MURHA.INFO

Haha voi teitä nössöjä! Mähän en pelkää mitään ja nauran päin kuoleman naamaa!

Eli siis ei mul oo mitään phobioita, ihan tervettä järkeä, kuten:

Korkealla/pimeässä liikkuu varovaisemmin.
On varovainen vaarallisten asioiden(puukot, aseet, räjähteet jne)kanssa.
Ei mene heti sörkkimään jotain epäilyttävän näköistä.
On "varuillaan" aina vieraiden eläinten ja ihmisten läheisyydessä.

Erityisesti en pidä injektioneuloista, mutta ei ole eteen tullut tilannetta missä olisin verikokeen yms skipannut. Pahin oli kun 1 päivä = 5 verikoetta, mutta eipä siinä hiki pintaan tullut, ajatteli vaan että "voi perse taas mennään".

Täällä mennään samaa linjaa kuin herkkiksellä. Mullakaan ei ole minkäänlaisia fobioita, eikä oikeastaan edes sen kummempia pelkoja, kuten esim. korkean paikan kammo, tms. Hämähäkitkin on minusta lähinnä sympaattisia, sekä tietty hyödyllisiä, kun syövät muita ötököitä:). Eipä siinä, en minäkään sellaista tukkaani halua, mutta voin kyllä hämiksen, käärmeen, tai minkä tahansa muunkin öttiäisen kädelle ottaa ilman sen kummempia pelkoja.

Korkealla ja pimeässä liikun minäkin varovaisemmin, mutta se lienee normaalia, fiksua varovaisuutta. Pimeässä tosin tulee muutenkin helpommin "pelokas" tai semmonen äärivalpas olo, mutta laskisin sen vielä hyvinkin normaaliksi. Vähän se riippuu olinpaikastakin, tutut paikat on tietty ihan eri asia, kuin vieraat. Jostain syystä tosin metsät ei pelota, eteenkään, jos on tähtikirkas yö. Kumma juttu, nyt kun asiaa ajattelen.

Tampereen Tyttö kirjoitti: Ja minä kun haaveilin, että mennään autenttisille paikoille joskus maastoja ja vanhoja rakennuksia koluamaan...

Ei niissä ole mitään hirvittävää kunhan hirvet pysyvät loitolla

On mullakin oikeastaan...
Juurikin valpastun, kun mielestäni vastaantulija on "outo". Olen valmiina jos tarvii paeta...
Ja esim. ravintolassa haluan nähdä ovelle ja istua niin, että pääsen ensimmäisenä poistumaan ja mielellään vielä selän takana seinä...
Eli aika vainoharhaiseksi voi määritellä, mutta kokemus on opettanut..

^ Minäkin mieluiten istun ravintolassa selkä seinää vasten. Pystyy paremmin keskittymään syömiseen, kun kukaan ei ravaa selän takana . Ei tartte olla valppaana laukustaan tai takin taskuistaan, ei tartte siirtyä jonkun tieltä, jne. Kai siinä joku juttu on, että ihminen mieluummin on paikalla, josta voi tarkkailla ympäristöään, kuin että tarjoaisi selkänsä...

Heh heh..
Kun mennään porukalla JiiÄrrän ravintolaan, niin pöytä pitää asetella taitavasti, että jokainen näkee ulos, eikä kenenkään selän taakse pääse...

Käärmeet, nuo pienet perkeleet. En uskalla kävellä pelloilla tms paikoissa joissa maata ei näy kunnolla eteenpäin, ellen sitten omaa pitkävartisia kenkiä... Ja kun sellaisen näen, niin juoksen varmasti 100m uuden maailmanennätyksen. Luonnossa olen nähnyt koko elämäni aikana yhden elävän käärmeen, ja sekin lähti karkuun, niinkuin myös minä. Fobiasta ehkä kertoo myös se, että jos näen käärmeen yllättäen tv:ssä, niin putoan tuolilta

Tampereen Tyttö kirjoitti:No voi mahoton teitä... Mites me sitten selvitellään rikoksia, kun puolet porukasta pelkää korkeita paikkoja, osa ahtaita paikkoja, hämähäkkejä...J.R. joutuu keräämään kaikki kolikot maasta...
Ja minä kun haaveilin, että mennään autenttisille paikoille joskus maastoja ja vanhoja rakennuksia koluamaan...

Mutta onneksi sä olet meillä sitten backuppina! . On kyllä melko sekalainen seurakunta täytyy myöntää..

