MURHA.INFO

joli kirjoitti:olikos se eve tämä suomen vaarallisin puukkokuningatar? jutut oli yhtä pöyhkeitä ja samaa näköäkin oli?

T.Tulppu kirjoitti:Itseänikin kiinnostais kuulla lisää tästä Evestä, oli senverran hurjan oloinen täti!

tolla nuorella akalla on aivovaurio tai sitten on ryyneillä pumpattu tuollaiseksi zombiksi. Monet aivoinfarktista hengissä selvinneet joilla aivoihin on tullut vaurioita puhuu ja elehtii aivan samoin.

Tiina kirjoitti:

joli kirjoitti:olikos se eve tämä suomen vaarallisin puukkokuningatar? jutut oli yhtä pöyhkeitä ja samaa näköäkin oli?

Meinaatko Janettea vai ketä ?
Mielestäni ei ainakaan Janette ole hän. Arvaamattoman oloinen mimmi kyllä.
Alkoholin vaikutuksen alaisena varmaan ihan pitelemätön.

nuusku-nella kirjoitti:

T.Tulppu kirjoitti:Itseänikin kiinnostais kuulla lisää tästä Evestä, oli senverran hurjan oloinen täti!

Oli kyllä. Puhuko se siinä ihan tosissaan että oli joskus muksuna tappanu jonkun mummon? Mulla meni vähän ohi se juttu että ihanko tosissaan selosti semmosta..

joli kirjoitti:

nuusku-nella kirjoitti:

T.Tulppu kirjoitti:Itseänikin kiinnostais kuulla lisää tästä Evestä, oli senverran hurjan oloinen täti!

Oli kyllä. Puhuko se siinä ihan tosissaan että oli joskus muksuna tappanu jonkun mummon? Mulla meni vähän ohi se juttu että ihanko tosissaan selosti semmosta..

tais olla ihan höpöhöpö juttuja.mitä se suttura höpisi.se varmaankaan ketään tappanu ole.olishan tuommosesta mummon tappamisesta jo luettu tarinaa täältäkin. taitaa olla mömmöt ja piri sekottanut sutturan pään.

Keskisuomalainen kirjoitti:Juttusilla sarjamurhaajien kanssa

Kirjailija: Ruotsalainen kauppatieteen professori Micael Dahlén halusi tietää mikä tekee tappajista haluttuja.

Lauantai 10.11.2012
Riikka Mahlamäki-Kaistinen


Micael Dahlénin mukaan kertomukset sarjamurhaajista ovat kuin huumetta. "Kun niitä saa vähän, haluaa lisää. Lopulta huomaa sukeltaneensa liian syvälle tuohon maailmaan, johon on niin helppo upota Internetin kautta."

Micael Dahlén puhuu Charles Mansonista, Dorothea Puentesta, Wayne Losta, Peter Lundinista ja Issei Sagawasta tuttavallisesti etunimillä. Ja mikäpä siinä, miksei puhuisi? Saahan sitä toki kavereita sinutella. Jutun niksi vain on siinä, että kyseiset henkilöt ovat sarjamurhaajia. Dahlén puolestaan ei ole heidän sellikaverinsa vaan ruotsalainen kauppatieteen professori, joka matkusti maailmaa laidasta laitaan rupatellakseen murhaajien kanssa. Hän halusi tietää mikä heissä kiehtoo tavan ihmisiä. Miksi julmimmat tappajat saavat kasapäin fanipostia?
Haastateluista ja tieteellisistä testeistä syntynyt Ihmispedot-teos shokeeraa ulkonäöllään. Kannen verisen käden vastakohtana toimivat vaaleanpunaiset sivureunat tekevät kirjasta jollain tapaa karkkimaisen. Teoksessa yhdistyy kamala ja houkutteleva - juuri se sama, joka saa ihmiset lähettämään rakkauskirjeitä sarjamurhaajille.
- Murhaajana olisin itsekin paljon haluttavampi, Dahlén vakuuttaa.
Hän kokeili teoriaansa konkreettisesti. Ei murhaamalla vaan julkaisemalla netin seuranhakupalstalla itsestään lähes kaksi identtistä ilmoitusta. Ilmoitus, johon hän liitti lisätiedoston "Tapoin vähän aikaa sitten ihmisen", sai huomattavasti enemmän yhteydenottoja kuin verettömämpi vastineensa.

