MURHA.INFO

Kkook kirjoitti: La Kesä 01, 2024 12:21 pm

Kuolemannaakka kirjoitti: Pe Touko 31, 2024 11:42 pm
Uhrilla oli hyvin tyypilliset vammat veitsellä aseistautunutta hyökkääjää torjuttaessa. Ei oikein aukene logiikkasi nyt.

Niin uhriahan oli lyöty halolla niskaan, pistohaavoja semmoset seitsemisenkymmentä, ja vielä tusinan verran viiltohaavoja päälle, ja sitten lopuksi vielä isketty jollain astalolla päähän. Sinähän sitten tiedät, millaiset vammat tällaisella uhrilla ovat tyypillisiä? Onko sinulla millanen otanta tämän johtopäätöksesi takana?

En yhtään ihmettele, että logiikka ei aukene täällä...

No sinähän se väitit, että eivät olleet tyypillisiä. Minusta ne ovat tyypillisiä ensimmäisen tutkimusryhmän päätelmien sekä silminnäkijöiden kertomuksen pohjalta tehtyyn tapahtumakulkuun. Kyljen veitseniskut on esim annettu pystypainissa. Yhtään iskua ei ole vaikkapa uhrin rinnassa.
Viiltohaavoja ei ollut juuri ainuttakaan (yksi vasemman korvan vieressä), selässä olleet olivat tulleet lattialla olleista lasinsiruista.

Halolla oli lyöty päälaelle. Tai ei se mikään halko ollut, vaan kevyt kuusiklapi.

Tosta allekirjoituksestani löydät kirjan, jossa vammat on kuvattu, ja niiden syntymäjärjestys hahmoteltu, perusteluineen ja aikamäärityksineen.

Olen nähnyt uhrin vammat ja voin niitä koneeltani katsella vaikka joka päivä. Olen muutenkin perehtynyt kaikkeen tutkimusaineistoon tarkasti. Ihan oikeasti. Kuulostaa ärsyttävältä, mutta on totta.

Kuolemannaakka kirjoitti: La Kesä 01, 2024 9:43 pm

Kkook kirjoitti: La Kesä 01, 2024 12:21 pm

Kuolemannaakka kirjoitti: Pe Touko 31, 2024 11:42 pm
Uhrilla oli hyvin tyypilliset vammat veitsellä aseistautunutta hyökkääjää torjuttaessa. Ei oikein aukene logiikkasi nyt.

Niin uhriahan oli lyöty halolla niskaan, pistohaavoja semmoset seitsemisenkymmentä, ja vielä tusinan verran viiltohaavoja päälle, ja sitten lopuksi vielä isketty jollain astalolla päähän. Sinähän sitten tiedät, millaiset vammat tällaisella uhrilla ovat tyypillisiä? Onko sinulla millanen otanta tämän johtopäätöksesi takana?

En yhtään ihmettele, että logiikka ei aukene täällä...

No sinähän se väitit, että eivät olleet tyypillisiä. Minusta ne ovat tyypillisiä ensimmäisen tutkimusryhmän päätelmien sekä silminnäkijöiden kertomuksen pohjalta tehtyyn tapahtumakulkuun. Kyljen veitseniskut on esim annettu pystypainissa. Yhtään iskua ei ole vaikkapa uhrin rinnassa.
Viiltohaavoja ei ollut juuri ainuttakaan (yksi vasemman korvan vieressä), selässä olleet olivat tulleet lattialla olleista lasinsiruista.

Halolla oli lyöty päälaelle. Tai ei se mikään halko ollut, vaan kevyt kuusiklapi.

Tosta allekirjoituksestani löydät kirjan, jossa vammat on kuvattu, ja niiden syntymäjärjestys hahmoteltu, perusteluineen ja aikamäärityksineen.

Olen nähnyt uhrin vammat ja voin niitä koneeltani katsella vaikka joka päivä. Olen muutenkin perehtynyt kaikkeen tutkimusaineistoon tarkasti. Ihan oikeasti. Kuulostaa ärsyttävältä, mutta on totta.

Nyt puhut kyllä palturia. En väittänyt, että vammat eivät olisi olleet tyypillisiä. Siihen en ottanut kantaa. Otin kantaa siihen, että jäljistä ei voi päätellä, että tekijä olisi välttämättä loukkaantunut millään tavalla. Ja lisäksi kyseenalaistin sinun väittämän, jonka mukaan vammat olisivat olleet "hyvin tyypillisiä".

Ja kyseenalaistan edelleen, kun mitään perusteltua argumenttia sieltä ei tullut, vaan jotain ihan humpuukia. Kuvaukseni vammoista on suoraan oikeuden asiakirjoista viitaten esitutkintapöytäkirjaan, mutta sinä ilmeisesti tiedät kuvistasti paremmin kuin poliisi ja oikeuslaitos itse.

Että näin...

