MURHA.INFO

Uudessa Kodin kuvalehdessä (numero 11/2013) on Raisan isän haastattelu.

Jos joku puhuisi

Kolmetoista vuotta ja seitsemän kuukautta sitten nuori urheilijatyttö Raisa Räisänen huikkasi isälleen hei-heit ja vilahti sisälle
tutun koripallosalin ovesta. Sen jälkeen Pekka Räisänen ei ole tytärtään nähnyt. Hän on käsitellyt surua hiljaa sisällään, mutta
toivoo, että jonain päivänä joku muu lopettaa vaikenemisensa. Joku, joka tietää mitä Raisalle oikein tapahtui.

Puhelu tulee sunnuntai-iltana. Vuosi on 1999, päivä lokakuun kuudestoista. Tampereen syksy on alkanut poikkeuksellisen lämpimänä,
mutta nyt ilmassa on selvästi talven enteitä. Pekka Räisänen vilkaisee ulkolämpömittaria. Taitaa olla tulossa jo toinen nollakelin yö
peräkkäin.

Se soitto ei vielä saa Pekkaa suunniltaan, mutta pelästyttää. Puhelimessa on hänen entinen vaimonsa, ja asia koskee heidän 16-vuotiasta Raisa-tytärtään, joka asuu äidin luona. Tyttö on lähtenyt edellisenä iltana ulos ystävättärensä kanssa. Siitä on pian vuorokausi, eikä häntä ole kuulunut takaisin.
Isän ensimmäinen ajatus on, että tytär on mennyt jonkun kaverinsa luo yöksi. Vaikka vähän oudolta se tuntuu. Yleensä Raisa ilmoittelee menemisistään.
Tyttö on myös lupautunut toimitsijaksi miesten sunnuntaiseen koripallopeliin, eikä hänellä ole tapana tehdä ohareita.
Raisan äiti on jo ehtinyt soittaa läpi tyttären kavereita ja tehdä poliisille katoamisilmoituksen. Pekka hyppää autoonsa ja ajaa
mökille Teiskoon. Jos Raisa olisi saanut päähänsä mennä sinne. Perille päästyään hän huomaa heti, ettei siellä ketään ole. Ovi on lukossa.
Muutamassa keskustan ravintolassakin Pekka käy Raisan kummisedän kanssa ja näyttää henkilökunnalle Raisan kuvaa. Yksikään ei
muista tyttöä nähneensä. Raisan puhelimeen ei vastaa kukaan.

-Maanantaina kävin kysymässä Raisaa koulusta, mutta ei hän ollut ilmaantunut sinnekään. Silloin minulle tuli hätä, Pekka Räisänen kertoo.
Pekan ääni kuulostaa hengästyneeltä. 1990-luvulla todettu Parkinsonin tauti vaikeuttaa hänen puhettaan ja tekee liikkeet jäykiksi.

Sairaus on myös hävittänyt kasvoilta ilmeet. Jäljellä on yksi, vakava, hiukan surumielinen.
-Mieleen alkoi nousta kaikennäköistä. Jos Raisa oli vaikka lähtenyt menemään jonkun pojan kanssa jonnekin...Pienessä hetkessä ehtii ajatella monta asiaa, kun pelkää.

Raisan ilta
Tämän me tiedämme. Raisa Räisänen oli urheilulukiolainen ja koripallon maajoukkuevalmennettava. Katoamispäivänään Raisa pelasi
koripallo-ottelun Namikan kotisalissa Tampereella. Hän teki yli 20 pistettä, ja hänen joukkueensa voitti pelin. Illalla Raisa vaihtoi
verkkarit minihameeseen, punaiseen hihattomaan toppiin ja mustaan bleiseriin ja lähti toisen tytön kanssa kaupungille.

Siellä oli paljon väkeä, niin kuin aina lauantaisin. Tampereella oli myös pidetty päivällä EU:n oikeus-ja sisäasioiden huippukokous,
jonka takia kaupungissa oli poliiseja kaikkialta Suomesta.
Raisa oli lainannut joltakulta täysi-ikäiseltä henkilöllisyyspaperit. Niiden avulla hän onnistui pääsemään nuorten suosimaan ravintola
Casablancaan. Hän tanssi iltalomalla olleen varusmiehen kanssa, kunnes tämän oli lähdettävä takaisin varuskuntaan. Alkoholiakin Raisa joi, muttei ollut hirveässä humalassa.
Sitten Raisa soitti poikaystävälleen, joka oli mennyt kotibileisiin Pirkkalaan. Raisa arveli, että hänkin voisi tulla sinne, jos vain saisi
jostain kyydin. Puhelu loppui kello 22.18. Sen jälkeen Raisan puhelimesta ei enää soitettu eikä siihen vastattu.

