MURHA.INFO

jsamu84 kirjoitti:En tiedä miltä mätänevä ruumis haisee.En edes haistanut viime kesänä samassa rapussa muutaman kuukauden kuolleina olleita naista ja vastasyntynyttä lasta,naapurit oli pähkäilly outoa hajua.Asun muuten tällä hetkellä siinä kämpässä.Eipä oo vielä kummitellu...paras koputtaa puuta

ihan pakko kysyä, mut mihin ne oli kuollut...?

Ilmeisesti synnytyskomplikaatioon,veren hukkaan muistaakseni.Nainen oli hyvin syrjään vetäytyvä ei esim.hakenu apua tai kertonu raskaudestaan.Aika surullinen tapaus

Ainakin minun nenääni ihmisvainaja haisee samalle kuin vaikkapa kuollut hiiri. Vaikea sitä hajua on kuvailla..

Onkohan siitä n. vuosi aikaa kun alakerran rapussa ehti mummo olla muutaman päivän kuolleena asunnossaan. Puhelin miehelle parina päivänä ennen vainajan löytymistä, että meidän eteisessä haisee ihan takuulla kuollut. Tyhjensin kaapitkin, kun olin varma että löytyy hiiren raato. Ukko vaan naureskeli, vaan eipä naureskellut kauaa...

Ette muuten ikinä arvaa mistä tehtiin margariinia 70 luvulla???

Tiedetään! Olen antanut itselleni kertoa, että kuolleista kissoista sun muista, mutta tarinan todenperäisyyttä en ole pystynyt vahvistamaan.

Samarina kirjoitti:Tiedetään! Olen antanut itselleni kertoa, että kuolleista kissoista sun muista, mutta tarinan todenperäisyyttä en ole pystynyt vahvistamaan.

Tämä kissamargariini ei kyllä liity tähän ketjuun oikein mitenkään.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Margariiniskandaali

http://www.turunsanomat.fi/extra/?ts=1, ... :0:0:0:0:0:
(selaa hieman alaspäin)


Wikipediassa sanotaan, että kyseessä on kaupunkitarina, mutta käsittääkseni asiassa on kyllä jotain todenperäistäkin takana. Asiasta kirjoittanut Uusi Kuvalehti voitti oikeusjutun, mikä kielinee ehkä siitä, etteivät ne ihan mitä sattuu kirjoittaneet...

No tavallaan liittyy kun keskustellaan pahasta hajusta ym..Kyllä margariini juttu pitää ainakin osittain paikkansa. Aikoinaan esim teurastamoilla luut jauhettiin jauhoksi liimatehtaille sekä myös karjanrehun raaka aineeksi. Rasvat ovat helppoa jalostettavaa esim saippuaksi tai bio- diesel polttoaineeksi.

Tarina kertoo että 1900-luvun alkupuolella Isossa-Britanniassa saippua- tai margariinitehtaan työmies ei tullut muutamaan päivään töihin. Kyseessä oli tunnollinen työntekijä ja asiaa tutkittaessa ilmeni että tämä oli jättänyt kellokorttinsa leimaamatta poistuessaan viimeistä kertaa töistä. Pahat aavistukset heräsivät ja rasvanerotukseen käytettyä keittosammiota tyhjennettäessä eläinten luiden seasta löytyi myös miesparan luuranko. Kyseinen margariinierä oli jo mennyt jälleenmyyjille ja tehtaan johto teki parhaansa asian pitämiseksi salassa. Myöhemmin työturvallisuutta parannettiin lisäämällä keittosammion reunoille turvakaiteet.

Melko varma urbaanilegenda mutta jos luut olisi heitetty luumyllyyn sen kummemmin tarkastelematta mies olisi päätynyt sataprosenttiseen hyötykäyttöön, margariiniksi ja lannoitteeksi. Ja ikuisesti selvittämätön katoamismysteeri olisi syntynyt.

Tunnettu tapaus on Herr Adolph Louis Luetgert.Jossain kirjassani on tapauksesta kuvaus, mutta tyypilliseen tapaan kirja on jossain syvällä sekasotkun keskellä.Luetgertin vaimo katosi 1.5.1897.Koska herralla oli makkaratehdas epäiltiin, että vaimo olisi päätynyt tehtaan kattilaan.Kattilasta löydettiin muistaakseni kultainen vihkisormus.Niin tai näin tapaus oli katastrofaalinen makkaran myynnille Yhdysvalloissa...

Edit Löysin toisen kirjan, jossa käsitellään tapausta.Sormuksia oli kaksi.Luetgertia vastaan käytiin kaksi kertaa oikeutta.Toisessa oikeudenkäynnissä mies tuomittiin elinkautiseen.Hän kuoli vankilassa.Juttu olisi ihan mielenkiintoinen, mutta en taida viitsiä kertoa koko tapausta...

DonHessu kirjoitti:Mikä tuo puunkoputus-juttu oikein on?

Puunkoputus on alkuaan uskonnollinen symboli. Pöytään koputettiin kolme kertaa (Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen) jonkin ikävän tapahtuman karkoittamiseksi, silloin kun sellaista muisteltiin. Ajateltiin, että näin manaamalla tapahtuma ei omalla kohdalla toteudu.

Jack the Ripper kirjoitti:Tarina kertoo että 1900-luvun alkupuolella Isossa-Britanniassa saippua- tai margariinitehtaan työmies ei tullut muutamaan päivään töihin. Kyseessä oli tunnollinen työntekijä ja asiaa tutkittaessa ilmeni että tämä oli jättänyt kellokorttinsa leimaamatta poistuessaan viimeistä kertaa töistä. Pahat aavistukset heräsivät ja rasvanerotukseen käytettyä keittosammiota tyhjennettäessä eläinten luiden seasta löytyi myös miesparan luuranko. Kyseinen margariinierä oli jo mennyt jälleenmyyjille ja tehtaan johto teki parhaansa asian pitämiseksi salassa. Myöhemmin työturvallisuutta parannettiin lisäämällä keittosammion reunoille turvakaiteet.

Melko varma urbaanilegenda mutta jos luut olisi heitetty luumyllyyn sen kummemmin tarkastelematta mies olisi päätynyt sataprosenttiseen hyötykäyttöön, margariiniksi ja lannoitteeksi. Ja ikuisesti selvittämätön katoamismysteeri olisi syntynyt.

Vanha sellutehtaan teknikko kertoi, että heillä oli kerran yksi työntekijöistä liuskahtanut jonkinlaiseen myllyyn, millä silputtiin puuta, onnettomuutta ei heti huomattu eikä koneita saatu heti pysäytetyiksi, niin jäännökset meni selluprosessiin asti. Hautasivat sitten kirkkomaahan erän pahvia. Tämä on luullakseni groteskisti liioiteltu juttu, mutta takana lienee ihan todellinen onnettomuus (joskus 60-luvulla?), missä työntekijä menetti henkensä. Sen jälkeen tehtiin jotain korjauksia työturvallisuuteen.