MURHA.INFO

Kiitos jälleen Sisotalolle tärkeän todistuksen julkituomisesta.

Kantinkosken todistus on hyvin vakuuttava, kauttaaltaan. Ammattinsa osaava
ja sen velvollisuuksien mukaan toimiva ihminen, kaikilta osin.

Samaa ei voi sanoa vuoden 2009 jälkeistä Lahden murhatutkintaa johtaneista
polliseista. Jälleen hovissa 2014 voidaan todeta Auerin surmajälkeisen mielentilan osalta
tutkinnan tarkoiutushakuisuus - potilasasiakirjoista on varmasti käy nyt ilmi Aueria "omapotilaana" hoitaneen, ensihoitoon suuntautuneen sairaanhoitajan merkinnät tämän
tilasta. Reaktiosta käy ilmi tuska miehen menetyksen johdosta sekä omaan ja lapsien
tulevaisuuteen kohdistuva huoli. Tämä tuskin on ollut näyteltyä, mitä sen olisi tullut olla,
mikäli kyseessä olisi syytteessä ajettu etukäteen suunniteltu ja harkittu murha.

Mikään ei ole tapauksen 2009 jälkeisessä poliisitutkinnassa linjalla Paatero- Kuusiranta -
Santaoja - Valkama/Pajula/Kulmala niin ilmeistä kuin tutkinnan tarkoitushakuisuus.

Ja sitten Pajula ja Kulmala kehtaavat syyttää Hovioikeuden päätöstä 2015
tarkoitushakuisista tulkinnoista... kun tuolloin oikeus (tosin vain kiertäen ja kaartaen)
rohkenee osoittaa syyttäjän "asiantuntijoiden" avulla tuottaman todistusaineiston olevan vinoutunutta.

Pitäisi lopulta mennä suoraan asiaan nyt KO:ssa ja katsoa nyt esimerkiksi tätä Katinkosken todistusta, mistä alla viimeinen minuutti. Pitäisi kysyä: miksi ko. henkilön todistuksesta
koskien Auerin reaktioita ei esitutkinta-aineistossa ole mitään merkkiä (vaikka vastaus on toki kaikille selvä...)

http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/skilmottautuminen.wav

zem kirjoitti:...
Mikään ei ole tapauksen 2009 jälkeisessä poliisitutkinnassa linjalla Paatero- Kuusiranta -
Santaoja - Valkama/Pajula/Kulmala niin ilmeistä kuin tutkinnan tarkoitushakuisuus.

Ja sitten Pajula ja Kulmala kehtaavat syyttää Hovioikeuden päätöstä 2015
tarkoitushakuisista tulkinnoista... kun tuolloin oikeus (tosin vain kiertäen ja kaartaen)
rohkenee osoittaa syyttäjän "asiantuntijoiden" avulla tuottaman todistusaineiston olevan vinoutunutta.
...

Yksi valaiseva esimerkki näistä syyttäjien tarkoitushakuisista tulkinnoista:

"Rikosylikonstaapeli Esa Koivuniemi on ollut syyttäjien kutsumana todistajana Satakunnan käräjäoikeudessa vuonna 2010 todistamassa, että tekopaikalle jääneet veriset kengänjäljet sopivat Jukka Lahden hukassa olevien talvikenkien kokoon.

Kun kuuntelee Koivusalon todistajan lausunnon, niin huomaa, ettei hän puhu halaistua sanaa mistään kadonneista kengistä. Hän kyllä kertoo, että Kostensalo löysi surmatalosta pahvilaatikon, jossa oli olleet uudet turvakengät, mutta niiden jäljet eivät sopineet surmapaikan verijälkiin. Lisäksi hän kertoo, ettei asunnosta ollut löytynyt surmajälkiin sopivia kenkiä."

