Lähetetty: Ma Loka 27, 2008 6:30 am
Sairasta, sairasta! 
Victoria Adjo Climbié (2. marraskuuta 1991 – 25. huhtikuuta 2000) oli pieni lapsi, jonka hänen huoltajansa pahoinpitelivät ja murhasivat Lontoossa, Englannissa vuonna 2000. Julkinen tyrmistyminen tytön kuolemasta johti julkiseen tutkimukseen, joka johti merkittäviin muutoksiin lasten suojelupolitiikkaan Iso-Britanniassa.
Victorian huoltajat, Marie- Thérèse Kouao (syntynyt 18. heinäkuuta 1956 Bonouassa, Ivory Coastilla) ja Carl Manning (syntynyt 31. lokakuuta 1972) tuomittiin murhasta elinkautiseen 12. tammikuuta 2001.
Victoria, joka syntyi Abobossa Ivory Coastilla, muutti Englantiin seitsemän vanhana isotätinsä Kouaon kanssa. Epäillään, että pahoinpitelyt alkoivat melkein heti Englantiin saapumisen jälkeen ja pahoinpitelyt pahenivat, kun Kouao muutti yhteen Carl Manningin kanssa. Ennen Victorian kuolemaa poliisit, sosiaaliviranomaiset, monet erilaiset paikalliset viranomaiset, National Health Service, NSPCC ja paikalliset kirkot olivat kontaktissa tyttöön ja nähneet pahoinpitelyn jäljet. Kuitenkin, Victorian kuolemaa kuvattiin oikeudessa ”sokaisevaksi epäpätevyydeksi”, koska tapausta ei tutkittu kunnolla ja mitään toimia ei tehty. Sen takia Victoria kuoli huhtikuussa 2000, kahdenksan vanhana.
Kuten jo sanottu, Victoria syntyi Abobossa viidenneksi yhteensä seitsemästä lapsesta. Seitsemän vanhana hänen vanhempansa Francis Climbié ja Berthe Amoissi lähettivät lapsensa isotätinsä Marie- Thérèse Kouaon luo, jotta lapsi saisi kunnollisen koulutuksen. Menettely on yleinen läntisessä Afrikassa. Tyttö matkusti väärennetyllä passilla nimellä Anna Kouao, ihmisenä joka ei ollut Marie- Thérèse Kouaon sukulainen, mutta joka oli syntynyt samoihin aikoihin kuin Victoria. Tästä syystä Victoria tunnettiin nimellä Anna koko elämänsä ajan Englannissa. Ennen Victorian ottamista Marie- Thérèse Kouao oli asunut Ranskassa kolmen poikansa kanssa. Hänen miehensä oli kuollut vuonna 1995 ja kun miehen hautajaiset pidettiin Ivory Coastilla, Kouao kertoi Victorian vanhemmille, että hän haluaisi viedä yhden lapsen mukanaan Ranskaan antaakseen mahdollisuuden parempaan elämään. Victoria valittiin, koska häntä pidettiin kaikkein lupaavimpana. Vaikka Victorian vanhemmat olivat tavanneet Kouaon vain pari kertaa, he suostuivat järjestelyihin ja vaikka ei olla varmoja, milloin Kouao alkoi pahoinpidellä Victoriaa, tytön vanhemmat saivat kolme viestiä, joissa kerrottiin tytön olevan hyvässä kunnossa, vaikka tyttö oli tuolloin jo kuolemaisillaan.
Victoria siis lähti Kouaon mukaan ”varmaan jossain vaiheessa marraskuuta 1998” ja parivaljakko matkusti Pariisiin, Ranskaan, jossa Victoria meni kouluun. Kuitenkin helmikuussa 1999, Kouao alkoi saada varoituksia Victorian toistuvista poissaoloista ja huhtikuussa 1999 koulu antoi ”lapsi-riskissä” ilmoituksen ja tästä syystä sosiaalityöntekijät tulivat kuvaan. Koulusta kerrottiin, että Victoria saattoi nukahtaa tunneilla ja pääopettaja kertoi myöhemmin, että Kouao mainitsi Victorian kärsivän jonkin sortin dermatologisesta tilasta ja että Victorian viimeisellä visiitillä koulussa 25. toukokuuta 1999, tytön pää oli ajettu kaljuksi ja tytöllä oli päässään peruukki. Kun Kouao lähti Ranskasta, hän jäi velkaan viranomaisille, koska hänelle oli maksettu väärin elatusmaksuista ja tästä syystä väitetään, että Kouao näki Victorian hyödyllisenä välineenä maksujen saantiin.
