MURHA.INFO

23.01 Mäkinen: Entäs se mies, näiks sää sitä sillo siellä.
23.04 A: Yyy.
Siis mitä tässä sanotaan? Veritas on värjännyt sen vihreäksi. Siis toinen käynti. Todellinnen toinen käynti tapahtui jo ennen hätäpuhelun alkua, eikä murhaaja ollut vielä takkahuoneessa.

Mutta jos nyt unohdetaan se ja seurataan näitä värejä niin ilmaan jää kysymys mitä tarkoitta Yyy, kyllä vai ei?

Minbä katsoin tämän kuulustelun videolla, eikä siinä silloin ollut mitään epäselvyyttä. Nämä kylpyhuonejutut olivat poliisin keksimiä. Mutta litteroinissa asia sotkeentuvat.

Amanda todistus hovioikeudessa on aivan oikein, mutta Kulmala ja Manner sekottavat asian.

Sitten tulee kamla sotku 7/12. Siinä Amanda on unohtanut sen ainoan varman asian, että hän huusi niin, että sen ovat kaikki kuulleet Hätäpuhelusta. sitä en ole katsonut videolla enkä edes lukenut aikaisemmin.

sisotalo kirjoitti:23.01 Mäkinen: Entäs se mies, näiks sää sitä sillo siellä.
23.04 A: Yyy.
Siis mitä tässä sanotaan? Veritas on värjännyt sen vihreäksi. Siis toinen käynti. Todellinnen toinen käynti tapahtui jo ennen hätäpuhelun alkua, eikä murhaaja ollut vielä takkahuoneessa.

Mutta jos nyt unohdetaan se ja seurataan näitä värejä niin ilmaan jää kysymys mitä tarkoitta Yyy, kyllä vai ei?

Minbä katsoin tämän kuulustelun videolla, eikä siinä silloin ollut mitään epäselvyyttä. Nämä kylpyhuonejutut olivat poliisin keksimiä. Mutta litteroinissa asia sotkeentuvat.

Amanda todistus hovioikeudessa on aivan oikein, mutta Kulmala ja Manner sekottavat asian.

Sitten tulee kamla sotku 7/12. Siinä Amanda on unohtanut sen ainoan varman asian, että hän huusi niin, että sen ovat kaikki kuulleet Hätäpuhelusta. sitä en ole katsonut videolla enkä edes lukenut aikaisemmin.

Mitäh? Mutta kun sukulaiset ovat muistaneet tytön sanoneen sairaalavuoteen äärellä , että ehkä se oli mennyt piiloon. Jukan sisar on kertonut ihmetelleensä mielessään, että minne siellä olisi voinut piiloutua. Myös Auerin veljen vaimo on 'piiloon menemisestä' maininnut.

Vai poliisien keksimää.

Olet oikeassa. Jossakin todistuksessa Ari väittää, että Amanda sanoi murhaajan käyneen pesuhuoneessa. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että Amanda olisi näin puhunut äidin sängyn vieressä. Ari on saattanut napata sen mistä tahansa samalla tavalla kun hän ja Minna ovat napanneet sen tiedon, että murhaajan selässä luki jotain.

Arin ja Minna todistuksissa, kaikkien näiden vuosien aikana on, että Amanda kertoi murhaajan näkemisestä itsenäisesti. Siitä he eivät luovu edes nyt 2014. Siitä kunnia heille.

sisotalo kirjoitti:Olet oikeassa. Jossakin todistuksessa Ari väittää, että Amanda sanoi murhaajan käyneen pesuhuoneessa. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että Amanda olisi näin puhunut äidin sängyn vieressä. Ari on saattanut napata sen mistä tahansa samalla tavalla kun hän ja Minna ovat napanneet sen tiedon, että murhaajan selässä luki jotain.

Arin ja Minna todistuksissa, kaikkien näiden vuosien aikana on, että Amanda kertoi murhaajan näkemisestä itsenäisesti. Siitä he eivät luovu edes nyt 2014. Siitä kunnia heille.

Veljen kohdalla asia ei ole aivan yksiselitteinen, koska hän sanonut myös, että ei muista puhuiko Anneli tyypistä sekä tämän hyppäämisestä lasista ulos ennen kuin tyttö puhui asiasta. Veljen vaimo on myös muuttanut kantaansa siten, että tehnyt selväksi, että tyttö (samoin kuin hän itsekin?) on voinut joutua äitinsä johdattelemaksi. Siinä asiassahan Auer on ihan mestari, tyylissään esittää asiat siten, että 'antaa kuulijoitten ymmärtää' valikoimiensa yksityiskohtien ja vihjeitten perusteella, ja tietenkin sillä tavalla kuin Auerille on edullista.



http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014100 ... 7_uu.shtml
Radio-ohjelma sai Auerin veljen vaimon muuttamaan kertomustaan
Keskiviikko 1.10.2014 klo 16.24
Vaasan hovioikeus kuuli keskiviikon viimeisenä todistajana Anneli Auerin veljen vaimoa.
Veljen vaimon mukaan vanhin tytär kertoi ulkopuolisesta tekijästä vasta sen jälkeen, kun Auer oli puhunut asiasta ja kysyi tyttäreltään näkikö hän tekijän poistumisen.

Aiemmissa kuulusteluissa nainen oli sanonut vanhimman tyttären kertoneen asiasta "oma-aloitteisesti" ja ilman johdattelua vastatessaan äitinsä kysymykseen.

Oikeudessa nainen kertoi kuitenkin myöhemmin kuultuaan professori Pekka Santtilan radiohaastattelun ymmärtäneensä, että lasta voi johdatella muun muassa kysymyksenasettelulla.

- Haluan korostaa, että olen siinä silloin kaikin tavoin auttanut Annelia, kun vielä luulin ja uskoin, että nämä asiat on mennyt, niin kuin hän on kertonut, veljen vaimo selitti aiempia lausuntojaan.

Vaimon mukaan näiden lausuntojen jälkeen hänen tietoonsa on kuitenkin tullut uusia asioita.

- Silloin kun tulee jotain uutta asiaa tietoon, niin ei niitäkään voi salailla, nainen totesi viitaten ilmeisesti nuorempien lasten vuoden 2011 kertomuksiin. ...

ulkosuomalainen kirjoitti:

lux: Käsitykseni mukaan on ilmeistä, että hänen kirkaisunsa, joka kuuluu tallenteelta ajassa 3:15-3:17, ajoittuu hänen toiseen käyntiinsä takkahuoneen rajalla. Tuolloin hän näki isänsä verissään lattialla. Aikaa ensimmäisestä käynnistä oli kulunut arviolta noin 5 minuuttia. Näky oli ilmeisesti niin järkyttävä, että hänen on ollut vaikea hahmottaa tapahtumien järjestystä ja yksityiskohtia tämän jälkeen.

