Mileva,
..Pyytäisin myös Taralta sen verran medialukutaitoa, ettei kaikkia toimittajien kirjoituksia kannata aivan kirjaimellisesti ottaa. Toimittajat pyrkivät maalaamaan tekstillä mielikuvia ja johdattelemaan lukijaa ja käyttävät ilmaisuja mielensä mukaan. Sen sijaan tulkintasi noista videoista ovat asiallisia ja mielenkiintoisia, kiitos niistä...
En tehnyt mitään erityistä johtopäätöstä Annelin pään nykimisestä. Ei sitä voi tietää miksi se nykii. Jotakin hän kuitenkin stressaa, sitä en voi olla huomaamatta, nyki päänsä tai ei. Silmät on silti niin usein kuin kalalla, voisi luulla äkkisältään vaikka sokean silmiksi ellei tietäisi.. Voi olla että ne ovat joskus olleet eloisammat tai joskus ovat yhäkin, kuten esim Seppoa muistellessa. Mutta Jukkaa muistellessa ne kääntyivät pois, kuin sammuivat, katse kääntyi alas ja viistoon, suu ei tahtonut saada sanottua 'hyviä muistoja'.
Anneli kuulemma käyttää nukahtamislääkettä, voisiko se vaikuttaa silmiin jollain tapaa? Jotkut psyyken lääkkeet vaikuttavat silmiin niin että sen huomaa. Muistan tutun lääkärin, joka sanoi, että hän näkee silmistä syökö joku potilas jotain tiettyä lääkettä.. no ihan sama, kala kuin kala.
Mutta minusta se on kiinnostavaa, että useat eri toimittajat tekevät toisistaan riipumatta samansuuntaisia havaintoja Auerin ilmeitten/ilmeettömyyden/rauhallisuuden suhteen. Ei heidän olisi asiasta mitään tarvinnut mitään kirjoittaa, tai siis minun lukea heidän kuvauksiaan, koska olisin silti samaa mieltä kuin ennenkin. Kuvailevat jopa Annelin kädenpuristusta samaan tapaan,' ei lujaa tahtoa lainkaan, ei uhoa, mutta jonkinlaista määrätietoisuutta on (apu), keijukaisen kevyt kädenpuristus (SK), mutta katse terävä, tarkkaavainen, 'musertavan kova ikävä lapsia, mutta hillitty ja hallittu, kevyt käden puristus, alibi'.
Ääk, ei taida olla tärkeää..
Kasvojen ilmeitten perusteella ei Annelin sielunelämästä saa käsitystä eivätkä herätä itsessäni mitään..yhtään mitään..
Auer on itsekin kommentoinut puheita itsestään. Otti puheeksi sen, että hänestä on sanonuttu, että hänellä on vain yksi ilme (apu-lehti.. tai joku samanaiheinen artikkeli syyskuussa jossain muussa lehdessä).. Hän selittää tätä mm 'rauhallisuudella' ja sillä, että vaikka onkin tunteellinen ihminen pohjimmiltaan, niin
'ulospäin olen kuin tyypillinen suomalainen mies, en näytä tunteitani.'Satakunnan kansa 5.9.2011. SK:n toimittaja jatkaa:
Aueria on vaikea lukea, sillä kehon kieli ei kerro juuri mitään... vieras pääsee Auerin teflonpinnan alle alle vain sanojen ja hetkellisesti silmien kautta.
Viilipyttymäisyys, sana jolla Aueria (oliko se nyt apu-lehdessä vai SK:ssa) myös on kuvailtu ei ole minusta edes ihan korrektia luonnehdintaa joltain toimittajalta, eikä
teflonpintakaan. Se kun ei ollut tarkoitettu esim vitsikkääksi tai tuttavalliseksi ilmaisuksi, kumpikin on minusta hieman ylenkatsova. sanoisinko jollekin ihmiselle, jota en tunne, päin kasvoja: sinä se vasta olet teflonpinta, oikea viilipytty.. en tiedä. Jollekin tutulle voisin sanoa leikkisästi, että senkin viilipytty, onko sinulla tunne-elämää ollenkaan...Keskustelupalstojen syövereistä löytää toki vielä ilkeämpiä, mutta niitä ei kirjoiteta julki omalla nimellä.