Matka suuntautui Lontooseen, Englantiin 24. kesäkuuta 1999, Ealingin alueelle. Kouao vieraili Ealingin sosiaalitoimistossa 26. kesäkuuta 1999 ja 7. elokuuta välisenä aikana 14 kertaa, liittyen koti- ja raha-asioihin. Victoria oli naisen mukana 7 kertaa. Noina kertoina henkilökunta huomasi Victorian vauriot ja yksi henkilökunnan jäsen jopa mietti, että tyttö näytti ihan ”ActionAid posterin” lapselta, mutta siitä huolimatta kukaan ei tehnyt mitään ja jotkut jopa olettivat, että Victorian ulkomuoto oli tarkoituksellinen yritys saada sympatiaa. Kouao ja Victoria asuivat hotellissa aina 1. heinäkuuta asti, jonka jälkeen he muuttivat Harlesdeniin, Brentin alueelle. Kouao sai töitä sairaalan siivoajana ja hän jätti Victorian lapsenhoitaja Priscilla Cameronin hoiviin. Myöhemmin selvisi, että Cameron ei ollut rekisteriröity hoitaja ja sosiaalitoimi ei ollut edes tarkistanut asiaa. 14. elokuuta Kouao tapasi Carl Manningin, kun mies oli ajamassa bussia. Vähän tämän jälkeen Victoria ja Kouao muuttivat Manningin yhden makuuhuoneen huoneistoon Tottenhamiin, Haringeyn alueelle, 6. syyskuussa 1999. Kouao oli Manningin ensimmäinen tyttöystävä. Muuton jälkeen sekä Kouao että Manning pahoinpitelivät Victoriaa ja epäillään, että pahoinpitelyt pahenivat koko ajan.
18. elokuuta 1999, Kouaon sukulainen soitti anonyyminä Brentin kuntaan ja kertoi Victorian vaurioista ja kertoi, että hän pelkäsi tytön hengen puolesta. Samainen nainen soitti uudelleen parin päivän päästä, jolloin hänelle annettiin kuva, että tapausta tutkitaan jo. Kolmen viikon kuluttua, 14. syyskuuta, sosiaalityöntekijät kävivät Victorian kodiksi ilmoitetussa osoitteessa, mutta kun selvisi ettei asunnossa asunut ketään, lisätoimiin ei alettu. Myöhemmin Victorian kuoltua eräs sosiaalityöntekijä kertoi, että tiimille oli kerrottu, ettei lapsi ole koulussa ja ettei heille oltu lapsen pahoinpitelystä.
Ensimmäinen sairaalavierailu
13. syyskuuta Kouao vei Victorian lapsenhoitaja Cameronin kotiin, kertoen ettei Manning tahtonut Victoriaa ja kysyen, voisiko Cameron pitää tytön pysyvästi. Cameronit kieltäytyivät, mutta suostuivat ottamaan Victorian yöksi luokseen. Kun he näkivät tytön vammat, he veivät lapsen sairaalaan seuraavana päivänä. Lääkärit hälyttivät poliisin ja sosiaalitoimen ja Victoria laitettiin 72-tunnin poliisivartioon, jolla estettiin tytön lähtö sairaalasta. Kouao kertoi lääkereille, että tytöllä oli syyhy ja että vammat olivat itseaiheutettuja. Useat tohtorit ja hoitajat olivat kuitenkin eri mieltä, vaikkakin Ruby Schwartz, sairaalan nimitetty lastensuojelulääkäri diagnosisoi syyhyn ja päätti, että vammat aiheutuivat raapimisesta. Hän teki diagnosin puhumatta kahden pienen potilaansa kanssa. Schwartz myönsi myöhemmin, että hän teki virheen. Toinen lääkäri kirjoitti sosiaaliviranomaisille, ettei kyseessä ollut lastensuojeluasia.
