Bird kirjoitti: Pe Huhti 03, 2026 9:27 pm
Yrjö, en mä ole tarkoittanut enkä ajattele edes, että olisit idiootti. Jos sellainen vaikutelma on tullut, niin se on väärinkäsitys. Itse asiassa olen myös vähän yllättynyt, jos näin oikeasti luulit.
Hmmm... tuo
"idioottinako minua pidät" on nyt vaan sellaista karkeampaa retoriikkaa, jollaisen olen olettanut sinulle(kin) jostain yhteydestä olevan jo ennestään tuttua. Joten sori siitä, jos käsitit sen kirjaimellisesti.
Pyrin avaamaan omat ajatukseni ja perusteluni mahd. selkeästi (kaikille) — en kirjoita sillä oletuksella että vastapuoli olisi “idiootti/tyhmä” tai vastaavaa. Ja totta kai mun tekstejä ja näkemyksiä saa haastaa, vastaan kuitenkin niihinkin avaten nimenomaan sitä omaa ajankohtaista ajatteluani — kysyjästä riippumatta.
Nohh nohh... nyt menee sulla vähän omakehun puolelle.
Tää ei myöskään ole ensimmäinen kerta, kun esität kysymyksiä tai kyseenalaistuksia, mutta et samalla itse avaa omaa perusteluasi samalla tasolla. Vrt. esim. Scorppareiden levynkantta koskeva ketju; sun kysymykset oli hyviä ja aidosti olisi kiinnostanut sunkin, kuten itse asiassa myös mm. Rescuerin ja McPantynkin ajatukset. Taisin kuitenkin lopultakin olla ainoa, joka kysymyksiin vastasi. No. Hyvä, että nyt avasit ajatteluasi enemmän.
No, tähän vastaukseni saattaa kuulostaa ehkä hieman selittelyltä, mutta erään kanssa käytävät dialogit eivät aina ole kovinkaan lyhyitä kommenttien suhteen, ja itselläni ei aina ollenkaan ole aikaa antaa pitkiä pohjustuksia, kun on tuo minfon ulkopuolinenkin elämä. Joten [pitkiä] vastauksia pitkiin kommentteihin ei ole aina aikaa alkaa esittää, ja "erään" kirjoittajan kanssa ei vain pelkkä tsättäily riitä siihen, että saisi sanottua asiansa täysin avaavasti.
Toi “default never” oli kyllä aika halpa heitto.

(en kyllä tiedä oliko se tarkoituksellinen provo vai ei).
Henkkoht en lukitse kantojani lopullisiksi, koska se olis älyllisesti epärehellistä: en voi tietää kaikkea enkä sitäkään, miten tieto ja ymmärrys kehittyy. Siksi pidän näkemykseni korjattavina – ja olen myös muuttanut kantojani aiemminkin.
Ehkä provo, ehkä ei. Tosin olen näitä minfon kommentoijien kommentteja lukenut melkolailla pikaluku-vaihteella, mutta syystä tai kolmannesta en täällä mifossa ole kertaakaan havainnut juuri sinun muuttavan kantojasi milloinkaan.
Tokikaan et ole huono retoriikassa, mutta kuulostaako tutulta, jos teen tähän kärjistävän lainauksen:
-"Kyllähän sinä oikeassakin olet, Mutta..."
En näe siinä mitään ongelmaa. En elä ego edellä eikä mun itsetuntoni horju siitä, että olen välillä väärässä. Siksi sanoinkin, että olen valmis muuttamaan kantani, jos ja kun parempia perusteluita ym. saan.
No niin... etteikö mennyt taas vähempi ja enempi omakehun puolelle..?
Mutta vielä itse asiaan. Sen perusteella mitä tiedän, edes viralliset seksuaalirikollisten julkiset rekisterit ei ole tuottaneet selkeästi parempia tuloksia uusintarikollisuuden tai yleisen turvallisuuden kannalta.
Kyllä vain esimerkiksi Yhdysvalloissa ovat julkiset rekisterit tuottaneet selkeästi parempaa tulosta. Siellä esimerkiksi vankilasta vapautuneet seksuaalirikolliset, etenkin aktiivipedofilit, on tavattu asuttaa tiettyille asuinalueille, joissa myös naapurit tietävät, keitä heidän naapurustossaan asuu. Lapsiperheitä ei noille alueille muuta, koskapa he tämän järjestelyn tietävät ja tuntevat.