Yhdentoista maissa Raisa erosi ystävättärestään Hämeenkadulla Sokoksen edessä. Ystävätär antoi hänelle 20 markkaa ja lähti poikakaverinsa kyydissä Huittisten Seurahuoneelle. Hän näki vielä, kun Raisa käveli Hämeenkadun yli. Varmat havainnot Raisasta loppuvat siihen.

Isän ja äidin luona
Petsamon omakotialue on tamperelainen idylli. Somia pihoja, hyvin hoidettuja kaksikerroksisia puutaloja toinen toisensa kupeessa.

Suuri osa rakennuksista on noussut metsämaisemaan sotien jälkeen. Niin on Räisästenkin koti. 1950-luvulla samassa harmaaksi rapatussa talossa asui näyttelijä Veikko Sinisalo perheineen.
Tampereen yliopistolliseen sairaalaan on kotoa matkaa vajaat kolme kilometriä. Siellä Raisa syntyi maaliskuussa 1983. Siis 30 vuotta sitten! Pekka Räisäsen, 59, on vaikea kuvitella sitä. Hänelle Raisa on aina 16-vuotias.

-Olin mukana synnytyksessä. Olihan se melkoinen kokemus. Vauvan veri jouduttiin heti vaihtamaan joidenkin vasta-aineiden takia, Pekka kertoo.
Perheeseen kuului jo isoveli äidin aiemmasta liitosta, ja pari vuotta myöhemmin syntyi pikkusisko. Isän muistikuvissa Raisa oli
määrätietoinen ja kiltti lapsi. Sitä hän ei osaa enää vuosien jälkeen sanoa, oliko tämä rauhallinen vai vilkas, tykkäsikö mekoista ja
vaaleanpunaisesta vai oliko enemmän poikatyttö.
-Mutta mukavia lapsia he kaikki olivat. Ja ovat.

Kesäisin reissuttiin perheen kesken kotimaassa. Muutaman kerran käytiin Kuopion takana suvun omistamalla pienellä saarella. Siellä laidunsivat Räisästen kesälampaat ja pitivät huolen siitä, etteivät hylätyt viljelykset kasvaisi umpeen. Raisa ja sisko leikkivät lammaspaimenia.
Parinsadan metrin päässä kotitalosta oli talli, jossa tytöt kävivät ratsastamassa. Heillä oli omat hoitohevosetkin, joille piti hankkia yhtä ja toista tarviketta. Autotalliin on jäänyt niiltä ajoilta purkki valjasrasvaa.
-En ole raaskinut heittää pois. Se on vähän niin kuin muisto.
Vanhempien eron jälkeen tytöt muuttivat äidin luo. Sinne oli matkaa vanhasta kodista vain nelisen kilometriä, joten koulu ja kaverit
eivät vaihtuneet. Joka toisen viikonlopun tytöt viettivät isän ja veljen luona Petsamossa. Saivat he käydä muulloinkin, milloin vain halusivat. Monesti yläkerran huoneissa yöpyi myös kavereita.
-Rutiinit veivät suurimman osan ajasta, kun tytöt olivat meillä. Laitettiin ruokaa ja kuljetettiin koripallopeleihin-ja harjoituksiin.

Yleensä en jäänyt katsomaan pelejä, koska Raisa ei halunnut. Jännitti varmaan.
Vaikka Raisa vietti paljon aikaa koripallosalilla, koulunkäynti ei kärsinyt. Todistuksen keskiarvo oli yhdeksän, ja Pekka muistaa,
että tytöllä oli usein koulukirja mukana harjoituksissa. Mutta osasi Raisa vedättääkin isäänsä, tai siskokset yhdessä. Nuorempi tytär on kertonut siitä Pekalle aikuisena.
-Joskus tytöt sanoivat menevänsä yhden kaverin tykö ja menivätkin toiselle. Sellaista nuoret tekevät.

Yksi tyttöjen tempauksista pääsi jopa pikku-uutiseksi Ilta-Sanomiin. Pitkän ruinaamisen jälkeen Pekka oli antanut heille luvan pitää talossa kotibileet. Tapahtui klassikko: kutsuttuja oli 20, mutta sana lähti kiertämään, ja lopulta pihalla tungeksi kymmenkertainen
määrä nuorisoa. Ja poliisi.
-Onneksi olin jäänyt juhlien ajaksi yläkertaan. Kun tulin alas, siellä oli yksi kaveri työntämässä taskuunsa meidän cd-levyjämme.