Näitä vastaavanlaisia tarkoitushakuisia tulkintoja on Ulvilan surma-asian käsittelyssä tullut esille ajankohdan 1.8.2008 jälkeen useita. Niitä eivät jostain syystä kaikki halua nähdä, vaikka ne toisi sormella osoittaen esille.

Auerin mielentilaa koskien KäO:n päätöksessä 2013 todetaan seuraavaa:

Kaikki Auerin kanssa tekemisissä rikospaikalla sekä sairaalassa
olleet kuultavat ovat maininneet Auerin poikkeuksellisesta rauhallisuudesta.
Hän ei ole reagoinut tietoon miehensä kuolemasta eikä hän ole ollut huolissaan lastensa turvallisuudesta tapahtuman aikana eikä sen jälkeen.

Todistajien kertomuksesta välittyy kuva, että Auer on ollut välinpitämätön tapahtuman
ja Lahden kohtalon suhteen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella
ei kuitenkaan voida päätellä, onko poikkeuksellinen rauhallisuus Auerin luontenpiirre
vai onko se tässä tapauksessa tilanteen aiheuttaman shokin vaikutusta. (Alleviiv. Zem.)

Sairaanhoitaja Kantinkosken todistus ei kerro Auerin "poikkeuksellisesta rauhallisuudesta"
- päinvastoin: tämä on ollut polvillaan osaston vuoteella, mikä on synnyttänyt vaaratilanteen, minkä johdosta tapaus on varmasti jäänyt Kantinkosken mieleen.

Auer on ollut tuskaisena polvillaan sängyllä, huutanut ja itkenyt, ja koska pleuratreeni
oli kiinnitetty koukulla sängyn reunaan, asento on vetänyt letkun piukeaksi.

Pleuradreeni on katetri, joka kanavoidaan keuhkon ja rintakehäseinämän välissä olevaan tilaan. Tilaa kutsutaan pleuraonteloksi tai keuhkopussiksi. Katetrin avulla keuhkopussi tyhjennetään ylimääräiseltä ilmalta, nesteeltä, mädältä tai vereltä jota normaalisti siellä ei ole. Pleuradreeni liitetään rintaontelon tyhjennysyksikköön, joka suorittaa varsinaisen pleuraontelon tyhjentämisen eli dreneroimisen. Pleuradreenin laittaminen ja siihen kuuluva varsinainen hoitotyö on tietynlaista erikoisosaamista vaativa alue, jossa aseptinen työote on potilaan hoidon kannalta tärkeää. Tilat jotka edellyttävät pleuradreeniä voivat pahimmassa tapauksessa hoitamattomina johtaa potilaan kuolemaan. Myös vääränlaisella potilaan hoidolla on vakavat seuraukset.

Auer oli vaikuttanut olevan poissa tolaltaan, ja varmistettuaan letkun kiinnityksen K. oli mennyt rauhoittamaan. Auer oli kysellyt mitä nyt lapsille tapahtuu – tämä siis ollut hädissään lapsista sekä siitä, miten hän nyt pärjää kun Jukkaa ei enää ole. Auer oli itkenyt K:n olkaa vasten.

K. oli päättänyt antaa rauhoittavaa lääkärin tarvittaessa määräämää diapamia 5 mg.
Tilanne oli kestänyt kymmenisen minuuttia.

K. oli saanut potilaan tyynnyteltyä, mutta katsoi parhaaksi hälyttää kriisiryhmän edustajan,
jolloin Päivi Vettenranta on tullut paikalle. Ks. kuva alla:



Eli Auer on ollut rauhoittavan saanut rauhoittavan lääkityksen juuri ennen Vettenrannan saapumista paikalle. Tätä ennen Kantinkoski oli rauhoitellut potilasta. Lienee myös yksilöllistä, kenelle ihminen avautuu kriittisissä tilanteissa. Tapahtumat ja lääkitys oli kirjattu hoitolehdelle.