Tämä ei voi kuitenkaan olla kohta, jossa isä ja puukko on nähty lattialla, koska iskä on tässä kohtaa vatsallaan, ilmeisesti pää kuitenkin poispäin olohuoneesta, eikä siinä lopullisessa asennossaan pesuhuoneen oven edessä. Piirrosta, jonka lapsi on tehnyt ei ole julkaistu.
Äiti on tässä vaiheessa mahdollisesti menossa puhelimeen mutta olinpaikka on hieman epäselvä. Katso lapsen toinen kuulustelu joulukuussa 2006 ja lue lapsen eka kuulustelu uudelleen.

OK. Laitoin edellisiin postauksiin molemmista litteroinneista otteet, jotka nähdäkseni koskevat näitä käyntikertoja ja puhelimessaoloa. Käytin värejä niiden toisistaan erottamiseksi. Siihen sattui pikku moka kohtien 6.35 ja 6.44 väliin, koska lapsi näytti vastaavan alkuksi epätarkasti. Tässä korjattuna se kohta:
...
6.35 Koskinen: Millon sä havaittit, et semmonen mies o siellä?
5.38 A: No, toisel kerral, ko iskä oli lattialla. (itkee)
6.42 Koskinen: Ja sä näit semmosen miehen siellä?
6.44 A: Ei ko mää vaan ajattelin, mut vast sil vimpal [kolmannella] kerral mää havaitsin sen.
...

Korostan, että olen näiden litterointien varassa. Jos niissä on virheitä tai epätarkkuuksia siitä voi aiheuta virhearvioita.

Mutta asiaan. Miksei lapsi toisella käyntikerrala olisi voinut nähdä isäänsä ja veistä lattialla? Käsitykseni mukaan äiti on tullut takaisin puhelimeen silloin kun lapsi toisen kerran menee takkahuoneen oviaukolle ja näkee isänsä verissä. Lapsi tuntuu täysin unohtaneen äitinsä, koska muistelee, että hän olisi ollut juuri menossa puhelimeen tai olisi jo puhelimessa. Oletan, että tämä johtuu kokemuksen järkyttävyydestä. Se hänelle kuitenkin on selvää, ettei äiti tuolloin ollut isän lähellä.

Kahdesta ensimmäisestä kuulemisesta ei selviä millä kerralla hän näki veitsen. Kolmannessa kuulemisessa tammikuussa 2007/1 hän toteaa:

Ja sit siellä oli puukko
lattialla. Mitä muistat siitä? Se oli vihree tai musta
se on varmaan porissa poliisilla ja siin oli aika pitkä
terä. Missä näit sen? aikalailla iskän vieressä. Näin
tokalla kerralla, se oli varmaan joku hämäysjuttu kun
tuskin se jättäis puukon sillätavalla.


Tämän perusteella lapsi olisi siis nähnyt veitsen jo toisella käyntikerralla. En kuitenkaan panisi liikaa painoarvoa sille kummalla kerralla hän veitsen näki, sillä isän näkeminen verissä päin vein hänen huomionsa.

US:

Se kirkaisukohta on minusta kolmas kerta. Tästä todistaa myös se, että hupun on kuitenkin poistuttava sekunneissa kirkaisun (3:15-3:17,) jälkeen. Jos olisi se toinen kerta, hupun olisi jostain syysta siis vielä käännetävä ja vedettävä Jukka pesuhuoneen oven eteen, astaloitava ja kiivettävä ikkunasta. Ja kaikki tämä noin parissakymmenessä sekunnissa kun oli 3.41 jo lähtenyt.

Minäkin ajattelin jotenkin häke-tallenteen perusteella, että kirkaisu olisi se kolmas ja viimeinen käyntikerta. Nähdäkseni litteroinnit lapsen kuulemisesta viittaavat kuitenkin siihen, ettei asia olisikaan niin. Voin olla väärässä. Ymmärtääkseni uhri on ollut siellä pesuhuoneen edessä jo toisella kerralla, mutta vatsallaan. Lapsi tosin sanoo, ettei iskä ollut liikkunu yhtään siitä kolmannellakaan kerralla, mikä ei sovi siihen, että lopullinen asento oli selällää. En tiedä, mutta olisiko lapsi saattanut tarkoittaa, että iskä oli ollut yhtä eloton kun edelliselläkin kerralla. Jos tämä tapahtumain järjestys vastaa tapahtunutta, huppumiehellä olisi tosiaankin vain noin 10 sekuntia kääntää uhri, astaloida naamataulua ja hypätä ikkunasta pakoon. Nähdäkseni tämä olisi sikäli perusteltua, että lapsen kirkaisu olisi mahdollisesti vauhdittanut entisestään häntä viimeistelemään veritekonsa ja pakenemaan. Tämä on kuitenkin vain spekulointia.

US:

Lisaksi tämä skenaario olettaa, ettei tyttö reagoi hupun näkemiseen millään lailla. Tai Anneli katso lapsen perään tämän kirkaistessa.

Nähdäkseni lapsi ei ehdi tähän reagoida, koska kertomansa mukaan huppumies pakenee niin nopeasti. Tässä vaiheessa Auer on sidottu puhelimeen ja mielestäni häke-tallenteen perusteella jokseenkin sekaisin koko tilanteesta. Ymmärtääkseni hän kuitenkin reagoi kirkaisuun kun lapsi lähestyy nuuhkyttäen puhelinta. Kohdassa 3:18 Auer: ”Älä itke (lapsen nimi) hei, siel. -Nyyh!” Huom! "siel", ts. lapsi on etäämpänä. Tulkitsen tämän niin, että lapsi olisi mennossa huoneeseensa. Tilanne ei kuitenkaan ole Auerin hallinnassa, koska tulkintani mukaan lapsi palaa vielä kolmannen kerran takkahuoneen suuntaan.

US:

Minusta on paljon loogisempaa, että iskä ja puukko on nähty lattialla jo ennen Häkepuhelua. Iskä on kuitenkin ollut vatsallaan, joten verisyys ei mahdollisesti heikossa valossa ole näkynyt. Tyttö taisi muuten jossain (2009?) sanoa, ettei koskaan nähnyt isäänsä tämän lopullisella paikalla.

Hmm. Mielestäni joulukuun 2006 ja tammikuun 2007 kuulemiset eivät anna perusteita käsitykselle, jonka mukaan lapsi olisi nähnyt iskän ja puukon lattialla jo ennen häkepuhelua. Myöhemmille kuulemisille en antaisi kovin suurta informaatioarvoa. Täytynee vielä selvittää, mitä hän tuosta iskän asennosta on kuulemisissa sanonut.

