MURHA.INFO

CJS kirjoitti: Olisi kiva tietää tilastoa vähän tarkemmin. Missä eksymiset tapahtuvat ja kuinka suuri osa näistä eksymisistä on todella vakavia terveille aikuisille sattuvia tapauksia

kuinka aikuinen terve ihminen onnistuu juuri muualla kuin Lapin käymättömillä tunturimailla eksymään kovinkaan pitkäksi aikaa..

Mutua: Tyypillinen eksyjä on marjaan/sieneen lähtenyt henkilö. Katse suuntautuu pääosin alaviistoon, eikä ympäristöä tule havainnoitua. Samoin ajantaju saattaa hämärtyä, ei muisteta milloin lähdettiin tien laidasta metsään. Samoin on lähtiessä jäänyt katsomatta että minkälaiseen paikkaan se auto / pyörä / tms. jäi. Maisemat muuttuvat kun niitä katsoo eri suunnista.

Eväät (jos niitä oli) ovat päässeet loppumaan, alkaa tulla väsy, iltakin hämärtää. Lähdetään reippaasti kohti autoa / pyörää jne. Hetken päästä alkaa tuntua että maisema on jotenkin vierasta ja epävarmuus iskee.

Yleensä tässä kohtaa pannaan vauhtia lisää ja ehkä muutetaan vielä suuntaakin. Nyt alkaa jo vähän hermostuttaa kun alkaa tulla tunne ettei tiedä missä on. Vauhti vaan paranee.

Nyt alkaa jo vähän hämärtää, väsyttää, verensokeri alhaalla. Viimeistään tässä kohtaa alkaa tehdä huonoja päätöksiä.

Tilanne: Tuli rykäistyksi puolikilometriä kilometri summamutikassa. Nyt ei tiedä edes sitä missä oli kun lähti paluumatkalle. Eksyminen alkaa olla tosiasia. Ei hyvä.


Parempi toimintamalli:

1. Jo lähtiessä kiinnitetään huomio siihen mihin auto / pyörä jätetään. Tunnenko paikan, olenko hahmottanut riittävän tarkasti missä olen?

2. Vielä lähtöpaikan läheisyydessä käännytään ympäri ja katsotaan miltä paikka näyttää paluusuunnassa. Painetaan maastonmuodot mieleen.

3. Katsotaan lähtöaika kellosta, jos aurinko paistaa niin mistä päin.

4. Marjoja tms. poimiessa vilkaistaan aika ajoin siihen suuntaan josta tultiin. Painetaan vähän mieleen paikkoja sekä kellonaikoja.


Varusteet: Vähintään kartta mukaan. Lisäksi kompassi, juomapullo, suklaapatukka, tulitikut, veitsi. Nämä kaikki kulkee taskuissa eikä paina paljon. Myös avaruushuopa olisi hyvä. Kirkas selkäreppu ihanteellinen, siellä kulkee jo vähän varavaatetustakin.

Jos eksyt: PYSÄHDY. Älä anna paniikille valtaa. Istu hetkeksi, nauti eväitä ja mieti. Rauhoitut ja huomaat että pystyt muistelemaan miten olet kulkenut. Alkaa muistua paikkoja, tapahtumia. Kohta jo pystyt hahmottelemaan karkeasti kulkemasi reitin.

Jos sinulla on kartta ja kompassi, katso kompassista missä on pohjoinen. Punainen nuoli liikkuu ja osoittaa aina pohjoiseen. Pidä kompassi etäällä metalliesineistä.

Käännä kartta niin, että tekstit ovat luettavissa, oikeinpäin. Käänny kompassin osoittamaan pohjoissuuntaan.

Nyt kartan kuviot ovat samoissa suunnissa kuin katselemasi maastokin.

Yritä paikallistaa itsesi.

Jos se ei onnistu, katso kartalta missä suunnassa on lähin tie. Valitse tien suuntaan jokin kiintopiste, esim. iso puu tai maastonkohde. Lähde sitä kohti. Valitse taas uusi tähtäyspiste samalta suunnalta ja jatka kunnes osut tielle tms. maastonkohtaan josta voit määritellä sijaintisi kartalla.
Jos osaat käyttää kompassia, voit asettaa karkean kulkusuunnan kompassiin.

