Tämä kirjoitus sopii hyvin tännekin! Ainakin minun mielestäni!
------------------------------------------------
Herkko "Heguli" Pirssimäki ja Akseli "Aku" Kaislaranta Puutomilla
(Mielikuvituskertomus Bodomiin liittyen. Saattaa olla ailahduksia tosiasioiden suuntaan. Kirjoitettu huumorimielellä. Ei ole tosissaan otettava!)
Herkko oli jo pitemmän aikaa seuraillut Puutom keskusteluja. Kun sitten käräjäoikeus oli antanut vapauttavan päätöksensä, ja sen lisäksi syyttäjä oli vielä ilmoittanut, että ei aio valittaa päätöksestä, tuumasi Herkko ääneen:
"Jo on pkeleen tyhmää porukkaa siellä käräjäoikeudessa, kun eivät ymmärrä noin yksinkertaista asiaa! On se stanan kummaa, että mistä sinne löytyikin noin helvatun yksioikoista porukkaa, sinne käräjäoikeuteen. Ei älyn väläystäkään, eikä mitään yleissivistystä. Ja vielä syyttäjäkin on täysi t*llo. Akkamaista porukkaa. Selvä juttuhan se on. Ei kun tukka pois ja linnaan." Näin tuumaili Herkko.
Herkko lueskeli keskustelupalstoja ja huomasi, että yksi avaintodistaja oli nähnyt vaalean miehen tulevan Keskiniemen suunnasta ja menevän Vesilaitoksen suuntaan. Tätä vaaleaa miestä oli arveltu rikoksen päätekijäksi. Joka tapauksessa se käräjäoikeuden mukaan todisti, että alueella oli rikoksen tapahtuma-aikoihin nähty vaalea, toistaisesti ja lopullisetikin tunnistamatta jäänyt mies. Tuo mies ei ollut ilmoittautunut pyynnöistä huolimatta, ja se tietysti vahvisti epäilyjä. On hyvin tiedossa, että yksi epäillyistä muistuttaa suuresti tuota todistajan kuvailemaa kävelijää.
Tämä avaintodistaja oli juuri Akseli "Aku" Kaislaranta. Herkko arveli, että jos hän lupaa Akulle pullon hyvää konjakkia, niin Aku varmaan suostuu lähtemään hänen kanssaan Puutomille ja näyttämään kädestä pitäen, missä hän oli ollut havainnon tehdessään ja mitä hän oli nähnyt. Kävi juuri niin kuin Herkko oli arvellut. Aku suostui! Hyvä konjakki on hyvän makuista yhden jos toisenkin mielestä ja maistui todella taivaallisen hyvältä.
Ja niinpä sitten eräänä kauniina aamuna lännenhattu päähän ja Herkko käynnisti vanhan jo kauan sitten parhaat päivänsä nähneen amerikanrautansa, jonka hän oli hankkinut jo silloin kun hän oli toiminut automyyjänä. Se oli sitä aikaa, jolloin hänen oli ollut melkein pakko välttää "pelkän totuuden" kertomista. Paitsi, että jättää jotkut tosiasiat kertomatta, niin sopiviin väleihin oli hyvä lisätä tehosteeksi aivan täysin keksittyjä "myönteisiä" yksityiskohtia. Sillä tavalla myynti sujui paremmin. Tämän taipumuksensa Herkko oli kehittänyt aivan huippuunsa. Totuudesta valheen puolelle hän kykeni liukumaan ilman mitään välivaiheita, täysin sujuvasti. Kuulija ei itse asiassa koskaan tiennyt, milloin Herkko puhui totta ja milloin valehteli. Mutta muuten sujuvapuheinen Herkko oli ostajien mieleen. Hän muisti ainä kehaista jokaisen ostajan "hyvää makua" ja vaikkapa "miellyttävää ulkonäköä" ja niin Herkko saaavutti monen ostajan täyden luottamuksen, vaikka todellisuudessa puhui joskus täysin perättömiä ja puuta heinää esitellessään varsinkin käytettyjä autoja. Ja niin kauppa kävi, ja se oli Herkon mielestä pääasia.