Käräjäoikeuden 2013 mukaan siis ”Kaikki Auerin kanssa tekemisissä rikospaikalla sekä sairaalassa olleet kuultavat ovat maininneet Auerin poikkeuksellisesta rauhallisuudesta.” Siis esimerkiksi Vettenranta.

Ja kaikki ”sairaalassa olleet kuultavat”? Kantinkoski oli ”omahoitaja” sairaalassa, mutta häntäpä ei siis valikoitu kuultavien joukkoon – ilmeisesti siksi, että hän ei olisi kertonut ”Auerin poikkeuksellisesta rauhallisuudesta” ja olisi mahdollisesti kertonut myös Auerin juuri saamasta diapam-lääkityksestä.

Perinteisesti oikeudelle tulee kertoa ”koko totuus eikä muuta kuin totuus”. Auerin
mielentilaa selvitettäessä ”sairaalassa olleiden kuultavien” suhteen on tyydytty
osatotuuteen, mikä on käytännössä johtanut oikeuden (sekä tiedotusvälineiden) harhauttamiseen. Ilmeisesti myöskään myöskään Vetteranta ei ole maininnut, että hän on tullut poliklinikalta osastolle Kantinkosken pyynnöstä?

Lisäksi herää kysymys, onko poliisi saanut Auerilta oikeuden potilastietoihin? Vai onko poliisivaltuuksilla saatu luottamuksellisia hoitotietoja, joita esim. Vettenranta on käräjäoikeuden päätöksen mukaan poliisille auliisti välittänyt?

Mikäli poliisilla on ollut valtuudet hoitotietojen käyttämiseen, poliisi on varmasti ollut
tietoinen Kantinkosken roolista potilaan hoitajana sen jälkeen, kun potilas on siirretty poliklinikalta osastolle.

Miksi Kantinkosken osuutta ei ole noteerattu? Annettujen tietojen nojalla sitten oikeus on siis
päätynyt virheelliseen käsitykseen, sitä on asiassa harhautettu:

Kaikki Auerin kanssa tekemisissä rikospaikalla sekä sairaalassa olleet kuultavat
ovat maininneet Auerin poikkeuksellisesta rauhallisuudesta.[/u] Hän ei ole reagoinut
tietoon miehensä kuolemasta eikä hän ole ollut huolissaan lastensa turvallisuudesta
tapahtuman aikana eikä sen jälkeen.

Todistajien kertomuksesta välittyy kuva, että Auer on ollut välinpitämätön tapahtuman
ja Lahden kohtalon suhteen.

Oikeuden harhauttaminen on ilmeisesti maassamme sallittua ja ylimmän tahdon siunaamaa, koska oikeuskansleri ei katsonut asialliseksi puuttua muuhunkaan yksipuolisuuteen poliisitutkinnassa.

Nähtäväksi jää, katsooko myös Korkein oikeus tämänkaltaiset asiat yhdentekeviksi yksilön oikeusturvan kannalta.

Alla Kantinkosken todistus Auerin reaktioista:

http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/sktodistusb.wav

ZEM tuo edellä esille oleellisia pointteja Kantinkosken todistajanlausuntoon liittyen.

Tuo Sisotalon meidän kuultavaksemme toimittama Kantinkosken todistus on oikeasti merkittävä. Itseasiassa niin merkittävä, että ihmettelen, miksi Manner ei ollut oikeutta varten kaivanut Auerin potilasasiakirjoista esille kyseistä kirjallista hoitokertomusta, johon nuo 1.12.2006 tehdyt Kantinkosken merkinnät potilaan järkyttyneisyydestä ja tämän tilan vaatimista toimenpiteistä (esim. diapam, kriisihenkilön (tms.) kutsuminen) olisivat sisältyneet. Kantinkoskihan sanoo todistuksessaan monta kertaa, että kaikki on todennettavissa hoitokertomusmerkinnöistä, katsokaa sieltä. Ne olisivatkin aika autenttista tavaraa. Paljon painavampia kuin pelkän suullisen todistuksen tuomareille jättämät enemmän tai vähemmän epämääräiset mielikuvat.

