Re: Seksuaalirikostuomion purkaminen ja valitus EIT:hen
Lähetetty: Pe Marras 25, 2016 1:12 am
Vähän pidempi viesti - niitä näyttää olevan muistakin aiheista.
Eli Jyrki Virolainen kirjoittaa blogissa, missä hän kritisoi KKO:n Auerin purkuhakemuksen hylkäystä https://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot ... uerin.html:
lapsiin kohdistuneissa väkivaltaja seksuaalirikoksissa (2014):
Tosin Päivi Hirvelä on todennut väitöksessään, että "lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa todistusharkinta kiteytyy ennen kaikkea lapsen kertomuksen luotettavuuden arviointiin. (Hirvelä, Rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa, s. 498).”
Todistusharkinta siis "kiteytyy” luotettavuuden arviointiin – ja vieläpä ”ennen kaikkea”. Tämä virheellinen käsitys on siis korjattu Uusitalon väitöksessä - "apuseikka" tuskin voi "kiteyttää" ratkaiseva perusteen harkinnalle.
Samoin KKO.n päätöksessä Auerin valituksesta Hirvelän väitöksen käsitys on korjattu - tutkimusyksikön lausunnot ja ammattimaisesti suoritetut luotettavuuden arviot ovat
”kuitenkin” ja ”vain” apukeinoja asianomistajien luotettavuutta arvioitaessa:
Siis kun todiste (lapsen kertomus) ei itsessään riitä, tarvitaan ”aputodisteita”. Sama
kuin todettaisiin, että rakennus ei pysy pystyssä ilman apu- tai tukirakenteita, mikä osoittaa alkuperäisen rakenteen heikkouden.
Kirsti Uusitalo tuo väitöksessä esiin Ruotsissa käytetyn ”kriteeristön tai luokittelun näytön riittävyysarviointiin lsh-rikoksissa” – nämä eivät siis ole asiantuntijoiden laatimien luotettavuusarvioiden kriteereitä, vaan oikeuskirjallisuuteen perustuvia "riittävyysarvioita”
syytteen hyväksymiselle.
Kriteereistä ensimmäinen:
Tosin oikeudenkäynnin aikana ei mikään enää muuttunut, koska kertomukset oli nauhoitettu eivätkä lapset todistaneet oikeudessa vanhinta tytärtä lukuun ottamatta (tämän kertomuksessa ei ollut muutoksia) – nauhoittamisen aikana muutoksia taisi tapahtua, eli kertomukset laajenivat ja paisuivat kerrasta toiseen, mikä on tunnusomaista valemuistoille.
Toinen kriteeri:
päinsä, koska väärillä tiedoilla on ”vaikutusta hänen kertomuksensa luotettavuuden arviointiin muiltakin osin”. Tosin pojan kertomuksen oikeudellisesti osoitettuja ”vääriä tietoja” murha-asiassa ei voitu ottaa huomioon lsh-asiaa päätettäessä, koska Hovin päätös ei tuolloin ollut vielä tullut - tähän Auer siis pyrki hakemaan muutosta.
Kolmas kriteeri:
http://psyjuridica.com/mita-vieraannutt ... -lapselle/
Yllä mainitut seikat ovat muodostaneet hyvän kasvualustan äitiä ja tämän miesystävää koskeville kauhutarinoille.
Myöskään johdattelu ei näytä Auerin muistelmien valossa olevan poissuljettu:
Lisäksi lapsen psyykkinen tila on ollut huono, koska tämän on todettu saaneen paniikkikohtauksia, joiden yhteydessä tämä on hakannut päätään seinään:
Viides kriteeri:
Yliseksuaalisuutta ei näytä esiintyvän myöskään vanhemman lapsen aikaisemmissa sen paremmin kuin myöhemmistäkään piirustuksissa, joita on julkaistu mm. Auerin tai tytön omissa blogeissa sekä myöhemmin erinäisillä rikosfoorumeilla.