Kkook kirjoitti: La Kesä 01, 2024 10:14 pm

Kuolemannaakka kirjoitti: La Kesä 01, 2024 9:43 pm

Kkook kirjoitti: La Kesä 01, 2024 12:21 pm

Niin uhriahan oli lyöty halolla niskaan, pistohaavoja semmoset seitsemisenkymmentä, ja vielä tusinan verran viiltohaavoja päälle, ja sitten lopuksi vielä isketty jollain astalolla päähän. Sinähän sitten tiedät, millaiset vammat tällaisella uhrilla ovat tyypillisiä? Onko sinulla millanen otanta tämän johtopäätöksesi takana?

En yhtään ihmettele, että logiikka ei aukene täällä...

No sinähän se väitit, että eivät olleet tyypillisiä. Minusta ne ovat tyypillisiä ensimmäisen tutkimusryhmän päätelmien sekä silminnäkijöiden kertomuksen pohjalta tehtyyn tapahtumakulkuun. Kyljen veitseniskut on esim annettu pystypainissa. Yhtään iskua ei ole vaikkapa uhrin rinnassa.
Viiltohaavoja ei ollut juuri ainuttakaan (yksi vasemman korvan vieressä), selässä olleet olivat tulleet lattialla olleista lasinsiruista.

Halolla oli lyöty päälaelle. Tai ei se mikään halko ollut, vaan kevyt kuusiklapi.

Tosta allekirjoituksestani löydät kirjan, jossa vammat on kuvattu, ja niiden syntymäjärjestys hahmoteltu, perusteluineen ja aikamäärityksineen.

Olen nähnyt uhrin vammat ja voin niitä koneeltani katsella vaikka joka päivä. Olen muutenkin perehtynyt kaikkeen tutkimusaineistoon tarkasti. Ihan oikeasti. Kuulostaa ärsyttävältä, mutta on totta.

Nyt puhut kyllä palturia. En väittänyt, että vammat eivät olisi olleet tyypillisiä. Siihen en ottanut kantaa. Otin kantaa siihen, että jäljistä ei voi päätellä, että tekijä olisi välttämättä loukkaantunut millään tavalla. Ja lisäksi kyseenalaistin sinun väittämän, jonka mukaan vammat olisivat olleet "hyvin tyypillisiä".

Ja kyseenalaistan edelleen, kun mitään perusteltua argumenttia sieltä ei tullut, vaan jotain ihan humpuukia. Kuvaukseni vammoista on suoraan oikeuden asiakirjoista viitaten esitutkintapöytäkirjaan, mutta sinä ilmeisesti tiedät kuvistasti paremmin kuin poliisi ja oikeuslaitos itse.

Että näin...

No, en halua riidellä. Perustelut on tuossa 340 sivuisessa kirjassani, jonka olen aiheesta kirjoittanut. Ei tartte lukea jos ei halua. Mutta sitten ei välttämättä tiedä kaikkea olennaista jutusta myöskään.

Pointti siis, että pitää tietää tapahtumat, ennen kuin voi kertoa, ovatko vammat tyypillisiä.

Väärä ketju tälle kuitenkin.

Kuolemannaakka kirjoitti: Su Kesä 02, 2024 12:17 pm
No, en halua riidellä. Perustelut on tuossa 340 sivuisessa kirjassani, jonka olen aiheesta kirjoittanut. Ei tartte lukea jos ei halua. Mutta sitten ei välttämättä tiedä kaikkea olennaista jutusta myöskään.

Pointti siis, että pitää tietää tapahtumat, ennen kuin voi kertoa, ovatko vammat tyypillisiä.

Väärä ketju tälle kuitenkin.

Selvä. Kaiken olennaisen tapauksesta voi kuitenkin varmasti tietää lukematta juuri _sinun_ kirjaa, enkä sitä väitä, ettet olisi asiaan hyvin perehtynyt. Hyvin perehtynyt ei kuitenkaan tarkoita, että on kaikessa oikeassa näinkin ristiriitaisessa tapauksessa.

Alkuperäinen pointtini nyt oli kuitenkin osoittaa, että uhrin vammat eivät myöskään todista tekijän mahdollisista vammoista, eikä niiden perusteella voida sulkea myöskään pois tätä toista epäiltyä.

Mitä tulee tapahtumien kulkuun, niin hieman korvia nostattaa se, että väität näiden pisto- tai torjuntahaavojen tulleen pystypainissa. Uhrin jalat on kuitenkin jotenkin tässä hässäkässä säästyneet haavoilta, mutta ei sitten selkä? Melko kummallista, mutta varmasti tällekin joku selitys löytyy. Onko se sitten totta, se on eri asia.

Mutta niin, joka tapauksessa väärä ketju tälle keskustelulle, eikä asiasta tarvitse ruveta riitelemään; kenelläkään kun nyt ei ole varmaa tietoa asiasta.


Enemmän asiaan liittyen sanon vaan, että kovin suotuisan julkaisuajankohdan Manner onnistui kirjalleen taas saamaan. Raha haisee kyllä monesta suunnasta tässä tapauksessa. Ainoana häviäjänä veronmaksaja...

Kkook kirjoitti: Su Kesä 02, 2024 1:40 pm

Kuolemannaakka kirjoitti: Su Kesä 02, 2024 12:17 pm
No, en halua riidellä. Perustelut on tuossa 340 sivuisessa kirjassani, jonka olen aiheesta kirjoittanut. Ei tartte lukea jos ei halua. Mutta sitten ei välttämättä tiedä kaikkea olennaista jutusta myöskään.