En olisi kyllä yhtään hämmästynyt, jos ilmenisi, että kyseistä hoitokertomusta (kyseinen todistaja taisi käyttää termiä "hoitolehti") ei enää löytyisi mistään. Onhan Auer-keississä vuosien kuluessa tapahtunut jo jos jonkinlaisia ihmeellisiä asioita...

Tässä Manner taas kerran sählää. Hän sijoittaa Vetenrannan aivan väärin. Päivi Vettenranta hälytettiin ensiapuun 03.00 ja hän istui Annelin sängyn vieressä ammuun saakka saamatta lainkaan kontaktia. Hän ei suinkaan ollut kriisiteamin jäsen, josta Kantinkski puhuu vaan sosiaalihoitaja,joka hälytettiin istumaan potilaan vierassä kiperissä tilanteissa.

Aamulla Anneli pääsi ensiavusta omaan huoneeseen sairaalaan ja siellä laukesi shokkitilanne rajuun itkuun, josta Sari Kantinkoski todisti Vaasan hoviissa. Hänen kontaktinsa Anneliin oli lyhyt, hän kutsui rauhoittavan teami, jolla ei ole mitään Vetenranan kanssa tekemistä. Tämän kriisiteamin työ olisi tietenkin pitänyt nostaa esiin, mutta Manner sählää asian aivan päinvastoin kun hän viittaa Vettenrannan todistukseen

https://www.dropbox.com/s/6x6lpz25n8d48 ... a.mp3?dl=0

Sitten syyttäjä Pajula alkaa oman harhautuksensa. Vettenranta oli yöllä, Kantinkoski vasta aamulla. Pajula väittää, että Vettenranta olikin se kriisiryhmä. Se hämää Mannerin täysin, todistaja menee syyttäjän ansaan.

Toinen puolustaja ottaa asian aivan oikein, Vettenranta oli polikliniikalla aikana 03-07. Sitten hän eksyy mahdollisuuteen ottaa sydänfilmi, josta ei tässä ollut lainkaan kysymys. Poliklinikka sekoitetan hoitoon osastolla. Poliklinkalla Anneli oli täysin puhumaton, shokin takia

Kerran vielä kyseenalaistetaan Kantinkosken todistus. Aivan lain vastaisesti yritetään saada Kantinkosken todistus puolueelliseksi. Sitten sählätään sillä, että hän lopulta otti yhteyttä anneliin Mannerin kautta.

Lopuksi todistuksen nauhoitus kekseytetään 19 min jälkeen.

Tämä on se kohta jossa meidän pitää kääntyä Kantinkosken puoleen ja pyytää, että hän kävisi itse katsomassa sairaalan arkistossa mitä siellä on kirjoitettu ja ketkä kuuluivat siihen kriisiryhmään jotka ottivat Annelin haltuunsa.

Ohessa Sisotalolle ote käräjäoikeuden päätöksestä 2013.

Todistaja Päivi Vettenranta on ammatiltaan erikoissairaanhoitaja ja
toiminut ammatissaan hoitajana teho-osastolla ja vuodesta 1986 lähtien päivystyksessä.
Todistaja on ollut mukana vapaaehtoisten muodostamassa henkisen ensiavun
ryhmässä ryhmän perustamisesta lähtien vuonna 2005. Työssään todistaja on
tavannut runsaasti väkivallan tai tapaturman uhreja, joille hän joutunut antamaan
henkistä apua.

1.12.006 todistajalle oli ollut päivystysvuoro. Hänet oli hälytetty yöllä sairaalan
päivystykseen, jonne hän oli saapunut noin klo 04.00 aikaan. Päivystyksessä
todistaja oli saanut raportin Ulvilan tapahtumista. Todistaja oli ollut sitten
Auerin luona noin klo 07.00 saakka. Todistaja oli käynyt myöhemmin seuraavana
päivänä uudelleen katsomassa Aueria.