US:

Sekä lapsi että Anneli kertovat yhtäpitävästi, että tyttö oli hereillä ja kuulolla jo ennen Häkepuhelun alkua. Anenli kertoo eri kuulusteluissa, etta näki tytön aulassa.

Kyllä. Tytön huone avautuu aulaan ja ovi oli auki. Käsitykseni mukaan tyttö tuli tällöin huoneestaan ja katsoi kun äiti meni puhelimeen. Jonkin ajan päästä äiti kutsui hänet pitämään linjaa auki.

sisotalo kirjoitti:23.01 Mäkinen: Entäs se mies, näiks sää sitä sillo siellä.
23.04 A: Yyy.
Siis mitä tässä sanotaan? Veritas on värjännyt sen vihreäksi. Siis toinen käynti. Todellinnen toinen käynti tapahtui jo ennen hätäpuhelun alkua, eikä murhaaja ollut vielä takkahuoneessa.

Mutta jos nyt unohdetaan se ja seurataan näitä värejä niin ilmaan jää kysymys mitä tarkoitta Yyy, kyllä vai ei?

Minbä katsoin tämän kuulustelun videolla, eikä siinä silloin ollut mitään epäselvyyttä. Nämä kylpyhuonejutut olivat poliisin keksimiä. Mutta litteroinissa asia sotkeentuvat.

OK. Ymmärtääkseni lapsi on yleensä vastannut myöntävästä, kun litteroinnissa on "Yyy". Luulinkin aluksi, että tässä olisi kyseessä ollut kolmas ja viimeinen käyntikerta. Jos lapsi tässä on kuitenkin vastannut kieltävästi, kuten olet todennut videon näkemisen perusteella, olisi kyseessä silloin toinen käyntikerta. Muussa tapauksessa lapsi nähdäksi puhuisi ristiriitaisesti itsensä kanssa.

Nähdäkseni se, ettei lapsi nähnyt huppumiestä toisella käyntikerralla, jolloin hän näki isänsä lattialla verissä päin, on asia, jota ei voida muuksi muuttaa. Kun kuulustelijat ovat sitä ihmetelleet ja häneltä "tivanneet", hän on ymmärtääkseni yrittänyt ratkaista asian ehdottamalla, että tämä olisi piiloutunut pesuhuoneeseen. Nähdäkseni hän ei ainakaan missään näistä varhaisista kuulemisista ole kuitenkaan väittänyt, että huppumies olisi ollut pesuhuoneessa. Lapsen huomio on ollut verissä päin elottomana makaavassa "iskässä". Jos paikalla on ollut huppumies eikö tämä olisi voinut seisoa selkä seinää vasten takan kulman takana ilman että lapsi häntä huomaa?

Sisotalo:

Amanda todistus hovioikeudessa on aivan oikein, mutta Kulmala ja Manner sekottavat asian.

Sitten tulee kamla sotku 7/12. Siinä Amanda on unohtanut sen ainoan varman asian, että hän huusi niin, että sen ovat kaikki kuulleet Hätäpuhelusta. sitä en ole katsonut videolla enkä edes lukenut aikaisemmin.

Kirkaisu oli spontaani reaktio, jota lapsi ei tahtonut muistaa edes ensimmäisessä kuulemisessa. Se, mitä lapsi näki lienee kammottavimpia asioita, mitä kenenkään kohdalle voi sattua. Hovioikeuden kuulemisessa hän ei muista tapahtumista juuri mitään. Nähdäkseni hän ei voinut juuri muuta kuin myöntää sen, minkä on varhaisissa kuulemisissa jo todennut.

--
OT: Lähtökohtani ei ole tukea sen enempää syyttäjän kuin puolustuksenkaan tavoitteita, vaan selvittää se, mitä todella on tapahtunut. Näistä molempien näkemykset ja niiden puolesta esitetyt faktat ovat kuitenkin tärkeitä arvioida tässä selvittämisessä.

Lux--

0.20 A: No, siihen, kun mä kuulin et---joku paukutti meiän ikkunaa. Mää luuli eka,
ett pakkanen paukku, mut sit mää kuulin, että äiti tai iskä kilju.
0.30 Koskinen: Joo, no sä menit huoneest sit sinne?
0.33 A: Kattomaan. Mä olisin laittanut valot päälle, mut mä en uskaltanu, ku siel,
siel oli koko huone täynnä lasinsiruja.
0.43 Koskinen: Joo, sä menit sinne takkahuoneen reunal katsomaan. Yritä sä näit siellä?
0.46 A: Mää näin -- ku mää katoin sin kolme kertaa,et sil kertaa mää näin, ett äiti ja iskä oli jo hereillä.
0.55 Koskinen: Joo.
0.56 A: Sit ku mä menin pois ja mä tulin vähän ajan päästä ...
0.59 Koskinen: Sillon ku sä menit eka kerran siihen ni oliko se lasi viäl rikki--tai rikki jo?
1.03 A: Oli--sit kun mä tulin ...
1.05 Koskinen: Ja siel oli äiti ja isä vaan sillon?
1.08 Lapinniemi: Misä ne oli äiti ja isi silloin?
1.10 A: Ne oli nousseet sängystä.
1.11 Koskinen: Ne oli sängyn vieressä siin takkahuoneessa? Sit sä menit takasi. Mihin sä
menit takasi?
1.18 A: Huoneeseeni.Sit mull niinko tota, ku mä .... Mul o lukuvalo, mä meinasin
sytyttää sen, mut mä en uskaltanut. Mä pelkäsin, et jos siel on joku rosvo, ni
jos se sit yrittää hyökät mun kimppuuni.
1.31 Koskinen: Joo.
1.32 A: Sit mää en ottanu sit ku mää menin uudestaan kattoon mää näin iskän
lattialla.
1.38 Koskinen: No missä äiti oli sillon?
1.40 A: Äiti oli muistaakseni soittamassa.
1.42 Koskinen: Oliko valot sillo päällä, vai oliko pimeetä?
1.47 A: No, kai ne oli päällä, ko mäen olis muute nähny pimeessä.
1.51 Lapinniemi: Mis kohtaa iskä oli siel lattialla? Muistatko?
1.55 A: Aika siin sängyn vieres se makas lattialla.
1.58 Koskinen: Olik siel ketään vierasta miestä?
2.00 A: Mää en nähny, se oli varmaa se oli menny jonnekin piiloon. Sit siel oli puukko
lattialla. Ja sit ko mää menin pois sieltä--Ku mä tulin sinne taas vähän ajan päästä, mä näin ku se mies pakeni ikkunasta.


