Re: Kaiken wokepaskan seuranta-yleistopic.
Lähetetty: To Huhti 09, 2026 7:34 pm
X-radiokanavan juontaja Lloyd Libiso vieraili toimittaja Ivan Puopolon podcastissa kommentoimassa Yleisradion keskustelua herättäneitä monimuotoisuuskoulutuksia eli niin sanottuja DEI-koulutuksia.
DEI muodostuu englanninkielisistä sanoista diversity, equity ja inclusion, eli koulutusten tarkoituksena on opettaa ihmisiä huomioimaan paremmin yhdenvertaisuutta, monimuotoisuutta ja inklusiivisuutta.
Libiso kertoo haastattelussa, mitä koulutukset ja monimuotoisuuden periaatteet hänen kokemustensa perusteella olivat ja tarkoittivat. Libiso ei ole erityisen innoissaan koulutuksista. Hän kertoo podcastissa kokemustensa olleen ristiriitaisia.
Niin, sit kun sä olet käynyt sen kurssin, saat tietynvärisen avainnauhan, ja sun on kivaa mennä siellä Ylen käytävillä.
Hän sanoo, että osallistuminen koulutuksiin oli pakollista.
– Kyllä meillä YleX:llä oli pakko käydä muutamassakin koulutuksessa. Oli useampi vaihtoehto, joista valita yksi pohjakoulutus, minkä kaikki kävi. Oli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt mediassa -tyyppinen koulutus. Sen jälkeen oli yksi, mikä liittyi nimenomaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, yksi liittyi rasismiin, yksi erinäköisiin kehoihin mediassa ja yksi liittyi vammaisuuteen, Libiso kertoo podcastissa.
Hän sanoo, että kurssin käymisen jälkeen saa sateenkaarenvärisen avainnauhan, jota käytetään kulkukortin kanssa.
– Niin, sit kun sä olet käynyt sen kurssin, saat tietynvärisen avainnauhan, ja sun on kivaa mennä siellä Ylen käytävillä.
Ylen henkilöstöjohtaja Eija Hakakari on kertonut aiemmin ainakin Verkkouutisten haastattelussa, ettei osallistuminen olisi pakollista.
Puopolo kysyy podcastissa Libisolta, mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi osallistunut koulutuksiin.
– Mä en oikeastaan tiedä, tämä vastaa.
Libiso on YleX-kanavan lisäksi työskennellyt Yle Kioskissa. Hän on tehnyt myös Inttistoorit-podcastia, jota on julkaistu Yle Areenassa.
Libiso kertoo saaneensa kouluttajalta vaikutelman, että ”joistain aiheista ei saisi puhua” tai ”tehdä sisältöä humoristiseen sävyyn”. Tällaisia aiheita ovat kouluttajan mielestä esimerkiksi vammaisuus tai sokeus.
Libiso sanoo välillä olleensa kouluttajan kanssa eri mieltä siitä, miten yhdenvertaisuusperiaatteet vaikuttavat hänen työhönsä.
Hän ottaa esimerkin:
– Puhutaan vammaisuudesta. Kouluttaja esittelee esimerkkikeissiä, jossa on vammainen lapsi ja isä. Mikä tässä uutisessa on pielessä? No, minkä takia toimittajan on pitänyt kirjoittaa tästä isästä, kun he ovat olleet vaelluksella jossain luonnossa. Että miksei päähenkilö pystynyt olemaan pelkkä se vammainen?
Libiso kertoo ottaneensa vastaesimerkin, jossa isä ja vammainen tytär harrastavat triathlonia yhdessä.
– Että eikö se ole ihan relevanttia, hehän ovat tiimi siinä. Mutta kouluttajan näkökulmasta sitä [isää] ei tarvitse laittaa sinne.
Toimitusten ilmapiiriä Libiso kuvailee näin:
– Jos näitä tietynlaisia ideologisia juttuja vastaan on, niin kyllä sä ainakin tietyissä toimituksissa oot herkästi ulkopuolella.
