Auer ei mielestäni koskaan tunnustanut murhaa aidolla tavalla. Hän päätteli, että jos poliisin hänelle väittämät seikat (äidin totaalinen muistinmenetys, lasten kuulema vanhempien riitely ja ulkopuolisen tekijän mahdottomuus) pitävät paikkansa, niin ei jää jäljelle muuta aikuista kuin hän, joka on teon voinut tehdä. Poliisi valehteli kuulusteluissa Auerille törkeällä tavalla ja Auer ei naiiviudessaan ja auktoriteettiuskossaan tätä valitettavasti ymmärtänyt.sisotalo kirjoitti:Tärkeintä on tietenki se, että Auer tunnusti murhan ja piti kiinni siitä muutaman viikon. Tästä tuli langettava tuomio aluksi ja vain äänin 2-1 hovi vapautti. Mannerin toiminta näiden viikkojen aikana oli heikkoa, jollei nyt ihan itsepuolustuksena tehtyyn murhaan päätyvä.Evil Lindros kirjoitti:Ari Auerhan todisti, että Jukka oli maininnut uhkailusta jo 2004, mutta heittänyt sen vitsiksi, kun Ari Auer oli ottanut sen tosissaan. Toihan yhdistyisi melko kätevästi siihen huutavaan soittajaankin. Selvittämättömissä jutuissahan yleensä on niin, ettei mikään oikein yhdistä tekijää uhriin. Tässä tapauksessa voisi olla niin. Tässä on yritetty niin epätoivoisesti sovittaa todisteet Anneli Aueriin, että on unohdettu kaikki muut mahdollisuudet ja menty todennäköisistä skenaarioista todella epätodennäköisiin. Siis jos väitetään, ettei ikkunasta voi hyökkääjä tulla sisään, niin miten helvetissä pidetään mahdollisena jotain taustanauhojen virittelyä?
On käyty läpi ne, joilla on motiivit tai voisi olla, mutta ei kaikkia tai motiivi on tekoon nähden liian mitätön. Ehkä henkilö on päässyt jo hoitoon tai sitten päässyt muuten hengestään. Jos motiivi on tekoon nähden mitätön (näinhän sanottiin jostain nyt lähiaikoina tapahtuneesta henkirikoksesta, en nyt muista mistä). Nythän väitetään Anneli Auer tehneen tekonsa mitättömästä motiivista, mutta todisteet ei siltikään vaan sovi tuohon.
Ulvilan murhaoikeudenkäynnin alkaessa on selkeästi todettu, että Auer kiistää teon ja hän ei ole tehnyt miehelleen mitään väkivaltaisia tekoja. Satakunnan käräjäoikeus antoi vuonna 2010 äänestystuloksella 2-1 Auerille langettavan tuomion, jonka Vaasan hovioikeus kumosi yksimielisesti vuonna 2011. Tässä vaiheessa olisi syyttäjien ja poliisien pitänyt ymmärtää viheltää peli poikki.
