoviämpäriin pudotettiin ne, enää en muista mitä ne tarkotti. seuraavana aamuna ukko oli jo sen verran selvinny että päästiin grillille syömään lämmintä lihistä sen jälkee ukko heitti mut kotiin ja kielsi kertomasta äitille millasta mulla oli ollu tai äiti ei enää päästäisi mua sen luo kylään.

Tuli paha mieli albaanisissin puolesta kyllä tuon luettuani. Vaikka en tiedä, ehkä olet sinut asian kanssa (jos se on ylipäänsä mahdollista), mutta tietty turvattomuuden tunne ehkä jää. Onhan sitä muutama kurjempi muisto itselläkin ,muttei ihan tuollaista.

Varhaisimmat muistoni ovat luutlavasti keksimiäni. Ekassa putoan laiturilta veteen ja näen kaloja veden alla. Putoamisesta minulle on kerrottu, mutta kyseinen joentapainen tuskin on niin täynnä kaloja, että olisin tuossa tilantessa montaakaan havainnoinut.

Toisessa istun rattaissa äidin kanssa kerrostalon pihassa (hän juttelee jonkun kanssa) ja naapurintyttö kiusaa minua tuomalla tikkarin lähelle kasvojani ja vetämällä sen pois kun yritän nuolaista. Psykologi kysyi joskus aikaisimmasta muistosta ja kerroin tuon, hänen mukaansa se kertoo enemmän siitä, millaisena näen elämäni. Tapahtuma itsessään voi olla totta tai ei. Onhan noita "tikkareita" tietysti ollut, mutta en sitten tiedä...