Mikä ilahduttaa tänään? (ketju 2)

[elli72]

Minuakin ilahduttaa että on toukokuu ja päivät tulevat koko ajan lämpimimmiksi. Kaikkein eniten ilahduttaa kuitenkin se että olen lomalla.

[Virdon]

Aika nihkeä voitto MM-kiekossa Saksasta jatkoajalla, mutta ainekset olivat kasassa pahempaankin pistemenetykseen. Täytyy ottaa ilahtuneisuutta irti myöskin siitä että omassa kisa-avauksessaan Ruotsi hävisi Sveitsille 2-3 jääden näin kokonaan pisteittä!

[Nooruska]

Erään kilpailun voitto ja sen palkinto!

[Gladys]

Pitkä viikonloppu.

[Nooruska]

ekat rusketusraidat! <3

[PaxCow]

Paljon aurinkoa ja hieno voitto futispelissä aladivarissa.

[Bias]

Äitienpäivä

[Belker]

Yksikätinen uimari Norjasta:

http://www.vgtv.no/#!/video/64342/født- ... ll-svømmer

Ei sitten tekosyitä liikunnan välttelyyn

[J.Maybrick]

Vasta tänään saamani äiteinpäiväkortti pojaltani. Tyypillisesti hänelle se oli postitettu vasta perjantaina, mutta hajamielinen professori on sellainen myös äiteinpäivän alla.

[Belker]

Jostain syystä alkoi hymyilyttää juttu, jossa kielteisiä ilmauksia tuntuu olevan tosi rutkasti. Muutoinkin uutisjuttuun verrattuna kyseessä on ennemminkin pakina tai pamfletti:

Näkökulma: Nyt kuopataan jo se "kuolemanottelu"-termi!

Leijonien ottelukaavio herätti jälleen keskustelua. Yle Urheilun Ilkka Palomäki haluaa siirtää keskustelun painopisteen muihin asioihin.


Nyt se on selvillä - Suomen jääkiekkomaajoukkueen tie MM-kisojen jatkopeleissä. Viikon verran sitä spekuloitiinkin. Tai no, ennen kisojahan se jo alkoi ”kunhan ei kohdata puolivälierissä Venäjää” -pelkokeskustelulla. Haluan täsmentää, että nyt puhun ennen kaikkea mediasta, enkä viittaa sanallakaan joukkueeseen, joka ei ole spekulaatioon lähtenyt mukaan.

Jo viime keskiviikon USA-tappion jälkeen alkoi spekulaatio siitä, että Suomellahan voi olla tässä kaikkien aikojen reitti finaaliin. Ensin kaadetaan puolivälierässä Yhdysvallat ja sen jälkeen välierässä Sveitsi, Norja, Kenia tai joku muu maa, jossa ei osata pelata jääkiekkoa. Nähdään sunnuntaina 19. toukokuuta Tukholmassa ja niin edespäin.

Ensin piti hävitä Venäjälle, koska muuten Venäjä tulee kuitenkin vastaan puolivälierässä. Kun Venäjä kaatui ja Slovakia yllätti USA:n, yhtäkkiä pitikin hävitä tahallaan Latvialle, jotta saadaan Slovakian sijaan ensin USA ja sitten Sveitsi tai Norja vastaan. Ei riittänytkään enää helppo puolivälierävastus, vaan piti pelata jo helppoa välierävastustakin samalla.

Kyseisen kaltainen spekulaatio on toki ymmärrettävää. Onhan se kauheaa, jos Leijonat jää puolivälierään. Ei Suomessa saa kiinnostua MM-kisoista, jos Suomi ei pelaa viimeisenä viikonloppuna. Ei Kanadan ja Venäjän välinen välieräottelu oikeuta samanlaiseen vappuriehaan täällä. Ja onhan sekin totta, että kaikkia joukkueita ei tarvitse voittaa. Riittää, kun voittaa ne, jotka vastaan tulevat.