Pointti siis, että pitää tietää tapahtumat, ennen kuin voi kertoa, ovatko vammat tyypillisiä.

Väärä ketju tälle kuitenkin.

Selvä. Kaiken olennaisen tapauksesta voi kuitenkin varmasti tietää lukematta juuri _sinun_ kirjaa, enkä sitä väitä, ettet olisi asiaan hyvin perehtynyt. Hyvin perehtynyt ei kuitenkaan tarkoita, että on kaikessa oikeassa näinkin ristiriitaisessa tapauksessa.

Alkuperäinen pointtini nyt oli kuitenkin osoittaa, että uhrin vammat eivät myöskään todista tekijän mahdollisista vammoista, eikä niiden perusteella voida sulkea myöskään pois tätä toista epäiltyä.

Mitä tulee tapahtumien kulkuun, niin hieman korvia nostattaa se, että väität näiden pisto- tai torjuntahaavojen tulleen pystypainissa. Uhrin jalat on kuitenkin jotenkin tässä hässäkässä säästyneet haavoilta, mutta ei sitten selkä? Melko kummallista, mutta varmasti tällekin joku selitys löytyy. Onko se sitten totta, se on eri asia.

Mutta niin, joka tapauksessa väärä ketju tälle keskustelulle, eikä asiasta tarvitse ruveta riitelemään; kenelläkään kun nyt ei ole varmaa tietoa asiasta.


Enemmän asiaan liittyen sanon vaan, että kovin suotuisan julkaisuajankohdan Manner onnistui kirjalleen taas saamaan. Raha haisee kyllä monesta suunnasta tässä tapauksessa. Ainoana häviäjänä veronmaksaja...

No nämä on kaikki siellä mitä et viitsi lukea. Muualla niitä ei olekaan, kun ei uhrin vammoja ole missään tarkemmin käsitelty eikä niiden sijaintia näytetty, vaikka pitäisi olla kohtuullisen perustavaa laatua olevaa tietoa. Ei taida Mannerkaan niistä ihmeemmin kertoa.

Voin vakuuttaa, ettei kaikkea oleellista tietoa saa muista kirjoista. Usko pois.

Kuolemannaakka kirjoitti: La Kesä 01, 2024 9:43 pm

Kkook kirjoitti: La Kesä 01, 2024 12:21 pm

Kuolemannaakka kirjoitti: Pe Touko 31, 2024 11:42 pm
Uhrilla oli hyvin tyypilliset vammat veitsellä aseistautunutta hyökkääjää torjuttaessa. Ei oikein aukene logiikkasi nyt.

Niin uhriahan oli lyöty halolla niskaan, pistohaavoja semmoset seitsemisenkymmentä, ja vielä tusinan verran viiltohaavoja päälle, ja sitten lopuksi vielä isketty jollain astalolla päähän. Sinähän sitten tiedät, millaiset vammat tällaisella uhrilla ovat tyypillisiä? Onko sinulla millanen otanta tämän johtopäätöksesi takana?

En yhtään ihmettele, että logiikka ei aukene täällä...

No sinähän se väitit, että eivät olleet tyypillisiä. Minusta ne ovat tyypillisiä ensimmäisen tutkimusryhmän päätelmien sekä silminnäkijöiden kertomuksen pohjalta tehtyyn tapahtumakulkuun. Kyljen veitseniskut on esim annettu pystypainissa. Yhtään iskua ei ole vaikkapa uhrin rinnassa.
Viiltohaavoja ei ollut juuri ainuttakaan (yksi vasemman korvan vieressä), selässä olleet olivat tulleet lattialla olleista lasinsiruista.

Halolla oli lyöty päälaelle. Tai ei se mikään halko ollut, vaan kevyt kuusiklapi.

Tosta allekirjoituksestani löydät kirjan, jossa vammat on kuvattu, ja niiden syntymäjärjestys hahmoteltu, perusteluineen ja aikamäärityksineen.

Olen nähnyt uhrin vammat ja voin niitä koneeltani katsella vaikka joka päivä. Olen muutenkin perehtynyt kaikkeen tutkimusaineistoon tarkasti. Ihan oikeasti. Kuulostaa ärsyttävältä, mutta on totta.

Naakka, en ollenkaan epäile etteikö sinulla ole hallussasi kaikki mahdollinen aineisto kuvineen kaikkineen, niin monet vuodet olet tämän jutun kanssa elänyt.

On kuitenkin niin että aineistoa, kuten kuvia rikospaikalta, joutuu tulkitsemaan. Ja näyttääkin siltä että eri henkilöt ovatkin tehneet aineistosta hyvinkin erilaisia tulkintoja. Esimerkiksi moni pätevä poliisi on koko jutusta hyvin eri linjoilla kuin sinä. Samoin kuin iso joukko muita juttuun eri tavoin liittyviä henkilöitä. He siis ilmeisesti tulkitsevat aineistoa eri tavoin kuin sinä.
On tietenkin hienoa jos uskoo että oma tulkinta on ainoa oikea. Usko, vahvakaan usko, ei kuitenkaan tee omasta tulkinnasta ainoaa oikeaa. Tämä olisi oikeasti hyvä ymmärtää. Samoin olisi hyvä tiedostaa monilla meillä ihmisillä myötäsyntyisesti oleva usko että olemme oikeassa ja toista mieltä olevat väärässä. Kyllä muutkin voivat ymmärtää asiat, ja olla joskus jopa oikeassa.

