Erinomainen kirjoitus vieraannuttamisesta ja sen seurauksista. Täsmää oikein hyvin Auerin kolmeen nuorimpaan lapseen. Valitettavasti juuri näin on päässyt käymään.
Miten vanhemmastaan vieraannutetut lapset ja aidosti vanhempansa kaltoinkohtelemat lapset eroavat käytökseltään?
Tiistai 11.11.2014 klo 22:13 - Helinä Häkkänen-Nyholm
Lapsen vieraannuttamisella vanhemmasta tarkoitetaan prosessia, jossa toinen ihminen (joka yleensä ymmärretään lapsen toiseksi vanhemmaksi) omalla käytöksellään vieraannuttaa lasta hänen toisesta vanhemmastaan siten, että lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhde usein sen seurauksena vaikeutuu ja vaikeimmissa tapauksessa lapsi ei enää halua lainkaan tavata tätä vanhempaansa. Usein vieraannuttamiseen liittyy vieraannuttajavanhemman herättämät julkiset epäilyt siitä, että toinen vanhempi olisi jollakin tavalla lapselle vahingoksi. Tällöin tuomioistuimen ja lastenvalvojien tehtävänä on selvittää, mistä lapsen kielteinen reagointi vanhempaa kohtaan voisi johtua. Harmillisen usein ainoana selvittämiskeinona pidetään lapsen oman mielipiteen selvittämistä, unohtaen samalla tyystin sen tosiasian, että vieraannutettu lapsi ei lähtökohtaisesti ilmaise aitoa omaa mielipidettään (ja juuri tästä syystä ollaan ko. selvitystilanteessa).
Lapsella huoltoriidan yhteydessä ilmenevä kielteinen reaktio toiseen vanhempaan voi johtua siitä, että lapsi on joko kokenut tulleensa kaltoin kohdelluksi vanhempansa toimesta, tai että toinen vanhempi vieraannuttaa lasta, tai lapsen ikä- ja kehitystasoon liittyvästä halusta ottaa etäisyyttä vanhempaansa (yleensä aikaisintaan noin 13-ikävuodesta eteenpäin). Mahdollista vieraannuttamista arvioitaessa kaikki nämä vaihtoehdot tulee huomioida. Olennainen kysymys on se, onko lapsen ja vanhemman suhde ollut hyvä tai vähintäänkin normaali ennen vanhempien eroa. Vieraannuttaminen lähtee tästä oletuksesta. Havainnoitaessa ja tutkittaessa vieraannutettujen lasten ja aidosti vanhempansa toimesta kaltoin kohdeltujen lasten käyttäytymistä suhteessa vanhempaansa tutkijat ovat löytäneet seuraavia huomionarvoisia eroja näiden lasten välillä:
1) Vieraannutetun lapsen ytimessä on hyvin jyrkkä epäsuhta lapsen vanhempaa koskevissa uskomuksissa suhteessa lapsen ja vanhemman taustahistoriaan. Lapsi saattaa syyttää vailla minkäänlaista näyttöä asiasta vanhempaansa mitä uskomattomimmista asioista, kuten esimerkiksi vakavasta fyysisestä ja henkisestä pahoinpitelystä, omaisuuden tuhoamisesta ja rakkauden puutteesta. Vieraannutetut lapset eivät yleensä kysyttäessä osaa esittää yhden ainutta myönteistä muistoa tai ominaisuutta vieraannutetusta vanhemmastaan. Tällaista yksioikoisen kielteistä asenteellisuutta tai täydellistä myönteisten muistikuvien puutetta ei ole tutkimuksissa havaittu vanhempansa toimesta kaltoin kohdelluilla lapsilla.
2) Vieraannutetut lapset ilmaisevat vanhempaansa kohdistuvaa vihaa varsin avoimesti saattaen huutaa tälle raivokkaan kovaäänisesti ja vastustaen häntä fyysisesti lapsen vaihto- ja tapaamistilanteissa. Tällaista rohkeutta ilmaista avoimesti vihaa ei esiinny aidosti kaltoin kohdelluilla lapsilla, jotka ennemminkin pelkäävät vanhempaansa, eivätkä halua toimia tavalla, joka voisi provosoida vanhempaa käyttämään väkivaltaa.
