MURHA.INFO

En voi syödä hernekeittoa ilman, että siinä on juustoa joka on sulanut epäilyttävän näköiseksi venyväksi klimpiksi

Pakkomielteenä vaihdella vaihteita auton ollessa pysähdyksissä liikennevaloissa

Onhan näitä muutamia

- Kun lähden kotoa vaikkapa käymään postilaatikolla, minun on pakko tarkistaa, että oven lukko on auki-asennossa. Jos lähden kotoa pois ihan oikeasti, ovi on silti pakko aluksi napsauttaa aukiasentoon, sulkea ovi, sitten avata se, laittaa lukkoon, sulkea ja kokeilla kahdesti, että varmasti meni lukkoon

- Kahvin valmistuttua ja viimeisten pisaroiden tiputtua pannuun minun on ennen kahvin kuppiin kaatamista tönäistävä suodatinta pari kertaa. Jos sieltä kuitenkin tulisi vielä pisara...

- Aamutoimilla on tietty, tarkka järjestys.

- Puuroa sekoitetaan aina liikkeellä "ympyrä, kahdeksikko, ympyrä, kahdeksikko"

- Kun kaukana asuva serkku soittaa, pistän napit korviin ja otan kynän käteen ja vihkon eteen. Alan piirrellä palloja ja laatikoita, sekä pieniä kukkia, tähtiä ym. samalla kun puhun. Joskus myös kirjoitan avainsanoja siltä varalta, että unohdan mitä aion sanoa.

- Teetä hauduttaessani nostelen teepussia 30 pientä nytkähdystä kupissa, ennen kuin nostan pussin kokonaan pois. Mikäli sekoan laskuissani, sekoitan lusikalla kolme kerta myötä- ja vastapäivään ja aloitan laskemisen alusta

- Portaikoissa kaikki portaat on laskettava, samoin kattolaatat tai laudat.

- Kun tuntematon numero soittaa, vedän naamani hymyyn ja vastaan mahdollisimman iloisella ja pirteällä äänellä "moooi" jotta mahdollinen pilapuhelisti tajuaa, etten hätkähdä soittoa

-Naksuttelen sormia, niskaa ja selän
-Dataan n.5h päivässä, suurin osa työaikana kylläkin
-punttisalilla mun on pakko ensin kävellä päästä päähän pari kertaa, ajatukset selvenee jotenkin siinä
-Torkutan vähintään tunnin

Vihaan tekstiviestejä. Jos joku lähettää tekstiviestejä mainostarkoituksessa, lopetan asiakkuuden kokonaan ja lähes yhtä pahoja ovat puhelut, paitsi ystäviltä.

Pelkään että tärkeät tavarat putoavat taskuista. Olen alkanut kerätä vaatteita, joissa on vetoketjulliset taskut. Säilytän sellaiset vaatteet eri paikassa jotta ne varmasti löytää nopeasti.

Käsieni on oltava aina vapaat ulkona liikkuessa. Ulos mennessä kenkien on oltava aina sellaiset että pystyn juoksemaan. Sisällä en ole koskaan sukkasillani, koska silloin en pysty juoksemaan tarpeeksi nopeasti. Juoksen usein huoneesta toiseen siirtyessäni ja samalla heilutan käsiä ylös ja kopsauttelen huonekaluja ja esineitä joista lähtee hauska ääni.

Kotona pukeudun aina kotiasuun, myös jos tiedän että jo 10 minuutin päästä on vaihdettava vaatteet uudestaan. Kotiin tullessa en pese vain käsiä vaan myös kasvot.

Vihellän usein kovaäänisesti ja osaan viheltää monilla eri tavoilla, en tarvitse pilliä.

Olen himotuulettaja. Huonosti tuuletettuun tilaan en mene toista kertaa jos asialle ei voi tehdä mitään. Tuuletan vaikka olisi valmiiksi kylmä. Laitan vaikka pipon päähän mutta tuulettaa täytyy.

Jos pukukopissa on villakoiria kuten usein on, en enää mene kyseiseen liikkeeseen. Peileistä pyyhin aina pölyt pois.

Kuuntelen mielelläni useita puheohjelmia samanaikaisesti. Toisinaan ärsyttää silti jos musiikin välissä on puhetta.

Päälle puhuminen on mielestäni normaalia, ei epäkohteliasta.

Nukun usein hyvin lyhyet yöunet olematta väsynyt.

Mun on aina pakko tsekata että ikkunat on kiinni, hellan levyt, kahvinkeitin, sähkölaitteet ja pesukoneet kiinni mennessäni nukkumaan tai lähtiessäni ulos. Kahvinkeittimen tsekkaan jopa kolmasti.

Kun joudun voimakkaiden tunteiden valtaan, alan hieroa kämmentä ja sormia voimakkaasti peukalolla.

