MURHA.INFO

Chopper kirjoitti:Noloin tilanteesi yrittäessäsi "iskeä" jotain ihmistä?

Noh... Sillä hetkellä teki mieli lyödä itseään, kun tajusin muutaman sekunnin myöhässä mitä suustani päästin

Menin tuossa jokin aika taaksepäin yhden kissan puheille melko kiireisellä hetkellä ja keskustelu jatkui näin -

Minä- Moi, mä oon *** , johon sain ystävällisen hymyn kera vastauksen ja vastapuoli tiesi ihan selkeesti mitä seuraavaksi olen kysymässä/sanomassa:
Heitin siinä sitten iskulauseen syvälle hänen silmiinsä katsoen samalla, kun tarjosin hänelle paperilappua jossa oli puh.numeroni-
Minä-Tää elämä on hektistä ja hetket on niin ohi kiitäviä, niin minusta olis tosi kiva jos sä soittaisit mulle joku päivä ja mä saisin viedä sut kahville tai vaikka syömään
Hän-Kiitos, tosi imartelevaa, muttä mä oon jo varattu...
Minä-Oijoi, harminpaikka...
Hän-Ei, kyllä se on ihan tosi ihana juttu...
...Menin ihan puihin ja en osannut todeta mitään muuta, kuin "juu", toivottaa hyvät päivän jatkot hymyillen ja poistuin paikalta taakseni katsomatta.
Autsh... Tuossa, hyvät ystävät, on yksi lause, mikä kannattaa unohtaa tuollaisissa tilanteissa sanavarastostaan. "- Oijoi, harminpaikka".



Näin meillä... Mites muilla?

Chopper kirjoitti:Noloin tilanteesi yrittäessäsi "iskeä" jotain ihmistä?

En ole yrittänyt "iskeä" ketään. Minua on yritetty "iskeä", mutta enpä muista siitäkään mitään erityisen noloa, muutakuin koko "iskemisen" ajatus on tosi nolo. Siis yritetään päästä pikapikaa läheiseen kanssakäymiseen tuntemattoman ihmisen kanssa? Sitä kutsuisin noloksi.

Oletko lukenut originaalin Dr.Jekyll and Mr.Hyden?

Pakko vastata edelliseen kysymykseen, kun tulee harmittavat muistot mieleen. Kenties ne sitten poistuvat jos "avautuu" ja "purkaa pahat muistot"...

Eli vastaan ensiksi tähän kysymykseen noloimmasta iskutilanteestani.

Mentiin taas kerran tutun köörin kanssa Fenniaan. Tuohon aikaan minulla oli taipumusta nousuhumalassa olla ns. Euroopan omistaja. Yleinen huuli porukassa oli tavastani esiintyä "lonkerot levällään", eli kaapata syliin ohikulkevia naisia. Ihmettelen vielä tänä päivänäkin miksei koskaan kukaan antanut "nyrkkihierontaa" minunlaiselleni öykkärille...

Noh kuitenkin, tuona iltana olimme taas siis Fenniassa ja minä notkuin baaritiskillä gin-tonicia litkien. Ylätasanteelta sitten asteli kuvankaunis tummaverikkö viereen tilaamaan paukkua. Ravintola täysi, odotusaika tiskillä pitkä ->yksi asia johti toiseen ja pian olinkin sangen liki tätä unelmien kaunotarta tiskillä. Vasen käteni siirtyi kuin luonnostaan hänen vyötärölleen ja suustani satoi latteuksia tyyliin "uskomatonta kuinka tämänkaltainen suuren maailman kaunotar on eksynyt tällaiseen rahvaan paikkaan"...

Tyttö nauroi "uunoturhapuromaisilleni" kaskuille ja minä jo mietin kuinka hyvin kaikki meneekään, puhumattakaan jatkosta...

