skoone kirjoitti:(tai moskeija taisi valmistua vasta Fadeímen tapauksen jälkeen).
Uppsala moské invigdes den 29 december 1995.
Lähde
skoone kirjoitti:Fadimen hautajaispappi Upsalassa oli muuten suomalainen naispappi (nykyään korkeammassa virassa Ruotsissa) Tuulikki K - B.
Tuulikki Koivunen Bylund (s. 1947) toimi Uppsalan seurakunnan tuomiorovastina Fadimen kuoleman aikaan. Myöhemmin hän yritti päästä Turun hiippakunnan piispaksi ja myös Skaran, mutta ei tullut valituksi kumpaakaan virkaan.
Vuonna 2009 hänet lopulta valittiin Härnosandin hiippakunnan piispaksi ollen ensimmäinen suomalaisyntyinen naispiispa Suomi mukaan luettuna. Samaan aikaan vihittiin piispaksi Uppsalan tuomiokirkossa myös Ruotsin (ja maailman) ensimmäinen avoimesti seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva naispiispa
Eva Brunne, jonka puoliso on myös pastori.
Lähde,
lähde ja
lähde
---
skoone kirjoitti:Tänään rutsalaislehdet julkaisivat ammutun äidin haastattelun. Äiti kertoi, että poikansa oli ollut masentunut sisarensa kuoleman jälkeen. Äidin mukaan kaikki poliisit olivat ampuneet suoraan Sahindalia yrittämättä minkäänlaista neuvottelua Sahindalin kanssa.
Mesut Sahindal'in äiti, Elif Sahindal, purkaa pitkässä haastattelussa tuntojaan poikansa ampumisen jälkeen.
Elif Sahindal on menettänyt väkivaltaisesti kaksi lastaan
Fadimen nimeämätön sisko kritisoi myös sitä, että veli ylipäänsä päästettiin vapaaksi, vaikka tämä oli ehdollisessa vapaudessa aikaisemman vankilatuomion jäljiltä, vaikka tällä oli lähestymiskielto entistä puolisoaan vastaan, ja vaikka tämä oli uhkaillut muita perheen jäseniä.
Poliisi ilmoitti veljen vapauttamisesta tämän entiselle puolisolle, mutta ei tarjonnut mitään suojelua vastineeksi. Ex-puoliso soitti sisarusten sukulaiselle, jolta sai neuvon, että sulkee ikkunat ja pysyy sisällä. Kun veli soitti hetken kuluttua samalla sukulaiselle, oli Mesut ollut erittäin vihainen ja hokenut, että kaikki oli loppu.
Efter det ska Mesut ha ringt till sin mamma, bett henne göra i ordning en "sista frukost", och sagt att han inte mådde bra och behövde pengar.
Men innan han begav sig dit gick Mesut Sahindal förbi sin faster och ska där ha tagit med sig två köksknivar.
Kort efter att han kom fram till mammans hyreshus, med knivarna i händerna, konfronterades han med tre poliser utanför mammans port.
- Tuon puhelun jälkeen Mesut soitti äidilleen pyytäen tätä valmistelemaan "viimeisen aamiaisen" sekä kertoi, että hän ei voinut hyvin ja hän tarvitsi rahaa.
Mutta ennen kuin Mesut Sahindal meni äitinsä luo, kävi hän tätinsä luona, mistä otti mukaansa kaksi keittiöveistä.
Hetken kuluttua äidin vuokratalon ulkopuolella kohtasi Mesut Sahindal yhä veitset käsissään kolme poliisia.
Äiti näki keittiön ikkunasta, miten poliisit ampuivat hänen poikansa kuoliaaksi.
– Det tog inte några minuter ens, utan alla sköt mot honom väldigt snabbt. Jag bankade i fönstret och skrek "Vad gör ni, Mesut har inte gjort någonting!" säger hans mamma Elif Sahindal och slår ut med händerna i vida gester.
- - Se (ampuminen) ei kestänyt pitkään, kaikki (poliisit) ampuivat hänet todella nopeasti. Hakkasin ikkunaa ja huusin "Mitä te oikein teette, Mesut ei ole tehnyt mitään (väärää)!" kertoo uhrin äiti Elif Sahindal ja elehtii käsillään voimakkaasti.
Äidin mielestä poliisi(t) toimivat täysin vastuuttomasti ampuessaan pojan. Äidin mukaan poliisin olisi pitänyt ymmärtää, että tilanne ei ollut niin uhkaava kuin miltä se näytti. Sitä paitsi poliisien olisi pitänyt piirittää poika ja sitä kautta tehdä hänet vaarattomaksi sen sijaan, että poikaa ammutaan päähän.
