Jollain tavalla koko tämä tapahtumien sarja, ynnä keskustelu siitä julkisuudessa, ynnä keskustelu siitä täällä, on selitettävissä kasalla toistuvia kognitiivisia vääristymiä.
Aluksi kaikilta näytti jatkuvasti unohtuvan, että kuvan otti kaveri. Sitten näytti jatkuvasti unohtuvan, että kuvatekstin keksi kuvan ottanut kaveri. Huonoa arvostelukykyä olisi osoittanut se, jos missi sen jälkeen olisi julkaissut kuvan teksteineen omassa sosiaalisessa mediassaan kaikille. Mutta näin ei selvästi nyt tapahtunut.
Käsitin, että kuva julkaistiin niin, että sen näki pieni lähipiiri. Sellainen lähipiiri, joka luultavasti piti sitä 100 % vitsinä ja 0 % kiinalaisia halventavana. Koska he näkivät kuvan pääasiana sen, että missi jostain syystä hieroi silmiään. Eivätkä sitä, että siihen oli lisätty kommentti kiinalaisista. Jos arvostellaan henkilön valintoja ja toimintaa, niin siinä on kolme eri tasoa: Ensin on henkilön valinnat, jotka toteutuvat niin kuin ne on tarkoitettu. Lähipiiri näki kuvan ja piti sitä vitsinä.
Sitten on henkilön valinnat, jotka hänen olisi pitänyt ymmärtää ottaa huomioon, mutta hän ei niin tehnyt. Kuten se mahdollisuus, että joku lähipiiristä vuotaa kuvan. Jos kuva olisi tarkoitettu pilkkaamaan kiinalaisia, niin tämä mahdollisuus olisi saattanut käydä mielessä, ja kuvaa ei olisi julkaistu edes lähipiirille. Sitten ovat henkilön valinnat, joita henkilö ei tarkoittanut, ja joiden seurauksia hänellä ei ollut mitään syytä ennakoida. Tällä tarkoitan sitä yhdistelmää, että kuva sekä vuodetaan, että käsitetään kiinalaisia halventavana.
Voidaan siis sanoa, että missi sinänsä ei tehnyt pahaa, eikä tarkoittanut pahaa. Joten on tyhjää poseeraamista ja röyhistelyä sanoa, että "tuossa asemassa pitäisi ymmärtää" ja plaa plaa plaa.
Mutta kun kuva kerran tuli julkisuuteen, niin kisojen järjestäjälle ei jäänyt hirveästi vaihtoehtoja. Lapsena aina ajattelin, että missikisa on vain kauneuskilpailu, samalla tavalla kuin olympialaisissa juostaan ja hypitään kilpaa. Vaikka voitettuasi menisit nuijimaan vauvahylkeitä ja sanoisit ihailevasi Hitleriä, niin olet edelleen juossut ja hyppinyt parhaiten tai ollut kaunein.
Mutta kun kyseessä on edustustehtävään palkkaaminen. Jos Sarah olisi joutunut autokolariin ja ollut matkustaja tai syytön osapuoli, niin sekin olisi voinut tehdä hänestä tehtävään sopimattoman ilman omaa syytään. Hänen ja missifirman näkökulmasta tämä tilanne olisi siis ollut sitä vastaava ja lopputulos myös sen mukainen.
Minulla ei ole periaatteessa mitään sitä vastaan, että peruskoulun pihalla väännellään silmiä vinoon. Mutta vain sillä ehdolla, että yksikään kiinalainen ei saa siitä tietää. Lapset oppivat asioita ensin yleistysten ja stereotypioiden kautta. Kyseessä voi olla roolihahmo, joka ilmentää enemmän kiinnostusta kuin ylemmyyttä. "Miltä tuntuisi viisi sekuntia olla kiinalainen? Kokeilenpa." Myöhemmin he kohtaavat oikeita kiinalaisia ja huomaavat, minkä näköisiä ja millä tavalla erilaisia he todellisuudessa ovat.
Julkisuudessa ja Internetissä on yleistä sellainen lapsellinen ja narsistinen ajattelu, että jos henkilön teoista seuraa jotain, niin silloin hän automaattisesti ja ehdottomasti tarkoitti, että niin tapahtuisi. Tai jos henkilön teko voidaan tulkita jollain tavalla, niin silloin teko oli tarkoitettu tulkittavaksi sillä tavalla. Syyllisyys (mitä tarkoitti tapahtuvan), seuraukset (mitä todellisuudessa tapahtui) ja vastuu (minkä osuuden seurauksista joutuu kärsimään tai korjaamaan, vaikka ei olisi tarkoittanut niitä) ovat kolme täysin eri asiaa. Mutta tässä lapsellisessa tavassa katsoa maailmaa nämä kolme ovat yksi ja sama.
Toinen lapsellinen ja narsistinen vääristymä on, että henkilön jokainen valinta tai teko kertoo hänestä kaiken. Jos henkilön yksi valinta tai teko on tyhmä tai ylimielinen, niin silloin henkilön kaikki teot voi vapaasti tulkita tyhmiksi ja ylimielisiksi.