Tämä pätkä on ihan eka kerta kun lapsi kertoo tilanteesta, vapaamuotoista omaa kerrontaa ennen lisäkysymyksiä. Huom. siis että hän on lähtenyt huoneestaan, nähnyt iskän sängyn päädyssä pystyssä, mennyt sen jälkeen huoneeseensa, ollut siellä jonkun aikaa ja meinannut sytyttää lukuvalonkin. Menee sen jälkeen takaisin takkahuoneelle ja siellä on iskä lattialla ja puukko.

Äidin olinpaikka on epäselvä. Tyttö vastaa kysyttäessä että äiti oli hänen "muistaakseen" soittamassa. (Huom. muuten muut kohdat joissa lapsi käyttää aika aikuismaista sanaa "muistaakseni ". Myöhemmin sanoo kysyttäessä että äiti oli , "tota", menossa puhelimeen.

K: Sit saa tuut uuden kerran kattoma, nii aiti on puhelimessa?
A: No, sillo tota, iska oli lattialla ja, tota, aiti oli menos just puhelimee..
K: Joo
14:31 M: Siis oliko nyt nii et isa oli lattialla ja aiti oli menossa puhelimeen?
14:39 A: Joo.

Huom. pieni empiminen ennen äidin olinpaikan määrittelyä.

Jos äiti on tässä vaiheessa juossut ulos, se selittää miksi tyttö ei tiedä varmasti missä hän on. Palaa siksi hetkeksi huoneeeseensa, äiti tulee takaisin sisään, tyttö näkee äidin aulassa ja sitten soitetetaan Häkeen.

Sen sijaan minusta tytön ihan eka kertomus ei kyllä mitenkään sovi skenaarioon, jossa lapsi on lähtenyt puhelimesta ja käväissyt takkahuoneella, nähnyt verisen iskän ja kirkaissut ja sitten mennyt kuitenkin sekunneissa takaisin takkahuoneelle päin (miksi?) ja nähnyt hupun, joka on puolestaan tässä välissä, kaiken kiireen keskellä raahannut Jukan mahdollisimman ahtaaseen nurkkaan astaloitavaksi. (Miksi?)


Huom että puukko oli lattialla jo tuossa ihan ekassa kuulemisessa.

Kohdassa 3:18 Auer: ”Älä itke (lapsen nimi) hei, siel. -Nyyh!” Huom! "siel", ts. lapsi on etäämpänä. Tulkitsen tämän niin, että lapsi olisi mennossa huoneeseensa. Tilanne ei kuitenkaan ole Auerin hallinnassa, koska tulkintani mukaan lapsi palaa vielä kolmannen kerran takkahuoneen suuntaan.

Samaa mieltä. Lapsi on etäämpänä. Kuuluu selvästi myös nauhalla. Jos Anneli oli tässä vaiheessa, lapsen kirkaistua, katsonut mikä lapsella on hätänä, hänenkin olisi käsitykseni mukaan pitänyt nähdä hupun poistuminen.

Oman elämänkokemukseni perusteella en voi uskoa, että lapsi olisi menossa takaisin huoneeseensa eikä äidin turviin. Samoin en voi usko, etteikö äiti vaistomaisesti katsoisi vertahyytävästi kiljaisevan muksun suuntaan, oli tilanne hallinnassa tai ei.

Mutta näistä on täällä kinattu viidettä vuotta. Puolin tai toisin ei litterointien perusteella voi todistaa.

luxetveritas kirjoitti
Kahdesta ensimmäisestä kuulemisesta ei selviä millä kerralla hän näki veitsen. Kolmannessa kuulemisessa tammikuussa 2007/1 hän toteaa:

Selviää kyllä jo ihan ekasta kuulemisesta:

1.51 Lapinniemi: Mis kohtaa iskä oli siel lattialla? Muistatko?
1.55 A: Aika siin sängyn vieres se makas lattialla.
1.58 Koskinen: Olik siel ketään vierasta miestä?
2.00 A: Mää en nähny, se oli varmaa se oli menny jonnekin piiloon. Sit siel oli puukko
lattialla. Ja sit ko mää menin pois sieltä--Ku mä tulin sinne taas vähän ajan päästä, mä näin ku se mies pakeni ikkunasta.


Kertoo siis huomanneeensa puukon mutta ei että isästä tuli hirveästi verta. Veri tulee kertomukseen vasta kun kysellään kirkaisusta. Vielä toisessakaan kuulemisessa ei itse muista kirkaisseensa, mutta muistaa että iskästä tuli hirveästi verta kun näki tämän lattialla. Minusta nämä käyntikerrat ovat sekoittumassa tytön mielessä viimeistään toiseen kuulemiseen mennessä.

Tutkimukset silminäkijätodistusten manipuloinnista muuten kertovat kuinka helppoa silminäkijöiden todistuksiin on vaikuttaa ihan pienessäkin ajassa. Finnilä on tässä väärässä eikä gorilla-efekti päde tähän tapaukseen, kun tytön huomion pitäisi nimenomaan olla keskittynyt siihen eloonjäämisen kannalta tärkeimpään vaistonvaraiseen toimintaan eli ulkopuoliselta uhalta suojautumiseen. Jo linnnunpojat osaavat sen.

ulkosuomalainen kirjoitti:tytön huomion pitäisi nimenomaan olla keskittynyt siihen eloonjäämisen kannalta tärkeimpään vaistonvaraiseen toimintaan eli ulkopuoliselta uhalta suojautumiseen. Jo linnnunpojat osaavat sen.

Eihän hän ymmärrä ulkopuolisen uhkaa. Senkin jälkeen kun Anneli on ulkoa tultuaan sanonut "älä kuole" ja tyttö on tajunnut että iskä voi kuolla, hän huutaa häkeen että pitää tulla nopeasti koska iskä voi huonosti. Jos hän ymmärtäisi kunnolla, hän ei edes menisi katsomaan.

Toistan tässä luxin viestistä pätkän lapsen 7.12. kuulemisen litteroinnista, jota en ollut aiemmin nähnyt. Täällä oli aiemmin vain sen yhteenveto.


// Oliko iskä ja
äiti nukkumassa vai oliko ne istumassa vai?
Siinä tilanteessa iskä ja äiti oli nousseet seisomaan.

Oliko ne sängyssä vai sängyn lähellä?
Sängyn lähellä.

Kuuluko paukkuvaa ääntä?
Ei. Ääni oli loppunu?

Joo. Kuuluko myöhemmin?
Ei.

Eli heräsit ääneen ja menit kattomaan mikä hätänä?
Joo.

Erotit et siellä on iskä ja äiti, ei ollu ketään muita?
Ei.

Näkeekö himmentimen kohdaltakoko makuuhuoneen?
Joo näkee.

Jäitkö katsomaan?
Olin ihan vähän aikaa ja sit lähdin omaan huoneeseeni.
Sit kun kävin toisen kerran katsomassa ni näin iskän
lattialla ja luultavasti se murhaaja oli menny meidän
kylppäriin piiloon kun siel ei käyny kukaan kattomassa.