Matkan varrella Heguli poimi kyytiin avaintodistajana esiintyneen Akseli "Aku" Kaislarannan. Aku nousi kyytin hyväntuulisena ja pukeutuneena parhaaseen nahkapuseroonsa ja suntisfarmareihinsa. Mielessä pyöri jo se konjakkipullo, joka ei ollutkaan mitä tahansa laatua, vaan laatu oli oikein "Remy Martin VSOP". Herkko työnsi konjakkipullon heti Akun kouraan, kuten oli etukäteen sovittu ja kehotti Akua maistamaan, onko aine kunnollista. Aku otti koehörpyt pullosta ja totesi: "Tämä on taivaallisen hyvää, enpä ole ennen näin hyvää konjakkia maistanutkaan. On tosi hyvää konjakkia!" Näin Herkko varmisti, että Aku olisi avomielinen ja puhelias kun saavutaan tekopaikalle. Ja niinpä luontojaan melko hiljainen ja syrjäänvetäytyvä Aku Kaislaranta muuttui iloiseksi ja puheliaaksi ja lupasi kertoilla mahdollisimman tarkaan mitä nyt vielä muistaa. Aikaahan oli kulunut jo yli 51 vuotta.
Ensimmäiseksi käytiin telttapaikalla. Ison koivun kohdalla keskellä polkua seistessään, Herkko loi katseensa polun suuntaan sinne etelä-lounaaseen. Omaksi yllätyksekseen hän totesi, että polkua oli siinä aukossa näkyvillä jopa noin 80 metriä, ja se oli yllättävän suora. Se oli koko niemen alueen yli ja vähän kauemmaksikin. Aivan suorasta linjasta tuo polku poikkesi enimmillän vain noin puoli metriä vuoron perään molempiin suuntiin. "Tämä polkuhan on yllättävän suora tässä niemen alueella", mietiskeli Herkko. "Miten tulinkaan väittäneeksi, että polku kaartelee sinne sun tänne. Eihän se todellisuudessa niin tee". Kuitenkin Herkko päätti pitää alkuperäisen puheensa ja kertoa muille olevansa edelleen samaa mieltä kuin mitä oli aikaisemmin kertonut. "Totuus voidaan myös kiertää, varsinkin jos siitä on etua kertojalle", oli Herkko oppinut ollessaan automyyjänä. Sen neuvon hän oli painanut tarkasti mieleensä.
Sitten ottamaan kuvaa Akusta. Siihen mallattiin teltan paikka maahan, ja Aku seisomaan muutama metri teltan paikasta pohjoiseen ja kuvaaja vielä sinne lähelle isoa mäntyä ottamaan kuvaa Akusta, jonka takana oli se teltan oletettu alue ja sen takana Nilsin koivu. Ja kuvan keskilinjan piti mennä juuri sen Nilsin koivun oikealta puolelta ohi melkein koivun pintaa hipoen. Näin muisteli Heguli. Kuva kyllä tärähti aika tavalla, sillä Heguli ei ollut perillä valokuvauksen saloista, vaikka oli kyllä aikaisemminkin ottanut useitakin kuvia cokis-kamerallaan, mutta kuvaussuunta sattui hyvin paikalleen, sillä ns. uhrikuva oli otettu melko tarkalleen samasta paikasta ja samaan suuntaan. Siinä Heguli osui lähes täydellisesti naulan kantaan. Jos tarkkoja ollaan, niin uhrikuvan kuvaaja oli aavistuksen lännempänä ja kuvaussuunta oli myös aavistuksen enemmän vasemmalle. Kuitenkin hyvä osuma tai sattuma. Heguli olikin tavoitellut uhrikuvan kuvaussuuntaa - no, siinä hän onnistui melko hyvin. Tässäkin Hegulin ottamassa kuvassa samoin kuin uhrikuvassa kuvaussuunta meni aivan koivun rungon vierestä oikealta ohi. Polku näkyy hyvin kuvassa ja menee kaiken aikaa oikean käden puolelle, poiketen yhä enemmän oikealle mitä kauemmas mennään. Asia oli ratkaistu. Ratkaisijana esiintyi Heguli ottamalla tämän paljastavan valokuvan. Kaikki katsojat näkevät omin silmin, että sinne oikealle se polku mennä jollottaa - siitä ei jää pieneíntäkään epäselvyyttä. Kyseisen kuvan Heguli asetti kaikkien halukkaiden katseltavaksi Internettiin.
Vasta sitten Heguli muisti, että hän oli äänestänyt polun kaartuvaksi vasemmalle uhrikuvassa. Voi, voi! Tämä Hegulin itse ottamansa kuva todisti juuri päinvastoin, ja kaiken lisäksi "vääjäämättömästi", eli niin että n.s.
uhrikuvassa polku kaartaa ilmiselvästi oikealle. Siitä ei jäänyt pienintäkään epäselvyyttä. Nimenomaan Heguli itse oli vakuuttavasti nyt todistanut, että hän oli ollut väärässä tuossa äänestyksessä, ja lisäksi hän oli kiivaillut ankarasti ja otsa rypyssä tuon näkemyksensä puolesta, ja nimitellyt toista mieltä olevia kaikilla mahdollisilla halventavilla nimityksillä. Tilanne oli tosi hankala. Miten selittää niille naisille, jotka olivat porukalla liittyneet Hegulin vanaveteen ja kiivailleet ankarasti sen puolesta, että
"polku kaartaa vasemmalle uhrikuvassa?"
