MURHA.INFO

VoDKa kirjoitti:

Solmu kirjoitti:

VoDKa kirjoitti: ...Onnettomuus tapahtui aamulla/aamupäivällä.

Säiden ollessa otolliset.. puidaan vaikka läpi yön.

Puikaa vaikka vuosi putkeen, lähinnä korjasin Tuulitukan sanomista. "On voinut väsymys painaa jo illalla miestä."

Pisteet siitä että olit noin tarkkana. Sehän tässä on tärkeintä.

Tämä syksy säineen on ollut kyllä sellainen, että jos vähänkin on poutaa, niin sitten puidaan vaikka öitä myöten. Samaa teki kotinurkilla naapuri, puimuri oli liikkeessä pari päivää ja yötä putkeen, oli kuitenkin kaksi miestä ajamassa että vaihtoivat välillä. Kaikilla ei kuitenkaan tällaista mahdollisuutta ole. No, minähän en tiedä tietysti mikä oli tilanne, tuo yön läpi puiminen on pelkkää arvailua niin minulta kuin muiltakin.

Isojen koneiden kanssa kuitenkin sattuu ja tapahtuu onnettomuuksia aina eikä joka kerta suinkaan ole kyse huolimattomuudesta, ainoastaan hemmetin huonosta tuurista. Ja jos kuvaan sotketaan vielä lapset, jotka ovat pieniä ja arvaamattomia, niin ei ihme jos sattuu onnettomuuksia. Lapset pitäisi joko pitää pois jaloista tai opettaa niille kertakaikkiaan että koneita väistetään eikä niiden lähellä olla ellei ole ihan pakko. Näillä eväillä itse olen selvinnyt hengissä ja loukkaantumatta vaikka lapsuuteni maalla asuinkin.

Maajussit on nyt kautta aikojen olleet huihai-huoletonta ja tapaturma-altista sakkia.
Traktorin pyörätkin jätetään lonalleen mihin sattuu ja sitten kaatuilevat tappavasti pikkumaajussien päälle...Ja vuodesta toiseen samat asiat vaan toistuvat...
Mtään ei opita.

etsijä kirjoitti:

VoDKa kirjoitti:

Solmu kirjoitti: Säiden ollessa otolliset.. puidaan vaikka läpi yön.

Puikaa vaikka vuosi putkeen, lähinnä korjasin Tuulitukan sanomista. "On voinut väsymys painaa jo illalla miestä."

Pisteet siitä että olit noin tarkkana. Sehän tässä on tärkeintä.

Pakko olla, kun muut vaan evottaa.

Mutta se on totta, että maalla kyllä tosiaan on huimasti enemmän vaarana jäädä renkaan alle/hirttäytyä erilaisiin köysiin ja nyöreihin/jäädä traktorin alle/hukkua läheiseen lampeen jne jne kuin kaupungeissa. Miksiköhän? Koska kaupunkilaisilla on omat huvit: hypitään autojen alle/litistytään ratikan alle/kaadutaan pyörällä, jalan, jollain ja lyödään pää katuun ja kuollaan pois/saadaan puukosta keskiyön kävelykadulla jne.

Että omat vaaransa kaikkialla, eikä silti kansa opi.

Tiina kirjoitti:Maajussit on nyt kautta aikojen olleet huihai-huoletonta ja tapaturma-altista sakkia.
Traktorin pyörätkin jätetään lonalleen mihin sattuu ja sitten kaatuilevat tappavasti pikkumaajussien päälle...Ja vuodesta toiseen samat asiat vaan toistuvat...
Mtään ei opita.

Montako kyseistä tapaturmaa sattuu näiden ammatinharjoittajien toimesta vuosittain? Suhteutettuna maanviljelijöiden lukumäärään Suomessa, minkälainen mahtaa olla prosentuaalinen osuus kyseisissä tapaturmissa? Verrattuna vaikka ihan normaaliin palkkatyöhön esim. metallialalla?

Huihai huoletonta maanviljelijää en ole vielä tähän päivään mennessä tavannut. Johtunee varmaan myös hyvin pitkälle siitä, ettei heillä ole varaa jäädä sairaslomalle. Se kun ei ole heille ilmaista "hupia", kuten esim. normaalille palkkatyöläiselle.
Traktorin paripyörät painavat sen verran paljon, ettei ne ihan itsekseen kaatuile kenenkään pikkumaajussin päälle. Enkä ole koskaan nähnyt missään maatilalla, että tavarat on "miten sattuu". Kukaan ei takuulla halua tahallaan satuttaa omaa perheenjäsentään, mutta maatila ei ole myöskään sellainen ympäristö, jossa omaa lastaan voisi kasvattaa pumpulissa.

