Tackleberry kirjoitti:En itse ota sen enempää kantaa tähän tyyppiin, mutta ei se nyt mahdottomalta ainakaan vaikuta kun kaverilla on aiempaakin "naksahtamis"-historiaa ja mahdollisesti lääkitystäkin aiemmin määrätty.
Naksahtaminen on mahdollista - teoriassa. Mutta se on samalla asian oikaisemista. "joo, ei voi mitään, sillä vaan naksahti". No way! Miten on mahdollista, että maassa jossa (poliitikkojen mukaan) on maailman paras koulutusjärjestelmä, maailman paras sosiaaliturva, maailman paras terveydenhoitojärjestelmä voi tapahtua ikäviä.
Kerrotaan tekijä saaneen terapiaa sun muuta. Ei ne auta yhtään mitään. Kunnon tuomio puukotuksesta olisi ollut parempi kuin jokin selittelytuokio terapeutin luona tuomion jälkeen. Olisiko sitten sen jälkeen katkeroitunut vielä enempi?
- Lievä tuomio tapon yrityksestä tuskin on kuitenkaan se, jolla tekijä eheytyy yhteiskuntakelpoiseksi.
----------------------------------------------------
Uutisvuoksi - lehdessä muistokirjoitukset:
Anne Vihavainen — työyhteisön sydän ja huolenpitäjä

- Imatra7.jpg (9.28 KiB) Katsottu 3920 kertaa
Anne Vihavainen teki toimittajan työtään yhtä intohimoisesti kuin eli. Hän piti huolen siitä, ettei työkaverille lähtenyt häneltä puolinaista juttua. Kun kerran juttu tehtiin, se piti tehdä kunnolla. Anne osasi myös kohdata haastateltavat lämpimästi, vaikka aihe olisi ollut kuinka vaikea.
Anne uskalsi sanoa asiat suoraan, mutta rakentavasti. Luonteeltaan hän oli topakka, elämäniloinen ja rehti – rempseä persoona. Työtoverina Anne oli lämmin, huumorintajuinen ja äidillinen huolehtija.
Hän otti joka kesä toimitukseen tulleet sijaiset huomaansa ja opasti heitä lempeästi arjen käytäntöihin. Työtoverit kuvailivat Annea työyhteisön sydämeksi ja ”juurevaksi akaksi”. Akka nimitys on tässä arvostava, sillä juuri tuontyylisellä ilmaisulla Anne todennäköisesti itseäänkin kuvaisi.
Toimittajana 52-vuotias Anne oli perinteisen journalistipolven edustaja, jolle paikallislehden tekeminen oli ylpeydenaihe. Hän oli erityisen vahva kulttuuri-, henkilö- ja ruokajuttujen kirjoittajana. Hän ei vieroksunut uutta tekniikkaa, vaan oli aloittelemassa omasta toiveestaan ruokavideoiden tekemistä.
Anne ehti toimia media-alalla liki kolmekymmentä vuotta. Hän siirtyi Uutisvuoksen palvelukseen 1990-luvun lopulla. Tätä ennen Anne työskenteli paikallisradiossa. Opinnot alalle hän suoritti Jamilahden kansanopistossa ja Työväen akatemiassa.
Anne palasi töihin vuorotteluvapaalta kuukausi sitten.
Anne oli puoliso ja kahden aikuisuuden kynnyksellä olevan nuoren äiti. Perhe ja sen hyvinvointi olivat Annelle erityisen tärkeitä.
Elämän nautinnot olivat funky-musiikkia rakastaneen Annen mieleen. Kukaan ei olisi voinut uskoa, että mukava teatterimatka ja illanvietto jäivät Annen elämän viimeisiksi nautinnoiksi.
Liisa Hupli-Oinonen
Kirjoittaja on Anne Vihavaisen pitkäaikainen kollega ja esimies.[/i]
Uutisvuoksi
5.12.2016 6:00
Yksi viimeisistä Anne Vihavaisen kolumneista oli:
Älä kävele vainajan yli
Olen 50-vuotisen elämäni aikana haudannut kolme isovanhempaani, kaksi setääni, isäni, anoppini, kummitätini ja pari ystävääni.
Kolumni
19.11.2015 11:45 | Päivitetty: 19.11.2015 14:47
Katri Ikävalko — aurinkoinen moniosaaja

- Imatra8.jpg (8.49 KiB) Katsottu 3920 kertaa
Katri Ikävalko oli Uutisvuoksen ja Etelä-Saimaan Imatran toimituksen päivänsäde. Hän suhtautui ihmisiin ja uusiin tilanteisiin positiivisesti ja innostuneesti. Aamuisin hän toi toimituksen palavereihin auringon mukanaan. Iloinen ja auttavainen työkaveri tuli toimeen kaikkien kanssa. Katrilla oli kyky hallita hermonsa tilanteessa kuin tilanteessa.
Toimittajana Katri oli kovan luokan ammattilainen ja todellinen moniosaaja. Juttujen teon ohella Katri hallitsi hyvin valokuvaamisen, verkkotyöskentelyn ja lehden visuaalisen suunnittelun. Katri työskenteli sekä toimittajana että iltatuottajana esimiestehtävässä vastaten lehden taitosta.
Pohjakoulutukseltaan 36-vuotias Katri oli maisteri, joka oli opiskellut kieli- ja käännöstieteitä Turun yliopistossa. Katri lähetettiin aina keikoille, joissa vaadittiin joko englannin tai ranskan kielen osaamista.
Katri oli puoliso ja kolmen pienen lapsen äiti. Lapset ja koti olivat hänelle rakkaita. Hän raportoi sosiaalisessa mediassa usein perheensä elämää. Ne olivat ylpeän vaimon ja äidin viestejä.
Vapaa-aikanaan Ikävalko kuvasi mielellään luontoa ja lapsia. Viimeisen kuvausreissunsa hän teki hevostallille perjantai-iltana. Hänen ystävällisyyttään kuvaa se, että tuoltakin kuvausreissulta hän lähetti allekirjoittaneelle yllätyslahjana taidokkaan kuvan.
Katrilla oli edessään hieno ura journalistina. Nyt se katkesi äkisti ja tavalla, jota on mahdotonta käsittää.
Kuten Anne Vihavainen, myös Katri Ikävalko oli lauantaina teatterimatkalla Helsingissä. Kollega halasi matkan päätyttyä molemmat imatralaistoimittajat. Sunnuntaina suru-uutisen paljastuttua, hän totesi, että koskaan ei tiedä, mikä halaus on viimeinen.
Liisa Hupli-Oinonen
Kirjoittaja on Katri Ikävalkon pitkäaikainen kollega ja esimies.[/i]
Uutisvuoksi
5.12.2016 6:00
Kuten nekrologin kirjoittaja mainitsi, niin Katri Ikävalko kirjoitti usein kolumneja lapsiperheen arjesta:
Suuntasimme kuopuksen kanssa iltatoimille hampaita pesemään. Kylpyhuoneen peilikaapista käsiin osui hammasharjan sijasta kaarnalaiva.
...
Kävelyretkelle lähtöä tehdessämme kuopus ryntäsi vielä kylpyhuoneeseen. Sieltä piti hakea — mitäpä muuta kuin se kaarnalaiva.
Kolumni
2.11.2016 4:00
Omaisten suru vetää sanattomaksi.