Odotan ikävää päätöstä Vaasan hovioikeuden harkinnalle: AA tuomitaan siis rikoksesta, jota hän ei todistettavasti ole tehnyt. Ajatus siitä suoraan sanottuna ketuttaa. Kunpa yllättyisin iloisesti, mutta taitaa olla turha toivo. Jospa siellä olisi kuitenkin yksi velvollisuudentuntoinen ja ns. riippumaton tuomari, jotta Annelin aktiivipuolustajilla olisi hyvä pohja lähteä ajamaan asiaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Kaikki kunnia näille ihmisille, jotka pyyteettömästi pyrkivät auttamaan syyttömänä tuomittua.
Minä uskon ZEMin näkemykseen siitä, että kyseessä on jonkun vaikutusvaltaisen tahon organisoima kampanja huomion siirtämiseksi pois suuryrityksestä. Tämä kaikkein ylin ohjaileva taho luultavasti pysyy täysin näkymättömissä. Me saatamme vain päätellä jotakin nimitysuutisista ja eräiden yksilöiden urakehityksestä. Esim. kokoomuslainen poliitikko-virkamies Sami Paatero on ollut kätevä pikkuapulainen, josta on ollut hyötyä rikostapauksen käsittelyn johtamisessa ”oikeille” raiteille. Hänen suurin valttinsa on ollut se, että hänellä on ollut huomattava vaikutusvalta erääseen, tapauksen kannalta hyvin merkittävään henkilöön: isäänsä, poliisiylijohtaja Mikko Paateroon. Tätä sukulaisuussuhteen tuomaa valttia Sami saa varmasti kiittää nousujohteisesta urastaan. Hyvä veli -verkosto on siis työn touhussa.
Etovaa.
Ja soppaa ovat sitten hämmentämässä lisäksi kaikki ne, jotka kokevat ammattikunniansa olevan Auer-vyyhdessä vaakalaudalla. Yksi esimerkki tästä ovat poliisit, jotka näyttävät täysin vieraantuneen muusta maailmasta ja sen moraalista. He viettävät elämänsä ja kaiken aikansa toisten poliisien ympäröimänä eikä heitä voisi vähempää kiinnostaa, tuleeko oikea syyllinen lopulta tuomituksi. Tärkeintä on, että joku tuomitaan. Heidän ammattikuntansa sisäisen moraalin mukaan jokaista rikosta kohti pitää löytyä yksi tuomittu, oli tämä sitten oikeasti syyllinen tai syytön.
Rikoksen jääminen "selvittämättä" on poliisille katastrofi. Aina, kun jollekulle saadaan tuomio, poliisin maailmassa on kaikki hyvin.
Ja edellä mainitun ammattikunnan edustajat vaikuttavat aidosti hämmästyneiltä huomatessaan satunnaisesti, että kansalaiset eivät ajattelekaan samalla tavoin kuin he. Nämä lainvalvojat tuntuvat viettävän elämänsä jonkinlaisessa kuplassa, jossa kaikki ns. tavallisten kansalaisten vaalimat oikeudenmukaisuuden ja tasavertaisuuden periaatteet sekä muut perinteiset hyveet ovat unohtuneet.
Minä luulen, että poliisitkin ovat tässä keississä lopulta tulleet hyväksikäytetyksi oman herkkähipiäisyytensä vuoksi.
Minäkin menin muutaman täällä kirjoittavan nimimerkin lankaan ja aloin jossain vaiheessa etsimään lähdettä heidän varmalle ”tiedolleen” siitä, että Auer olisi valvonut kolme päivää ennen surmaa ja olisi tuolloin jättänyt ottamatta tavanmukaisen unilääkkeensä Amandan toivomuksesta. Aikani lähdettä etsittyäni tajusin, että kyseessä on jälleen väärä tieto – toisin sanoen yksi valhe lisää – jolla pyritään muokkaamaan ns. nettikansan mielipiteitä Anneli Auerista. Tämä antaa hyvän kuvan siitä, millä tolalla suomalaisen poliisin moraali on.