Kun Michelle Hine, lastensuojeluviranomainen sai raportin, jossa Victorian vammoista kerrottiin, hän suunnitteli avaavansa tapauksen tutkimukset. Kuitenkin, seuraavana päivänä kuullessaan Schwartzin diagnoosista ja Victorian hoidon asteesta, tutkimukset peruttiin. Hine on kertonut myöhemmin katuneensa, ettei tutkimuksia aloitettu. Schwartz sanoi, että hän uskoi sosiaalitoimen seuraavan Victorian tapausta. Poliisiviranomainen, Rachel Dewar, otti poliisivartion pois päästäen Victorian kotiin, kun hänelle kerrottiin diagnosisoidusta syyhystä. Myöhemmin selvisi, ettei Dewar ollut missään vaiheessa nähnyt Victoriaa ja selittänyt lapselle, että hän oli poliisien suojeluksessa, vaikka Children Act 1989 pakottaa niin tekemään. Dewar ei myöskään tavannut Kouaoa tai Manningia. Victoria lähti sairaalasta kotiin 15. syyskuuta, oltuaan sairaalassa vain päivän.
Myöhemmin selvisi, että Kouao oli tutustunut erääseen pariskuntaan ennen Victorian sairaalakäyntiä. Hän oli vieraillut tytön kanssa useasti pariskunnan luona, ja pariskunta kertoi, että Kouao oli usein huutanut Victorialle eikä osoittanut minkäänlaista kiintymystä.
Toinen sairaalakäynti
24. syyskuuta 1999, Kouao vei Victorian ensiapuun, kun tytöllä oli pahoja palovammoja päässä sekä useita muita vammoja. Tuolloin sairaalassa ei löytynyt mitään jälkeä syyhystä. Konsultti Mary Rossiterin mielestä Victoriaa pahoinpideltiin, mutta kirjoitti silti ”voidaan päästää kotiin” Victorian papereihin. Erään lääkärin mukaan silloin, kun Rossiter kirjoitti papereihin, lääkäri oli huomannut, että tyttö osoitti merkkejä laiminlyönnistä sekä henkisestä ja psyykkisestä pahoinpitelystä. Myöhemmin Rossiter selitti, että kirjoitus ”voidaan päästää kotiin” ei tarkoittanut, että hän tahtoi lapsen pääsevän kotiin tai että hän olisi fyysisesti edes voinut lähteä. Rossiterkin oli odottanut poliisin ja sosiaalitoimen seuraavan tapausta.
Sosiaaliviranomaisten piti käydä vierailemassa Victorian kodissa 4. lokakuuta, mutta virailu peruttiin, kun viranomaiset kuulivat syyhystä. Myöhemmin selvisi myös, että ainakin yhdelle sosiaaliviranomaiselle oli kerrottu, että Victorian muka syyhyn aiheuttamat vammat olivat näyttäneet vyönsoljen aiheuttamilta, mutta siitä huolimatta mitään ei ollut tapahtunut.
Loput suomennoksesta 22.11:
5. lokakuuta 1999 sosiaaliviranomainen vei Victorian NSPCC:hen (National Society for the Prevention of Cruelty to Children) Tottenhamiin, jossa tyttö luovutettiin Sylvia Henrylle. Tuolloin oli sekaannusta siitä, miksi keskukseen oli otettu yhteyttä tapauksen tiimoilta. Henrylle kerrottiin myöhemmin, että Victoria oli muuttanut kaupunginosasta ja tästä syystä tapaus oli suljettu. Keskustelun toinen osapuoli ei kuitenkaan muista, missä kyseinen keskustelu olisi voinut tapahtua. Samana päivänä Kouao tapasi kaksi sosiaaliviranomaista sosiaalitoimen tiloissa ja väitti, että Victoria oli kaatanut kiehuvaa vettä päälleen lopettaakseen syyhyn aiheuttaman kutinan ja että tyttö oli käyttänyt joitain esineitä aiheuttaakseen muut vammat. Sosiaaliviranomaiset ja poliisit uskoivat Kouaon selityksen ja päättivät, että vammat olivat varmaan vahingossa aiheutettuja ja tästä syystä Victoria päästettiin kotiin NSPCC:stä seuraavana päivänä.