Mutta joka vuosi kovana vellova spekulaatio on joka vuosi myös vastenmielisempää. Varsinkin sen takia, että yhdelläkään tie finaaliin -keskustelulla ei ole mitään hyötyä. Onhan niitä kiva spekuloida, mutta eivät ne vie suomalaista urheilukeskustelukulttuuria (jos sellaista on) yhtään eteenpäin.

Tästä päästäänkin sujuvasti ”kuolemanottelu”-keskusteluun, joka on tietysti koko tämän spekulaation pohjana. Tai siis eihän siitä tarvitse edes keskustella. Suomessa puolivälierä on ”kuolemanottelu” niin kauan kuin puolivälieriä MM-kisoissa pelataan. Mutta miksi?

Esimerkkiä Kanadasta

Leijonilla on ollut joka vuosi mahdollisuus voittaa maailmanmestaruus jo noin 20 vuoden ajan. Siitä huolimatta Suomessa onnistumisen tai epäonnistumisen erottaa yksittäinen ottelu, joka määrittelee, selviääkö joukkue neljän parhaan joukkoon vai ei. Neljän parhaan joukkoon? Mikä ihmeen mittari se on?

Sen ymmärtää, että MTV3 tai ennen sitä Yle - tai yleisemminkin media - määrittelevät puolivälierän ”kuolemanotteluksi”. Jos Suomi ei pelaa viimeisenä viikonloppuna, kiinnostusarvo kisoja kohtaan vähenee. Katsojamäärät putoavat, lehtien myynti vähenee ja niin edespäin. Mutta jos on mahdollisuus mestaruuteen, miksi neljän joukkoon selviytyminen tai edes himmeämpi mitali pitäisi riittää?

Esimerkiksi tämän kevään MM-kisoissa Suomi on pelannut niin hyvin, että maailmanmestaruus on täysin realistinen tavoite. Jos puolivälierässä tulee tappio, se on epäonnistuminen. Mutta entä sitten välierä? Ihan yhtälailla tappio välierässä tai loppuottelussa on pettymys. Pronssiotteluun en ota edes kantaa, koska sillä ei ole kilpaurheilun kanssa mitään tekemistä.

Kulttuurierosta saatiin hyvä esimerkki viime viikon Urheilu-Sanomien mainiossa jutussa, joka käsitteli Kanadaa. Kun Kanada on pudonnut kolme kertaa peräjälkeen puolivälierissä ja toimittaja Sami Hoffren kysyi asiasta Kanadan Jordan Eberleltä, Eberle korjasi itse, että itse asiassa tässä on mennyt kehnosti jo viisi vuotta.

Kanadan edellinen mestaruus on sattumoisin keväältä 2007. Vuosina 2008 ja 2009 tuli MM-hopeaa, mutta Kanadassa niitä pidetään epäonnistumisina. On toki totta, että Kanadan pitäisi materiaalinsa puolesta voittaa joka vuosi, eikä Suomelta voi samaa odottaa. Mutta silti asenteessa on paljon opittavaa.

Jos Suomessa olisi oikeasti voittamisen kulttuuria, ”kuolemanottelu”-sanaa ei käytettäisi. Tai jos käytettäisiin, sitä käytettäisiin ennemmin loppuottelusta. Kun riman asettaa korkealla, voi myös saavuttaa jotain suurta. Useamminkin kuin kerran 16 vuodessa.

Ilkka Palomäki Ilkka Palomäki Yle Urheilu

Kaikenlaista YLE:ltä saa nykyään lukea. Vaikka onhan uutisissakin jo paljon pakinoimista, subjektiivista löpinää.

[Veristi]

Vähän laiskottaa. Hyvä sentään kun jaksaa tässä näillä sormilla jotain näppäillä, kirjain kerrallaan.

[Nooruska]

Kristan viisufinaalipaikka! Vaikken itse voittoon usko niin mukavampi kyseisiä karkeloita lauantaina sitten katsella, kun on omiakin mukana!

[devil_doll]

Ihmeellinen kesä.

[Vato]

kesäloma

[J.Maybrick]

Sama asia kuin joka kevät tähän aikaan: lasten erinomainen menestys kouluissaan ja heidän oma tyytyväisyytensä talven ponnistusten tuloksiin