Joskus on ihan pakko haistaa kirjahyllyn, television tai maton kulmaa.

Puhun ja laulan kroonisesti itsekseni.

En voi koskaan astua kaivon päälle. En varsinkaan sellaisen, jossa ei ole kantta...

Maitotölkkiä ei voi kaataa kokonaan tyhjäksi.

Joskus mä mietin onko mulla jokin pakkoneuroosi

Kotoa lähtiessä on hyvä tarkistaa, että avain sopii edelleen ulko-oveen.

Pesen kasvot ja vaihdan kotivaatteet heti kun tulen kotiin.
Pidän puhelimen lähes aina äänettömällä ja vastaan harvoin puheluihin. Tekstareihin vastaan helpommin.
Ihmettelen usein ihmisten tekemisiä itsekseni, aidosti ihmettelen, kun en oikein ymmärrä.
Kuljen usein luurit päässä ja vajoan omiin maailmoihini, kun se vaan on mahdollista.

kiusausko kirjoitti:Pesen kasvot ja vaihdan kotivaatteet heti kun tulen kotiin.
Pidän puhelimen lähes aina äänettömällä ja vastaan harvoin puheluihin. Tekstareihin vastaan helpommin.
Ihmettelen usein ihmisten tekemisiä itsekseni, aidosti ihmettelen, kun en oikein ymmärrä.
Kuljen usein luurit päässä ja vajoan omiin maailmoihini, kun se vaan on mahdollista.

no huh! kuvailit juuri minut tuossa, lukuunottamatta noita luureja, en o koskaan tykänny luureista tai muista nappikuulokkeistakaan.

voisi vielä lisätä sen, että aina kun olen menossa jonnekkin tapahtumaan tai ylipäänsä mihinkään lähikauppaa ihmeellisempään, niin teen mielessäni suunnitelmia kummallisten tapahtumien varalta esim. jos joku vaikka alkaa riehua tai vaikkapa ryöstämään meikää tai muita.

laivalle kun menee, niin tulee katseltua, että missä on pelastuslautat, liivit ja kaikki semmone, että jos laiva uppoo tai muuta, ni osais toimia ja ehkpä auttaa muitaki siinä samalla.

Hans-Peter Haulikko kirjoitti: Vaihdan kotivaatteet heti kun tulen kotiin. Ja laivalle kun menee, niin tulee katseltua, että missä on pelastuslautat, liivit ja kaikki semmone, että jos laiva uppoo tai muuta, ni osais toimia ja ehkpä auttaa muitaki siinä samalla.

Suunnilleen noin... muuten en ole ollenkaan outo.

Skannaan mansikat ennen syömistä.

Olen pelastanut vuosien varrella monta pökerryksissä olevaa kimalaista "onkimalla" ne ruusuun tai muuhun kukkaseen tai tarjoamalla niille tipan sokerivettä. On ihana tunne nähdä kuinka ne virkoavat ja lähtevät lentoon. Kimalaiset ovat symppiksiä, ja sitä paitsi ekosysteemille arvokkaita!

Gladys kirjoitti:Olen pelastanut vuosien varrella monta pökerryksissä olevaa kimalaista "onkimalla" ne ruusuun tai muuhun kukkaseen tai tarjoamalla niille tipan sokerivettä. On ihana tunne nähdä kuinka ne virkoavat ja lähtevät lentoon. Kimalaiset ovat symppiksiä, ja sitä paitsi ekosysteemille arvokkaita!

Haa, Mehiläiskuningatar!

Tänä kesänä alkanut uusi juttu: Kääntelen illalla eteisessä riippuvien takkien vuoret ulospäin, että aamuaurinko ei haalista takkien ulkopuolta eli tärkeämpää puolta. Keittiön verhot on suljettava illalla, jotta aamuaurinko ei haalistuta seinällä olevia pölypastellitauluja (pojan tekemiä, tosi hienoja).
Yleensäkin auringosta on tullut minulle ongelma, kun se haalistaa ihan kaiken. Kulutan melko tovin päivästä suojaamalla ja kääntelemällä vaatteita, valokuvia, lasten koristossuja ja muita esineitä auringolta suojaan. Onneksi lomalla on aikaa tällaiseen. Ja onneksi syksyllä ei aurinko enää niin porota

Minäkin pyrin kaiken aikaa pelastamaan omaisuuttani mokoman auringon aiheuttamilta vahingoilta. Vaatteita en kuivata parvekkeella, koska aurinko haalistaa niitä pahasti. Sen lisäksi muistan pitää verhot kiinni niin, että aurinko ei pääse paistamaan kirjahyllyyn, koska se haalistaa kirjat ja lehdet, ja sitä en hyväksy mitenkään. Sen verran tiukkapipoinen pitää ja saa ollakin

Täytyypä pitää verhot kii etten haalistu.