↑
Näistä kaikista kohdista jää epäilemättä varteenotettavia kysymyksiä Tikkasen todellisesta hyvyydestä.
Ensinnäkin, lääkärien kollegiaalisuus on hyvin vahvaa. Lääkäreillä on taipumus puolustaa toisiaan viimeiseen asti, vaikka ongelmia tulisi ilmi, kuten alkoholin tai lääkkeiden väärinkäyttöä. Heillä on korkea ammatillinen standardi ja yleensä pyrkimys täydellisyyteen, mikä tekee heidän henkilökohtaisten ongelmiensa peittämisestä tyypillistä, vaikka taustalla ei olisi persoonallisuushäiriökään vaan ainoastaan petfektionismi.
Lisäksi on huomionarvoista, että Tikkanen jätti usein kollegat pulaan päivystyksen jälkeen, ei tehnyt riittäviä potilaskirjauksia ja hoiti vain murto-osan siitä potilasmäärästä, jonka hänen kollegansa saivat käsiteltyä samassa ajassa. Yhdessä Valviran ratkaisun kanssa nämä seikat heikentävät merkittävästi kuvaa hänestä ammattilaisena. Hän ei ollut tavallinen lääkäri.
Toiseksi, naapureiden lausunnot eivät ole todiste Tikkasen hyvyydestä. Monissa tapauksissa naapurit eivät tunne toisiaan kovin hyvin, ja on yleistä, että ihmiset puhuvat naapureistaan joko positiivisesti tai neutraalisti. Tämä ei tarjoa vahvaa perustaa arvioida henkilön hyvyyttä syvällisesti tai uskottavasti.
Kolmanneksi, on epäilyttävää, että niin monen potilaan joukosta vain muutama on julkisesti kehunut Tikkanen. Potilaat, erityisesti ne, joilla on mielenterveysongelmia, voivat olla alttiita idealisoimaan lääkärinsä, mutta näin pienen joukon positiiviset lausunnot eivät riitä kumoamaan vakavia epäilyksiä. Pikemminkin, kovin vähäinen määrä kehuvia potilaita herättää lisää kysymyksiä.
Lisäksi on perusteetonta vedota muutaman ystävän lausuntoon, kun he ovat tavanneet Tikkasta vain hyvin harvoin. Kerran vuodessa tapaamiset eivät riitä siihen, että henkilö voisi todella tuntea toisen, varsinkaan silloin, jos kyseessä on persoona, joka osaa todistetusti tarvittaessa valehdella taitavasti.
Lisäksi, vaikka hoitava psykiatri oli todistajan ominaisuudessa oikeudessa on tärkeää huomioida, että hän oli paitsi hoitava lääkäri myös Tikkasen kuorokaveri. Tämä tekee hänestä erittäin jäävin todistajan. Kollegiaalisuus ja henkilökohtaiset sidokset voivat vaikuttaa merkittävästi lausuntoihin, ja siksi ne eivät ole täysin luotettavia todisteita Tikkasen hyvyydestä. Hän ei myöskään tiennyt lääkeriippuvuudesta eikä mielenterveysongelmien väitetystä vakavuudesta tai mustasukkaisuudesta, mikä kertoo siitä, ettei heidän välillään ollut luottamusta eikä näin ollen hoitava voi todistaa hyvyydestä.
Lopuksi oikeudessa ei ilmeisesti ollut ketään, joka olisi aktiivisesti puolustanut Tikkasta, mikä on hyvin paljastavaa. Tämä kertoo paljon siitä, kuinka vähän tukea tai uskottavia todistajia hänen puolestaan löytyi, vaikka hänen ammatillinen ja sosiaalinen verkostonsa oli laaja (ja jos ei ollut, kertoo sekin hyvin paljon).
Psykopaattiset henkilöt toimivat omien
vaikuttimiensa kautta eivätkä yhteiset pelisäännöt kosketa heitä. Heidän käyttäytymisensä saattaa olla niin erikoista ja uskomatonta, etteivät muut osaa ensin ottaa sitä edes todesta.