Kuuden kriteeri:
Seitsemäs kriteeri:
Yllä siis ruotsalaisten kriteeristö näytön riittävyysarviolle. Kirsti Uusitalon väitöksessä viitataan lopussa hyvin lyhyesti (kymmenellä rivillä) ”vastaajan oikeusturvaan”:
Auerin ja Kukan lsh-tuomion julkiset selostukset sen paremmin Hovin kuin KKO:n päätöksessä eivät ”paranna” edes ”vaikutelmaa asian kaikinpuolisesta arvioinnista”. On etsitty vain syytettä puoltavaa aineistoa.
Eli Jyrki Virolainen kirjoittaa blogissa, missä hän kritisoi KKO:n Auerin purkuhakemuksen hylkäystä https://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot ... uerin.html:
Esimerkiksi Kirsti Uusitalo kirjoittaa kuitenkin väitöksessään Näytönarviointi ja näyttökynnys1.Kuten sanottu, hakemuksessa on vedottu mm. kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon ja uuteen lääkärintodistukseen, joita KKO ei ole perusteluissaan tarkemmin yksilöinyt. Muistelen Auerin purkuhakemuksen jättämisen yhteydessä olleen puhetta siitä, että kyseiset lausunnot olisivat kahden ulkomaisen psykologian professorin antamia ja niissä kummassakin olisi pidetty selvänä, että Anneli Auerin kolmen nuorimman lapsen kertomukset seksuaali- ym. rikoksista ovat hyvin epäluotettavia tai ettei niitä voida pitää uskottavina, vaan niissä olisi kyse vain jonkinlaisista valemuistoista. Tähän nähden KKO:n ratkaisukokoonpanon tapa jotenkin vähätellä kyseisten lausuntojen merkitystä ("vain apukeinoja" jne.) tuntuu hieman erikoiselta. KKO ei pohdi ko. lausuntojen näyttöarvoa, vaan ryhtyy sen sijaan puolustelemaan oikeudenkäynnissä esitettyjä syytettä tukevia asiantuntijalausuntoja ja kehuskelemaan oikeudenkäynnin perusteellisuutta ja hovioikeuden perustelujen tasapuolisuutta. Auerilla ja hänen puolustuksellaan on ollut näistä asioista päinvastainen käsitys.
lapsiin kohdistuneissa väkivaltaja seksuaalirikoksissa (2014):
Näiden näyttöarvo siis on rajattu verrattuna suoriin todisteisiin, mitkä hyväksikäyttötapauksissa kuitenkin usein puuttuvat. Tällöin jää ”sana vasten sanaa”, mikä lähtökohtaisesti on syyttömyysolettaman mukaisesti ratkaistava vastaajan eduksi. Käytännössä tämä näyttää usein unohtuvan – ”apuseikan” (luotettavuuslausunnon) ja asianomistajan sanan perusteella lsh-tapauksissa langetetaan useinkin langettava tuomio.Koska lapseen kohdistuneissa seksuaali- ja väkivaltarikoksissa suoria todisteita on usein vain vähän, ovat aihetodisteet ja asiantuntija-arviot lapsen kertomuksesta tärkeitä todisteita. Asiantuntijalausunnot ja arviot on kuitenkin muistettava pitää vain todistusoikeudellisen luokittelun mukaisesti apuseikkoina, ei suorina todisteina tapahtumista.
Tosin Päivi Hirvelä on todennut väitöksessään, että "lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa todistusharkinta kiteytyy ennen kaikkea lapsen kertomuksen luotettavuuden arviointiin. (Hirvelä, Rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa, s. 498).”
Todistusharkinta siis "kiteytyy” luotettavuuden arviointiin – ja vieläpä ”ennen kaikkea”. Tämä virheellinen käsitys on siis korjattu Uusitalon väitöksessä - "apuseikka" tuskin voi "kiteyttää" ratkaiseva perusteen harkinnalle.