– Jag är analfabet, men till och med jag tänker att man då skulle ha delat upp sig, att någon gått bakom honom, någon framför honom, och på så vis kunnat ta honom levande.
...
Och han ska inte bli skjuten till döds av polisen, säger Elif Sahindal.
Äiti kertoo lisäksi olevansa luku- ja kirjoitustaidoton (eikä myöskään 30 vuoden maassa asumisen jälkeenkään osaa ruotsia).
Haastattelua seuraavan toisen sukulaisen mielestä oli täysin mahdotonta, että Mesut Sahindal olisi ollut sellainen uhka poliiseille, että se oikeuttaisi ampumisen.
– Det forsade ju blod från knäna och han kunde inte resa sig. Hur stor är risken att en så skadad person kan skada en polis? säger släktingen.
- - Hänen polvistaan vuosi verta eikä hän kyennyt nousemaan (jaloilleen). Kuinka suuri oli siis riski, että niin vakavasti loukkaantunut henkilö voisi vahingoittaa poliisia, kysyy sukulainen.
Mesut Sahindal'in perhe tekee kaikkensa, ettei ampumisen yhteydessä keskusteltaisi Fadime Sahindal'in ampumisesta, mutta sisko palaa itse asiaan lausuen mielenkiintoisesti:
– Han hade mycket skuldkänslor för det som hände Fadime. Han kunde inte få någon ro inom sig. Ju längre tiden gick kunde han inte leva med de skuldkänslorna, och han anklagade sig själv, säger systern. Mamman Elif Sahindal fortsätter:
– Mesut älskade sin syster Fadime, och han var deprimerad över minnet av det som hände henne. Det har bidragit till att hans psykiska problem har ökat hela tiden.
- Mesut Sahindal tunsi syvää syyllisyydentunnetta siitä, mitä Fadimelle tapahtui. Hän ei saanut rauhaa itselleen. Syyllisyydentunteet pahenivat ajan kuluessa, ja hän syytti itseään (Fadimen kuolemasta), kertoo sisko. Äiti Elif Sahindal jatkaa:
- Mesut rakasti sisartaan Fadimea, ja hän oli masentunut siitä, mitä Fadimelle tapahtui. Se on vaikuttanut siihen, että Mesutin psyykkiset ongelmat ovat pahentuneet koko ajan.
Siskon ja äidin kertoman perusteella voisi hyvinkin vetää sen johtopäätöksen, että Fadimen ampui juurikin Mesut eikä syyn niskoilleen ottanut isä.
Isä on voinut ajatella, että hänen oma elämänsä ja työuransa Ruotsissa ei juuri muutu miksikään, vaikka hän saisikin tuomion tyttärensä ampumisesta, etenkin kun oma etninen yhteisönsä todennäköisesti arvostaisi tätä edelleen oikeaoppisena tapojen puolustajana. Pojan osalta tilanne olisi kenties ollut vaikeampi, ainakin jos olettaa tai toivoo, että poika olisi jossain vaiheessa päässyt normielämään kiinni.
Perhe kritisoi lopuksi sitä, että koko suku on saanut kärsiä isän teosta, ja koko sukua on rankaistu, vaikka teon takana oli vain yksittäinen sairas ihminen. Perhe ihmettelee lisäksi, että jos kyseessä olisi ylipäänsä ollut kunniamurha, pitäisi niitä tapahtua päivittäin, kertoo eräs sukulainen.
– En enskild människas handling har gjort att familjen kollektivt har bestraffats i Sverige. Hade det varit hedersmord inom släkten så borde det ske ett mord om dagen tycker jag. Men en sjuk människas handling ska inte gå ut över alla andra. Vi har blivit totalt överkörda av alla instanser, säger en släkting.
Sisko on myös pettynyt siihen, että Mesut ei koskaan saanut hoitoa huume- ja mielenterveydellisiin ongelmiinsa, vaikka veli toistuvasti 12 - 13 vuoden aikana joutui vankilaan.
---
Lopuksi kannattanee vielä kerrata, että Mesut Sahindal tuomittiin vuonna 1998 Uppsalan käräjäoikeudessa mm. siskonsa (Fadimen) pahoinpitelystä. Oikeuden mukaan Mesut Sahindal oli lausunut seuraavaa:
Jag skall döda dig, jävla horunge.
- Minä tapan sinut, senkin huoranpenikka.
Mitäpä sitä muuta rakastava veli voisi sisarelleen lausuakkaan tai tehdä pahoinpitelystä puhumattakaan ...
Lähde