Näyttää edelleen vahvasti siltä että siitä mitä Tähtisentiellä tuona kohtalokkaana yönä tapahtui, ei ole vieläkään täyttä varmuutta.

Onkos tämä tähän saakka pisin Mannerin kirjasta julkaistu juttu? Jutussa myös videota.
Hyvä että paljastetaan valeraiskausten oikeusmurhien liittyvän saatananpalvontapaniikkiin.
On löytynyt vaihteeksi rehellinen toimittaja Karjalainen.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010431476.html
Saatanalliset syytteet
Anneli Auerin seksuaalirikossyyte on osoitus Suomessa velloneesta saatanapaniikista, arvioi asianajaja Juha Manner. Auerin muun muassa syytettiin käyttäneen miehensä verta ja tuhkia saatanallisissa rituaaleissa.
Elina Karjalainen

Puolustusasianajaja Juha Manner kuvailee kirjassaan Anneli Aueria älykkääksi. Manner on vakuuttunut Auerin syyttömyydestä.
20.5. 18:15
JOULUKUUN ensimmäisenä päivänä 2006 kello 2:43 aamuyöllä hätäkeskukseen soitettiin puhelu, joka on ehkäpä suomalaisen rikoshistorian tunnetuin.
– Tääl o joku tappaja. Tulkaa nopeesti, Anneli Auer sanoo puhelimeen raskaasti hengittäen.
Puhelun aikana Auerin puoliso Jukka S. Lahti kuolee henkirikoksen uhrina Ulvilan Tähtisentiellä. Jukka Lahden murha on yhä selvittämättä.

Kolme vuotta niin sanotun Ulvilan surman jälkeen asianajaja Juha Manner ryhtyi Anneli Auerin puolustusasianajajaksi, kun tätä epäiltiin nyt miehensä murhasta. Aiemmin tutkintalinjat olivat keskittyneet ulkopuoliseen tekijään.
Manner kertoo matkastaan Auerin puolustusasianajajana uudessa kirjassa Ulvilan surma – juttu 2472, jonka Manner on kirjoittanut yhdessä toimittaja ja dekkarikirjailija Milla Ollikaisen kanssa.
Mannerin mielestä syyte Aueria vastaan olisi pitänyt hylätä heti alkuunsa todistus­aineiston ollessa hyvin puutteellista.
Into Kustannuksen kustantamassa teoksessa Manner kertoo oikeusprosessin käänteistä puolustuksen näkökannalta omien muistikuviensa ja muistiinpanojensa pohjalta. Manner ja Ollikainen puivat teoksessa asioita, jotka tuntuivat asianajajan mielestä käsittämättömiltä oikeusprosessin aikana.

ULVILAN surma on kiistatta poikkeuksellinen rikostapaus.
Yksi jutun erikoisimpia käänteitä lienee se, kun miehensä murhasyytteistä oikeudessa vapautunut Auer tuomittiin seitsemän ja puolen vuoden vankeuteen seksuaali- ja väkivaltarikoksista, joiden väitettiin kohdistuneen hänen omiin lapsiinsa.
Auerin lapset olivat kertoneet sijaisvanhemmilleen pahoinpitelyistä, seksuaaliväkivallasta, eläinten kiduttamisesta ja tappamisesta sekä saatananpalvonnasta.
Syyttäjä kuuli itseoppinutta asiantuntijaa, joka uskoi kirjoittamiensa teosten perusteella itse persoonalliseen saatanan olemassaoloon. Asiantuntijavalinta herätti keskustelua ja sitä myös kritisoitiin laajasti.
– Puolustus saa sen ampua alas, jos haluaa, ja varmaan tulee tässä tapauksessa ampumaankin. Sehän kuuluu tähän pelin politiikkaan, syyttäjä Jarmo Valkama sanoi STT:lle vuonna 2012.
Jukka Lahden ruumiin pistojäljissä nähtiin nyt alaspäin osoittavia ristejä. Syyttäjän mukaan Auer oli käyttänyt miehensä verta ja tuhkia osana saatananpalvontaan liittyviä rituaaleja. Lapsille kirjoitetuissa kirjeissä oli syyttäjän näkemyksen mukaan saatanallisia piirustuksia.
Juha Manner kertoo kirjassa ajatelleensa heti syytteistä kuultuaan, että väitteet ovat täysin uskomattomia eivätkä voi pitää paikkaansa.
Manner ja Ollikainen kutsuvat Auerin seksuaalirikosjuttua Suomen omaksi satanic panic -tapaukseksi.