Todistaja oli ollut huolissaan Auerista ja tämän voinnista, mutta keskustelua ei
heidän välillään ollut syntynyt. Auer oli todennäköisesti ollut jonkinlaisessa
shokissa, mutta jotenkin täysin reagoimaton. Auer oli kysynyt lapsistaan, mitään
muuta keskustelua ei ollut syntynyt. Mitään hoitotoimenpiteitä ei Auerin
osalta ollut tarvittu.

Todistaja ei ole ammattiuransa aikana koskaan tavannut vastaavalla tavalla
käyttäytynyttä potilasta. Tapahtumista kuullut sairaalan päivystyksen hoitohenkilökunta
sen sijaan oli ollut hyvin järkyttynyttä. (KäO:n päätös 2013, s. 43, alleviiv. Zem.. )

Eli -

Sisotalo: "Hän ei suinkaan ollut kriisiteamin jäsen, josta Kantinkoski puhuu vaan sosiaalihoitaja,joka hälytettiin istumaan potilaan vierassä kiperissä tilanteissa."

Käräjien päätöksestä ei ihan käy ilmi missä roolissa Vettenranta on yöllä poliklinikalle
hälytetty - luultavasti kriisiryhmän edustajana. Varsinaselta koulutukseltaan hän ei
liene sosiaalialan ihimnen. On valmistunut kuitenkin (yllättäen) vasta 2012
Satakunnan ammattikorkeakoulusta sairaanhoitajaksi. Ilmeisesti opistotason
sairaanhoitajakoulutus (erikoisairaanhoitaja) aikaisemmin?

https://www.samk.fi/ajankohtaista/1/sam ... skelijaa_2

Käräjien päätöksen perusteella V. vaikuttaa olleen paikalla yöllä kriisiteamin jäsenenä.
Tämä toki on sosiaalityötä, vapaaehtoista. Missä määrin on tehty tuolloin polilla
sairaanhoitotyötä jää avoimeksi - esim. kuka asetti ja milloin asetettiin pleuradreenin välitöntä hoitoa vaatineeseen keuhkopussin repeymään? Eli kysymyksiä herättää tuo
"mitään hoitotoimenpiteitä ei Auerin osalta ollut tarvittu".

Mutta Sisotalo yllä:
"Sitten syyttäjä Pajula alkaa oman harhautuksensa. Vettenranta oli yöllä, Kantinkoski vasta aamulla. Pajula väittää, että Vettenranta olikin se kriisiryhmä."

Käräjien 2013 mukaan "Todistaja (so Vettenranta - lisäys Zem)) oli käynyt myöhemmin seuraavana päivänä uudelleen katsomassa Aueria." Tämä tieto lienee V:n todistuksesta,
ja samaan viittaa Kantinkoskikin (vaikka ei muista henkilön nimeä). Eli V lienee ollut yöllä polilla ja käynyt seuraavana päivänä Kantinkosken pyynnöstä osastolla.

Molemmilla kerroilla samoin tuloksin - en tiedä olisiko kriisityöntekijässä ja tämän työkaluissa vikaa, kun potilas ei saa purettua ylivireystilaansa tämän avulla, vaan valitsee mieluummin yksinäisen purkautumistilanteen? Kyse lienee myös aikaisempien tai lapsuudenkokemusten
kautta opitusta mallista - jotkut eivät kykene trauman vuorovaikutteiseen purkamiseen,
vaan turvautuvat vireystilan itsesäätelyyn.