Ratkaisu oli Hegulille vaikea. Kyllä hän itse tajusi olleensa väärässä, mutta sitä ei ollut vara myöntää. Heguli päätteli niin, että hänen vanavedessään väärää vaihtoehtoa äänestäneet eivät ainakaan kaikki tajua, että Heguli oli ollut väärässä siinä äänestyksessä, vieläpä raivoisan kiivaasti taistellut tuon väärän käsityksen puolesta. Niinpä Heguli päätti, että hänelle edullisempaa on olla edelleen sitä samaa "väärää mielipidettä". Hän valitsi periaatteidensa mukaan sen väärän vaihtoehdon edelleen, koska arveli sen itselleen edullisemmaksi.
Aku oli sitten kuvaillut, että hän näki miehen, kun tämä oli ollut Keskiniemen tyvellä sen länsirannalla, mutta ei ollut havainnut, tuliko mies Keskiniemen kärjestä vaiko niemen tyven yli teltan suunnasta. Niinikään Aku kuvaili, että Keskiniemen tyven suuntaan oli hyvä näkyvyys, koska siihen aikaan oli toisin, näkyvyyttä estävää puustoa ei ollut vielä olemassa, toisin on tänä päivänä. Mies oli kävellyt kiireisesti Vesilaitoksen suuntaan. Heguli kirjoitti muistikirjaansa:
"Aku näki miehen tiellä, ja lähin tie on 200 metrin päässä. Näkyvyyttä Keskiniemen suuntaan ei ollut, sen esti tiheä puusto, sillä tarkkailupaikka oli suojassa 1-niemen länsirannalla. Mies ei tullut niemistä päinkään." Tosin vanhassa asiakirjassa oli kuvattu, että Aku oli istunut 1-niemen itärannalla lähellä niemen kärkeä ja näkyvyys Keskiniemeen päin oli ollut hyvä."
Pikku juttu! Olisihan ollut helppo avoimesti myöntää olleensa väärässä, kun oma valokuvakin sitä vääjäämättömästi todisti. Siinä
valokuvaaja oli ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Näillä tiedoilla varustettuna Herkko sitten kirjoitti raporttinsa keskustelupalstalle. Siinä Herkko vastaansanomattomasti todisti, että tuo vaaleanruskeatukkainen mies (ki-miehellä oli vaaleanruskea tukka, samoin siihen suuntaan oli myös herra Kasmannilla, ja heitä molempia oli epäilty) ei tullut niemistä päinkään, eikä mitenkään eikä missään nimessä voinut olla tulossa teltalta, koska sellainen oli jopa teoreettisesti mahdotonta. Käräjäoikeus oli Herkon mielestä täysin erehtynyt miehen kulkusuunnasta. Keskustelupalstalla nimimerkki "Miss Tarawa-Marple" vahvisti Herkon kertoman oikeaksi:
" Meitän Heguli tietää totuuten, ja jos Heguli on noin kirjoittanut, niin se on juuri näin. Heguli on niin komeakin lännenhattuineen ja amerikanrautoinen ja niin luotettava. Heguli tietää tarkalleen missä se polku kulkee, me olemme Hegulin kanssa kulkeneet ja tallanneet sitä polkua (ja näitä polkuja) pitkin lukemattomia kertoja ja tunnemme sen jokaisen mutkan kuten omat taskumme. Me olemme parhaat ja luotettavimman Puutom asiantuntijat. Meitän tietomme Puutomista ovat tulleet "kantapään kautta" ja Me olemme lyömätön pari mitä asiantuntemukseen tulee. Kuulumme asiantuntijoiden A-luokkaan, sillä Me olemme käyneet Puutomilla useammin kuin kukaan muu, ja olemme tallanneet noita polkuja viimeiseen asti, aivan kuten Turun pojat laulussaan kertovat. Se on tehnyt meistä lyömättömiä asiantuntijoita tässä Puutom asiassa." Näin arveli ja vakuutti "Miss Tarawa-Marple". Olihan tosi vakuuttava esitys! Tätä mieltä oli ainakin Herkko.
Pannaan Matti ja Teppo laulamaan! Pojathan laulavat komeasti!
http://www.youtube.com/watch?v=1-YiaQZz1zY
http://www.youtube.com/watch?v=yJYAqVsK4TQ
Tässä pelkkä teppo:
http://www.youtube.com/watch?v=rC8n4t61t8w