Puheenaihe: Miksi rattijuoppoja paapotaan?
Rattijuopumus: Kesto-ongelman edessä on nostettu kädet pystyyn, sillä miehet torppaavat kaivatut uudistukset. Sellaista ei pidä enää hyväksyä.
Ratkaisu: Suunnilleen 95 prosenttia rattijuopoista pitäisi näppinsä irti ajopyörästä, jos heidät määrättäisiin ajokieltoon. Mutta sitä ei suvaita.
On surullista ja pelottavaa, että 11-vuotiaan syyttömän tytön pitää kuolla turhaan suojatiellä ennen kuin ymmärrämme taas hetken, mistä rattijuopumuksessa on todella kysymys.
Humalassa toisen kuoliaaksi ajava syyllistyy tappoon ellei murhaan. Onneksi vain joka 10. uhri on täysin sivullinen. Rikoksentekovälineenä on kovaa vauhtia kiitävä vähintään tonnin painava auto.
Rikosoikeus tulkitsee asiaa armeliaammin. Nimikkeinä ovat ”kuolemantuottamus” ja ”törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen”, vaikka kyseessä olisi uusija. Teosta selviää sakoilla, ajokorttiseuraamuksilla ja enintään kahden vuoden vankeudella.
Yhteiskunta seuraa kädettömänä, miten rattijuopumus tappaa tänäkin vuonna 80 ja vammauttaa noin tuhat ihmistä.
Jos samaan yltäisi jokin muu liikenteeseen kuulumaton ulkopuolinen tekijä, ajaminen pysähtyisi siihen paikkaan.
Mikään ei saa muuttua
Yhtä surullista on havaita, mikä on reaktio neljän naisministerin julkiseen ryhtiliikkeeseen Viikin yliajon jälkeen.
Ehdotukset pakollisesta alkolukosta heti ensimmäisen käryn jälkeen, rattijuopon auton takavarikoinnista, pidemmistä ajokielloista ja tapajuoppojen pakkohoidosta tuntuu olevan tärkeintä ampua alas ensilennosta.
Kun ministerit naisenergiallaan todella tekevät sitä, miksi heidät on tehtäväänsä valittu, ilmestyy nurkan takaa aina joku asiantuntija, virkamies tai miestoimittaja, joka syyllistää päättäjät halpahintaisesta irtopisteiden keruusta.
Mikään ei siis koskaan muuttua saa.
Kaikissa pakkokeinoissa on laillisia ongelmia tai käytännön pulmia. Vähintään ne ovat liian kalliita. Siispä niitä on turha harkita ja mahdotonta toteuttaa.
Nykykeinot käytetty
Humalassa ajavien määrä liikennevirrasta sekä rattijuoppojen osuus kuolonkolareista ovat pysyneet käytännössä muuttumattomina jo 20 vuotta.
Vuodessa kärähtää noin 21 000 rattijuoppoa puhallus- ja muissa ratsioissa sekä erilaisten liikennetapaturmien yhteydessä.
Kiinnijääneiden osuus on puoli (!) prosenttia kaikista niistä, jotka joskus ajavat humalassa.
– Iso osa rattijuopumuksista on piilorikollisuutta. Rattijuoppo saa ajaa 220 kertaa ennen kuin hän jää kiinni, Liikenneturvan tutkimuspäällikkö Sirpa Rajalin tietää.
Vaikka valvonta on Suomessa eurooppalaisittain tehokasta, tieliikenne ei sen avulla raitistu.
– Ne keinot, joilla toistaiseksi on yritetty estää ja vähentää rattijuopumusta, eivät ole tehonneet.
Ilman korttia ei ajeta
Rattijuoppouden kova ydin ovat alkoholin suurkuluttajat. Kolmanneksella humalakuskeista on sairaudeksi luokiteltu päihdeongelma.
Vuonna 2010 kuolemaan johtaneissa ”rattiskolareissa” 85 prosentilla kuljettajista veren alkoholipitoisuus ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan (1,2 promillea/0,53 mg).
Käytännössä rattijuopumus on yksi seuraus päihde- ja alkoholipolitiikan sekä syrjäytymisen torjunnan epäonnistumisesta.
Rajalinin mielestä käsiä on turha levitellä. Juuri paatuneisiin uusijoihin – tai ainakin heistä osaan – tehoavat kovimmat esitetyt keinot. Niitä olisi uskallettava vain käyttää.
– Väitetään, että ajokiellolla ja kortin takavarikoinnilla ei olisi mitään vaikutusta humalassa ajamiseen.
– Tosiasiassa se on hyvin tehokas keino. Vain viitisen prosenttia rattijuopoista ajaa, jos kortti on kuivumassa.
– Ja vaikka heistä ajaisi 80 prosenttia, vähenemä olisi silti tässä vaarallisessa joukossa viidennes. Yritäpä saada yhtä hyvä tulos jonkin kampanjan avulla, hän huomauttaa.
Lääkärien olisi myös uskallettava puuttua nykyistä herkemmin potilaidensa päihdeongelmiin ja ilmoittaa niistä.
EU-lainsäädäntö on määrännyt vuodesta 1996 lähtien, ettei ajokorttia saa myöntää tai uudistaa päihderiippuvaiselle.
Minä-minä-asenteella
Mielipidetutkimuksissa liikenteen promillerajan laskua 0,2:een vastustavat eniten aktiivi-iässä olevat miehet.
Ei liene sattumaa, että humalakuskin tyyppitapaus on 40–50-vuotias mies. Kaikista rattijuopoista miehiä on yhdeksän kymmenestä.
Juuri tästä ryhmästä löytyy se äänekäs minä-minä-kuskien joukko, joka jaksaa pitää alhaista promillerajaa aiheettomana kollektiivisena rangaistuksena muiden töppäyksistä.
Samalla halutaan pitää yllä muka-trendikästä elämäntapaa, johon kuuluu lasillinen tai pari ennen ajoon lähtöä.
Tosiasiassa käytännön nollaraja olisi ainoa oikea viesti lapsille, nuorille ja meille kaikille siitä, ettei alkoholilla saa olla mitään osuutta liikenteessä.
– Kyse on ennaltaehkäisystä. Pitkällä aikavälillä se massa, josta vakavakin rattijuopumus kumpuaa, pienenisi. Suuri osa väestöstä kuitenkin haluaa noudattaa lakia, Sirpa Rajalin uskoo.
Lähde:
Aamulehti