Yhtäkkiä niskaani koputtaa jokin etusormi. Katson taakseni ja näen yli satakiloisen nyrkkeilyn Suomen suuren nimen (antakaatte anteeksi kun en kerro nimeä). Kaveri oli silminnähden huvittunut ja esittelikin minulle samantien morsiamensa, joka siis oli tietenkin tuo sama tyttö. Sama jannu oli minulle jo tuttu; olihan hän ollut asiakkaanani veikkauskioskissani jo muutaman vuoden.

Summa summarum: nolona sitä piti poistua Fenniasta "luu kädessä". Olen varma, että huushollissansa on nauru raikunut.

No niin, sitten seuraavaan kysymykseen:

Oletko lukenut originaalin Dr.Jekyll and Mr.Hyden?

- En ole ja se hieman haittaa. Metaforana voisin ajatella asetelmia esim. huumeidenkäyttäjän näkökulmasta.

Tähän loppuun sitten jatkokysymys:

Miksi kannataa mennä naimisiin?

^Kiitos tarinasta, Jiiärrä, nyt olet varmaan jo oppinutkin, että parhaat on aina varattuja

Mutta tuohon naimiskysymykseen:
Mieheni pyysi mua vastaamaan näin: Poikamiehen ei ole hyvä olla missään, ukkomiehellä sentään on hyvä olla silloin, kun pääsee pois kotoa...

Itse vastaan näin: Kaipa se on jonkunlaista vastuun ottamista omasta rakastamisestaan ja elämästä yleensäkin. Ja siksi, että kaksin on aina kaunihimpi

EDIT. Vaihdan kysymykseni ajankohtaisempaan:

Miksi tärkeisiin juhliin ei koskaan löydy kunnollista vaatetta?

Koska kauneus on katsojan silmässä, ja kun juhla on törkeän tärkeä, niin mikään kauneus ei tahdo riittää?

Miksi kannattaa mennä naimisiin?

Naimisiin ei kannata mennä. Piste.

Millaisina hetkinä olet mielestäsi kaikkein onnellisin? Siis yleensä, jos yksittäisiä tapahtumia kuten lapsen syntymä, valmistuminen, lottovoitto etc. ei lasketa.

ABC kirjoitti:Millaisina hetkinä olet mielestäsi kaikkein onnellisin? Siis yleensä, jos yksittäisiä tapahtumia kuten lapsen syntymä, valmistuminen, lottovoitto etc. ei lasketa.

Yllättäen suurin onni löytyy synkimmän epätoivon hetkillä: yhtäkkiä joku tavanomainen tapahtuma (auringonnousu/lasku, luonnon kauneus, lapsen puhaltamat saippuakuplat) tuntuu merkitykselliseltä. Tasaisen elämän kuluessa tuommoisiin ei kiinnitä mitään huomiota. Johtuu kai kontrastista.

Hyvä kysymys, jatketaanko sillä?

ABC kirjoitti:Millaisina hetkinä olet mielestäsi kaikkein onnellisin? Siis yleensä, jos yksittäisiä tapahtumia kuten lapsen syntymä, valmistuminen, lottovoitto etc. ei lasketa

Kun pääsee kuolemanväsyneenä omaan sänkyyn nukkumaan ilman herätysajan asettamista. Sen tunteen kanssa ei moni muu kilpaile.

Jatketaan samalla.

ABC kirjoitti:Millaisina hetkinä olet mielestäsi kaikkein onnellisin? Siis yleensä, jos yksittäisiä tapahtumia kuten lapsen syntymä, valmistuminen, lottovoitto etc. ei lasketa

Pakko peesata Kirsiä, eli -

Kun pääsee kuolemanväsyneenä omaan sänkyyn nukkumaan ilman herätysajan asettamista.

- Sekä se tunne, kun tietää nukkumaan mennessään, että ei ole päästänyt itseään liian helpolla sinäkään päivänä.