Oliko ovi auki sun huoneessa?
Joo, mää pidän sitä aina auki paitsi kun mää oon suuttunu.

// Kuulitko mitään ääniä kun olit huoneessa?
En oikein.

18min kun lähdit huoneesta ni mihin menit tokalla kertaa?
Kattomaan sinne takas ja iskä oli lattialla ja siit tuli hirveesti verta.

Menitkö siihen samaan kohtaan?
Joo suunnilleen.

Miten iskä oli?
Mahallaan makaamassa.

Lattialla?
Joo.

Näitkö äitiä?
En muista.

Et nähny äitiä siinä iskän vieressä?
En muista näinks mä äitiä, mut ainakaan se ei ollu iskän vieressä.

Sä näit et iskästä tuli verta?
Niinku jokapaikast oli sitä verta, ei sitä
varmaan tullu jokapaikasta...

ja lattialla oli verta?
Joo.

Mihin suuntaan iskän pää oli?
Saunalle päin.

Hän oli vatsallaan?
Iskä oli makaamassa ja sen pää osoitti sinne kylppäriin.

// Pystytkö erottamaan oliko iskä
selällään vai vatssallaan? Vatsallaan.

Siinä vaiheessa et nähny äitiä, näitkö muita ihmisiä lähellä? En nähny.

Sä olit jonkun aikaa olitko kunnes tuli poliisit?
En kun mää menin huoneeseeni ni kävin kolme kertaa. Olin
huoneessani vähän aikaa ja sit kun tulin kolmannen kerran
ni iskä oli lattialla ja ei ollu liikkunu yhtään ni sit
mää näin kun se murhaaja oli pakenemassa siitä ikkunasta.
Mää en muista siitä muuta kun sillä oli musta huppari.

Komannella kerralla oliko valot?
En muista.

Äiti kysy oonko laittanu olkkariin valot, mutta mää en oo laittanu
kun sinne oli ollu valot jossain vaiheessa.

Et muista että olis ollu valot?
En muista.

Olitko samassa paikassa joka kerta?
Joo.

Muistatko kun kolmannella kerralla et iskä puhu?
Ei iskä oli ihan liikkumatta. Mut mää muistan
et jollain hetkellä mut en muista millä hetkellä ni iskä
huuti äitiä sen lempinimellä Annu ja sit sen viimenen
sana oli än.

Ei puutanu apua tai sanonu muita nimiä?
Se huuti sillaan hätäsesti et se varmaan pyysi apua, iskältä
tuli sillon ihan hirveesti verta varmaan.

Pääsikö äiti apuun?
Äiti sano jossain vaiheessa Jukka sano jotain.
Mut ei iskä sanonu. Sit se juoksi takas puhelimeen kun
se oli soittanu jo poliisille. Sit äiti kerto eet se oli
huutanu et juoskaa pakoon tääl on joku tappaja, mut mää
en muista. //

Laitoin ton haastattelunpalan kysymys ja vastaus muotoon niin on helpompi lukea kuin keltaisella kirjoitettua yhtenäistä tekstiä.

Se mikä mulle pistää tuossa erikoisesti silmään on, että iskä on vielä vatsallaan, samassa asennossa kuin edellisellä käyntikerralla, vielä murhaajan poistuessa. Tytön mukaan tämä ei ollut liikkunut välillä.

Jukka oli löydettäessä selällään ahtaassa kulmassa, jossa oikeaan ohimoon ei olisi mahtunut astaloimaan.

Tässä on se avainkohta, jossa litterointi pettää kuulustelussa 2006-12-01

0.59 Koskinen: Sillon ku sä menit eka kerran siihen ni oliko se lasi viäl rikki--tai rikki jo?
1.03 A: Oli--sit kun mä tulin ...

Tässä Amandan vastaus katkaistaan. Se näkyy selvemmin videolla, mutta on litteroijakin on pannut kolme pistettä sen merkiksi, että Amanda kesyetettiin. Hän yritti sanoa

0.59 Koskinen: Sillon ku sä menit eka kerran siihen ni oliko se lasi viäl rikki--tai rikki jo?
1.03 A: Oli, sit kun mä tulin(toisen kerran).

Amanda kertoo aina kolmesta kerrasta, joista kolmas oli pari minuuttia myöhemmin, kun hän oli ensin ollut runsaan minuutin puhelimessa

ulkosuomalainen kirjoitti:
--
Tämä pätkä on ihan eka kerta kun lapsi kertoo tilanteesta, vapaamuotoista omaa kerrontaa ennen lisäkysymyksiä. Huom. siis että hän on lähtenyt huoneestaan, nähnyt iskän sängyn päädyssä pystyssä, mennyt sen jälkeen huoneeseensa, ollut siellä jonkun aikaa ja meinannut sytyttää lukuvalonkin. Menee sen jälkeen takaisin takkahuoneelle ja siellä on iskä lattialla ja puukko.

Äidin olinpaikka on epäselvä. Tyttö vastaa kysyttäessä että äiti oli hänen "muistaakseen" soittamassa. (Huom. muuten muut kohdat joissa lapsi käyttää aika aikuismaista sanaa "muistaakseni ". Myöhemmin sanoo kysyttäessä että äiti oli , "tota", menossa puhelimeen.

K: Sit saa tuut uuden kerran kattoma, nii aiti on puhelimessa?
A: No, sillo tota, iska oli lattialla ja, tota, aiti oli menos just puhelimee..
K: Joo
14:31 M: Siis oliko nyt nii et isa oli lattialla ja aiti oli menossa puhelimeen?
14:39 A: Joo.

Huom. pieni empiminen ennen äidin olinpaikan määrittelyä.

Jos äiti on tässä vaiheessa juossut ulos, se selittää miksi tyttö ei tiedä varmasti missä hän on. Palaa siksi hetkeksi huoneeeseensa, äiti tulee takaisin sisään, tyttö näkee äidin aulassa ja sitten soitetetaan Häkeen.

Tarkoitat siis, että toinen käyntikerta olisi tapahtunut ennen hätäpuhelua. Hmm. On mahdollista, että äiti olisi jo tässä vaiheessa juossut ulos. Hän on kertonut, että olisi käskenyt lasten lähteä ulos ja avannut ulko-oven. Vanhin tosin ei tällaista muista tapahtuneen.

US:

Sen sijaan minusta tytön ihan eka kertomus ei kyllä mitenkään sovi skenaarioon, jossa lapsi on lähtenyt puhelimesta ja käväissyt takkahuoneella, nähnyt verisen iskän ja kirkaissut ja sitten mennyt kuitenkin sekunneissa takaisin takkahuoneelle päin (miksi?) ja nähnyt hupun, joka on puolestaan tässä välissä, kaiken kiireen keskellä raahannut Jukan mahdollisimman ahtaaseen nurkkaan astaloitavaksi. (Miksi?)

