Jukka Romppainen on ilmaissut itseään myös runouden keinoin:
Valtion saatana
Valtio on niin paha entiteetti,
että se voi paitsi oikeuttaa itselleen ihmishengen riiston,
myös käytännössä pakottaa minut riistämään toisen ihmisen hengen,
jos hän vain sattuu kantamaan väärää kokardia.
Se ei ikinä voi tuottaa mitään, vaan hankkii aina varallisuutensa varkaudella.
Se ei voi kannustaa, vaan se jakaa lahjuksia.
Ryöstösaaliistaan.
Siihen ei voi luottaa, koska se ei puhu.
Se ei pyydä, se käskee.
Sen käytöstä ei voi ennustaa, koska se ajattelee vain neljän vuoden pätkissä.
Se ei pyydä anteeksi, koska se ei ole koskaan väärässä.
Se rankaisee minua tietyistä sanoista.
Se rankaisee minua,
jos rikon sen asettamaa sääntöä.
Se rankaisee minua,
jos se saa tietää minun tehneen vaikka vain itselleni jotain.
Se rankaisee minua varsinkin,
jos olen rikkonut sen ”oikeuksia” tai valehdellut sille.
Miksi?
Koska se niin sanoo.
Se tallettaa osan palkastani,
luvaten antaa ne minulle takaisin,
kun en enää pystyisi itse ansaitsemaan palkkaani.
Mutta se ei kerro, että sen ei ole pakko.
Tai että nyt se on oikeuttanut itselleen täyden määräämisoikeuden noista minulle tulevaisuudessa luvatuista rahoistani.
Se voi jopa ottaa velkaa käyttäen panttina noita rahojani, jotka se on nyt sijoittanut. ”Puolestani”
Se vaatii; se ottaa provisionsa,
kun otan huolehtiakseni jopa vanhempieni maallisen perinnön.
Se voi jopa viedä kotini,
jos se haluaa maan kotini alta.
Se vaatii viimeistä määräysvaltaa elämääni,
mutta se ei ole aina puolustanut edes omaa oikeuttaan siihen,
kun sitä voimakkaampi entiteetti on elämääni loukannut.
Se pakottaa minut puhumaan molempia sen kieliä, sujuvasti.
Vaikka en tunne sen lisäksi muita yksilöitä, jotka sen toista kieltä puhuisivat.
Se myös määrää mitä, missä, milloin ja miten saan itseäni sivistää.
Siksi en puhu ystävieni kieliä, sujuvasti.
Sitä ei voi onnitella, sitä ei voi koskettaa. Sitä ei voi ampua tai puukottaa,
koska se ei elä tässä maailmassa.
Se on loiseläin kantajansa aivoissa, joka ylittää kantajansa vapaantahdon.
Aina.
Se tuli, joka tuhotessaan lämmittää ja valaisee.
Kuin tuli, sekin pyrkii leviämään.
Se vaatii, että se pääsisi
ruokkimaan minut
parantamaan minut
kouluttamaan minut.
Ryöstösaaliillaan.
Se valehtelee,
etten pystyisi huolehtimaan itsestäni.
Ja se valehtelee,
että se yksin on kyllin mahtava,
tarjotakseen turvan luonnonvoimia vastaan.
Tähän sosiopaattiin ei tule luottaa.
Kukaan ei tiedä,
millainen se on neljän vuoden päästä.
Se kykene käyttämään muita kuin voimakeinoja.
94 vuotta sitten se vain muutti nimeään.
93 vuotta se on verhonnut itsensä siniseen ristiin.
Se haluaa olla kaikkivoipa.
Mutta siinä ei ole mitään kristillistä.
Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon.
Olkoon sen lipussa risti tai Marian tähdet,
minusta se pitää silti kahlita.
Sille on kyllä paikkansa.
Tuvan perällä.
Kamiinan rautaportin takana.
Tarkassa valvonnassa.
Jos sieltä kipinäkin karkaa,
pitää se heti sammuttaa.
Tai huomenna olemme taas luonnonvoimien armoilla.
Siksi Sosiaali- ja Terveysministeriö on lakkautettava.
Lähde:
http://romppainen.puheenvuoro.uusisuomi ... mia-helmia