Elettiin syyskuuta 1998. Raisa oli 15-vuotias.

Työ auttaa
Paikkauksia. Poistettavia hampaita. Juurihoitoa. Raisan katoamisen jälkeisinä viikkoina ja kuukausina Pekka Räisänen koettaa suunnata tarmonsa hammaslääkärin työhön. Kun keskittyy puhdistamaan ientaskuja, ajatukset ovat edes pätkittäin jossain muualla
kuin pelossa ja kauhussa. Siitäkin huolimatta, että työpaikka on aivan Raisan koulun vieressä. Ja Raisan hymyilevä rippikuva lehtien
lööpeissä ja etusivuilla.
Ystävät lohduttavat, minkä osaavat. Pekka näkee heidän kasvoiltaan, miten vaikeaa se on. Mitä voi sanoa miehelle, jonka lapsi on kadonnut jäljettömiin? Otan osaa? Entä mitä puhuu mies, jonka lapsi on kadonnut? Ja kenelle?
-En minä siitä kovin paljon puhunutkaan. Nykyisen vaimoni kanssa keskustelimme jonkun verran, mutta surua on niin vaikea pukea
sanoiksi...Sitä pitää itse sisällään. Kun ei sitä oikein muille voi purkaa.
Raisan äidin kanssa?
-En ole puhunut. Ei ole kovin paljon puhuttu.

Raisan sisarusten kanssa?
-Ei sitä kovin hyvin pysty lasten kanssa puhumaan. Äitinsä kanssa he ovat enemmän tehneet semmoista surutyötä.
Etenkin pikkusiskolle Raisan katoaminen oli tosi paha paikka. Pekka pääsee Raisan kummisedän kanssa avuksi kadonneiden etsintään erikoistuneen Reino Savukosken veneeseen, kun tämä tutkii Näsijärven rantavesiä koiran, kaikuluotaimen ja vedenalaisen kameran kanssa. Pekasta tuntuu hyvältä, kun hän saa tehdä jotain konkreettista. Hän ei vain osaa sanoa, kumpi pelottaa enemmän: se, että
tytär löytyy järven pohjasta, vai se, että hän jää kadoksiin.
Kotona yksin ollessaan Pekka asettaa levysoittimeen Raisan rakastamaa musiikkia, kuuntelee ja itkee. Jotkut sanoituksista kuulostavat jälkeenpäin hurjilta, niin kuin tamperelaisen Ilona-bändin kappale Näkemiin. Raisa on piirtänyt levyn sisäpussin
täyteen sydämiä.

Toisemme jos kadotamme,
kohtaamme vain unissamme.
Ethän lähde palaamatta?
En voi olla koskematta,
osaa olla sanomatta:
Rakastan sua loputtomiin.

Uutta toivoa
Poliisi jatkaa katoamistapauksen tutkimista. Tutkintalinjoina ovat onnettomuus, henkirikos ja itsemurha. Raisaa etsitään lähivesistä.

Valvontakameroiden nauhoja käydään läpi. Yleisövihjeitä tarkistetaan. Joku on nähnyt ristiverisen miehen taluttavan vaaleaa tyttöä
autoon. Toinen kertoo huomanneensa Raisaa muistuttavan naisen Koskipuistossa keskustelemassa vanhemman naisen kanssa. Ei tuloksia.

Syksyllä 2005 tapaus siirtyy keskusrikospoliisille, joka alkaa tutkia sitä epäiltynä henkirikoksena. Tammikuussa 2009 Raisan rippikuva ilmestyy jälleen lehtien sivuille. Poliisi tiedottaa, että tutkinta on edistynyt.
Poliisia kiinnostaa havainto, jonka mukaan Raisan näköinen nainen on otettu tumman auton kyytiin katoamisyönä kello 23.03. Auto muistuttaa vuoden 1957 Cadillacin Limousine-mallia. On löytynyt uusiakin todistajia. Raisan tuntomerkkeihin sopiva nainen on kävellyt nopein askelin Kuninkaankadulla kello 23.53. Hänellä on ollut pelkät sisävaatteet ja hihaton punainen toppi, vaikka lämpötila oli nollassa.
Lisäksi eräs mies on kertonut tanssittaneensa nuorta, Raisan oloista naista ravintola Seurahuoneella joskus kello 23:n ja 24:n
välillä. Hänen mukaansa nainen oli hyvin kylmissään ja etsi kavereitaan, joiden olisi pitänyt tulla samaan ravintolaan aikaisemmin.
Sitten? Ei mitään.
Tammikuussa 2013 poliisilla on avoinna yhteensä 207:n kadonneeksi ilmoitetun suomalaisen tapaukset. Raisa Räisänen on edelleen yksi heistä.