SAATANANPALVONTAAN liittyvä huoli levisi Suomeen Yhdysvalloista pääasiassa kahta reittiä, tietokirjailija Vesa Sisättö kertoo.
– Oli sellainen rock­musiikin alakulttuuri. Toisaalta evankeliset uskovaiset, helluntailaiset ja uusien herätys­liikkeiden uskonnolliset saarnaajat, toivat Amerikasta tietoa, että on jengejä, joissa palvotaan saatanaa, käytetään huumeita, tehdään rikoksia, esiintyy seksuaalista hyväksi­käyttöä – kaikkea vaarallista.
Ilmiö näkyi Suomessa pienissä määrin jo 1980-luvulla, mutta kovimmillaan saatanan­palvonnan pelko oli 1990-luvun aikana. Sisätön mukaan osa uskovaisista on pitänyt ilmiötä esillä myös 2000-luvun puolella – esimerkiksi Ulvilan tapauksessa.

Yllä olevalla videolla käydään läpi Ulvilan surman vaiheet. Video on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2015 sen jälkeen, kun Auer katsottiin syyttömäksi Jukka S. Lahden murhaan.

1990-luvun puolivälin tienoilla tietoisuus saatanan­palvonnasta suorastaan räjähti. Sisättö sanoo, että osa ilmiötä Suomeen tuoneista alkoi nähdä saatanan­palvontaa kaikkialla nuorten käyttäytymisessä.
– Saatananpalvonta ei ollut minkäännäköinen ongelma, Sisättö painottaa.
– Luultavasti on ollut jotain jossain, mutta se on ollut enemmän larppaamista. Jotkut black metalista kiinnostuneet ovat voineet leikitellä saatanan­palvonnan ajatuksen kanssa.

MONI muistaa kouluajoiltaan kirkon tuottaman, vuonna 1994 ilmestyneen Saatana kutsuu minua -dokumentin, jonka tarkoituksena oli varoittaa ihmisiä saatanan­palvonnan vaaroista.
Dokumentissa puhuu jopa poliisin edustaja.
– Tällaista saatananpalvojien ryhmää vetää yleensä muutama ammatti- ja taparikollinen, jotka ovat tuollaisia kolmikymppisiä kovan luokan tekijöitä. Heillä on sitten apunaan nuorempia, ihan kymmen­vuotiaista lapsista lähtien. Nämä valitettavasti yleensä ovat nuoria tyttöjä, ylikomisario sanoo dokumentissa.
Todellisuudessa yhtäkään saatanan­palvonta­jengiä ei ole Sisätön mukaan Suomesta löytynyt. Yhdysvalloissa saatanan­palvontaan liittyviä tapauksia on ollut muutama.

OSA uskovaisista esiintyi julkisuudessa saatanan­palvonnan asiantuntijoina. Mediassa kirjoitettiin värikkäitä isoja juttuja, ja Saatana kutsuu minua -dokumenttia alettiin esittää kouluissa. Se näytettiin myös televisiossa useampaan kertaan.
– Asiantuntijat, joiden tausta oli helluntai­seurakunnassa ja herätys­liikkeissä, kiersivät kouluissa puhumassa vanhemmille ja opettajille. He kouluttivat viranomaisia ja poliiseja asiasta, vaikka asiantuntijuus perustui luuloon siitä, että he tuntisivat ilmiön, Sisättö sanoo.
”Jos erikoisista tapauksista etsii jatkuvasti merkkejä saatananpalvonnasta, niin kyllä niitä silloin löytää.

Sen jälkeen kun ilmiöstä puhuttiin, nuoretkin oppivat siitä. Nuoria jäi kiinni tihutöistä. Kirkkojakin yritettiin polttaa.
– Kun dokumenttia näytettiin, seuraavana perjantaina nuoret kävivät ehkä potkimassa hautakiviä nurin. Yhdessäkään tapauksessa ei kuitenkaan ollut kyse saatanan­palvonnasta, Sisättö toteaa.
– He olivat nuoria, jotka vetivät keskikaljaa, ja välillä tapahtui sitä ja tätä, välillä vakavampiakin asioita. Se ruokki ajatusta, että saatanan­palvonta olisi todellinen ilmiö, vaikka ei se todellakaan ollut.

TAUSTALLA oli Sisätön mukaan saatanan­palvonnan sijaan todellinen nuorten pahoinvointi.
Lisäksi 1990-luvulla tapahtui monenlaista murrosta. Ihmisten tavat muuttuivat niin alkoholin käytön kuin seksuaalisuudenkin osalta. Syvä lama vaikutti ihmisten mielialaan.
– Huuhaajutut lähtevät liikkeelle stressireaktion seurauksena. Saatanan­palvontaan saa liitettyä kaiken huolen, jonka omista lapsista voi kokea: huumeet, seksin, itsemurha­yritykset, ihan kaiken. Huoli otti tällaisen muodon.
Sisättö sanoo, että saatananpalvontaa tutkinut Titus Hjelm on tiivistänyt asian hyvin. Ihmiset yrittivät etsiä merkkejä saatanan­palvonnasta, mutta kukaan ei kysynyt oikeaa kysymystä: miksi nuoret voivat pahoin?

