Mielenkiintoisia näkemyksiä nimimerkki ´rantakoskella´ tuolla ylempänä. Vaikuttaa, että elämänkatsomuksemme poikkeavat huomattavasti toisistaan. Ulvilan tapauksesta olemme käsittääkseni edelleen samoilla linjoilla. Muutenkaan en rupea väittelemään mitenkään vihamielisenä.
Historian ja eksegetiikan tuntemukseni on oikeastaan riittämätöntä pienempäänkään debattiin 
. Ja kuten aiemmin kirjoitin: uskonvapaus on kaikilla ja uskonasioista ei oikeastaan voi kiistellä. Tässä kuitenkin vielä taustaa kristinuskolle; (kristinuskoa koskevat tiedot ovat pääosin dosentti

, TT ja FM Timo Eskolan kirjasta ´Da Vinci -koodi ja kätketty viisaus´):
Raamatun opetus ei ohjaa ihmistä salatiedon sfääreihin, vaan toteuttamaan arkielämän lähimmäisenrakkautta.
Raamatun neljä evankeliumia ovat varhaisimmat kokoelmat Jeesuksen opetuksista. Ne ovat varmin historiallinen teksti, joka tuolta ajalta on tallessa. Raamatun neljä evankeliumia on löytynyt useana kymmenenä sanatarkasti toistensa kaltaisena kappaleena. Uusi testamentti koottiin suullisen perimätieden pohjalta n. vuoden 70 jKr. paikkeilla - satoja vuosia ennen Nikean kirkolliskokousta (ja väitettyä kokouksen yhteydessä tehtyä päätöstä Raamattuun sisällytettävistä evankeliumeista ja/tai Jeesuksen jumalallisuudesta) - seurakunnissa, jossa oli Jeesuksen puheiden pohjalta opettavia apostoleita. Suullisen perimätietoon luotettiin tekstejä enemmän, sillä yhteisössä pystyttiin siten arvioimaan tiedonvälittäjän luotettavuus.
Muita, apokryfisiä evankeliumeita ja tekstejä syntyi vasta sukupolvia myöhemmin ja niitä on löytynyt lähinnä yksittäiskappaleina (esim. ns.
Tuomaan evankeliumi Nag Hammadista). Ne poikkeavat täysin luonteeltaan Uuden testamentin teksteistä ja sisältävät sekavia, gnostilaisia aineksia sieltä ja täältä. Tarinat Jeesuksen ja Magdalan Marian liitosta tai ´kumppanuudesta´ perustuvat pitkälti Raamatun ulkopuolisiin evankeliumeihin. Gnostikoille ´kristus´ ei ollut henkilö, vaan taivaallinen henki (
maailmanhenki), joka
valtasi Jeesuksen muutamaksi vuodeksi (vrt.
valonkantajat) Naimisissa ´kristus´-hengen valtaama Jeesus ei gnostilaisten mukaan ollut. Esim.
Marian evankeliumiksi nimetyssä apokryfisessä tekstissä Maria kuvataan opetuslapseksi, joka etsi omaa paikkaansa apostolien joukossa. Siinäkään tekstissä Maria ei ole Jeesuksen vaimo eikä rakastajatar. Mainittakoon, että sana
koinoonia (kreikk.), joka esiintyy Magdalan Marian ja Jeesuksen yhteydessä joissakin gnostilaisissa teksteissä, tarkoittaa paitsi
kumppania, myös
osallistujaa tai
osakasta. Lindell & Scottin klassisen kreikan ja Bauer & Alandin raamatullisten ja uskonnollisten tekstien sanakirjassa ei löydy ainuttakaan esimerkkiä, jossa sanaa
koinoonia olisi käytetty kuvaamaan
puolisoa.
Leonardo Da Vincin tauluja on mahdollista tulkita miten vain; taidehistoriallisesta näkökulmasta ne eivät sisällä mitään salaisia
koodeja Magdalan Mariasta. Euroopassa Magdalan Mariaa ja ´Pyhää verta; Pyhää graalia´ (Jeesuksen ja Marian väitetyn lapsen kautta siirtynyttä
verisukulaisuutta) palvova gnostinen liike säilytti ja synnytti lukemattomia myyttisiä tarinoita mm. Etelä-Ranskassa. Itse pidän näitä gnostilaisia liikkeitä - en protestanttista kristinuskoa - rankkana huuhaana. Minulle kristinusko ei ole ´Jeesuksen - tai jonkun muun -
kansaanmenevistä aineksista koostama pseudouskonto´, vaan usko, joka on vain vahvistunut ajan myötä.