Paikka surulle
Kun televisiosta näytetään koripalloa. Kun katukuvassa vilahtaa reipas pitkänhuiskea tyttö. Kun lehdessä on pikku-uutinen omille
teilleen lähteneestä teinistä.
-Kyllähän Raisa tulee jatkuvasti mieleen. Vaikka on ajan kuluminen vähän helpottanut, silotellut muistoja, Pekka Räisänen sanoo.
Pekka on huomannut, että asiat tuppaavat myös vähitellen unohtumaan. Tapahtumat, tunteet, surun vaiheet.
-Ehkä sekin on surun kanssa selviämistä, että unohtaa.
Kun Raisan katoamisesta oli kulunut kolme vuotta, Parkinsonin tauti pakotti Pekan jäämään eläkkeelle. Elokuussa 2003 Pekka ja
hänen kihlattunsa Virva menivät naimisiin. Elämään tuli uusi kiintopiste; niin Pekka sen itse ilmaisee. Samana päivänä
kotipuutarhassa juhlittiin myös Pekan vanhempien kultahäitä.
-Äitini rukoilee edelleen joka päivä Raisan puolesta, Pekka mainitsee.

Seuraava etappi koitti neljä vuotta myöhemmin, kun Pekka ja Raisan äiti päättivät hakea tyttärensä kuolleeksi julistamista. Äidille
oli ollut kovaa, kun hän oli aina vain saanut Raisan postia, veroilmoituksenkin joka vuosi.
Pekka näyttää maistraatista lokakuussa 2007 tullutta päätöstä. Se on asiallinen, virkamieskielellä laadittu paperi leimoineen:
Raisa Maria Räisäsen kuolinpäivä on 16.10.2004. Hakemuksen perusteella kadonnutta henkilöä on kutsuttu ilmoittautumaan
Tampereen käräjäoikeudessa viimeistään 4.10.2007. Samalla on kutsuttu kaikkia kadonneesta tietäviä ilmoittamaan tietonsa
tuomioistuimelle. Kutsu on julkaistu Virallisessa lehdessä.

Kun virallinen kuolinpäivä oli kirjattu, vanhemmat saattoivat järjestää muistotilaisuuden. Siellä puhuivat tutut tytöt, Raisan vanhat
pelikaverit ja ystävät. Pekka ei muista heidän sanojaan, mutta liikutuksen hän muistaa.
-Minun piti ottaa kuviakin, mutta unohdin ladata kameran akun. Oli se vähän semmoinen jännittävä tilanne.
Hautapaikkaa Raisa ei saanut, mutta hänen nimensä on kaiverrettuna metallilaattaan Kalevankankaan hautausmaan muistolehdossa.
-Tuntuu helpottavalta, kun sinne voi nyt viedä kynttilän aina pyhäinpäivänä ja jouluaattona. On paikka, johon kohdistaa kaipuunsa.

Ja on siinä ollut sitäkin, että nyt saa lopulta luvan uskoa, ettei Raisa enää palaa.
Mutta elämä jatkuu, ja siihen mahtuu paljon iloa. Nuorempi tytär valmistui juuri juristiksi. Poika on maininnut aikeistaan mennä naimisiin. Pekan talon pienessä vinttikomerossa odottavat siisteissä pinoissa Raisan ja pikkusiskon vanhat lautapelit, potkuhevoset
ja pehmolelut. Kuka tietää, ehkä niille joskus ilmaantuu uusia leikkijöitä.
- Ja kyllä minulla on jäljellä pieni toivo, että katoamistapauskin vielä jollain lailla selviää. Jos vaikka joku tulisi uskoon ja päättäisi
kertoa, mitä Raisalle tapahtui.

Pieni hetki
Lauantai, 16. lokakuuta 1999. Pekka on rautakaupassa, kun hänen puhelimensa soi. Raisa soittaa koripallosalilta. Joukkue pitää

talkoilla kioskia aina, kun Namikalla on peli. Raisalla olisi ollut leipomisvuoro, mutta hän on unohtanut autuaasti koko asian. Siksi
hän pyytää isää hakemaan kaupasta sämpylöitä ja tuomaan ne salille. Rautakaupan vieressä on marketti. Pekka poikkeaa siellä ja ajaa Hämeenpuistoon Namikan tilojen eteen. Raisa tulee autolle tuulispäänä, pitkät hiukset niskaan sidottuina. Hän ottaa sämpylät,
sanoo kiitos ja hei ja kiirehtii saman tien takaisin sisälle.
Joskus käy niin, että kaikkein arkisin pikku episodi osoittautuu elämän käännekohdaksi. Tuon hetken jälkeen Pekka ei ole tytärtään
nähnyt.