Tutkimusnäyttö ei yksiselitteisesti ole tukenut sitä, että virallisenkaan julkisen rekisterin hyödyt ylittäis sen haitat.
No, tuo on melko tavallista sosiaalisessa mediassa, että viitataan tutkimuksiin, mutta ei esitetä mitään tietolähdettä, saatika, että olisi jotain linkkiä siihen.
Kirjoitit olevasi Yhdysvaltojen mallin kannalla, mielestäsi se on "hyvä, toimiva, kansalaisläheinen järjestelmä". Kannatat "avoimmuutta ja läpinäkyvyyttä myös lain edessä, en rikoksentehneiden suojelua".
Tää malli painottuu mm. julkisuuteen, leimaavuuteen ja “lopulliseen rangaistukseen”?
Mitä kaikkea vaikka tuo avoimuus ja läpinäkyvyys käytännössä tarkoittaa?
Tarkoittaa juuri sitä, että jokainen tervejärkinen tietää, että joku kerran panee lasta, tai raiskaa aikuista tai lasta, sen uusiutumiseen on suuri todennäköisyys, koska seksuaalisen halun suuntautumisen muuttaminen ei ole samalla levelillä kuin vaikkapa tupakoinnista luopuminen.
No, mun kysymys on silti edelleen sama: millä perusteilla tuo tuottaa paremman lopputuloksen kuin suljetumpi malli, jossa tieto on viranomaisten käytössä mutta ei julkisesti levitettynä?
Se tuottaa paremman lopputuloksen siksi, että julkinen nöyrryyttäminen seksuaalirikoksesta on aina niin kova kolhu kenen tahansa minätunnolle, että sitä ei kukaan halua kokea toistamiseen. Ainoastaan psykopaatteja tuo ei koske, koskapa heidän tunne-elämäänsä on mahdotonta muiden vaikuttaa.
Kyse ei ole myöskään siitä suojellaanko rikoksentekijöitä, vaan siitä mikä järjestelmä oikeasti vähentää rikollisuutta tehokkaimmin.
Ikävä kyllä näen kaiken rikoksiin liittyvän salailun rikoksentekijäin suojeluna.
Ja mitä tulee vankeuteen: vapauden menetys on itsessään merkittävä rangaistus. Oma vaikutelmani vaan on, että tosi moni ei ehkä edes tajua miten iso juttu se on.
No, iso... ja iso...? Miten sen nyt sitten ottaa. Et varmaan ole paljoakaan ollut tekemisissä rikollisten muodostamien piirien kanssa. Olet saattanut toki tarkastella niitä ulkoapäin aivan mikroskoopin kanssa, mutta silläkään ei näe sitä todellista mottoa, joka lausutaan vain sisäpiiriläisten kesken. Se kuuluu:
-"Mieluummin herrana Helvetissä, kuin renkinä Taivaassa".
Yksilön vastuuta ei tietenkään pidä vähätellä. Parhain kuntoutumismahdollisuus on heillä, ketkä tämän oman vastuunsa allekirjoittavat ja kokevat myös tehneensä väärin.
No, noinkin, mutta siihen ei silti mikään "allekirjoittaminen" – eli parannuksentehnyttä siististi näytteleminen – riitä.
Mutta realismia on tajuta se, että kaikki tätä ei tee, jotkut ei edes kykene siihen. Mitä siis tehdä tässä tällä välin, kun meillä on ihmisiä ihan joka ikäluokasta, ketkä ei sitä omaa vastuutaan edes tajua saati kanna? Ja vanhempia, jotka on kykenemättömiä opettamaan sitä lapsilleen, kun eivät omaakaan vastuutaan tajua? Rankaista niitäkin kaikkia julkisella lynkkaamisella vai ohjaamalla vankeusajan alusta lähtien muun muassa syy-seuraussuhteiden parempaan hahmottamiseen ja hlökoht vastuuseen kasvamista?