Valitettavasti aika ei nyt riitä enenmpään, jatketaan myöhemmin... "Mannerin sähläämisestä"
ei tässäkään liene kysymys.

sisotalo kirjoitti:Tässä Manner taas kerran sählää. Hän sijoittaa Vetenrannan aivan väärin. Päivi Vettenranta hälytettiin ensiapuun 03.00 ja hän istui Annelin sängyn vieressä ammuun saakka saamatta lainkaan kontaktia. Hän ei suinkaan ollut kriisiteamin jäsen, josta Kantinkski puhuu vaan sosiaalihoitaja,joka hälytettiin istumaan potilaan vierassä kiperissä tilanteissa.

Aamulla Anneli pääsi ensiavusta omaan huoneeseen sairaalaan ja siellä laukesi shokkitilanne rajuun itkuun, josta Sari Kantinkoski todisti Vaasan hoviissa. Hänen kontaktinsa Anneliin oli lyhyt, hän kutsui rauhoittavan teami, jolla ei ole mitään Vetenranan kanssa tekemistä. Tämän kriisiteamin työ olisi tietenkin pitänyt nostaa esiin, mutta Manner sählää asian aivan päinvastoin kun hän viittaa Vettenrannan todistukseen

Sitten syyttäjä Pajula alkaa oman harhautuksensa. Vettenranta oli yöllä, Kantinkoski vasta aamulla. Pajula väittää, että Vettenranta olikin se kriisiryhmä. Se hämää Mannerin täysin, todistaja menee syyttäjän ansaan.

Kantinkoski muistaa ensin, että olisi ollut päivävuorossa ja sitten ajatus vaihtuu yövuoroon. Vasta, kun selviää, että paikalle tulokutsuja on kaksi, hän hoksaa, että onkin ollut päivävuorossa (kuten alun perin itsekin oletti) ja hän olisi kutsunut toisen kerran paikalle jonkun henkilön, ja se olisi ollut se sama, joka jo yöllä oli Annelin seurana eli Vettenranta.
Vettenrannan rooli oli ollut yöllä toinen ja nyt hän olisi ollut sairaanhoitajana omaa normaalia työvuoroaan suorittaen yöllisen vapaaehtoisen paikalla olon jälkeen.

Molemmilla oli sairaanhoitajan roolissa siis samana aamuvuorotyöntekijänä myös muita potilaita hoidettavana. Joten miten on mahdollista, että Vettenranta olisi ollut osastolla tunteja Annelin seurana päivällä? Nähdäkseni näin ei ollutkaan, vaan hän oli ollut yöllä pidemmän jakson Annelin luona.

Oliko siis Vettenrannalla normaalityövuorossa niin paljon aikaa, että hän olisi kyennyt viettämään sitä yhden potilaan kanssa - vaikkakin hyvin epätavallisissa olosuhteissa?
Tuskinpa sentään- töitä oli varmasti riittämiin muutenkin.

Jotenka hän oli siis yöllä potilaan luona, joka oli mitä todennäköisemmin täydellisessä shokissa. Ja myöhemmin hän tuli uudelleen paikalle, kun potilas oli itkukohtauksen jälkeen saanut rauhoittavaa.

Seuraavaksi, kun Annelia alettiin epäillä tästä teosta, syyttäjä otti yhteyttä tähän Vettenrantaan ja onnistui saamaan häneltä lausunnon henkilöstä, joka oli jääkylmä ja tunteeton, toisin kuin hänen pitkän ammattiuransa kokemus muista henkilöistä vastaavissa tilanteissa oli ollut.

Hänen ammattikokemuksensa oli siis ollut kirurgiaan perehtyneen sairaanhoitajan työstä ensiaputilanteissa?
Varmasti nähnyt yhtä sun toista, mutta missä on kokemus kriisissä olevista ihmisistä, missä ovat keskustelut, missä henkinen tuki, missä on tietämys siitä mitä on oikeasti tapahtunut? Missä on psykologinen ammattikokemus?
Missä on tietoisuus shokin vaikutuksista ihmisiin?