Samalla hän arvelee, että koulutukset yhtenäistävät ”tietyn viiteryhmän mielipidettä”.
– Sitten samaan aikaan osasta tulee hirveän epävarmoja. Esimerkiksi kun mä oon tummaihoinen, mutta jossain koulutuksissa sanottiin, että ei saa sanoa tummaihoinen.
Korrektit termit olivat Libison mukaan poc, eli person of color, suomeksi värillinen ihminen tai ruskea.
YleX:stä vastaava nuorten sisältöjen ja viihteen päällikkö Minna Peltomäki kommentoi Libison podcast-haastattelua.
Libison mukaan koulutusten sisällöt olivat ”aktivistien” tekemiä. Kuinka kouluttajat valittiin?
– Erilaiset koulutukset aina tekijänoikeuksista ja tekoälystä monimuotoisuuteen ovat normaalia työntekijöiden osaamisen jatkuvaa kehittämistä, jota tehdään vastuullisissa organisaatioissa. Kouluttajat valitaan kunkin koulutuksen mukaisesti, Peltomäki kirjoittaa sähköpostissa.
– Ilmeisesti Libiso viittaa YleX:n oman toimituksen koulutuksiin, jotka järjestettiin vuonna 2022. Kouluttajat olivat lähinnä YleX:n toimituksen silloisia työntekijöitä, joilla oli omaa vahvaa asiantuntijuutta aiheesta.
Käsittelevätkö koulutuksissa annetut ohjeet jokaista juttua erikseen, vai onko kyse enemmän yleisohjeistuksesta?
– Näiden monimuotoisuuteen liittyvien koulutusten tavoitteena oli omalta osaltaan lisätä juontajien ja sisällöntekijöiden ymmärrystä monimuotoisesta Suomesta eri näkökulmien, esimerkiksi vammaisuuden kautta.
Ovatko koulutukset tai/ja niistä käyty julkinen keskustelu herättänyt keskustelua Ylen sisällä? Onko Ylen sisällä herännyt kritiikkiä koulutuksista, ja kuinka mahdolliseen kritiikkiin suhtaudutaan?
– Osaamisen kehittäminen eri keinoin on Ylessä osa normaalia arkea ja toimintaa. Pyydämme kaikista koulutuksista palautetta ja kehitämme niitä tarpeiden ja toiveiden mukaan.
Mitä mieltä olette yleisesti ottaen koulutusten herättämästä julkisesta keskustelusta? Onko liikkeellä vääriä tietoja tai väärinkäsityksiä?
– Julkisessa keskustelussa on mennyt ikävästi sekaisin Ylen lakisääteinen omaa henkilöstöä koskeva suunnitelma tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi organisaatiossa sekä sisältöjen moniäänisyys. Ylen vastaavat toimittajat avasivat aiemmin kirjoituksessaan tapaamme toimia sekä sitä, miten Ylessä monimuotoisuus ymmärretään.
Podcastissa oli vieraana myös toimittaja Sanna Ukkola.
Ilta-Sanomat uutisoi Ylen monimuotoisuuspyrkimyksistä kesäkuussa. Yle on pyrkinyt viime vuosina lisäämään monimuotoisuutta niin sen ohjelmasisällöissä kuin henkilöstössä. Tavoitteet on kirjattu myös Ylen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaan.
Ilta-Sanomille kerrottiin tuolloin, että monimuotoisuuden toteutumista on seurattu käytännössä niin, että työntekijät ovat pitäneet kirjaa siitä, millaisia ihmisiä heidän sisällöissään esiintyy.
Kirjaa on pidetty sukupuolen, iän, ihonvärin ja yhteiskunnallisen aseman lisäksi myös esimerkiksi siitä, millaisia ajatuksia tai kehoja haastateltavilla on.