Ikävä kyllä, normirikollisten uusintavankeusprosentti on melko korkea. En nyt muista tilaston lukuja, joten en ryhdy arpomaan, mutta yllättävän korkea se siitä entuudestaan tietämättömälle on.
(Jos eivät silti sitä opi, en tietenkään vastusta heidän joutumistaan rekisteriin, mikä on ennen kaikkea tarkoitettu viranomaisten työn sujuvoittamiseksi. Osaa myös pitää vaan pitää lukkojen takana lopunelämänsä, kuten me kaikki jo tiedetäänkin.)
Vai tiedetäänkö sittenkään? Ja tietävätkö siitä päättävät tahot?
Kuitenkin, mulle herää myös seuraavia kysymyksiä:
- jos vankeinhoidosta poistettaisiin kaikki se kuntouttava ja sosiaaliseen sopeutumiseen tähtäävä osa, mikä olisi lopputulos?
(Ilman kuntoutusta vankilaympäristö voi helposti vaan vahvistaa rikollisia verkostoja ja toimintamalleja sen sijaan, että se vähentäis niitä.)
En nyt tässä kannata kaiken kuntoittavan toiminnan lakkauttamista vankiloissa. Osalla voi olla merkityksensäkin, mutta ei ole mikään salaisuus, että valtaosa vangeista – jotka ylipäätä osallistuvat kuntouttavaan toimintaan – osallistuvat siihen siksi, että saisivat vankeusaikansa kulumaan siedettävämmin jonkinlaisen lisätoiminnan puitteissa. Melko harva siksi, että vapauduttuaan olisi edessä uusi ja parempi elämä. Ja kovin moni heistäkin romahtaa nopeasti vanhoihin kuvioihin.
- Mikä on se mekanismi, jolla pelkkä tiukempi leimaavuus parantaisi turvallisuutta pitkällä aikavälillä?
Tiukemman leimaavuuden mekanismi, joksi sen nimeät, parantaa kansalaisten turvallisuutta vaikkapa siten, että tuomittujen henkilöiden tiukempi leimaaminen julkistaisu kyseiset henkilöt siten, että heidän seuraansa, tai jo pelkkää läsnäoloa, voisi kyetä välttämään.
Koskapa Suomessa väkivaltarikoksista "kärsittäväksi" annetut rangaistukset ovat niin minimaalisia, että törkeät murhaajatkin vapautuvat niin pian, että saman tempun voi tehdä elämässään useamman kerran, niin sanottakoon näin kuvannoollisesti, että: En mielellän istu samaan pöytään kirvesmurhaajan, tai periaatteessa en edes lapsenrauskaajan, saatika lapsentappajan kanssa. Jälkimmäisissä tapauksissa se saattaisi olla kohtalokasta jopa sille rikoksentehneelle, vaikkakaan en tosin pidä ketään linnatuomion arvoisena. Heistä kun saa saman kuin ihmisestäkin.
Tarkalleen ottaen tän ketjun aihe kuitenkin on se, että jotkut haluaa tuomittujen valokuvat minfon ketjuihin. En ole ehtinyt lukea kaikkia ketjun kommentteja, joten en tiedä oletko, Yrjö, ottanut siihen jo perustellen kantaa.
Tuon halun takana lienee ennemminkin halu jollain tavoin "trollata" asia esiin. Ja kaipa se nyt on itsestään selvää, että jos ne kuvat julkaistaisiin vaikkapa mediassa, niin kyllähän ne sitten minfoonkin kulkeutuisi, jos toisaalta ne ketään edes enää kiinnostaisi, kun lehdessä ne jo olivar.
Tässä vuoropuhelussa tuli mentyä jo ketjun aihetta laajemmalle. Mua se ei kyllä haittaa, päinvastoin, mutta anteeksi ketjun perustajalle Matti ja Maija sekä muillekin ketjulaisille, joita tämä ot ärsyttää.
Tämän vuoksi siirsinkin tämän keskustelun "bird"-aiheiseen ketjuun, jonka joku "hyväntahtoisesti" olikin jo pystyttänyt valmiiksi.
P.S. Tämä on kirjoitettu samsungin telefoonilla käyttäen näyttökynää, joten en vastaa kirotusvireistä, kun en nyt jaksa tätä oikolukeakaan.