Tarja Hirvasnoro

Huh huh, ei tuota vanhempien surua voi mitenkään kukaan ymmärtää En tiedä, onko tätä jo mainittu, kun en ole kaikkia sivuja ehtinyt lukea mutta. Jos Raisa olisi noussut vapaaehtoisesti jonkun kyytiin, olisi hän varmaankin soittanut matkalta, että on tulossa kohti Pirkkalaa, tai mikä sen ajon suunta nyt sitten olisi ollutkaan?

Mitä tarkoitat Jarmo tuolla että Raisan käyttäytyminen oli kummaa? Minusta Raisan käyttäytyminen on ollut ihan normaalia teinin humalaa. En pidä sitä mitenkään erityisen kummallisena. Ja sitten taas tuohon humalan tilaan. Eihän meillä ole todellisuudessa mitään tietoa siitä kuinka humalassa Raisa oli.

Tyrin näköjään tuon "Elli72" nimimerkin viestin lainaamisen kun yritin poistaa siitä lyhentämistarkoituksessa liikoja tekstejä joita tässä en tarvi, mutta asiaan.
Mulla on muistikuva siitä että jossain on kirjoitettu Raisan juoneen vain pari sidukkaa, olutta tms laimeahkoa ainetta, joten jos ei ole ottanut pohjia niin ei ole voinut olla kovinkaan pahoin juovuksissa. Ja eiköhän niistä valvontakameraklipeistäkin ole jotain pääteltävissä.

Kuulostaapa huonolta tuon mukaan, että poliisilla on yhä 3 tutkintalinjaa, vaikka henkirikos näistä olisikin vahvimpana epäilynä. Silti tuo vahvistaa vain sitä käsitystä, ettei poliisilla ole juuri mitään mistä etsiä. Vuosikausia jatkunut autolinjakin vaikuttaa melko epätoivoiselta. Kuten tutkinnanjohtaja Kadonneet-ohjelmassa sanoikin: "99% tulevista vihjeistä on turhaa, mutta jos tässä olisi se prosentti, niin mahdollisuudet varmaan olisivat sitä luokkaa" tjsp.

jarmo.janis kirjoitti:Mitä tarkoitat Jarmo tuolla että Raisan käyttäytyminen oli kummaa? Minusta Raisan käyttäytyminen on ollut ihan normaalia teinin humalaa. En pidä sitä mitenkään erityisen kummallisena. Ja sitten taas tuohon humalan tilaan. Eihän meillä ole todellisuudessa mitään tietoa siitä kuinka humalassa Raisa oli.

Tyrin näköjään tuon "Elli72" nimimerkin viestin lainaamisen kun yritin poistaa siitä lyhentämistarkoituksessa liikoja tekstejä joita tässä en tarvi, mutta asiaan.
Mulla on muistikuva siitä että jossain on kirjoitettu Raisan juoneen vain pari sidukkaa, olutta tms laimeahkoa ainetta, joten jos ei ole ottanut pohjia niin ei ole voinut olla kovinkaan pahoin juovuksissa. Ja eiköhän niistä valvontakameraklipeistäkin ole jotain pääteltävissä.

Kuka sen tietää paljonko Raisa on juonut? Siis ihan oikeasti tietää? Ja jos Raisa on ollut tottumaton alkoholin käyttäjä (mitä en kyllä usko) niin pienestäkin määrästä menee humalaan. Se jos esim. joku kaveri sanoo että toinen joi vaan pari, ei välttämättä vielä kerro mitään. Todellisuus voi olla jotakin ihan muuta.

Niin, ja ei humalatila siinä paljoa paina jos on esim. kova tarvis saada kyyti jonnekin, nyt mistä tahansa..

Tottakai Raisa oli humalassa kuten teinit baarireissulla usein. Eikä Raisaa kukaan kaapannut kadulta vaan Raisa nousi ihan vapaaehtoisesti kyytiin halunaan päästä Pirkkalaan bileisiin. Kyytin saattoi tarjota joku "kaverin isoveljen kaveri" tai sitten ihan ventovieras. Vaikea niitä on jäljittää, ketä kaikkia nuori tietää jollain tasolla isossa kaupungissa. Ainahan noita nuoria miehiä ja joskus hiukan vanhempiakin on, jotka tarjoilee tytöille kyytejä. Enimmäkseen kyytit menee hyvin, mutta joukossa on kummajaisia ja pahimmillaan käy kuten Piia-surmissa Pohjanmaalla.

