Pieni liekki kirjoitti:Koska Obelux CR9 -UV-valolaitteella ei ole kuvantamislaitteena lääkinnällistä käyttötarkoitusta, niin Valvirasta saamani tiedon mukaan UV-kameran käyttö (esimerkiksi sovellettaessa oikeuslääketieteellisiin tutkimuksiin lapsilla) on STUKin eli Säteilyturvakeskuksen valvonta-asia. Heiltä pitäisi siis saada tietoa UV-valon käytöstä (enimmäisaltistusajat, mikä oikeutus missäkin tilanteessa on UV-valokameran käyttöön ja kenellä on oikeutus kyseisen laitteen käyttöön).
Oleellista tässä Auerin lasten tutkimistapauksessa olisi selvittää, kuka on allekirjoittanut kuvantamislähetteen lapsille tehtyihin UV-valotutkimuksiin. Valvirasta selvisi sekin, mikä tieto taitaa kyllä löytyä jo täältäkin, että lapsia tutkineesta lääkäristä tehtyä kanteluasiaa on käsitelty Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa ja että ratkaisu asiassa on tehty vuonna 2014. Onko tietoa tämän asiakirjan julkisuudesta ja sisällöstä? Onko tätä UV-valomenetelmän käytön luvallisuutta Auerin lasten kuvaamisessa ja menetelmän epäluotettavuutta vanhojen arpien syntyhistorian selvittämisessä mahdettu tuossa kantelussa käsitellä laisinkaan?
Millä luvilla UV-kuvantamislaitetta käytetään nykyisin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa kaltoin kohdelluiksi epäiltyjen lasten tutkimuksissa? Vuonna 2011 on laitteesta joka tapauksessa ollut ilmeisesti käytössä Tampereella MJE:n tutkimuksissakin käytössä ollut Obelux-prototyyppi. Onko tämä Obelux-prototyyppi tismalleen sama laite kuin Obelux CR9? Valmistajan käyttötarkoituksessa ei ole ainakaan minun tietojeni mukaan laitetta määritelty sovellettavaksi lasten tutkimusten kuvantamiseen. Voin toki olla väärässä ja otan mielelläni tuoretta tietoa asiassa vastaan.
Olin myös yhteydessä Valviraan silloin aikoinani, kun yritin selvittää tämän Obelux CR9 laitteen statusta. Minut yhdistettiin silloin useita kertoja eri ihmisille, joista oikeastaan kukaan ei ollut kuullut tällaisesta laitteesta. Sinällään on hienoa, jos olet tällaista tietoa nyt saanut. Minulle kerrottiin ainoastaan kansainvälisistä rekistereistä, joista voisi kyseisiä laitteita tarkistaa.
Se on totta, että laitteella ei ole lääkinnällistä käyttötarkoitusta, joka tarkoittaa sitä, että laitetta ei ole hyväksytty lääketieteellis-teknisenä laitteena kuten esim. röntgen ja CT-laitteet.
Sitä tapaa millä tavalla joku lääkäri kuvaa jotakin ei ole sen enempää tutkittu. Tämä alue liittyy ajatukseen siitä, että mitä aineistoa voidaan ottaa todisteaineistona oikeudessa huomioon. Käsittääkseni kyseisiä kuvia ei kaiken järjen mukaan olisi voinut liittää oikeuslääkärin lausuntoon mukaan. Eli ongelma ei ole pelkästään siinä, että tätä laitetta käytettiin diagnosointiin vanhojen pahoinpitelyjälkien todentamisessa - näin olen Minna Joki-Erkkilän toiminnan tulkinnut, vaan myöskin se, että oikeuteen meneviin todistuksiin perehtynyt lääkäri puuttui. Oikeuslääkärin tehtävä on toimittaa oikeudelle yhdenmukaisia lausuntoja ja toimia oikeudessa asiantuntijana.
Mitään kuvauslähetteitä ei käsittääkseni ole. Eikä ole myöskään UV-valo lääkäriä, mikäli sellaiseksi ei mielletä ihotautilääkäriä, joka on perehtynyt UV-valon käyttöön ihon terapiassa. Mutta sekään ei vastaa ollenkaan sitä mitä tässä ollaan hakemassa. Kysymys ei ole ihotaudeista eikä niiden hoidosta, vaan UV-valon käytöstä ihon pintarakenteen sekä sen alla olevien ihovaurioiden tunnistamiseen aina tiettyyn syvyyteen saakka. Kyseisiä vaurioita ei voi silmällä nähdä ja vain heikosti, jos ylipäätään, valkoisella valolla.