IS:n tietojen mukaan eräälle Yleisradion pitkäaikaiselle toimittajalle on esimerkiksi suoraan sanottu, että on ongelmallista, että hänen jutuissaan on ”liikaa heteromiehiä”.
DEI muodostuu englanninkielisistä sanoista diversity, equity ja inclusion, eli koulutusten tarkoituksena on opettaa ihmisiä huomioimaan paremmin yhdenvertaisuutta, monimuotoisuutta ja inklusiivisuutta.
Libiso kertoo haastattelussa, mitä koulutukset ja monimuotoisuuden periaatteet hänen kokemustensa perusteella olivat ja tarkoittivat. Libiso ei ole erityisen innoissaan koulutuksista. Hän kertoo podcastissa kokemustensa olleen ristiriitaisia.
Niin, sit kun sä olet käynyt sen kurssin, saat tietynvärisen avainnauhan, ja sun on kivaa mennä siellä Ylen käytävillä.
Hän sanoo, että osallistuminen koulutuksiin oli pakollista.
– Kyllä meillä YleX:llä oli pakko käydä muutamassakin koulutuksessa. Oli useampi vaihtoehto, joista valita yksi pohjakoulutus, minkä kaikki kävi. Oli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt mediassa -tyyppinen koulutus. Sen jälkeen oli yksi, mikä liittyi nimenomaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, yksi liittyi rasismiin, yksi erinäköisiin kehoihin mediassa ja yksi liittyi vammaisuuteen, Libiso kertoo podcastissa.
Hän sanoo, että kurssin käymisen jälkeen saa sateenkaarenvärisen avainnauhan, jota käytetään kulkukortin kanssa.
– Niin, sit kun sä olet käynyt sen kurssin, saat tietynvärisen avainnauhan, ja sun on kivaa mennä siellä Ylen käytävillä.
Ylen henkilöstöjohtaja Eija Hakakari on kertonut aiemmin ainakin Verkkouutisten haastattelussa, ettei osallistuminen olisi pakollista.
Puopolo kysyy podcastissa Libisolta, mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi osallistunut koulutuksiin.
– Mä en oikeastaan tiedä, tämä vastaa.
Libiso on YleX-kanavan lisäksi työskennellyt Yle Kioskissa. Hän on tehnyt myös Inttistoorit-podcastia, jota on julkaistu Yle Areenassa.
Libiso kertoo saaneensa kouluttajalta vaikutelman, että ”joistain aiheista ei saisi puhua” tai ”tehdä sisältöä humoristiseen sävyyn”. Tällaisia aiheita ovat kouluttajan mielestä esimerkiksi vammaisuus tai sokeus.
Libiso sanoo välillä olleensa kouluttajan kanssa eri mieltä siitä, miten yhdenvertaisuusperiaatteet vaikuttavat hänen työhönsä.
Hän ottaa esimerkin:
– Puhutaan vammaisuudesta. Kouluttaja esittelee esimerkkikeissiä, jossa on vammainen lapsi ja isä. Mikä tässä uutisessa on pielessä? No, minkä takia toimittajan on pitänyt kirjoittaa tästä isästä, kun he ovat olleet vaelluksella jossain luonnossa. Että miksei päähenkilö pystynyt olemaan pelkkä se vammainen?
Libiso kertoo ottaneensa vastaesimerkin, jossa isä ja vammainen tytär harrastavat triathlonia yhdessä.
– Että eikö se ole ihan relevanttia, hehän ovat tiimi siinä. Mutta kouluttajan näkökulmasta sitä [isää] ei tarvitse laittaa sinne.
Toimitusten ilmapiiriä Libiso kuvailee näin:
– Jos näitä tietynlaisia ideologisia juttuja vastaan on, niin kyllä sä ainakin tietyissä toimituksissa oot herkästi ulkopuolella.
Samalla hän arvelee, että koulutukset yhtenäistävät ”tietyn viiteryhmän mielipidettä”.