Tarkoittanet, ettei tämä sovi sen takia, että tytön olisi mielestäsi pitänyt mennä takkahuoneen oviaukolle aika pian ensimmäisen käyntinsä jälkeen, koska hän sanoo "...vähän ajan päästä..."? Mielestäni ajan määritys on hyvin epämääräinen. Kolmannessa kuulemisessa 10.1.2007 lapsi määrittää ensimmäisen ja toisen käyntikerran aikaväliä minuuteissa:

... Sit Mää menin takas huoneeseeni ja olin siel pari minuuttia viis,
seittemän ja sit mää tulin takasin kattomaan ja sit iskä
oli jo lattialla, iskä oli jo varmaan kuollu ja sit mää
en muista missä kohtaa mää menin ku äiti oli soittanu
poliisille ni mää menin puhelimeen ja äiti sano et sano
jotain herää. ... (TYKS, Axxx 2007/1)

Tosin samalla aikamääreellä hän arvioi myös toisen ja kolmannen käyntikerran väliä, mikä sotii esittämääni skenariota vastaan (jatkoa suoraan edellisestä):

...Ennen sitä iskä sano jotain Annu Annu kun
mun äitin lempinimi on Annu. Ja sit mää menin takasin
huoneeseeni ja se on se kolmas kerta kun mää tulin sieltä
siinäkin on varmaan se viis seittemän minuuttii ja sit
mää näin kun se murhaaja poistu siitä ikkunasta mää näin
vaan sen selän kun se poistu siitä ikkunasta. ...

En laittaisi lapsen ajanmäärityksille paljoa painoa. Käsitykseni mukaan tytöllä on vaikeuksia määritellä paitsi ajankulumista myös puhelimessaoloa käyntikertojen suhteen. Nähdäkseni tässä edellä hän kuitenkin toteaa, että ennen toista käyntikertaansa iskä oli huutanut jotain "Annu, Annu". Tämä lienee se huutaminen, joka kuuluu myös häke-tallenteelta. Voisi se tosin olla jokin aiempikin huutaminen, mutta onko perusteita olettaa, että sellaista olisi kuulunut aiemmin? Mielestäni tämä uhrin huutaminen on se, johon myös Auer on 2.12.2006 sairaalakuulemisessaan viitannut (mielestäni aika oudolla tavalla tosin: huusi ehkä "Hannu") ja jonka hän puhelimessa ollessaan ilmeisesti koki pakottavan hänet menemään takkahuoneeseen.

Syytä siihen, miksi tyttö olisi isän ensikerran verissä nähtyään vielä sekunneissa suunnannut takaisin takkahuoneelle päin, en tiedä. Se tuntuu minustakin käsittämättömältä (samoin epäilyttää ajallinen riittävyys), mutta muuta ratkaisua, jolla synkronoisin hänen kertomuksensa kolmesta käyntikerrasta häke-tallenteen kanssa, en ole löytänyt. Lähinnä tulee mieleeni tytön uteliaisuus.

Miksi huppumiehen olisi tarvinnut raahata uhria ahtaaseen nurkkaan? Ymmärtääkseni tyttö on kertonut iskän olleen siellä pää saunaan/pesuhuoneeseen päin jo toisella käyntikerralla, tosin mahallaan.

JOS lapsi osaisi erottaa toisistaan käsitteet mahallaan ja selällään, huppiksen tuli ainoastaan kääntää uhri selälleen kasvojen astaloimiseksi. Tätä vastaan näyttäisi sotivan se, että tyttö totesi toisessa kuulemisessaan 7.12. kolmannesta käyntikerrasta iskän luona: "...ei ollu liikkunu yhtään..." Ei hän sano, että iskä olisi edelleen vatsallaan, mutta sellaisen mielikuvan tuosta saa, jos ei ole liikkunut yhtään. Kun hän toisaalla arvelee isänsä jo toisella käyntikerralla olleen kuollut, ei siinä tilassa tietysti liikutakaan: silloin pitää liikuttaa, mutta tähän hän ei ota kantaa.

US:

Huom että puukko oli lattialla jo tuossa ihan ekassa kuulemisessa.

Kiitos huomiosta. Ihmettelinkin kun en löytänyt vaikka olin sen mielestäni plokannut jommasta kummasta joulukuun kuulemisesta. Tämä puukon havaitseminen tapahtuu siis jo toisella käyntikerralla. Tyttö on kertoi 1.12.2006 kuulemisen lopulla kirkaisseensa silloin, kun hän näki iskä lattialla verisenä eikä silloin kun hän kertoi nähneensä huppumiehen. Verisenä hän näki iskän toisella käyntikerralla, kuten kuulemisessaan 7.12.2006 toteaa:

...kun lähdit huoneesta ni mihin menit tokalla kertaa?
Kattomaan sinne takas ja iskä oli lattialla ja siit tuli
hirveesti verta. Menitkö siihen samaan kohtaan? Joo
suunnilleen. Miten iskä oli? Mahallaan makaamassa. ...


US:

Lux: Kohdassa 3:18 Auer: ”Älä itke (lapsen nimi) hei, siel. -Nyyh!” Huom! "siel", ts. lapsi on etäämpänä. Tulkitsen tämän niin, että lapsi olisi mennossa huoneeseensa. Tilanne ei kuitenkaan ole Auerin hallinnassa, koska tulkintani mukaan lapsi palaa vielä kolmannen kerran takkahuoneen suuntaan.

Samaa mieltä. Lapsi on etäämpänä. Kuuluu selvästi myös nauhalla. Jos Anneli oli tässä vaiheessa, lapsen kirkaistua, katsonut mikä lapsella on hätänä, hänenkin olisi käsitykseni mukaan pitänyt nähdä hupun poistuminen.

Oman elämänkokemukseni perusteella en voi uskoa, että lapsi olisi menossa takaisin huoneeseensa eikä äidin turviin. Samoin en voi usko, etteikö äiti vaistomaisesti katsoisi vertahyytävästi kiljaisevan muksun suuntaan, oli tilanne hallinnassa tai ei.

Mutta näistä on täällä kinattu viidettä vuotta. Puolin tai toisin ei litterointien perusteella voi todistaa.

Epäilemättä Auerin on kirkaisun kuullessaan ja puhelimessa ollessaan täytynyt katsoa olohuoneeseen lapsen suuntaan. Tämä on käsitykseni mukaan siis tapahtunut lapsen toisella käyntikerralla. Kirkaisun jälkeen lapsi on tullut puhelimen suuntaan.