Samoin KKO.n päätöksessä Auerin valituksesta Hirvelän väitöksen käsitys on korjattu - tutkimusyksikön lausunnot ja ammattimaisesti suoritetut luotettavuuden arviot ovat
”kuitenkin” ja ”vain” apukeinoja asianomistajien luotettavuutta arvioitaessa:
Toisaalta sen korostaminen, että luotettavuuslausunnot ovat todisteina statukseltaan ”vain apukeinoja” korostaa, millä alueella liikutaan: kun ei ole varsinaisia todisteita, joudutaan turvautumaan ”apukeinoihin”, mitkä ovat lähtökohtaisesti epävarmoja syyllisyyden osoittamisessa.Käräjäoikeudella ja hovioikeudella on ollut käytettävissään myös Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön lausuntoja sekä oikeuspsykologisia asiantuntijalausuntoja. Korkein oikeus toteaa, että nämä ovat olleet asiassa tärkeitä todisteita, mutta kuitenkin vain apukeinoja asianomistajien kertomusten luotettavuutta arvioitaessa.
Siis kun todiste (lapsen kertomus) ei itsessään riitä, tarvitaan ”aputodisteita”. Sama
kuin todettaisiin, että rakennus ei pysy pystyssä ilman apu- tai tukirakenteita, mikä osoittaa alkuperäisen rakenteen heikkouden.
Kirsti Uusitalo tuo väitöksessä esiin Ruotsissa käytetyn ”kriteeristön tai luokittelun näytön riittävyysarviointiin lsh-rikoksissa” – nämä eivät siis ole asiantuntijoiden laatimien luotettavuusarvioiden kriteereitä, vaan oikeuskirjallisuuteen perustuvia "riittävyysarvioita”
syytteen hyväksymiselle.
Kriteereistä ensimmäinen:
Auerin hyväksikäyttötapauksessa kertomukset muuttuivat ainakin laajuudeltaan – murha-asiassa teonkuvaus palasi ”alitajunnasta” mieleen kuulemisesta toiseen. Liekö näin käynyt myös lsh-tapauksessa?asianomistajan kertomien tietojen merkittävä muuttuminen oikeudenkäynnin aikana puhuu syytöksen oikeellisuutta vastaan (konstanskriteriet), vaikka teon laatuun ja asianomistajan ikään nähden erityisen huomionarvoisia eivät ole aikaa, paikkaa ja tekokertojen määrää koskevien tietojen muutokset. Tällaisillekin muutoksille pitää kuitenkin vaatia hyväksyttävä selitys
Tosin oikeudenkäynnin aikana ei mikään enää muuttunut, koska kertomukset oli nauhoitettu eivätkä lapset todistaneet oikeudessa vanhinta tytärtä lukuun ottamatta (tämän kertomuksessa ei ollut muutoksia) – nauhoittamisen aikana muutoksia taisi tapahtua, eli kertomukset laajenivat ja paisuivat kerrasta toiseen, mikä on tunnusomaista valemuistoille.
Toinen kriteeri:
Ainakin murha-asiassa asianomistaja (poika) on antanut tietoja, mitkä eivät rikospaikkatutkimuksen valossa voi pitää paikkansa, mikä on todettu Hovioikeuden tuomiossa:jos asianomistaja on merkityksellisin osin antanut vääriä tietoja, on tällä vaikutusta hänen kertomuksensa luotettavuuden arviointiin muiltakin osin. Sama koskee annettujen tietojen ristiriitaisuutta (homogenitetskriteriet)
Lsh-tapauksessa sen sijaan julkinen seloste katsoo luotettavuuden säilyneen huolimatta ”vääristä tiedoista”:Kun otetaan huomioon kertomusten luotettavuuteen liittyvät epävarmuustekijät ja
kertomusten ristiriita teknisen rikostutkinnan tulosten kanssa, B:n kertomukset eivät tue miltään osin Anneli Aueria vastaan ajettua syytettä.
”Huomiotta jättäminen” on siis voitu tehdä meillä, Ruotsissa se ilmeisesti ei olisi käynytJens Kukka ja Anneli Auer ovat väittäneet, että koska B, C ja D ovat osin kertoneet selvästi epätodennäköisistä ja jopa epärealistista tapahtumista ja seikoista, B:n, C:n ja D:n kertomukset ovat kokonaisuudessaan epäluotettavia.