Kulkiessasi jätä merkkejä. Tee vaikka puukolla vuolu puunrunkoon joka 100 askeleen välein. Näitä merkkejä käyttäen voit tarvittaessa palata takaisinpäin, samalla helpotat mahdollisten etsijöiden työtä.


Ilmansuunnista:

klo 12: Aurinko etelässä

klo 18: Aurinko lännessä

klo 24: Aurinko pohjoisessa

klo 06: Aurinko idässä.



Muurahaiset rakentavat mielellään pesänsä puiden eteläpuolelle. Tämä sääntö ei ole kaikkipätevä, mutta pitää useimmiten paikkansa.

Kiitos etsijä noista Ultrapoint-tiedoista. Todella mielenkiintoista.

Kuinkakohan moni muuten edes nykyään osaa suunnistajan perustaitoja, kuten esim. suunnan ottamisen kartan ja kompassin avulla? Veikkaanpa, että asian laita on huonommin kuin vaikkapa parikymmentä vuotta sitten. Pitäisikin tehdä asiasta tutkimus.

En ole koskaan oppinut muistamaan suunnan ottamista kompassista siten, kuin se opetetaan koulussa (ja miten se kai on tarkoitettu tehtäväksi). Siinä on mielestäni helppo asia tehty vaikeaksi. Itse käytän toisenlaista menetelmää.

Männyistä, jotka ovat toispuoleisia, voi usein nähdä etelän suunnan: sillä puolella on enemmän oksia.

Kaupungissa eksyessä täällä pohjoisessa kannattaa muistaa, että satelliittilautaset osoittavat eteläistä taivasta kohti.

etsijä kirjoitti:Mutua: Tyypillinen eksyjä on marjaan/sieneen lähtenyt henkilö. Katse suuntautuu pääosin alaviistoon, eikä ympäristöä tule havainnoitua. Samoin ajantaju saattaa hämärtyä, ei muisteta milloin lähdettiin tien laidasta metsään. Samoin on lähtiessä jäänyt katsomatta että minkälaiseen paikkaan se auto / pyörä / tms. jäi. Maisemat muuttuvat kun niitä katsoo eri suunnista.

Niin totta. Itse olen intohimoinen sienestäjä ja eksynyt lukuisia kertoja koska tuijotan vain intensiivisesti maahan yrittäen nähdä piiloutuvat suppilovahverot ja välillä saatan vaihdella suuntaa kymmeniä kertoja aina jonkun kauempana näkyvän tatin perässä kunnes olen auttamattomasti hukassa. Lisäksi eksytän kaikki seuralaisenikin koska he luulevat, että minun lappilaisuuteni tekee minusta automaattisesti jonkinlaisen metsän kuin metsän asiantuntijan, tuudittautuvat siihen, että minä tiedän missä ollaan eivätkä katsele paikkoja itse ollenkaan. Vaikka onhan se nyt aivan eri asia liikkua Lapissa, jossa näkyvyyttä on kilometrikaupalla kenties kuin vaikkapa Keski-Suomen kuusikoissa.

Sellaiset 30 kilsaa turhaa kävelyä on tähänastinen eksymisennätys metsässä. Eksyn myös kaupungeissa, mutta siihen olen jo alistunut ja tottunut enkä edes enää oikein yritä selvittää paikkoja etukäteen vaan katson mihin päädyn.

Metsässä on monta mahista. Voi tehdä itsemurhan hirttäytymällä puuhun, hyppäämällä vesistöihin, ampua itsensä ilman, että kukaan välttämättä kuulee. Suuri osa näistä on varmasti mennyt tekemään itsemurhaa, tai ainakin miettimään vakavasti sen mahdollisuutta. Kai se jollain tavalla sitten on romanttinen paikka sille. "Metsä kätkee salaisuuden."

Itse en osaa kompassia käyttää sitten pätkääkään, enkä karttaakaan juuri lue, kun ei jaksa keskittyä siihen. Ennemmin katsoo sitten kylttejä tai harhailee, kunnes löytää. Tyypillinen kaupunkilainen.