Tulkintani mukaan lapsi olisi kuitenkin kääntynyt aulasta huoneeseensa, että hänen kertomansa tapahtumat toteutuisivat, mutta tämän jälkeen suunnannut kulkunsa vielä uudestaan takkahuoneeseen. Tässä yhteydessä hän olisi sitten kertomansa mukaan nähnyt huppumiehen vilahtavan pakoon.

Olen tismalleen samaa mieltä siitä, että 9-vuotiaan tyttären olisi tullut isänsä verisenä nähtyään ja sen takia kauhusta kirkaistuaan tulla kiireesti äitiinsä kiinni ja myös pysyä siinä. En tosin tunne tätä henkilöä, mutta näin omat lapseni olisivat todennäköisesti toimineet.

Mielestäni tytön kuulemiset joulukuulta 2006 ja tammikuulta 2007 yhdessä häke-tallenteen kanssa viittaavat kuitenkin vahvasti siihen, että kirkaisunsa jälkeen, hän kuitenkin on vielä kerran sen vimpan kerran palannut sinne takkahuoneen oviaukolle. Olisi nähdäkseni myös perusteltua olettaa, että Auer olisi estänyt lastaan enää palaamasta paikalle tai ainakin että hän olisi seurannut tämän liikkeitä. Näin ollen voisi hyvin olettaa, että hän olisi siirtynyt puhelimen kanssa sen verran, että olisi nähnyt huppumiehen pakenevan. Se, ettei Auer näin tehnyt, ei nähdäkseni kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että tyttären havainto huppumiehestä olisi ollut todellinen.

Käsittääkseni Auer puhuu about noihin aikoihin häken kanssa tilanteesta ja kysyy ajassa 3:29: ”Meneks mä kattomaa?”. Olisiko tytär sitten saanut tästä kimmokkeen 'auttaa' äitiään ja mennyt omatoimisesti kattomaan? Kannattaa huomata, että lapsihan ei kuullut, mitä häke-päivystäjä puhelimen toisessa päässä sanoi eikä välttämättä hahmottanut ulkopuolisen vaaraa. Voi tosin olla, ettei lapsi kuullut edes sitä mitä hänen äitinsä puhelimeen sanoi.

Tämä nyt on silkkaa spekulointia, mutta jos lapsen kertomat havainnot pitävät paikkansa, jotenkin asiaa tulisi järkeillä. En yhtään ihmettele että tästä on saatu väittelyä aikaan...

ulkosuomalainen kirjoitti: --
1.51 Lapinniemi: Mis kohtaa iskä oli siel lattialla? Muistatko?
1.55 A: Aika siin sängyn vieres se makas lattialla.
1.58 Koskinen: Olik siel ketään vierasta miestä?
2.00 A: Mää en nähny, se oli varmaa se oli menny jonnekin piiloon. Sit siel oli puukko
lattialla. Ja sit ko mää menin pois sieltä--Ku mä tulin sinne taas vähän ajan päästä, mä näin ku se mies pakeni ikkunasta.


Kertoo siis huomanneeensa puukon mutta ei että isästä tuli hirveästi verta. Veri tulee kertomukseen vasta kun kysellään kirkaisusta. Vielä toisessakaan kuulemisessa ei itse muista kirkaisseensa, mutta muistaa että iskästä tuli hirveästi verta kun näki tämän lattialla. Minusta nämä käyntikerrat ovat sekoittumassa tytön mielessä viimeistään toiseen kuulemiseen mennessä.

Mielestäni tytön varhaisissa kuulemisissa (12/2006 ja 1/2007) selkeintä on se, että käyntikertoja oli kolme ja myös se, mitä niihin sisältyi. Miten käyntikerrat ajoittuvat suhteessa muihin tapahtumiin eli mitä niiden välillä tapahtui sen sijaan vaikuttaa epäselvältä.

Se, minkä takia kirkaisu ei nähdäkseni voi ajoittua enää kolmanteen käyntikertaan, johtuu siitä, että hän on kertonut (1.12.2006) kirkaiseensa sen takia, että hän näki iskän lattialla elottomana verissä päin (eikä sen takia, että hän olisi nähnyt huppumiehen).

...
22.31 Mäkinen: Muistatko sää semmosta ko sä kirkasit kovasti?
22.35 A: Kuka?
22.36 Mäkinen: Sinä. Sää kirkasit kovasti siel sillo, jossakin vaiheessa.
22.40 A: Yy.
22.41 Mäkinen: Oliko se sillo ko se mies meni ulos vai vai mis vaihees ?
22.44 A: No, silloko mä näi iskä siel lattial ja siit tulee iha hirveesti verta. (itkua)
22.50 Lapinniemi: Mist sitä verta tuli?
22.52 A: Sitä en nähny, mut sen ympäril sit. Siit tuli verta jostai kohtaa.
22.55 Koskinen: Joo.
22.56 Lapinniemi: Sitä oli siel lattial sitä verta.
23.01 Mäkinen: Entäs se mies, näiks sää sitä sillo siellä.
23.04 A: Yyy.
...

Sisotalo on kertonut, että KKO:ssa näkemässään videokopiossa tyttö pudistaisi viimeisen kysymyksen vastaukseksi päätään kielteisen vastauksen merkiksi. Sikäli kuin tämä pitää paikkansa, tukee se nähdäkseni sitä, että kyse on toisesta käyntikerrasta.

Lapsi on myös kertonut, että se oli nimenomaan se toinen käyntikerta, jolloin hän ensimmäisen kerran näki iskän tällä tavoin verissä päin.

7.12.2006
...18min
K: kun lähdit huoneesta ni mihin menit tokalla kertaa?
V: Kattomaan sinne takas ja iskä oli lattialla ja siit tuli hirveesti verta.
K: Menitkö siihen samaan kohtaan?
V: Joo suunnilleen.
K: Miten iskä oli?
V: Mahallaan makaamassa.
K: Lattialla?
V: Joo.
K: Näitkö äitiä?
V: En muista.
K: Et nähny äitiä siinä iskän vieressä?
V: En muista näinks mä äitiä, mut ainakaan se ei ollu iskän vieressä.
K: Sä näit et iskästä tuli verta?
V: Niinku jokapaikast oli sitä verta, ei sitä varmaan tullu jokapaikasta
K: ...ja lattialla oli verta?
V: Joo.
K: Mihin suuntaan iskän pää oli?
V: Saunalle päin.
K: Hän oli vatsallaan?
V: Iskä oli makaamassa ja sen pää osoitti sinne kylppäriin. //
K: Pystytkö erottamaan oliko iskä selällään vai vatssallaan?
V: Vatsallaan.
...