Sairaalakäyntien jälkeiset tapahtumat
7. lokakuuta Kouao kävi taas sosiaalitoimen tiloissa, liittyen kotiasioihin ja käyntiä ei tarkemmin tutkittu, vaikkakin myöhemmin mainittiin, että tilanne oli ”kaoottinen”. Seurantaa tämänkään tapahtuman tiimoilta ei tehty. 13. lokakuuta eräs viranomainen pyysi kunnan viranomaista seuraamaan Victorian tapausta ja tämä kyseinen kunnan viranomainen kertoo ottaneensa yhteyttä kolmanteen henkilöön – joka kielsi, että yhteyttä olisi otettu. Sama kuvio tapahtui toisen kerran 2. syyskuuta. (Suomentajan oma kommentti: Eli kukaan ei myönnä mokanneensa, hah, ironista. Idiootit.)
Kuitenkin Victorian kotona käytiin 16. lokakuuta ja toisen kerran kun Manning alkoi pakottaa Victoriaa nukkumaan kylpyammeessa. Paikalla käyneiden viranomaisten mielestä Victoria vaikutti iloiselta. Eräs näistä viranomaisista oli tavannut Victorian vain neljä kertaa, yhteensä kokonaisuudessaan alle 30 minuutin ajan, eikä tuona aikana puhuttu paljoa.
Tästä eteenpäin Kouao piti Victorian kaukana sairaaloista ja kääntyi kirkkojen puoleen. Kouao kertoi pastorille, että hän oli Victorian äiti ja että Victorian sisällä oli demoneita. Mission Ensemble Puor Chirstin pastori, Pascal Orome, tarjosi rukouksia Victorialle demoineiden karkoittamista varten, ja oletti, että tytön vammat johtuivat demonisesta riivauksesta. Toisessa tapauksessa Kouao vei Victorian Universal Church of the Kindom of God:iin, jossa pastori Alvaro Lima epäili Victorian olevan pahoinpitelyn uhri, mutta pastori ei tehnyt asialle mitään. Hän selitti myöhemmin Victorian itsensä kertoneen, että Saatana oli kertonut, että tytön pitäisi polttaa itseään. Pastori ei ollut uskonut tytön selitystä, mutta hän silti uskoi, että ihminen voi olla riivattu.
Joulukuusta 1999 aina maaliskuuhun 2000, Manning pakotti Victorian nukkumaan kylpyammeessa tytön omissa ulosteissa. Myöhemmin poliisikuulusteluissa Manning selitti, että hän kohteli Victoriaa ko. tavalla, koska tyttö yökasteli säännöllisesti. Haringeyn sosiaaliavussa 1. marraskuuta 1999 Kouao kertoi sosiaalityöntekijöille, että Manning oli raiskannut Victorian, mutta perui syytöksensä seuraavana päivänä. Myös Manning kiisti syytöksen myöhemmin.
Yhdessä vaiheessa, kun sosiaaliviranomaiset kävivät kolmesti asunnolla pääsemättä kuitenkaan sisään, he luulivat, että Victoria ja Kouao olisivat palanneet Ranskaan. Vaikkei tästä ollut mitään todisteita, Victorian tietoihin kirjoitettiin ”poistunut alueelta”. Kouaolle lähetettiin kirje 18. huhtikuuta 2000, jossa ilmoitettiin, että jos hän tai Victoria eivät ottaisi minkäänlaista yhteyttä, tapaus suljettaisiin. Viikon päästä (25. huhtikuuta) tapaus suljettiinkin – sinä samaisena päivänä kun Victoria kuoli.