PUOLUSTUSASIANAJAJA Manner kertoo kirjassa, etteivät tuomioi­stuimetkaan uskoneet kaikkea, mitä Auerin lapset heille kertoivat. Niin korkealentoisia tarinat saatanan­palvonnasta olivat.
Mannerin mielestä syyte olisi pitänyt hylätä heti alkuunsa, koska käytännössä mitään todisteita lasten kertomusten lisäksi ei ollut.
Myös Sisättö pitää Ulvilan tapausta absurdina ylilyöntinä.
– Siitä touhusta puuttui järjen ääni. Siinä päästettiin ääneen henkilöitä, joita ei olisi alun alkaenkaan pitänyt päästää ääneen.
Kyseessä olivat Sisätön mukaan samat henkilöt, jotka olivat tuoneet ilmiötä Suomeen vuosikymmeniä sitten.
– Jos erikoisista tapauksista etsii jatkuvasti merkkejä saatanan­palvonnasta, niin kyllä niitä silloin löytää.

TEOKSESSA Manner kertoo, että puolustuksen apuna olleiden psykologian ammattilaisten mukaan lasten saatanan­palvonta­kertomukset syntyivät traumaattisten kokemusten seurauksena ja yhdessä sijaisvanhempien kanssa.
Ristiriitaista oli Mannerin mukaan sekin, että murhakäsittelyssä lasten kertomuksiin suhtauduttiin nihkeästi, mutta nyt osaa lasten sanomisista pidettiin uskottavana.
Kesäkuussa 2012 Anneli Auer sai seitsemän vuoden vankeustuomion. Tuomio tuli muun muassa kahdesta törkeästä raiskauksesta ja kolmesta lapsen törkeästä hyväksikäytöstä. Hovioikeudessa hän sai niiden lisäksi tuomion kolmesta törkeästä pahoinpitelystä, kahdesta pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta.
Auerin entinen miesystävä, joka oli myös syytettynä, sai kymmenen vuoden vankeustuomion.
Syyttäjä luopui saatananpalvonta-ajatuksesta melko pian. Auerin tuomiossa ei mainita saatananpalvontaa.

HELMIKUUSSA 2023 uutisoitiin, että Auer ja entinen miesystävä ovat jättäneet tuomionpurku­hakemuksen korkeimmalle oikeudelle. Perusteena on, että Auerin täysi-ikäisiksi tulleet lapset kertoivat valehdelleensa äitiään vastaan oikeudessa.
– Toi kuulostaa aivan sairaalta, ei sitä todellakaan tapahtunut, Auerin lapsi sanoo Helsingin Sanomien näkemällä videolla.
Auer on jo suorittanut vankeus­rangaistuksensa. Sisarukset toivovat kuitenkin leimaavan ja häpeää tuottavan tuomion purkamista.
Manner kertoo kirjassa pyrkineensä purkamaan Auerin tuomion jo vuonna 2016, siinä kuitenkaan onnistumatta.
– Tuomion purkaminen on Suomessa hyvin harvinaista, sillä lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi, Manner ja Ollikainen toteavat kirjassa.

VESA Sisättö kertoo ymmärtävänsä, miksi Ulvilan tapauksen yhteydessä puhuttiin saatananpalvonnasta. Hänen mielestään se oli kuitenkin väärin.
– Paljon vaikutti se, miten asiasta puhuttiin mediassa. Ulvilan tapauksessa median asenne saatanan­palvontaa kohtaan oli jo melko kriittinen.
Huoli nuorista on asia, joka ei muutu, vaikka aikaa kuluu.
– Huoli ottaa ajasta riippuen erilaisia muotoja. Tänä päivänä ollaan enemmän huolissaan nuorten ruutuajasta.

Ao.valhelause ihan eri jutussa, jossa KKO tuomitsi syyttömän isän poikansa insestistä äidin avioeron valheilla.

Mitä tulee lasten kertomusten (Päämiehen mukaan) sisältämään mainintaan "maalasi kikkelillä jalan valkoiseksi",

Pe radio1 10 Mannerin ao. podcast haastattelu eka radiokertaa,
joten laittakaa tutuillenne mailia, että kaikissa työpaikoissa kuunnellaan ykköstä koko kahvitunti. Mulkut luulee yhä Aueria murhaajaksi, kyselkää vaikka. Pääsette kouluttamaan tietämättömiä.

Hyvä Mannerin haastattelu, mutta vähän poukkoilevan sekava muistelu ja RAUTALANKAA täytyy vääntää (vajacin puluille) vielä enemmän...
Epäonnistuneen otsikoinnin saaga ja limbo liian vaikeita:
SYYTTÖMÄN AUERIN OIKEUSTEURASTUS-SKANDAALIEN TÖRKEÄT VIRKARIKOKSET PALJASTUVAT SALAILUISTA
Elämäni rikostapaus
Jakso 2: Anneli Auerin saaga oikeuden limbossa jatkuu – Juha Manner
28 min true crime dokumentti
Ulvilan surma vuonna 2006 on yksi Suomen tunnetuimmista selvittämättömistä henkirikoksista. Uhrin, Jukka S. Lahden, puoliso Anneli Auer tuomittiin murhasta käräjäoikeudessa, mutta hovioikeus vapautti hänet syytteistä kokonaan.
Kun asianajaja Juha Manneria kysyttiin Auerin avustajaksi, hän ei liiemmin miettinyt asiaa. Tutkinnan ja oikeuskäsittelyjen aikana kuitenkin selvisi, että kyseessä on aivan poikkeuksellinen tapaus.