– Sitten samaan aikaan osasta tulee hirveän epävarmoja. Esimerkiksi kun mä oon tummaihoinen, mutta jossain koulutuksissa sanottiin, että ei saa sanoa tummaihoinen.
Korrektit termit olivat Libison mukaan poc, eli person of color, suomeksi värillinen ihminen tai ruskea.
YleX:stä vastaava nuorten sisältöjen ja viihteen päällikkö Minna Peltomäki kommentoi Libison podcast-haastattelua.
Libison mukaan koulutusten sisällöt olivat ”aktivistien” tekemiä. Kuinka kouluttajat valittiin?
– Erilaiset koulutukset aina tekijänoikeuksista ja tekoälystä monimuotoisuuteen ovat normaalia työntekijöiden osaamisen jatkuvaa kehittämistä, jota tehdään vastuullisissa organisaatioissa. Kouluttajat valitaan kunkin koulutuksen mukaisesti, Peltomäki kirjoittaa sähköpostissa.
– Ilmeisesti Libiso viittaa YleX:n oman toimituksen koulutuksiin, jotka järjestettiin vuonna 2022. Kouluttajat olivat lähinnä YleX:n toimituksen silloisia työntekijöitä, joilla oli omaa vahvaa asiantuntijuutta aiheesta.
Käsittelevätkö koulutuksissa annetut ohjeet jokaista juttua erikseen, vai onko kyse enemmän yleisohjeistuksesta?
– Näiden monimuotoisuuteen liittyvien koulutusten tavoitteena oli omalta osaltaan lisätä juontajien ja sisällöntekijöiden ymmärrystä monimuotoisesta Suomesta eri näkökulmien, esimerkiksi vammaisuuden kautta.
Ovatko koulutukset tai/ja niistä käyty julkinen keskustelu herättänyt keskustelua Ylen sisällä? Onko Ylen sisällä herännyt kritiikkiä koulutuksista, ja kuinka mahdolliseen kritiikkiin suhtaudutaan?
– Osaamisen kehittäminen eri keinoin on Ylessä osa normaalia arkea ja toimintaa. Pyydämme kaikista koulutuksista palautetta ja kehitämme niitä tarpeiden ja toiveiden mukaan.
Mitä mieltä olette yleisesti ottaen koulutusten herättämästä julkisesta keskustelusta? Onko liikkeellä vääriä tietoja tai väärinkäsityksiä?
– Julkisessa keskustelussa on mennyt ikävästi sekaisin Ylen lakisääteinen omaa henkilöstöä koskeva suunnitelma tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi organisaatiossa sekä sisältöjen moniäänisyys. Ylen vastaavat toimittajat avasivat aiemmin kirjoituksessaan tapaamme toimia sekä sitä, miten Ylessä monimuotoisuus ymmärretään.
Podcastissa oli vieraana myös toimittaja Sanna Ukkola.
Ilta-Sanomat uutisoi Ylen monimuotoisuuspyrkimyksistä kesäkuussa. Yle on pyrkinyt viime vuosina lisäämään monimuotoisuutta niin sen ohjelmasisällöissä kuin henkilöstössä. Tavoitteet on kirjattu myös Ylen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaan.
Ilta-Sanomille kerrottiin tuolloin, että monimuotoisuuden toteutumista on seurattu käytännössä niin, että työntekijät ovat pitäneet kirjaa siitä, millaisia ihmisiä heidän sisällöissään esiintyy.
Kirjaa on pidetty sukupuolen, iän, ihonvärin ja yhteiskunnallisen aseman lisäksi myös esimerkiksi siitä, millaisia ajatuksia tai kehoja haastateltavilla on.
IS:n tietojen mukaan eräälle Yleisradion pitkäaikaiselle toimittajalle on esimerkiksi suoraan sanottu, että on ongelmallista, että hänen jutuissaan on ”liikaa heteromiehiä”.
Ja kuulemma usiampiki on ihan tieteellisesti todistettu, mulle väittävät tuolla somessa 