Maatilalla työ on raskasta - kesällä päivät venyvät helposti todella pitkiksi, jos vain ilmat sattuu kohdalleen. Kylväminen, myrkyttäminen, rehun teko, viljan puinti, lietteen ajo, kyntäminen jne. Kaikki tehdään koneilla. Ne ei aina toimi niin kuin niiden pitäisi. Hyvä rehuntekopäivä saattaa mennä paalukoneen korjaamiseen. Se syö hermoja, mutta kuntoon täytyy laitteet saada. Koneet on koneita. Eläimet ovat arvaamattomia, vaikka nykypäivänä turvallisuuteen on panostettu ja eläimet yleisesti ottaen nupotetaan. Näin on saatu "keihästyskuolemat" ja vakavat onnettomuudet minimoitua. Potkuraudoistakin huolimatta lehmät kyllä saattaa lypsyn aikana päästä monottamaan. Pelkkä paskaisella hännällä huiskiminen saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa lypsäjälle silmävamman. Pärjäisikö sellaisessa ympäristössä huihai, tapaturma-altis maanviljelijä?

Siru puhuu asiaa.
Se että ei ole hysteerinen, ei tarkoita sitä että olis välinpitämätön!

Teollisuudessa tapahtuu eniten työtapaturmia lukumääräisesti.* Rakennusalalla taas työtapaturmien tapahtumistaajuus suhteutettuna tehdyn työn määrään on suurin*.
Voiko silti sanoa, että teollisuudessa tai rakennusalalla ollaan huolimattomia?
Maanviljelijät joutuvat myös usein itse opiskelemaan uusien koneiden turvallisen käytön, kun taas muilla aloilla uusiin työvälineisiin on työnantajan koulutettava*!
(*lähteet: työterveyslaitos, tilastokeskus, tapaturmavakuutuslaitostenliitto, työturvallisuuslaki).

Siru kirjoitti:
Enkä ole koskaan nähnyt missään maatilalla, että tavarat on "miten sattuu".

Olen edelleen täysin eri mieltä.

Tässä oli mielestäni hyvä esimerkki "väärästä toiminnasta" tai paniikkireagoinnista, vähän kuten Keravan surmatapauksen uhrillakin: runsaasti verta vuotavana lähdetään pyrkimään ihmisten ilmoille rajuin liikkein. Tässäkin tapauksessa oli viljelijä "repinyt" kädentyngän irti koneen sisuksista, lisännyt siten rajusti kudostuhoa ja verenvuotoa ja pyrkinyt vielä ajamaan koneella kotitilalleen.

En tietenkään mene moittimaan tuollaisessa tilanteessa olevan ihmisen toimia sinällään, harkintakyky menee vähemmästäkin. Ja pyrkimys päästä toisten ulottuville saadakseen apua on tietysti looginen. Tässä huomaa myös miten ihminen on harvoin kykenevä auttamaan itseään riittävän vakavien vammojen kohdalla. Henki olisi varmasti pelastunut asettamalla riittävän luja kiristysside amputaatiolinjaan mutta sellaisen tekaiseminen toisen käden varassa yksin lienee miltei mahdotonta, varsinkaan ilman harjoittelua ja tietämystä.

Surullinen tapaus ehdottomasti . Vertakin lienee ollut varsin runsaasti, luultavimmin koko aikuisen ihmisen täysvolyymi lopulta ympäriinsä. Silti kuolema ei ole tapahtunut aivan silmänräpäyksessä kun joitakin kymmeniä sekunteja, ellei minuuttejakin kestäneitä yrityksiä on kuitenkin ollut.

Tämä jälleen korostaa hyvän perusensiaputaidon merkitystä. Verenvuotoon kuoleminen on lähes aina "turha" kuolema, harvoja sellaisia vuotoja on jotka ovat täysin pysäyttämättömissä, korkeintaan kaulavaltimoiden leikkautumat joissa vuotavan suonen pää "putoaa" tulevat mieleen. Lähes aina voidaan vuoto saada tyrehtymään kohoasennolla, voimakkaalla painamisella suoraan vuotokohtaan yhdistettynä vamma-alueelle johtavan valtimon painamiseen luuta vasten sekä painesiteen asettamisella. Joskus voidaan joutua käyttämään kiristävää sidettä, joka viimeistään tyrehdyttää käytännössä millaisen vuodon hyvänsä, raajan tyveen asetettuna ja kapulalla kiristettynä.

Muutamia ajatuksia vain.