Elämäni rikostapauksen toimittavat Laura Manninen ja rikostoimittaja Rami Mäkinen.
julkaistu ke 24.4.2024
https://areena.yle.fi/podcastit/1-68720028

Ihan ok haastattelu, mutta harmi kun näissä ei koskaan päästä perusteluihin. Nää on aina vaan semmosia että toiset uskoo sitä, ja toiset uskoo tätä, ja mitään perusteluita ei mihinkään suuntaan esitetä. Suuri yleisö todennäköisesti luulee, ettei ole mitään kouriintuntuvia todisteita olemassa, vaan on vaan itse kunkin fiiliksestä kiinni, mitä kukin uskoo.

Manner ei kertaakaan perustellut miksi "Auer ei voi olla tekijä". Olis nyt voinut vaikka sanoa edes että ei ehdi surmaa tekemään. Tietty kauhean varovainen joutuu asianajaja olemaan, eikä mitään faktaa saa jutusta paljastaa. Mutta sitten ei tietokaan leviä, eikä ihmisille/toimittajille tule halua selvittää asiaa.


Yksi uusi asia oli: kun Manner kutsuttiin ensimmäisen kerran Auerin asianajajana Annelin kuulusteluihin, hänelle soitettiin puolen päivän aikaan, että pääsetkö tänne iltapäivällä. Manner luuli, että kuulustelu oli Raumalla, ja meni laitokselle huhuilemaan Santaojaa. Sitten selvisi, että kuulustelu olikin Turussa, eikä Manner siis ehtinyt paikalle.
Oli kyllä useita muitakin kuulusteluja, joihin Manner ei osallistunut. Hänelle oli esim vain jätetty puhelimeen viesti, tai sitten hän oli antanut luvan kuulustella ilman hänen läsnäoloaan. Tämä oli suuri virhe Mannerilta. Annelia ei olisi saanut päästää höpöttelemään itselleen elinkautista Santaojan kanssa. Mutta mistäpä tuollaisista etukäteen voi tietää.

Tiedoksi kiinnostuneille, että Juha Manner esiintyy Helsingin Kirjamessuilla seuraavasti:

Su 27.10.
Klo: 12:00–12:30
Elämäkerrat ja muistelmat
Milla Ollikainen ja Juha Manner: Ulvilan surma - juttu 2472
Sijainti: Lonna-sali

Milla Ollikaisen ja Juha Mannerin Ulvilan surma - juttu 2472 käy läpi Suomen kuuluisimman oikeusjutun asianajajan silmin.

”Juha Manner oli juuri pestautunut asianajajaksi oikeusjuttuun, josta tulisi kirkkaasti suurin hänen urallaan – ja yksi suurimmista koko Suomen rikoshistoriassa. Siitä tulisi myös ensimmäinen ja ainoa juttu, joka pääsisi hänen ihonsa alle ja veisi välillä yöunet.”

Kirja sukeltaa Suomen tunnetuimman murhajutun kulisseihin ja käänteisiin. Se on dekkarikirjailijan otteella kirjoitettu kuvaus Anneli Auerin oikeusprosessista, eli jutusta 2472, Auerin asianajajan Juha Mannerin silmin. Miten Manner onnistui vapauttamaan Suomen kuuluisimman lesken murhasyytteestä, vaikka yleinen mielipide mediaa myöten oli kääntynyt Aueria vastaan?

Kirjan aineisto on suomalaisessa rikoshistoriassa ainutlaatuinen: se perustuu Mannerin haastatteluihin ja arkistodokumentteihin, ja siinä on hyödynnetty muun muassa suoria otteita kuulustelu- ja oikeudenkäyntipöytäkirjoista. Teos myös tarjoaa mahdollisuuden nähdä, miten puolustusasianaja tekee työtään ja turvaa syytetyn oikeutta joskus huonosti ja paikoin epäilyttävästi toimivan oikeuskoneiston rattaissa.

Haastattelijana Innon viestintäpäällikkö Maria Rossi.

Helsingin Kirjamessuilla on tänään useampi esitys, jotka liittyvät Ulvila-osiossa käsiteltyihin aiheisiin. Suosittelen aloittamaan päivän seuraavasta esityksestä, jos olette menossa paikan päälle:

Su 27.10.
Klo: 12:00–12:30
Elämäkerrat ja muistelmat
Milla Ollikainen ja Juha Manner: Ulvilan surma - juttu 2472
Sijainti: Lonna-sali

Juha Mannerilla ja Milla Ollikaisella oli mielestäni hyvä ja huumoriakin sisältänyt esitys "Ulvilan surma - juttu 2472"-kirjan synnystä. Manner toi jälleen kerran esille, että riippuman tahon, kuten Onnettomuustutkintakeskuksen, pitäisi antaa tutkia Ulvilan murhatutkinnan asianmukaisuus. Manner arveli, että OTKESilla olisi parhaat mahdollisuudet saada käsiinsä eri tahojen aineistot tutkintaa varten.