Samalla -

ABC kirjoitti:Millaisina hetkinä olet mielestäsi kaikkein onnellisin? Siis yleensä, jos yksittäisiä tapahtumia kuten lapsen syntymä, valmistuminen, lottovoitto etc. ei lasketa

Millaisina hetkinä olet mielestäsi kaikkein onnellisin? Siis yleensä, jos yksittäisiä tapahtumia kuten lapsen syntymä, valmistuminen, lottovoitto etc. ei lasketa

Kun muksu on nukkumassa ja voi rauhassa kattoa telkkaria peiton alla, tietäen että koti on puhas ja tiskit tiskattu

Ja vastapalloa, mikä saa suupielet kääntymään alaspäin?
..Itselleni vastaten, kun en osaa käyttää lainausta!

^Painat vain "lainaa"-nappia, sen jälkeen se teksti mitä lainaat on [quote.="nimimerkki"](poista piste) tekstiä tähän [/quote] Ja sen perään voit kirjoittaa oman tekstisi.

Suunpielet ylöspäin kun saa olla kotona.
Suunpielet alaspäin silloin kun ottaa päähän Loogista. Yritän olla positiivinen joka on joskus vaikiaa. Suku ja sen kränä tällä hetkellä ottaa päähän ja vetää suunpielet alas.

Mitä rituaaleja sinulla on koskien maanantaisia aamuja?

Clyde kirjoitti:Mitä rituaaleja sinulla on koskien maanantaisia aamuja?

Samat kuin muinakin aamuina lähestulkoon, eli pää ylös tyynystä.. ja kroppa kans. Sitten kalsareissaan laitan kahvin tippumaan.. ja sitten suihkuun. Suihkun jälkeen aamukaffeet ja leivät yms pyyhepäällä naamaan.
Sen jälkeen pukeutuminen ja kohti uusia seikkailuja (eli samoja työhommia).


Mitä keräilet? Jossain luki että kaikki keräilee jotain, eli turha vastata en mitään

Hauska kysymys. Kun aloin ajatella asiaa, huomasin kerääväni vaikka mitä. Esimerkiksi vanhoja mekaanisia vaakoja. En edes tiedä mikä niissä kiehtoo. Lisäksi laatikkokameroita, tiettyjä sarjakuvia ja kiehtovia kiviä. Hankin myös kartan joka kaupungista, jossa käyn ja säästän ne. (Ei mitään kalliita, ostettuja vaan ihan infopisteistä saatuja ja esitteistä revittyjä karttoja, jotka sitten lojuvat paperipinoissani miten sattuu). Nuorempana minulla oli hieno kokoelma seiskatuumaisia punk-sinkkuja. Keräämiseksi kai voi kutsua myös sitä, että kirjoitan aina ikkunanpieleen ensilumen päivämäärän. Yhteen aikaan otin joka aamu valokuvan omasta naamastani.

En ole kyllä mikään keräilijäluonne, koska kokoelmani eivät merkitse minulle oikeastaan mitään. Sinkut ovat hävinneet ja vaa´at ja kamerat ovat suurimmaksi osaksi jätetty muutoissa kavereiden luukkuihin "myöhemmin haettavaksi". Missä lienevät.

Tekisi mieli kuulla, mitä muut keräävät. Kysyn siis saman.

En varsinaisesti kerää, mut vanhoja postikortteja mulla on ihan kauheesti. Yks asiantuntija kerran katto osan niistä ja siinä on kuulemma sellaisia harvinaisuuksia joista saisi isotkin rahat.

Sama kysymys seuraavalle?^

Keräilin joskus muinoin lasisia koristepulloja, esim. vanhoja Marlin mehupulloja ja taisi joukossa olla joku konjakkikarahvikin. Nyt tekisi mieleni kerätä retroja design- tuotteita.

Jos saisit valita yhden julkkiksen tai "julkkiksen", joka ei enää kuuna päivänä ilmoittaisi itsestään yhtään mitään, eikä häntä enää nähtäisi lehtien kansissa, kuka se olisi?

elisa_day kirjoitti: Jos saisit valita yhden julkkiksen tai "julkkiksen", joka ei enää kuuna päivänä ilmoittaisi itsestään yhtään mitään, eikä häntä enää nähtäisi lehtien kansissa, kuka se olisi?

Tosi hyvä kysymys. Voittaja on... Vesa Keskinen!!

Samalla mennään.