Itse teininä monesti hyppäsin vieraankin kyytiin, kun rahaa oli vähän ja jonnekin piti päästä. Yksi outo tyyppi tuli vastaan, mutta puhumalla siitäkin pääsi eroon. En tiedä, oliko jotain aikeita, mutta sitä tapausta todellakin pelkäsin. Tuntui olevan kovin vaikeaa viedä mua luvattuun paikkaan ja lopulta pysäsi auton pitäen hihasta kiinni. Ylipäätään sen verran osasi varoa, etten mielellään mennyt yksinäisten miesten kyytiin. Porukka on aina parempi, yksinäiset ajelijat on jotenkin omituisia ja sen lisäksi sitä ajattelee, että porukassa on aina enemmän järkeä kuin yksinäisessä hullussa, joka selvinpäin yöllä poimii tyttöjä kyytiin.

Miksi ne Raisan kaverit ei vieneet Raisaa Pirkkalaan matkalla Huittisiin? Siitähän pääsee ohitustietä hyvin Pirkkalan ohi kohti Huittisia. Epäilen, että tilanteessa tuli hiukan kränää. Ehkä kaveriporukalla oli sovittu menosta Pirkkalaan ja sitten kaverit tekikin oharit. Teineille on usein tärkeää, että pippaloihin mennään kaverit tukena. Erityisesti, jos Pirkkalan bileissä ei ollut muita tuttuja kuin se poika. Se on vähän arkaa mennä sinne ihan yksin.

poepporoo kirjoitti:Huh huh, ei tuota vanhempien surua voi mitenkään kukaan ymmärtää En tiedä, onko tätä jo mainittu, kun en ole kaikkia sivuja ehtinyt lukea mutta. Jos Raisa olisi noussut vapaaehtoisesti jonkun kyytiin, olisi hän varmaankin soittanut matkalta, että on tulossa kohti Pirkkalaa, tai mikä sen ajon suunta nyt sitten olisi ollutkaan?

Tämä kyydin hommaaminen Pirkkalaan, tavalla tai toisella, tuntuu loogiselta. Jotain tapahtunut jo ennen, kuin ehti soittaa lisäohjeita tai ilmoittaa tulostaan? Kuinka pitkälle parilla kympillä pääsi tuolloin taksilla? Tuskin kuitenkaan Pirkkalaan asti.

undo_ kirjoitti:

poepporoo kirjoitti:Huh huh, ei tuota vanhempien surua voi mitenkään kukaan ymmärtää En tiedä, onko tätä jo mainittu, kun en ole kaikkia sivuja ehtinyt lukea mutta. Jos Raisa olisi noussut vapaaehtoisesti jonkun kyytiin, olisi hän varmaankin soittanut matkalta, että on tulossa kohti Pirkkalaa, tai mikä sen ajon suunta nyt sitten olisi ollutkaan?

Tämä kyydin hommaaminen Pirkkalaan, tavalla tai toisella, tuntuu loogiselta. Jotain tapahtunut jo ennen, kuin ehti soittaa lisäohjeita tai ilmoittaa tulostaan? Kuinka pitkälle parilla kympillä pääsi tuolloin taksilla? Tuskin kuitenkaan Pirkkalaan asti.

Sitä en tiedä paljon tuolloin maksanut taksi, mutta nykyään yönaikaan keskustorilta tähän Härmälään(aivan pirkkalan rajalla) jossa itse asun maksaa noin 18€

undo_ kirjoitti:

poepporoo kirjoitti:Huh huh, ei tuota vanhempien surua voi mitenkään kukaan ymmärtää En tiedä, onko tätä jo mainittu, kun en ole kaikkia sivuja ehtinyt lukea mutta. Jos Raisa olisi noussut vapaaehtoisesti jonkun kyytiin, olisi hän varmaankin soittanut matkalta, että on tulossa kohti Pirkkalaa, tai mikä sen ajon suunta nyt sitten olisi ollutkaan?

Tämä kyydin hommaaminen Pirkkalaan, tavalla tai toisella, tuntuu loogiselta. Jotain tapahtunut jo ennen, kuin ehti soittaa lisäohjeita tai ilmoittaa tulostaan? Kuinka pitkälle parilla kympillä pääsi tuolloin taksilla? Tuskin kuitenkaan Pirkkalaan asti.