Hovioikeus on B:n, C:n ja D:n kertomusten luotettavuutta arvioidessaan ottanut huomioon tällaiset tapahtumat ja seikat (so. epätodennäköiset ja epärealistiset seikat, lisäys Zem).
Esitetyn todistelun perusteella hovioikeus on voinut arvioida kertomusten syntyhistorian ja kertojaan nähden ulkopuolisten seikkojen vaikutusta kertomuksiin. Ottamalla lisäksi huomioon muu todistelu ja yleinen elämänkokemus B:n, C:n ja D:n kertomusten epäluotettavat osat on voitu jättää huomiotta syyksi lukemista harkittaessa.
päinsä, koska väärillä tiedoilla on ”vaikutusta hänen kertomuksensa luotettavuuden arviointiin muiltakin osin”. Tosin pojan kertomuksen oikeudellisesti osoitettuja ”vääriä tietoja” murha-asiassa ei voitu ottaa huomioon lsh-asiaa päätettäessä, koska Hovin päätös ei tuolloin ollut vielä tullut - tähän Auer siis pyrki hakemaan muutosta.
Kolmas kriteeri:
Varsin monet seikat pojan ja lasten kertomuksessa ovat sellaisia, että ne tuskin ”sellaisinaankin tuntuvat uskottavilta” - ajatellaan kertomuksia eläinuhrauksista ja saatananpalvonnasta, mitkä olisivat yhdistyneet lsh-rikoksiin. Mikä täyttää epäuskottavuuden kriteerit, jolleivät nämä? Myös Auerin lasten kertomusten ”kehittyminen ja paisuminen” viittaa valemuistoihin, minkä puuttumisesta Kirsti Uusitalo kertoo toisen tapauksen yhteydessä:merkitystä on sillä, että asianomistajan ilmoittamat seikat sellaisenaankin tuntuvat uskottavilta. Tässä yhteydessä on kuitenkin merkityksellistä, onko hänen kertomuksensa teosta yksityiskohtainen (detaljkriteriet)
Lisäksi kertomusten ”ylitarkkaa yksityiskohtaisuutta” pidettiin murha-asiassa yksikön lausunnossa valemuiston merkkinä:Hypoteesia valemuistoista olisivat tukeneet mielikuvitukselliset elementit, jollaisia lapsen kertomuksessa ei ollut esiintynyt. Lapsen kertomus ei myöskään ollut kehittynyt tai paisunut valemuistoille tyypillisellä tavalla. (S. 36)
Yksityiskohtaisuus näyttää olevan siis yhtä lailla epäuskottavuuden kuin uskottavuudenkin indikoija. Tämä todetaan myös Kirsti Uusitalon väitöksessä:Sen puolesta, että B:n muistikuvat ovat rekonstruktioita (muokkaantuneita) tai valemuistoja, joihin hän itsekin uskoo, puhuvat lausunnon mukaan seuraavat seikat: 1. B:n muistikuvissa on ylitarkkoja yksityiskohtia ja 2. B sanoo haastattelussaan, ettei hän ole ihan varma siitä, mitä yöllä oikeasti on tapahtunut, ja että hän ymmärsi jälkikäteen, miten asiat ovat menneet.
Neljäs kriteeri:Myös valemuistoon perustuva kertomus saattaa sisältää niin kutsuttuja luotettavuuskriteereitä, esimerkiksi yksityiskohtia, samalla tavoin kuin aito, itse koettua tapahtumaa koskeva kertomus. (S.32)
Asianomistajilla on selkeästi ollut motiivi väärien tietojen antamiseen: julkisuudessa murhaajaksi leimatun äidin pelko, vieraannuttaminen sijaisperheessä sekä eristäminen, missä yhteys menneisyyteen ja sukulaisiin on pyritty katkaisemaan. Sittemmin vieraannuttaminen on pyritty muuttamaan lainsäädännöllä tuomittavaksi.merkitystä on myös sillä, onko asianomistajalla motiivi väärien tietojen antamiselle tai onko tietojen antamiseen johtanut asianomistajan vilkas mielikuvitus tai huono psyykkinen tila (motiv för beljugande). Todellisuuden ja fantasian sekoittuminen voi olla seurausta myös johdattelusta, esimerkiksi vanhemman taholta huoltoriidan yhteydessä
http://psyjuridica.com/mita-vieraannutt ... -lapselle/
Yllä mainitut seikat ovat muodostaneet hyvän kasvualustan äitiä ja tämän miesystävää koskeville kauhutarinoille.