Välillä tulee vaikutelma, että täälläkin Annelista vääriä tietoja levittävillä nimimerkeillä (=poliisien nettirinki) on välillä niin huono omatunto heidän Auerista suoltamistaan törkeyksistä, että pyrkivät puolustelemaan omaa moraalisesti ja eettisestä kestämätöntä toimintaansa tuomalla jatkuvasti esille todisteita siitä, miten Anneli ei täytä ns. kunnon kansalaisen kriteerejä, ja ansaitsee siksi kaikki tuomiot jotka hänen osakseen on langetettu. Nämä kunnon kansalaisen kriteerit ovat heidän mielestään enimmiltä osin aivan silmämääräisesti mitattavissa: pitää osata pukeutua oikein lapsensa kastajaisiin; pitää osata olla huolissaan siitä miltä asunto näyttää; pitää osata itkeä oikeassa tilanteessa; omaisen tuhkauurnaa ei saa säilyttää kaapissa ”liian pitkään” jne. jne. Jos ihminen näissä asioissa mokaa, hän ei ansaitse poliisin kunnioitusta. Jos ansaitsisi, poliisien tarkasti säännelty maailmakuva menisi liian monimutkaiseksi.
Sami Paaterosta ja kumppaneista enemmän ZEMin Ulvilan aikakirjoista
http://www.nbl.fi/~nbl3145/aikakirjat.htm
Terveisin nimimerkki : ”Kehuu Annelin päivässä”
PS: Muistakaa te muutkin samanhenkiset ottaa kantanne ainakin yhden kerran päivässä puheeksi tuttavien ja tilaisuuden tullen muidenkin tapaamienne ihmisten kanssa esim. seuraavalla tavalla:
”Ajattele sitä Aueria, on se kamalaa, että syytön ihminen sillä tavoin tuomitaan...” Näin on pieni epäilyksen siemen kylvetty kanssakansalaisen mieleen, ja hän alkaa pikkuhiljaa suhtautua Auer-uutisointiin kriittisemmin, ja kenties jossain vaiheessa huomaa, miten kömpelösti virallinen taho on yrittänyt Auerista leipoa syyllistä. Tämän verran kukin meistä AA:n syyttömyyteen uskovista jaksaa tehdä, vaikkei muuhun olisi mahdollisuutta. Illalla on sitten hyvä mieli, kun on saanut päivällä tehtyä edes jotakin, vaikka näin pientäkin, syyttömän Anneli Auerin puolesta (jonka kohtalo ei jätä meitä rauhaan)...
Voidaan ajatella optimistisesti, että muutos lähtee lopulta meistä tavallisista suomalaisista. Kuten nimimerkki Nicht schuldig jossain sanoi (jotenkin näin): ”kun syytöntä ollaan panemassa vankilaan, on se meidän kaikkien asia”.
PPS: Huomasitteko Iltalehden – todennäköisesti maksetun – lööpin ”Päivi Räsänen kiistää kehottaneensa kuljettajaansa kaahaamaan” (jotenkin näin se meni). Eli annetaan ymmärtää, että kyseinen autonkuljettaja olisi syyttänyt Räsästä tällaisesta, vaikka kuljettaja ei näin ole tehnytkään. Tämä on yksi niistä tekniikoista, joilla poliittisiakin vastustajia pyritään lukijoiden silmissä mustamaalaamaan, päämääränä poliitikon eliminointi, eli hänen asemansa sekä siihen liittyvän päätös- ja vaikutusvallan vieminen.
Räsänenhän on ainut, joka on rohjennut joskus julkisesti arvostella poliisiylijohtaja Mikko Paateroa, ja nyt hän saa näköjään maksaa siitä. Mutta varmasti on Räsänen aikanaan tarkalleen tiennyt, mihin on ryhtynyt ja minkä riskin on ottanut. Se on kunnioitettavaa suoraselkäisyyttä. Peukut Päivi Räsäselle.