Mielestäni uskottavampaa on se, ettei ehtinyt ollenkaan soittaa.

Perustelu
Jos olisi ehtinyt soittaa, ja sopia että kohta soitellaan uudelleen, niin näin perusteellisen tutkinnan jälkeen ne kenelle piti soitella oltaisiin jo selvitetty ja heidänkin osuutensa ehditty tutkia, ymmärrän että vain ulkona ravintolassa ollet kaverit tutkittu tarkemmin. Eli vähän epäilen että oliko ne "bileissä olleet" edes tietoisia Raisan tekemisistä ja tekemättäjättämisistä (ja siitä että Raisa voi tulla) tuona iltana/yönä, tietenkin poislukien ne jotka oli Raisan mukana.

jarmo.janis kirjoitti:
Perustelu
Jos olisi ehtinyt soittaa, ja sopia että kohta soitellaan uudelleen, niin näin perusteellisen tutkinnan jälkeen ne kenelle piti soitella oltaisiin jo selvitetty ja heidänkin osuutensa ehditty tutkia, ymmärrän että vain ulkona ravintolassa ollet kaverit tutkittu tarkemmin. Eli vähän epäilen että oliko ne "bileissä olleet" edes tietoisia Raisan tekemisistä ja tekemättäjättämisistä (ja siitä että Raisa voi tulla) tuona iltana/yönä, tietenkin poislukien ne jotka oli Raisan mukana.

Huoh. Raisahan soitti poikaystävälleen, ja sanoi, että tulee ehkä käymään siellä Pirkkalassa. Se, kenelle poikaystävä on asiasta kertonut, ei ole minun tiedossani. Mutta olettaisin, että poikaystävältä tuo tieto puhelusta on nimenomaan saatukin.

Olen käsittänyt, että puhelu poikkikselle oli aiemmin illalla, ja puolenyön jälkeen Raisa nähtiin Seurahuoneella (onko tämä varma havainto, tai edes jotakuinkin luotettava?) Luulisin, että olisi siinä välissä soittanut "en tuukaan sinne Pirkkalaan, meen Seurahuoneelle kun kaikki kaveritkin meni sinne." Ja myöhemmin kun kavereita ei löydykään Tampereen Sekeltä, olisi soittanut uudelleen a) kavereille (oliko jollain puhelin) ja b) poikaystävälle.

Kainonsorttinen kirjoitti:

jarmo.janis kirjoitti:
Perustelu
Jos olisi ehtinyt soittaa, ja sopia että kohta soitellaan uudelleen, niin näin perusteellisen tutkinnan jälkeen ne kenelle piti soitella oltaisiin jo selvitetty ja heidänkin osuutensa ehditty tutkia, ymmärrän että vain ulkona ravintolassa ollet kaverit tutkittu tarkemmin. Eli vähän epäilen että oliko ne "bileissä olleet" edes tietoisia Raisan tekemisistä ja tekemättäjättämisistä (ja siitä että Raisa voi tulla) tuona iltana/yönä, tietenkin poislukien ne jotka oli Raisan mukana.

Huoh. Raisahan soitti poikaystävälleen, ja sanoi, että tulee ehkä käymään siellä Pirkkalassa. Se, kenelle poikaystävä on asiasta kertonut, ei ole minun tiedossani. Mutta olettaisin, että poikaystävältä tuo tieto puhelusta on nimenomaan saatukin.

Olen käsittänyt, että puhelu poikkikselle oli aiemmin illalla, ja puolenyön jälkeen Raisa nähtiin Seurahuoneella (onko tämä varma havainto, tai edes jotakuinkin luotettava?) Luulisin, että olisi siinä välissä soittanut "en tuukaan sinne Pirkkalaan, meen Seurahuoneelle kun kaikki kaveritkin meni sinne." Ja myöhemmin kun kavereita ei löydykään Tampereen Sekeltä, olisi soittanut uudelleen a) kavereille (oliko jollain puhelin) ja b) poikaystävälle.

Raisan puhelinta ei ole käytetty klo 22.18 jälkeen, eli ei ole soitellut ettei ole tulossa Pirkkalaan. Luulisin, että Raisa on ihan tosissaan erehtynyt Seurahuoneesta ja sitten on akku loppunut tms ettei ole päässyt soittelemaan. Mutta sen ehkä nyt kaikki on tajunneetkin jo.