Kylli kirjoitti:

Mikähän se leffa muutama vuos sitten oli missä vaimo katosi ja sureva mies ryhtyi selvittämään juttua... Salaperäinen tekijä antoikin miehelle mahdollisuuden saada totuus selville sillä ehdolla, että tämä suostui huumattavaksi. Mies heräsi elävältä haudattuna. Yks karmeimpia leffoja mitä one nähnyt - muistaako joku nimeä??

Tarkoitat varmasti tätä "The Vanishing" -elokuvaa vuodelta 1993. Olen myös nähnyt sen ja hyvä oli, en muista millä nimellä tuli Suomessa. Sehän on tullut ainakin kaksi kertaa muistaakseni MTV3:lta, tosin jo vuosia sitten.
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Vanish ... 93_film%29

Elokuva on amerikkalainen versio hollantilaisesta "Spoorloos" -elokuvasta.

JR, sun täytyy nyt alkaa varautua suuren yleisön tarpeisiin ja remppaat sen sun ravintolan niin, että todella saadaan kaikille näköyhteys ovelle ja selkä seinän taa *hirn* ei muuten ole mikään helppo homma, on meitä sen verran paljon;)

Lämmin kiitos Kahvitar! Tuohan sen on pakko olla vaikken nimeä enää muistanutkaan. Se hetki kun tää mies heräsi siellä arkussa maan alla oli k a m a l a

Kylli kirjoitti:Lämmin kiitos Kahvitar! Tuohan sen on pakko olla vaikken nimeä enää muistanutkaan. Se hetki kun tää mies heräsi siellä arkussa maan alla oli k a m a l a

Kamala oli, luin tuosta hollantilaisesta elokuvasta, että se päättyy siihen, kun mies herää siellä arkussa elävänä haudattuna.

Mutta vielä näistä fobioista, eipä minullakaan mitään suurempia ole, mutta pimeillä ja syrjäisillä teillä/kujilla en tykkää kävellä. Pelottaa kaikki raiskaajat ja muut hullut.

Niin... Itse asiassa käsitettä fobia kannattaisi avata: kyseessähän ei ole ns. tavallinen, terve pelko vaikka se olisi voimakaskin, vaan johonkin tiettyyn asiaan liittyvä, järjenvastainen, vaikeasti hallittava voimakas pelko- ja jopa paniikkireaktio. Aiemmin mainittu pakkotoiminta kannattaa myös erotella ihan tavallisesta (joskus esim. vähän taikauskoisesta), vaikkakin vakiintuneesta tavasta toimia tietyssä tilanteessa. Pakkotoiminta (tai -ajatukset) estää ihmistä toimimasta tarkoituksenmukaisesti ja on hyvin ahdistava oire.

Samarina kirjoitti:

Spider kirjoitti:Minulla on fobia (ei sairaalloinen mutta joka tapauksessa vahva) kaikenlaisia kuusi- ja kahdeksanjalkaisia elukoita kohtaan. Erityisasemassa hämähäkit. Niinä päivinä, kun koiralta on löytynyt punkki jonka urhoollinen avopuolisoni on poistanut, minä tunnen tuntikausia jatkuvaa "ryömintää" ja kylmänväreitä pitkin kehoa. Tällä fobialla ei sinänsä ole mitään todellista logiikkaa, koska en esim. pelkää lentävää kärpästä mutta vahingoittunut, lentokykynsä menettänyt kärpänen on puistattava otus.

Sama täällä. Käärmeet, liskot yms. lierot ei tee mitään heikkoa, mutta nuo mönkivät ja lyllertävät monijalkaiset, yöks. Metsästystä harrastavana ihmisenä koen myös hirvikärpäset pieneksi ongelmaksi..

Toinen fobia liittyy tavallaan ahtaisiin paikkoihin eli tilanne, jossa kädet jää esim. puristuksiin tai sidotaan niin, ettei niitä saa liikutettua -> järjetön paniikki. Hissit yms. normaalisti ahtaan ja suljetun paikan kammoa aiheuttavat paikat no problems, mutta tilanne, jossa käsiä ei pysty liikuttamaan on jo paniikkikohtauksen arvoinen juttu.

Hei, meissähän on aika paljon samaa. Löysin itseni täysin tuosta sun tekstistä, en vaan osannut tässä yhteydessä mainita tuota käsiensitomis -juttua. Oma avopuoliskoni on tästä kammosta täysin tietoinen, osaa varoa esim. halatessaan ettei jää kädet puristuksiin.

No, enpä tiedä, onko fobioita, mutta korkeita paikkoja olen aina kammoksunut. Nykyään pimeällä autolla ajaessa aina pelkään hirviä, koska olen sellaisen kerran hengiltä jyrännyt aika rytinällä. Ja silloin siis autolla, en tuollaisella kuvan Primavera Vespalla.