Viesti lennolta on mahdollista tulkita kolmella eri tavalla. Ensimmäinen on, että Sarah oli siinä käsityksessä, että ihmiset ymmärtäisivät, että kuvalla ei tarkoitettu pilkata kiinalaisia. Kuvan ei ollut tarkoitus olla julkinen, ja missifirma olisi hänen puolellaan. Kaikki ymmärtäisivät tämän kaiken ja pitäisivät tapahtunutta kohta vain pienenä vahinkona. Toinen on, että "haters gonna hate" on normaali nuorison ja influencereiden tapa puhua. Samaan aikaan se kuulostaa ylimieliseltä. Sen sanoma on, että jos et ole puolellani, sinulla ei ole mitään kuulemisen arvoista sanottavaa, etkä sinä merkitse mitään.
Kolmas on, että viestin ylimielinen sävy asettaa myös aikaisemmin tapahtuneen samaan valoon. Se ehkä tarkoittaa vain pitää kiinni alkuperäisestä intentiosta, että kyseessä on sattumalta syntynyt vitsi pienelle lähipiirille. Samalla se jättää tunnustamatta sen, mitä kuitenkin todellisuudessa tapahtui, että kuva päätyi sellaisen yleisön käsiin, joka tulkitsee sen negatiivisesti, tai pitää sitä mauttomana tai pahaa tarkoittavana.
Virhe voi olla siinä, jos Sarah tässä jotenkin ajatteli, että misseys on nyt osa hänen persoonaansa. Että siinä on ensisijaisesti kyse hänestä yksilönä, ja vasta toissijaisesti niistä tehtävistä ja rooleista, joita siihen kuuluu. Joten ymmärtämättä jäi, että se, miten muut hänet näkevät, on kaikki kaikessa ja se, minkä kanssa hänen olisi pitänyt tulla toimeen. Sen sijaan, että hänellä on joku tapa nähdä itsensä, johon hän kutsuu muita osallistumaan, kuin jotain fanikuntaa.
Se ryhmä, jota kiinnostaa yhden Sarahin kohtalo, hänen sosiaalisessa mediassa tapahtuvissa draamoissaan, voi olla paljon kiihkeämpi, mutta on takuulla paljon pienempi, kuin se ryhmä, jota kiinnostaa missi-instituution merkitys ja kohtalo. Se, joka näkee koko Sarahilla olevan merkitystä pelkästään sen kautta ja sen verran, kuin hän missi-instituutiota palvelee.
Muita huomionarvoisia asioita tässä ovat, että Kiinan hallitsevan puolueen agenttien ja toimijoiden kierous on sitä tasoa, ettei mikään silmien kieroon laittaminen riitä sitä kuvaamaan. Tässä ei ole kyse mistään oveluudesta tai älykkyydestä niinkään. Vaan siitä, että puolueen toimintaa kuvaa asenne, että heitä eivät koske mitkään säännöt, eivätkä heidän sanansa sido heitä mihinkään. Joten he voivat koska tahansa puhua
mitä tahansa, mikä on heidän etunsa, ja vastuu on aina kuulijalla.
Juho Eerolan ajatus oli oikea, tietyin reunaehdoin. Yksi reunaehto oli se, että Sarah olisi jättänyt haters-kommentin julkaisematta ja olisi suhtautunut tehtäväänsä ammattimaisesti. Mutta silloin koko kohun olisi ehkä voinut lakaista maton alle, ja Eerolalla ei olisi ollut mitään syytä reagoida. Kruunun menettämisen syynä ei ollut rasismi, vaan edustuskelvoton asenne kämmin jälkiä siivotessa.
Toisaalta se, että rasismia sanana ja käsitteenä roiskitaan minne sattuu ja miten sattuu, häiritsee jokaista ajattelevaa ihmistä, joka tahtoo ymmärtää todellisuutta. Joten Eerolan ajatus oli pilkata sitä "suurta yleisöä", joka huutaa "rasismia" sekavin ja heppoisin perustein. Mutta Eerolan teko ei ollut viisas samasta syystä kuin Sarahinkaan: On se suuri yleisö, joka ei näe siinä älykästä kritiikkiä, tai edes omaan tyhmyyteensä kohdistuvaa lällätystä, vaan tulkitsee sen tyhmimmällä mahdollisella tavalla olevan vain "lisää samaa rasismia".
Viimein se, että tilalle saatiin etnisesti ja geneettisesti suomalainen missi, ei ollut kenenkään vahinko eikä tarkoitus, joten siitä on turha ketään pilkata. On suurinta mahdollista järjen köyhyyttä, jolla tosin on hallittu ja hallitaan edelleen kokonaisia suurvaltoja, ajatella asia niin, että on olemassa vain kaksi mahdollista mielipiteiden rypästä. Jos henkilö ilmaisee yhden mielipiteen, joka kuuluu tiettyyn ryppääseen, niin silloin hän kannattaa kaikkia sen ryppään mielipiteitä.
Se tarkoittaa, että on suorastaan orgastinen nautinto, jos henkilön kannattamassa ryppäässä on kaksi ristiriitaista mielipidettä. Kuten tässä tapauksessa "missi pitää olla etninen henkilö" ja "missi ei saa olla rasisti". Tai oikeastaan "ei saa olla ylimielinen vahingossa aiheuttamastaan rasismikohusta". Mutta jos joku ei välitä ensimmäisestä, vaan välittää vain jälkimmäisestä, niin häntä on mahdotonta pilkata sen pohjalta, että etnisen henkilön tilalle tuli suomalainen.
On aivan eri asia, jos vastapuoli on oikeasti kaavamainen, ja hänen ajamansa asiat ovat oikeasti ristiriidassa. On kokonaan eri asia, jos joku vaan kuvittelee niin, voidakseen kokea vahingoniloa asiasta, jota ei ole edes olemassa.