Hänen todistuksensa tapahtui tilanteessa, jossa epäily Annelin syyllisyydestä oli jo syntynyt. Ehkä Vettenranta uskoi, että Anneli voi olla syyllinen - ehkä siinä tilanteessa voi tulkita (jälkikäteen) tapahtumaa toisin kuin sen tekisi, jos tietäisi, että kyseessä on ihminen, joka ei ole syyllinen.

Nyt tämä silloin annettu todistajanlausunto luettiin hovioikeudessakin 2014 uudelleen, jolloin Vettenranta ei voinut muuta kuin myöntää näin sanoneensa. Sen hän jätti kertomatta, eikä kukaan sitä häneltä kysynyt, että miksi hänet pyydettiin uudelleen paikalle? Hänen on täytynyt sillä hetkellä olla ollut tietoinen siitä, että joku toinen henkilö on tehnyt päinvastaisen havainnon kun hän itse, koska hänet ylipäätään pyydettiin osastolle uudelleen paikalle.

Hän ei siis kertonut oma-aloitteisesti eikä sitä kukaan häneltä kysynyt, että miksi?

Tämän jälkeen käräjäoikeus 2013 jätti tutkimatta yllä selostetun asiantilan kuten niin monta muutakin tärkeää asiaa, jolloin se veti johtopäätöksen, kaikki Annelin kanssa olleet henkilöt ovat tehneet saman havainnon kylmästä suhtautumisesta.

Jos kriisihenkilö tulee paikalle poliklinikalle ja istuu siellä potilaan kanssa, syynä voi olla myös se, että todellisessa shokissa oleva henkilö voi alkaa esim. vapista tai sydän alkaa hakata hurjasti tai hän voi pyörtyä tai jotain muutakin oireilua voi tulla, ehkä kysymys ei olekaan siitä, että shokissa olevan potilaan täytyisi kyetä ensimmäisten tuntien aikana "avautumaan" tapahtumasta vierellään olevalle henkilölle?

"Minun roolini on, että kuuntelen."
"Hän oli täysin jääkylmä enkä havainnut minkäänlaista tunnereaktiota."
"Olen ollut 35 vuotta päivystyksessä töissä."
"Sekin, jos ei tunne mitään, sekin on tunnetila."

Vettenrantaan oltiin poliisin toimesta yhteydessä 20. helmikuuta 2012.

"Oliko Anneli Auer silloin tuomittu jo miehensä murhasta, muistatteko?" (Manner)

"Ei ollut varmaan vielä silloin, kun tota, en mä muista. Sen mä muistan, että mä näin vain lööppejä, lööppejä tota, että epäillään"

Minusta tuntuu, että jälleen kerran on tapahtunut sama toisinto, yleisessä euforiassa, henkilön koettua olleensa tärkeässä roolissa jossain asiassa, voi syntyä todistajan lausunto, josta ei asiaa tarkemmin ajatellessa pääse enää irti, vaan joutuu itse tosiasiallisesti rooliin, jota joku toinen taho voi hyödyntää.

Vettenranna väärä todistus on välttämätöntä kumota. Hän väittää, että shokkitilassa olevaa Annelia olisi joku poliisimies käynyt yksinään kuulustelemassa, hän kuunteli vieressaä Tämä on tietenkin mahdotonta. Jo terveydellisistä syistä tällainen on kiellettyä. Kantinkoski kumoaa tiedon. Eikä ole missään merkintää, että tällainne kuulustelu olisi tehty. Asianajajien epäpätevyys on taas nolla. Heidän olisi pitänyt tarttua asiaan. Mitähän syyyttäjä Valkama ja V. ovat tästä asiasta sopineet?