Myöskään johdattelu ei näytä Auerin muistelmien valossa olevan poissuljettu:
Lapsella on todettu myös olleen vilkas mielikuvitus, minkä todistaa mm. murhayötä koskevan tarinan tuottaminen (tämä tieto ei kuitenkaan ollut lsh-päätöstä tekevien tuomareiden tiedossa, mikä sinänsä puoltaa uutta käsittelyä). Tosin KKO torjui argumentin yhdistämisestä – kyseessä ovat ”eri tapaukset”. Mutta ruotsalaisten kriteeristön mukaan tunnistettu ”vilkas mielikuvitus” heikentää todistuksen arvoa tuomion riittävyysarviossa.Psykologit eivät saa esittää lapsille johdattelevia kysymyksiä. Sama ei tietenkään päde sijaisvanhempiin. Kun yksi lapsista oli ensimmäisissä haastatteluissa maininnut Jensin nimen, Tapio Santaoja oli pyytänyt sijaisvanhempia kyselemään Jensistä ja etenkin nukkumajärjestelyistämme. Silloin ei tosin ollut vielä puhuttu mitään raiskauksista ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ei ihme, että Jenskin tuli pian mukaan kertomuksiin, kun hänen ilmestymisensä oli tilattu. (Murhalesken muistelmat, s. 246.)
Lisäksi lapsen psyykkinen tila on ollut huono, koska tämän on todettu saaneen paniikkikohtauksia, joiden yhteydessä tämä on hakannut päätään seinään:
Tuskalliselle oireilulle on siis sijaisäidin ja terapian tuella tuella haettu ratkaisua puhumisesta, mikä on tuottanut huonon olon selitykseksi äidin ja isosiskon tekemän murhan sekä seksuaalisen hyväksikäytön biologisessa perheessä, eikä siis sijaisperheen oloja.- - ja sitten mä oon purkanu niit sellatti et mä oon hakannu päätäni, ja sitte ku on ollu jotain muutaki asiaa, niin sitten, sitten ku Minna on sanonu et se auttaa sitten ku kertoo sen niin sitten se auttaa paljon enemmin ku pään hakkaaminen nii.
Sitten ku mä oon kertonu mikä on harmittanu, niin sitte se on auttanu, nii mä oon ajatellu et täski asiassa se auttais sit ku kertoo. (Pojan kuuleminen 2011)
Viides kriteeri:
Kertomukset ovat syntyneet pitkien murha-asiaan liittyneiden kuulemisien jälkeen – so. tätä ennen mitään ei tullut ilmi spontaaneina lausumina muun puheen ohessa esim. kotona, koulussa tai muissa yhteyksissä. Myöskään sijaisvanhemmat eivät ole kertoneet ”poikkeuksellisesta kiinnostuksesta seksuaalisuutta kohtaan” eli esim. korostuneesti seksuaalisista puheista, piirustuksista, itsen tai toisten lasten koskettelusta tai viettelevästä käytöksestä aikuisia kohtaan.merkitystä on tavalla, jolla asianomistaja on antanut kertomuksensa, toisin sanoen sen luotettavuusvaikutelmalla (trovärdighet). Tältä osin arviointi on kuitenkin tehtävä varovasti, koska tällaiset arviot ovat hyvin subjektiivisia. Tähän liittyy myös kysymys asianomistajan luonteenpiireistä kuten mielikuvituksellisuudesta tai poikkeuksellisesta kiinnostuksesta seksuaalisuutta kohtaan
Yliseksuaalisuutta ei näytä esiintyvän myöskään vanhemman lapsen aikaisemmissa sen paremmin kuin myöhemmistäkään piirustuksissa, joita on julkaistu mm. Auerin tai tytön omissa blogeissa sekä myöhemmin erinäisillä rikosfoorumeilla.
