LeaSommer kirjoitti: Ti Marras 04, 2025 8:57 am
Aivan normaali käytäntö lukioissa, että niin kauon kun ollaan alaikäisiä, niin vanhemmat ilmoittaa poissaoloista. Näin ollut omien lasteni kohdalla ja tuskin tässä mitään kuntakohtaisia eroja on.
Ei ollut omana aikanani lukiossa tuollaista. Pari luokkakaveria asui kaikenlisäksi yksin n. 200 km päässä vanhemmistaan.
Eli lukiolaisen katsotaan olevan päiväkoti ikäisen lapsen tasolla ja vanhemmat hoitavat kaikki tylsät asiat. Itse keskitytään ryyppäämään, ajelemaan kortitta, hakkaamaan sivullinen hengiltä, mutta kiva kun äippä huolehtii kouluun poissaolosta. Murhaamisen jälkeen, 5 tunnin öisen ajelun ja valvomisen jälkeen ei jaksa muuta kuin nukkua.
Mitähän seuraavaksi ? Lukiosta pojat usein menevät armeijaan, voisiko isän laittaa sinne sijaistamaan, Cooperin testi jo ahdistaa. Yöllä jaksaa tuntitolkulla kulkea murtokohteita etsimässä, mutta se onkin mielekkäämpää kuin urheilukentällä juosta rinkiä. Toiset aloittavat haun eri opinahjoihin, voisiko äiti lukea pennun puolesta pääsykokeisiin ? Lapsonen ei osaa, ei pysty, eikä jaksa. Hirmuteot onnistuvat, mutta yksinkertainen itseen liittyvä pieni asianhoito ei.
Näitä murhanhimoisia nuoria sekopäitä tuntuu putkahtelevan sieltä sun täältä.
Sellainen ajatus tulee mieleen, että olisiko parempi antaa lapsille / alaikäisille enemmän vastuuta omista asioista, vähemmän curling ja enemmän arki elämään valmistavaa ja sopeutuvaa. Tietenkin vaatimukset osallisuudesta asetettava lapsen iän mukaan, mutta peli on aikatavalla menetetty, kun taapero on pian 15-19 v ja täysin rajaton, ei kunnioita mitään, ei tajua mistään mitään. Kuulustelija kysyy "Mitä ajattelet, että ihmiselle tapahtuu jos häntä lyö kovaa vasaralla päähän ?" Vastaus " Varmaan vuotaa verta." Mitenpä olisi, että saattaa saada aivovaurion, saattaa kuolla. Nuori joka on totaalisen laiska juoksevissa asioissa, omissa opinnoissaan. Kun mitään oikeaa ei tarvitse tehdä jää aikaa yllin kyllin hautoa pimeitä ajatuksia ja surffailla mitä sairaimmilla alustoilla. Jos olisi yhteys konkreettiseen elämään, niin vähemmän ne simulaattori leikit kiinnostaisi tai ottaisi valtaa koko psyykkeestä.
Auton rengas on puhki, autolla kaahailtu yö ja äiti siellä kotona hössöttää miten viestii poissaolosta kouluun.
Huomionarvoista tässä on, että tottakait se äiti näki, ettei poika ole sairas. Väsynyt yön läpi valvomisesta ei ole sairaus.
Jos epäilty ilmoitti, että on sairas, ei kykene lähteä kouluun, niin kait normaali jatkokysymys äidiltä olisi ollut, että mikä vaivaa ? Mitataanko kuume ? tmv. Jos illalla oli terve ja aamulla sairas, niin pitäähän siinä hieman huolestua ja selvittää asiaa. Onko aihetta mennä lääkäriin tai jopa ensiapuun. Moni sairaus tai sairauskohtaus, vakavakin, voi alkaa epämääräisillä oireilla. Mistä se äiti tiesi, että mitään vakavaa ei ole, mutta kouluun ei tarvitse mennä kun ei huvita.
Paljonkohan pojalla oli jo näitä samanlaisia poissaoloja, meinaan kun harrastuksena oli nämä läpi yön kestävät ajelut.