Itse asiassa mietin tuota, että Raisa on nähty tanssimassa varusmiehen + jonkun vanhemman miehen kanssa, viimeisin siellä Seuriksella. Oliko Raisalla tapana tanssia muiden kanssa, vaikka seurusteli? Mietiskelin tässä vain, että olisko kuitenkin jotain kränää ollut siitä Pirkkalaan menosta (poliisi toki olisi tämän varmasti poikaystävältä selvittänyt), vai oliko tuo Raisalle tyypillistä käytöstä? Itse en näe ongelmana jos bailailee jonkun toisen kanssa, mutta tiedän ihmisiä joille se on iso juttu ja lähes pettämistä.

Tuli mieleen sellainenkin asia, varmaan täälläkin viestipaljoudessa jo ollut, että Raisa on tarkoituksella jäänyt pois kaverinsa kyydistä. Hän on ensin soittanut poikaystävälleen, että tulee myöhemmin bileisiin. Kuitenkin puhelin menee kiinni ja Raisa jatkaa juhlimista. Eli oliko Raisalla kenties joku toinen heppu kiikarissa?

Hänhän etsi kavereitaan Seurahuoneelta. Mutta jos olikin kyse jostain tietystä kaverista. Eli olisikin ollut tarkoituksella tuolla. Tämä ei sitten ilmaantunutkaan tai tuli myöhemmin johonkin muualle. Eli Raisa olisi vaihtanut paikkaa ja löytänyt hänet jostain toisesta ravintolasta. Tai sen edustalta.

Tuossa isän haastattelussa oli muuten itsellekin vähän uutta tietoa. Hieman tarkennusta myös joihinkin asioihin. Mutta ei toki asiallisesti mitään ratkaisevaa uutta tietoa. Mutta mielestäni siinä sanottiin, että Raisa lähti kaverinsa, ei siis kavereidensa, kanssa juhlimaan. Eli kyse olisi ollut yhdestä kaverista, joka sitten poikaystävänsä kyydillä lähti toisaalle. Eli siinä mielessä autossa olisi ollut tilaa.

Kari77 kirjoitti:

undo_ kirjoitti:

poepporoo kirjoitti:Huh huh, ei tuota vanhempien surua voi mitenkään kukaan ymmärtää En tiedä, onko tätä jo mainittu, kun en ole kaikkia sivuja ehtinyt lukea mutta. Jos Raisa olisi noussut vapaaehtoisesti jonkun kyytiin, olisi hän varmaankin soittanut matkalta, että on tulossa kohti Pirkkalaa, tai mikä sen ajon suunta nyt sitten olisi ollutkaan?

Tämä kyydin hommaaminen Pirkkalaan, tavalla tai toisella, tuntuu loogiselta. Jotain tapahtunut jo ennen, kuin ehti soittaa lisäohjeita tai ilmoittaa tulostaan? Kuinka pitkälle parilla kympillä pääsi tuolloin taksilla? Tuskin kuitenkaan Pirkkalaan asti.

Sitä en tiedä paljon tuolloin maksanut taksi, mutta nykyään yönaikaan keskustorilta tähän Härmälään(aivan pirkkalan rajalla) jossa itse asun maksaa noin 18€

Tuohon aikaan taisi vaan olla vielä markat käytössä ja silloin se 20mk ei tainnut riittää taksin lähtömaksuun yöllä.

kid kirjoitti:
Itse asiassa mietin tuota, että Raisa on nähty tanssimassa varusmiehen + jonkun vanhemman miehen kanssa, viimeisin siellä Seuriksella. Oliko Raisalla tapana tanssia muiden kanssa, vaikka seurusteli? Mietiskelin tässä vain, että olisko kuitenkin jotain kränää ollut siitä Pirkkalaan menosta (poliisi toki olisi tämän varmasti poikaystävältä selvittänyt), vai oliko tuo Raisalle tyypillistä käytöstä? Itse en näe ongelmana jos bailailee jonkun toisen kanssa, mutta tiedän ihmisiä joille se on iso juttu ja lähes pettämistä.

Aivan. Jos olettaa, että seurustelu on onnellista ja ehkä vähän "vakavampaa"(?), niin varmaankin pariskunta olisi tiedottanut ja ollut tietoisia toistensa menemisistä tuona ko. iltana? Siis tarkemmin tietoisia? Ja ainakin mahdollisimman pian olisi halunnut toisen luo? Onko mitenkään mahdollista, että nuo tanssittajat ovat mahdollisesti kyydin antaneet? Jos siis tuo Seurahuone havainto pitää paikkansa.

Ps. "Mammankin" päättelyketjussa on hyviä pointteja..