Kuuden kriteeri:
Väitetyn tekoajan jälkeen perheessä on ollut peitepoliisi, joka ei ole kertonut lasten oireilusta – oireilua on ilmennyt vasta sijaisperheeseen sijoittamisen jälkeen, jolloin oireilu tod. näk. johtuu ennemmin sijaisperheen oloista kuin sijoitusta edeltävistä oloista biologisessa perheessä.tiettyä merkitystä on myös sillä, miten asianomistaja on käyttäytynyt ja voinut tekoaikana ja sen jälkeen (offersymtom). Koska lapsen oireilu voi johtua myös muista syistä kuin rikoksesta, ei oireilulle voida antaa ratkaisuharkinnassa suurta merkitystä.
Seitsemäs kriteeri:
Teknisen selvityksen ei voitu katsoa tukevan kertomuksia, mikä todetaan Hovin julkisessa selosteessa lsh-tapauksessa:tekninen ja lääketieteellinen selvitys voi tukea lapsen kertomusta.
Lääketieteellinen selvitys asiasta on käräjäoikeudessa todettu asenteelliseksi, minkä jälkeen selvitystä on korjattu:– syytteiden mukaan rikokset on tehty kotioloissa ja sisätiloissa. Useimmista niistä ei jää jälkiä. Rikoksissa käytetyt tekovälineet ovat olleet tavalliseen asuinirtaimistoon kuuluvia tai joka tapauksessa helposti hävitettäviä.
Jäljelle jääneen selvityksen ”löydökset” on selitettävissä muilla tavoilla – esim. pojan fisteli – kuin syytteessä mainituilla tavoilla lsh-rikoksesta kielivinä.Käräjäoikeuden käsityksen mukaan voidaan Joki-Erkkilän allekirjoittamien lausuntojen asenteellisuuteen kohdistuvaa kritiikkiä pitää perusteltuna ja oikeutettuna. Kritiikin oikeutukseen ei vaikuta se, että Joki-Erkkilä on 25.5.2012 päivätyssä lausuntojen korjauksissa ja korjatuissa lausunnoissa peräytynyt eräistä aiemmissa lausunnoissaan esittämistä kannanotoista.
Yllä siis ruotsalaisten kriteeristö näytön riittävyysarviolle. Kirsti Uusitalon väitöksessä viitataan lopussa hyvin lyhyesti (kymmenellä rivillä) ”vastaajan oikeusturvaan”:
Siinä siis vastaajan oikeusturvaa koskeva osuus.Vastaajan oikeusturva vai rikosvastuun toteutuminen etusijalla?
Pääosin tarkasteltujen ratkaisujen perustelut on laadittu siten, että syntyy vaikutelma tasapainosta vastaajan ja asianomistajan intressien painottamisen kesken. Tuomioistuimet kuitenkin edelleen välttävät kannanottoa vastaajan kertomuksen todistusarvon punnintaan ja perustelutekniikka rakentuu pro et contra -argumentaation sijasta usein vain syytettä tukevien todisteiden arviointiin. Perustelujen kehittäminen tältä osin voisi vielä parantaa vaikutelmaa asian kaikinpuolisesta arvioinnista. Sekä vastaajan että asianomistajan oikeusturvan toteutumisen kannalta suuria ongelmia ovat edelleen rikosprosessiin liittyvät prosessuaaliset kysymykset (oikeustapaukset 5 ja 13).
Auerin ja Kukan lsh-tuomion julkiset selostukset sen paremmin Hovin kuin KKO:n päätöksessä eivät ”paranna” edes ”vaikutelmaa asian kaikinpuolisesta arvioinnista”. On etsitty vain syytettä puoltavaa aineistoa.