Ihmispedot-teos tuntuu lähtökohtaisesti vähän oudolta taloustieteilijän hengentuotteeksi. Eikö ekonomia käsittele pikemminkin numeroita, talouskäyriä ja tilastollisia faktoja. Toisaalta ei Dahlénkaan pitkine hiuksineen ja mustaksi maalattuine kynsineen solahda ihan stereotyyppiseen kuvaan kauppatieteilijästä.
- Ekonomiassa on loppujen lopuksi kyse ihmisistä, Dahlén oikaisee.
- Se on vain yksi hieno ja vähän monimutkainen tapa yrittää ymmärtää sitä, miten ihmiset toimivat keskenään. Raha ei kiinnosta minua lainkaan, mutta minua viehättää se miksi teemme sitä mitä teemme.
Dahlén kuvitteli sarjamurhaajia lähestyvät naiset jollain tapaa rikkinäisiksi ihmisiksi. Murhamiesten morsiamet osoittautuivat kuitenkin ihan tavallisen oloisiksi naisiksi. Selväksi kävi myös, että kyse ei ole vain naisista. Sarjamurhaajanaiset saavat fanipostia siinä missä murhaveljensäkin.
- Äitinsä ja kolme muuta ihmistä kuristaneen Peter Lundinin nykyinen kumppani eleli ihan normaalia elämää ennen kuin otti yhteyttä tuohon vankilassa istuvaan murhaajaan, Dahlén kertoo.
- Ehkä hän ajatteli, että tätäkö tämä elämä nyt on. Haluan jotain jännittävempää.
Ihmispedot toi Dahlénin omaan elämään jännitystä vähän liiankin kanssa. Raskas ja pitkä projekti oli viedä 39-vuotiaan professorin mennessään.
- Luulin, että tälläinen eliittikoulun proffa kykenee ottamaan etäisyyttä haastateltaviinsa ja säilyttämään objektiivisuuden kaikissa tilanteissa, Dahlén huokaa.
Näin ei käynyt. Murhaajat eivät pysyneet käsivarrenmitan päässä vaan tulivat iholle - tai pikemminkin ajatuksiin asti.
- Olin järkyttynyt siitä, että minut sai näin helposti vedettyä pimeälle puolelle, Dahlén kertoo.
- Jos voisin nyt päättää, jättäisin koko tutkimuksen tekemättä.

Jo pelkkä hirmutöiden käsittely oli rankkaa, mutta oman painostavan lisänsä toi haastateltujen olemus. Otsalohkoonsa hakaristin tatuoinut Manson esimerkiksi hyppeli, tanssi ja kosketteli Dahlénia keskustelutuokioiden ajan. Hän saattoi tuijottaa kuuden tunnin ajan suoraan silmiin ja tulla välillä niin lähelle, että hengityksen tunsi kasvoilla.
- Oletko koskaan tuntenut totaalista kipua, Manson kysyi.
- Jos haluat, voin näyttää sen sinulle, tämä lupasi.
Tavassa, jolla Dahlén puhuu murhaajista, on jotain hypnoottista. Ehkä häneen on tarttunut osa tuota käsittämätöntä sarjamurhaajien charmia. Puhuttuaan brutaalien tappajien kanssa, hän on ikään kuin muuttunut kuolemattomaksi, eräänlaiseksi supersankariksi.
Toisaalta hän vaikuttaa yhä pelokkaalta ja hämmästyneeltä, vaikka murhatreffeistä on kulunut aikaa. Aivan kuin Lundin voisi hetkenä minä hyvänsä tarttua häntä niskasta tai Sagawa ampua päähän uuden ihmisteriyaki-aterian toivossa.