Jumalanpalveluksen kaava rakentui synagogajumalanpalveluksen pohjalle yksinkertaisesti siksi, että ensimmäiset seurakunnat syntyivät juutalaisten synagogien ympärille. Siinä ei ole mitään
pakanallista. Ehtoollinen perustuu Jeesuksen asetussanoihin kiirastorstaina. Jeesus liitti tällöin oman uhrinsa juutalaiseen ateriaan; Jerusalemin temppelin papillisen aterian aineksiin, leipään ja viiniin. Juhlapyhien kalenterisijoittelussa on yhtymäkohtia pakanallisiin juhliin. Se on mielestäni ymmärrettävää aikakauden yhteisöllisessä kontekstissa. Vanhassa testamentissa Messiaan odotuksesta kerrotaan mm. Sakarjan kirjassa 12:9-12; 13:1 ja Jesajan kirjassa 7:14. Nämä tekstit ovat vanhan perimätiedon tallennuksia. Vanha testamentti sai nykymuotonsa 500-luvulla eKr. heti Egyptin pakkosiirtolaisuuden jälkeen ja se kanonisoitiin ensimmäisellä vuosisadalla jKr; sen sisältö tarinoineen oli kuulunut juutalaiseen perimätietoon jo tuhansia vuosia.
Historiantutkimus ei kaiken kaikkiaan ole eksaktia tiedettä, joten kaikkea historiallista
tietoa tulee arvioida siitä näkökulmasta, että
historiassa on kyse joko a) subjektiivisten (joskus tietoisesti tai tiedostamatta vääristettyjen, vääristyneiden tai väritettyjen) silminnäkijä-, media- tai muiden tiedonvälityskuvausten tai dokumentaatioiden tulkinnasta tai b) osittaisten ja/tai vaurioituneiden historiallisten jäännösten tai esineiden tulkinnasta. Historiallisten kertomusten luotettavuutta ja objektiivisuutta ei laajassa maailmanyhteisössä kyetä koskaan tarkasti todentamaan.
Elämänkatsomuksen muokkaamisessa luotan paitsi intuitioon, omatuntoon ja ´sydämen ääneen´, myös kansalliseen traditioon, kasteeseen, Raamattuun ja muuhun ´ulkoa tulleeseen´ ohjaukseen - oman yhteisöni ja kasvuympäristöni välittämään
perimä- ja kokemustietoon. Kun
hengenlähtö on edessä, palaa monelle ateistille paitsi äiti, myös Jeesus mieleen. Miksiköhän? ja minne se
henki olisi
lähdössä, jos sitä ei usko olevankaan? Hyökkäyksen sijaan nimim. rantakoski voisi
pohtia, ovatko hänen näkemyksensä kristinuskon perusteista oman kasvuympäristön kokemustietoon ja globaaliin tieteentutkimukseen - vai ´muuhun ulkoa tulleeseen´ materiaaliin; esim. manipuloituihin kokemuskertomuksiin ja tietoisesti vääristeltyihin historiallisiin väitteisiin perustuvia. En väitä, että näin olisi.
Ulvilan tapaukseen: käsittääkseni nimimerkki ´sisotaloa´ ei edelleenkään ole kutsuttu puolustuksen todistajaksi, vaikka ko. nimimerkki
visentin raivolla väittää, että hänellä on hallussaan ´harvoille halukkaille välitettyä´ tietoa, joka osoittaa, että Anneli Auer on syytön kaikkiin väärintekoihin. Lapset tulisi ´sisotalon´ mukaan kipin kapin palauttaa Annelin hellään

huomaan. Vanhimman lapsen liikkeistä surmayönä (hätäpuhelun edellä ja sen aikana) ko. nimimerkillä ei ainakaan ole mitään hajua; ei vaikka setä kuinka nuuhkisi. Nuuh, nuuh. Suosittelen suolasuihketta - sillä nenä aukeaa. Jag har talat.