Susku London kirjoitti:L'amourha kirjoitti:
Laitan alle mielipidekirjoituksen Pohjalainen lehdestä, jonka voin itsekin allekirjoittaa (jollet jaksa lukea kokonaan, niin lue edes punatut kohdat):
Väärä tuomio murentaa oikeusturvaa
perjantai 13.06.2014
Ylen tutkimuksen mukaan jopa kolmasosa asianajajista ja yleisistä oikeusavustajista pitää tuomioistuinten tuomioita väärinä, puutteellisesta ammattitaidosta johtuvina. Toisessa, tuomituille suunnatussa kyselyssä, jopa kolme neljästä pitää tuomiotaan vääränä tai oikeusmurhana. Syyttäjän ja poliisin toiminta on ollut vain jääräpäisesti syytettä tukevaa.
Oikeuslaitos on joutunut naurunalaiseksi mm. Auer-vyyhdissä. Jää varteenotettava epäily, että Auer tuomittiin 0-näytöllä muusta kuin murhasta siltä varalta, että murhatuomio menee nurin taas kerran. Näin valtio välttyy maksamasta vahingonkorvauksia vankilassaolosta.
Matti Kangasluoma
tekniikan lisensiaatti, ekonomi, hallitusammattilainen Lapua
...
Tässä Anneli Auerin korvausoikeudenkäynnissä on kysymys myös melko periaatteellisesta ratkaisusta. Suomen valtion asianajaja on käsittääkseni tuonut esille, ettei niistä päivistä, joina on istuttu nk. kahdella pytyllä tulisi maksaa korvauksia, koska vapaudenmenetystä ei ole tapahtunut. Puolustuksen argumentti on taasen päinvastainen, rahaa tulisi maksaa myös näiltä yli 611 päivää menevältä ajalta ainakin siltä osin, että murha-asiassa uudelleen vangitseminen on vaikuttanut siihen, ettei lsh-jutussa ole normaalit käytännöt astuneet voimaan esim. koeluonteinen vapaus tai vankilomat tai sijoittuminen ei tavalliseen vankilaan.
Tässä kaikessa on kuitenkin huomattava se, että jos käräjäoikeus nyt päätyy Suomen valtion kannalle, se avaa todellisuudessa Pandoran lippaan. Jos jatkossa tulee samankaltaisia tilanteita, jossa oikeus vapauttaa henkilön, joka on ollut poliisin joko tutkintavankeudessa tai käräjäoikeuden tuomion perusteella suorittamassa vankeustuomiotaan normaalissa vankilassa, silloin syyttäjänpuolelle on edullista ketjuttaa tuomioita tai jopa porrastaa niitä. Käytännössä epävarmassa tilanteessa syyttäjä ei heitä koko arsenaaliaan pöytään, vaan pyrkii saamaan ajallista väliä tuomioille. Syntyy tilanne, jossa syyttäjä syyttää ensin yhdestä asiasta ja sitten hetkeä myöhemmin palataan toiseen asiaan.
Syyttäjälle tämä voi olla myös edullinen valinta, sillä on argumentit valmiina jo ensimmäisestä väitetystä teosta. Tuomioistuimessa kuitenkin tuomarit vaihtuvat, jolloin asian käsittely saattaa alkaa joka kerta alusta. Syytetyn kannalta katsottuna tilanne on varmasti aika vaikea ja asioihin täytyy aina uudelleen perehtyä. Se voi johtaa myös uupumiseen ja väsymiseen jatkuviin oikeudenkäynteihin.
Riski kasvaa mielestäni todella suureksi silloin, kun kysymys on monimutkaisista rikoksista, joihin sisältyy erilaisia tapahtumia. Suurimmat riskialueet liittyvät nähdäkseni lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöepäilyihin, huumerikoksiin tai talousrikoksiin.
Jos nyt todellakin käy niin, että mitään korvausta ei makseta ajalta, joka liittyy lsh-aikaan tai korvauksen määrä vastaisi esim. satasta tai muutamaa kymppiä päivässä, silloin tuomiolaitos ampuu itse itseään nilkkaan. Se joutuu tekemisiin tämän ongelman kanssa aina silloin, kun syytteisiin liittyy epävarmuutta. Syyttäjän intressi on pilkkoa tapahtumia ja sijoittaa syytteitä ja mahdollisia tuomioita siten, että kahdella pytyllä tai pyttyä odottamassa istutaan mahdollisimman monissa tapauksissa. Pahimmassa tapauksessa syyttömänä tuomittu ei saa mitään korvausta.
Olisi hyvä, jos käräjäoikeuden kaikki tuomarit miettisivät nyt rauhassa mihin kaikki johtaa, jos syyttömänä tuomitulta evätään kohtuulliset korvaukset koko siltä ajalta, jonka hän kyseisestä teosta on istunut.