Epäilenpä, että lääkäristä tehty kanteluasia Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon ei liene tuottanut sen kummallisempaa tulosta. Todennäköisesti ongelma lienee tällöin havaittu. Ehkä etsitty UV-valo lääkäriä, asia jäänyt sitten siihen. Mielelläni toki tietäisin mihin siellä on päädytty. On myös mahdollista, että vanhojen arpien syntyhistoriaa ei ole tutkittu laisinkaan. Eikä itseasiassa kenenkään toimesta.
Tämä on se asia, joka pitäisi kertoa nyt korkeimmalla oikeuden tuomareille, jotta he eivät erehtyisi kuvittelemaan, että tämä U-valokuvaus on jonkun tahon kontrollissa Suomessa tai välttämättä missään muuallakaan. Jos ei oteta huomioon muiden laitevalmistajien omia intressejä tai paremminkin niiden loukkauksia, niin muuta valvovaa tahoa tuskin Suomesta ainakaan löytyy. Sen perusteella, mitä itse olen saanut selville on ilmeistä, että Tyksillä ei ole mitään sen kummallisempia lupia laitteelle, jonka käyttöä he eivät edes piilottele mitenkään. Jos lupia olisi haettu jostakin, niin mikä se instanssi on?
Mitä tulee kysymykseen prototyypin ja Obelux CR9 käyttötehoihin, olen vakuuttunut siitä, että jälkimmäinen on voimakkaampi teholtaan. Pieni brisantti yksityiskohta tähän. Väitöstilaisuudessa Minna Joki-Erkkilä erehtyi sanomaan väärän lukeman kysyttäessä laitteen tehoa. Tämä on tärkeää siltä kannalta katsottuna, että prototyyppiä käytettiin Minna Joki-Erkkilän väitöskirjan tutkimuksissa ja Auerin lasten tutkimuksissa käytettiin poliisilta lainattua Obelux CR9 laitetta.
Valmistajan käyttötarkoitus ei ole ollut mitenkään lääketieteellisiin tutkimuksiin liittyvä. Tosin eräässä esitteessä on kuva sormenpäästä, josta näkee mitä nämä tehot ja värit pystyvät mielikuvana UV-valon kautta tuottamaan.
Oma näkemykseni asiasta on se, että tämä UV-valon käyttö on väitöstilaisuuden nimekkäiden henkilöiden läsnäolo huomioiden nyt vähintäänkin tiedostettu. Tosiasiassa kuitenkin vain pieni joukko korkeasti koulutettuja lääkäreitä, jotka hallitsevat kokonaisuuksia, ovat kyenneet yhdistämään tämän UV-valon käytön ja Auerin lapset toisiinsa. Olen siinä uskossa, että huolestumista on ilmassa. Mutta johtaako se mihinkään? Meillä ei ole sellaisia auktoriteetteja kuin esim. Arvo Ylppö, jotka pystyisivät arvovallallaan ikään kuin katkaisemaan pelin. Aika on toinen. Lääkärit eivät astu toistensa varpaille kuin aivan äärimmäisessä tilanteessa.
Tämä raiskauskeskustelu avasi omat silmäni. En usko, että tässä on niinkään kysymys ”tavallisesta raiskauksesta” tai ”tavanomaisesta lasten hyväksikäyttöväitteistä” vaan tuomarit ovat tosissaan uskoneet nämä kertomukset kaikista julmuuksista, joita Minna Joki-Erkkilän kuva-aineisto on sitten voimakkaasti tukenut.
Tähän liittyy ilmeisesti poikkeuksellisen puutteellinen poliisitutkinta kertomusten syntyhistorian selvittämiseksi. Tästä kielii tuomareiden päätyminen itse erottelemaan lasten kertomusten epäluotettavat osat luotettaviksi mieltämistään. Ajatusta tukee myös molempien syytettyjen saamien tuomioiden pituus. MOT-ohjelman mukaan Kukka sai yhtä pitkän tuomion kuin sai mies, joka kuristi naisen ja aiheutti tälle vakavan aivovamman. Ohjelmassa haastateltu emerita professori Terttu Utriainen totesi näiden tilanteiden olevan hengenvaarallisia. Lisäksi tämän tulkinnan puolesta puhuu myöskin se, että julkinen hovioikeuden seloste vuodelta 2013 painottaa somaattisen näytön merkitystä, joka ei kuitenkaan voi olla näihin tyttölapsiin viitaten immenkalvojen repeytymät. Aika muodostaa todellisen ongelman ajatellen esim. fisteleitä tai muita mahdollisia vammadiagnooseja.
Mitä siis jää jäljelle?
Ilmeisesti jotain poikaan liittyvää väitettä ja UV-valokuvat, joita tuomarit pitivät luotettavina.