Kuolema ja oikeudenkäynti
24. huhtikuuta 2000 Victoria vietiin paikalliseen Universal Church of the Kindom of God kirkkoon puolitajuttomana, hypotermiasta kärsivänä, aliravittuna ja useiden sisäelinten jo petettyä. Kun kirkosta lähdettiin, minitaksin kuljettaja kauhistui Victorian tilaa ja vei hänet suoraan ensiapuun North Middlesex Hospitaliin, josta tyttö siirrettiin intensiivisen hoidon yksikköön St Maryn sairaalaan. Tytön St Maryyn vienyt ambulanssikuski kertoi, että vaikka Kouao hoki ”minun pikkuiseni, minun pikkuiseni”, hänen huolensa ei vaikuttanut aidolta ja että Manning vaikutti siltä kuin ”hän ei olisi ollut siellä”. Victoria kuoli seuraavana päivänä 15.15 paikallista aikaa – samana päivänä kun kirkko oli suunnitellut pitävänsä tilaisuuden, jossa tyttöä riivanneet demonit olisi karkoitettu.
Patologi löysi Victorian ruumiista 128 eri vammaa ja arpea ja luonnehti tapausta ”pahimmaksi koskaan kohtaamaksi lapsen pahoinpitelyksi”. Tyttöä oli poltettu sikareilla, hänet oli sidottu yli 24 tunniksi kerrallaan, häntä oli lyöty polkupyörän ketjuilla, vasaroilla ja johdoilla. Pahoinpitelyistä tiesi neljä eri sosiaalitoimen osastoa, kolme kotiin liittyvää osastoa, kaksi lastensuojelun poliisitiimiä, kaksi sairaalaa, NSPCC ja pari paikallista kirkkoa. Victoria haudattiin Grand-Bassamiin lähelle tytön kotikylää. Kouao pidätettiin Victorian kuolinpäivänä ja Manning sitä seuraavana. Kouao kertoi poliisille “Tämä on kamalaa, olen vasta menettänyt lapseni”.
20. marraskuuta 2000 alkoi oukeudenkäynti, jossa Kouaota ja Manningia syytettiin lapsen pahoinpitelystä ja murhasta. Kouao kiisti kaikki syytteet, Manning myösi syyllisyytensä pahoinpitelyyn ja tappoon. Poliisin kuulusteluissa kumpikin oli väittänyt, että Victoria oli ollut riivattu ja Manning oli kirjoittanut päiväkirjaansa, että Victoria oli Saatana ja että vaikka kuinka kovaa tyttöä löi, tyttö ei itkenyt tai näyttänyt minkäänlaista reaktiota kivulle. 12. tammikuuta 2001 kummatkin todettiin syyllisiksi ja tuomittiin elinkautiseen.
Lähteenä Wikipedia
HUOM! SUOSITTELEN HARKITSEMAAN KAHDESTI SEURAAVIEN KUVIEN KATSOMISTA NIIDEN RAAKUUDEN VUOKSI.
Lopuksi Victorian vammoista piirretty kuva, palovammakuva1 ja palovammakuva2.
Manning
Kouao ja Victoria
Suomentajan oma kommentti: En edelleenkään kykene ymmärtämään, miten viranomaiset eivät tehneet mitään, vaikka heillä oli selviä merkkejä pahoinpitelystä. Varsinkin, kun pelkän epäilyksen olisi jo pitänyt saada rattaat pyörimään. Tiettyjä tahoja kyllä tutkittiin Victorian kuoleman jälkeen, mutta rehellisesti, minulla ei ole rahkeita eikä edes halua alkaa niitä suomentamaan - turhautuisin vain enemmän. Tämä tapaus oli rankka juuri sen takia, ettei kukaan tehnyt mitään, kaikki vain olettivat toisen hoitavan asian. Ja sen oletuksen takia pieni viaton lapsi kuoli kahden sairaan yksilön käsissä...