Muutaman kerran Manner osoitti huomiota myös yleisön joukossa istuneen Annelin suuntaan ja tiedusteli/totesi: "Meillä taitaa olla sama pääepäilty, eikö vain?", johon Anneli nyökkäsi ollen käsittääkseni samaa mieltä.

Pieni liekki kirjoitti: To Loka 31, 2024 8:23 pm Juha Mannerilla ja Milla Ollikaisella oli mielestäni hyvä ja huumoriakin sisältänyt esitys "Ulvilan surma - juttu 2472"-kirjan synnystä. Manner toi jälleen kerran esille, että riippuman tahon, kuten Onnettomuustutkintakeskuksen, pitäisi antaa tutkia Ulvilan murhatutkinnan asianmukaisuus. Manner arveli, että OTKESilla olisi parhaat mahdollisuudet saada käsiinsä eri tahojen aineistot tutkintaa varten.

Muutaman kerran Manner osoitti huomiota myös yleisön joukossa istuneen Annelin suuntaan ja tiedusteli/totesi: "Meillä taitaa olla sama pääepäilty, eikö vain?", johon Anneli nyökkäsi ollen käsittääkseni samaa mieltä.

Senverran pitää vielä kommentoida ,että mielestäni Manner,(kaikella kunnioituksella), ei välttämättä ollut paras vaihtoehto Annelin puolustusasianajajaksi, koska näytöt todellisen syyllisen löytämiseksi hänen kohdallaan ovat jääneet melko vähäisiksi. En ala tässä hänen tekemisiään enempää selvittämään, koska erästä asiaa kysyessäni ,hän kieltäytyi ehdottomasti olemaan missään tekemisissä minkäänlaisen asiani kanssa, enkä sen vuoksi sitten luvannut häntä enää koskaan asiallani vaivata.

Se ei suinkaan tee asianajajasta parasta mahdollista,jos saikin puhuttua Annelin vapaaksi tiedoilla, jotka hän oli saanut erään Raumalla olevan kauppapaikan pysäköintialueella , salaiseksi jääneeltä henkilöltä ,joka tod.näk. olisi arvelujen mukaan ollut eräs Porin poliisilaitoksen palveluksessa oleva ja joka halusi kertoa Mannerille ,mitä hänen olisi hyvä tietää poisjätetyistä asioista ETPK;ssa.
Luultavasti ilman tämän Raumalla käyneen henkilön antamaa ohjeistusta Anneli olisi Vaasan Hovissa todettu murhanneen oman miehensä ja joutunut istumaan koko pitkän hänelle määrätyn rangaistuksensa.
Luultavasti Manner ilman tältä salassa olevalta henkilöltä saamaansa tietoa ,ei olisi Annelille saanut puhuttua vapauttavaa päätöstä Vaasan Hovista.
Se sulka ,joka olisi mielestäni kuulunut sille tiedon vuotaneelle Porin laitoksen henkilölle. taisikin jollain kumman tavalla pujahtaa Mannerin omaan hattuun ja vielä varmuuden vakuudeksi kirjoituttaa osaamisensa kirjaksi, jota en kylläkään aio ostaa enkä lukea.
.

Päämiäs kirjoitti: Su Helmi 16, 2025 2:12 pm Petturiveli Ari Auerin palkkaama liikejuristi Manner oli kieltämättä Suomen kehnoin aa, koska ennätyksenä onnistui hankkimaan täysin syyttömälle Auerille 2 elinkautista ja 22v vankilatuomiot. Vaikka Aueria vastaan oli 0 teknistä ja 0 aihetodistetta eli yhteensä ei mitään epäilyttävää, vaan päinvastoin syyttömyytensä oli 100% todistettu jo heti 2006.

Olen eri mieltä kanssasi väittämästäsi Mannerin kehnoudesta. Manner on ollut Auerin tapauksen kanssa ihan mahdottoman tehtävän edessä.

Minusta Suomen valtio ei halua tunnustaa Auerin olevan syytön, ja siksi täällä lyödään koko ajan päätä seinään. Sen takia minäkin rantauduin aikoinaan tänne murhainfoon, kun tajusin, että tässä tapauksessa on kovat voimat vastassa ja järki on jäänyt ajat sitten jonnekin unholaan. En minäkään ymmärrä, miksi Annelin perhe haluttiin uhrata, että saataisiin Ulvilan murha ratkaistua. Olisi vaan jo vuosia sitten pitänyt todeta, että alkututkinta teki työnsä asiallisesti, mutta murhaa ei saatu ratkaistua. Tämä tapaus on repinyt poliisin työyhteisöä rikki ja varmaan repii edelleen. Harmi, että Annelin ja hänen entisen miesystävänsä perheet joutuvat olemaan pelinappuloina, kun virkahenkilöstö ottaa mittaa toisistaan. Aika surullista.