3) Vieraannutetut lapset ilmaisevat vanhempaansa kohdistuvia kielteisiä ajatuksia varsin avoimesti muille ihmisille ja saattavat jopa kirjelmöidä asiassa lastensuojeluviranomaisille ja tuomistuimille. Tällaista avoimen vihamielistä käyttäytymistä ei havaita vanhempiensa kaltoin kohtelemilla lapsilla, joiden kokemusmaailmaa sävyttävät ennemminkin voimakkaat häpeän ja syyllisyyden tunteet.
4) Vieraannutetut lapset kokevat vieraannuttamista harjoittavan vanhempansa yleensä yksioikoisen positiiviseksi ja epärealistisella tavalla ”täydelliseksi”. Tällaista toisen vanhemman epärealistista ihannointia ei esiinny vanhempansa toimesta kaltoin kohdelluilla lapsilla.
5) Vieraannutetut lapset ulottavat vanhempaansa kohdistuvan vihakampanjan usein myös tämän sukulaisiin ilmaisten heistä kielteisiä ajatuksia ja tunteita, sekä haluttomuutta heidän tapaamiseen. Tällaista halua päättää vapaaehtoisesti useita aikaisemmin merkittäviä vuorovaikutussuhteita ei ole tutkimuksissa havaittu vanhempansa toimesta kaltoin kohdelluilla lapsilla.
6) Vieraannutetut lapset lausuvat toisinaan omina mielipiteinään viranomaisille ajatuksiaan siitä, miten vieraannutettu vanhempi on toiminut väärin ja miten hänen tulisi kehittyä (esim. ”X:n pitäisi oppia hillitsemään kiukkuaan”). Aidosti vanhempansa kaltoin kohtelema lapsi ei ajattele asioita vanhemman perspektiivistä, vaan lapselle luontaisen itsekeskeisestä perspektiivistä kokien usein olevansa itse syyllisiä siihen että heitä on kaltoin kohdeltu (”mitä tein väärin” –ajatus).
7) Vieraannutetut lapset suhtautuvat yleensä hyvin kielteisesti ja oppositionaalisesti lapsen ja vanhemman suhdetta kehittämään pyrkiviin psykoterapeuttisiin interventioihin tai hoitoihin, koska heitä ei yleensä vieraannuttajavanhemman toimesta ole kannustettu niihin osallistumisessa ja he saattavat pelätä ”paljastuvansa”. Aidosti kaltoin kohdellulla lapsella ei yleensä ilmene tällaista vastustusta niitä ihmisiä kohtaan, jotka pyrkivät auttamaan häntä.
8 ) Vieraannutetut lapset pyrkivät yleensä voimakkaasti fyysisesti vastustamaan vanhemman tapaamista (mm. lapsen ja vanhemman valvottuja tapaamisia järjestävissä paikoissa) koska heitä on ohjeistettu siihen, tai heille on vieraannuttajavanhemman toimesta kerrottu esim. "Jos juokset karkuun niin voidaan mennä hampurilaiselle yhdessä". Aidosti kaltoin kohdelluilla lapsilla ei yleensä tällaista avointa fyysistä vastustamista tai karkuun juoksemista tapahdu koska lapsi lähtökohtaisesti pyrkii tottelemaan auktoriteetteja ja saattaa aidosti pelätä vanhempaansa.
Ja lopuksi: Vieraannutetut lapset eivät halua jakaa tulevaisuuttaan vieraannutetun vanhempansa kanssa koska joku on opettanut heidät vihaamaan vanhempaansa, ja he kokevat toimivansa oikein katkaistessaan suhteensa häneen. Aidosti kaltoin kohdeltu lapsi haluaa yleensä jakaa tulevaisuutensa vanhempansa kanssa, koska toivoo että asiat voidaan korjata ja hän edelleen rakastaa vanhempaansa.
http://www.psyjuridica.com/blogi/2014/11/11/19