10.1.2007
...
K: Sää olit huoneessa hetken ja lähdit uudestaan, minkä takia?
V: Ihmettelin mitä tää on, mut kyllä pitää mennä kattomaan mitä se on.
K: Mitä näit toisella kerralla?
V: Ne lasinsirut ja sit iskän siel lattialla ja oli tullu hirveesti verta. Mun mielestä
iskä oli mahallaan. Ja osotti sitä takan viereeä ollutta millä voi istua ni iskä pää osotti siihen. K: Muistaksää missä kohtaa olit?
V: Siin rajalla.
K: Mitä muistat siitä tilanteesta, ääniä, muita?
V: En.
K: Näitkö muita kun iskän?
V: En , äiti oli kan menny soittamaan poliisille.
...

Jaottelin litteroista kysymykset (K) ja vastaukset (V) erikseen. Tämän perusteella en näe mahdolliseksi sitä, että iskän näkeminen verisenä lattialla ja kirkaisu olisivat voineet tapahtua vasta kolmannella kerralla. Miksi ihmeessä lapsi olisi kirkaissut vasta kolmannella käyntikerralla, kun hän jo toisella kerralla oli nähnyt isänsä verissä päin lattialla?

US:

Tutkimukset silminäkijätodistusten manipuloinnista muuten kertovat kuinka helppoa silminäkijöiden todistuksiin on vaikuttaa ihan pienessäkin ajassa. Finnilä on tässä väärässä eikä gorilla-efekti päde tähän tapaukseen, kun tytön huomion pitäisi nimenomaan olla keskittynyt siihen eloonjäämisen kannalta tärkeimpään vaistonvaraiseen toimintaan eli ulkopuoliselta uhalta suojautumiseen. Jo linnnunpojat osaavat sen.

Äiti on voinut vaikuttaa lapsensa silminnäkijätodistukseen jo hätäpuhelusta alkaen antaen tälle viitekehyksen ja avaimia ("tääl o joku tappaja!", "tuli tost ikkunast", "oliks se viel siel?" jne.), jonka puitteissa ja avulla lapsi havaintoja voi tulkita. Lisäksi lapsi oli ensipartion toisen poliisimiehen lausunnon mukaan aivan äidissä kiinni tämän selostaessa tapahtumia jo paikan päällä. Äiti on erityisessä auktoriteettiasemassa ja 9-vuotiaskin edelleen hyvin riippuvainen hänestä. Kynnys tapahtumien selostamiseen äidistä poiketen on korkea. Itsensä ja lapsensa suggeroinnin mahdollisuus on mielestäni olemassa.

Pidän kuitenkin mahdollisena, että lapsen havainnot sekä toisella että kolmannella käyntikerralla olivat todellisia. Lapsen halu mukautua ympäristön paineeseen ja aikuisten odotuksiin siitä, että hän olisi jo toisella kerralla pitänyt nähdä huppumies, ilmenee nähdäkseni siinä, että hän on tarjonnut arvausta, että huppumies olisi ehkä ollut pesuhuoneessa piilossa.

Käsitykseni mukaan iskän näkeminen siinä tilassa, missä lapsi hänet näki kirkaistessaan sydäntä raastavasti, on riittävä peruste sille, että hänen huomiokykynsä on muiden asioiden osalta ollut rajoitettu. Tämä saattaa selittää myös sen, ettei hän tunnu muistavan lattialla näkemänsä veitsen piirteitä ei esim. sitä oliko kahva vihreä vai musta. Veitsi oli keskellä lattiaa hänen edessään ja sen hän näki ilmeisesti molemmilla kerroilla.

Sen perusteella mitä lapsi on kertonut toisella käyntikerralla saattoi myös hämärämpää kuin kolmannella kerralla, mikä on voinut haitata hänen näkyvyyttään. Lattialla olleiden lasinsirujen takia hän tuskin on toisellakaan kerralla voinut mennä aivan olohuoneen ja takkahuoneen väliselle rajalla.

Olisiko tummiin pukeutunut huppumies havaitessaan jonkun tulevan voinut vetäytyä liikkumattomaksi aivan seinän viereen, mahdollisesti takan kulman taakse, sillä tavoin, ettei lapsi olisi häntä huomannut?

sisotalo kirjoitti:Tässä on se avainkohta, jossa litterointi pettää kuulustelussa 2006-12-01

0.59 Koskinen: Sillon ku sä menit eka kerran siihen ni oliko se lasi viäl rikki--tai rikki jo?
1.03 A: Oli--sit kun mä tulin ...

Tässä Amandan vastaus katkaistaan. Se näkyy selvemmin videolla, mutta on litteroijakin on pannut kolme pistettä sen merkiksi, että Amanda kesyetettiin. Hän yritti sanoa

0.59 Koskinen: Sillon ku sä menit eka kerran siihen ni oliko se lasi viäl rikki--tai rikki jo?
1.03 A: Oli, sit kun mä tulin(toisen kerran).

Amanda kertoo aina kolmesta kerrasta, joista kolmas oli pari minuuttia myöhemmin, kun hän oli ensin ollut runsaan minuutin puhelimessa

Poliisi kuitenkin kysyy ekasta kerrasta eikä toisesta kerrasta, korjaten vielä ikkunan rikkoutuneisuutta koskevaa määrettä "vielä"-sanasta "jo"-sanaan. Jos lapsi olisi ryhtynyt kertomaan toisesta kerrasta, eikö käyntikertoja kertyisi tällöin neljä? Sehän tuskin kuitenkaan on mahdollista että käyntien määrä olisi neljä, koska lapsi toistaa useasti käyneensä siellä takkahuoneen oviaukolla nimenomaan kolmesti.

Lapsi on varhaisissa kuulemisissaan kertonut useammassa muussa kohdassa selvästi toisesta käyntikerrastaan, ettei hän silloin nähnyt siellä äitiään eikä ketään muutakaan, vaan ainoastaan iskän ja hänetkin verisenä lattialla.

Vaikka lapsi olisikin tuossa kohdassa vastannut videon perusteella litteroinnista poikkeavalla tavalla (mikä on täysin mahdollista, koskapa hän juuri edellä ajassa 0.56 näyttäisi olevan jo siirtymässä toiseen käyntikertaansa), ne muut selostukset, jotka hän toisesta käyntikerrasta antaa osoittaa nähdäkseni hän ryhtyy kuitenkin kertomaan ekan kerran asioista. Ikkuna tietenkin oli rikki toisella ja kolmannellakin käyntikerralla, joten mitään asiallista virhettä ei hänen selostuksessaan tapahtunut.

kuulostaako uskottavalta:Iso mies pukeutuu huppariin,ottaa veitsen ja astalon mukaansa,tulee ryskyen ovilasin läpi,hakkaa miehen hengiltä,puukottaa vaimoa, ajaa tätä takaa ja piilottelee sitten lapselta? Vaikka on kiire poistua? Ihanko totta!