Kantinkosken kertomuksessa kaikki on paikallaan vaikka hän ihmettelee mitä, ensin Manner ja sitten syyttäjä tarkoittaa sillä, että Vettenranta olisi ollut työssä sairaalassa ennen Kantinkoskea. Hän huomaa heti mistä on kysymys ja viittaa kerta toisensa jälkeen kirjalliseen selvitykseen, jonka hän on tehnyt sairaspäiväkirjaan. Taas kerran puolustus pettää. Päiväkirjaa ei oteta esille. Ilmeisesti se osoittaisi, että Vettenranta valehtelee syyttäjän pyynnöstä.

Vettenranta antoi todistuksensa kymmenen muun sairaalan työntekijän kanssa. Kun KO ja HO hylkäsivät pienten lasten sadut on Vettenranna todistus on kaikki mitä saatiin esille toisella kierroksella. Häntä kuulustelttiin helmikuussa 2012, tiedot poikkeavat olennaisesti todistuksesta sanotusta.
- Anneli oli kuulustelussa kysynyt missä Jukka on, sellaista ei murhaaja kysy
- V. perustelee kuulustelussa miksi hän puhuu pahaa Annelista. Hän sai lehdistä tiedon Annelin "tunnustuksesta" ja muisti jälkeenpäin, että Anneli käyttäytyi kuin murhaaja
- Todistuksessa V. väittää että hän sai kuulla mitä poliisi kysyi, mutta kuulustelussa on toinen sävy, hän kertoo vain, että poliisi kävi hänen päivystyksensä aikana. Mitä hän monisanisesti vakuutta, vaikka tieto on väärä tieto.
- Todistuksesta on jäänyt pois se, että henkilökunnan sympatiat olivat Annelin puolellä. jonka V sanoi kuulusteltaessa
- V väittää, että hän olisi seuraavana päivänä katsomassa Annelia, mutta vain kuulustelusta ilmenee, että hän ei puhunut kenenkään kanssa. Mitä hän siellä siten teki? Anneli oli koko ajan tarkassa valvonnassa, häntä epäiltiin miehensä murhasta. Annelin sairaspöytäkirjasta täytyy ilmetä kävikö V hännen huoneessaan sanomatta kellekkään mitään.

Tässä Vetenrannan kuulustelu
https://www.dropbox.com/s/9a7mx6m51tn2a ... a.JPG?dl=0

Minun käsitykseni mukaan Vettenranta on antanut ainakin vuonna 2013 ihan asiallisen todistajalausunnon. Tein lausunnosta pikaiset muistiinpanot, jotka seuraavassa:

Erikoissairaanhoitaja P. Vettenranta, todistajalausunto Satakunnan käräjäoikeudessa 2013
- valmistunut 1977, päivystykseen mennyt vuonna 1986 tekemään sairaanhoitajan tehtäviä
- kuuluu henkisen ensiavun päivystysrinkiin, joka on vapaaehtoinen ja jota on ollut perustamassa. Rinki on perustettu vuonna 2005.
- antanut paljon henkistä ensiapua, ei kuitenkaan ihan päivittäin
- henkisen ensiavun päivystykset tapahtuivat vapaapäivinä, todistajan puhelin oli soinut surmayönä yöllä kolmen jälkeen
- todistaa 1. kerran vasta Satakunnan käräjäoikeudessa vuonna 2013
- oli erikoinen tilanne, missä ei ollut tarvinnut tehdä enää hoitotoimenpiteitä
- oli suunnattoman huolissaan Annelin tilanteesta, mutta keskustelu heidän välillään oli vähäistä
- Anneli oli varmasti shokissa, mutta hän oli täysin reagoimaton
- Auer oli kysynyt, missä lapset ovat
- todistajalla oli puhelinnumero paikkaan, jossa Auerin lapset olivat, mutta koska oli vasta aamuyö, niin eivät olleet soittaneet numeroon
- todistaja oli ollut Anneli Auerin seurassa sairaalassa 1.12.2006 klo 4-7, mutta keskustelua hänen ja Anneli Auerin välillä ei ollut syntynyt
- todistajan oma työvuoro oli alkanut klo 7 ja todistaja oli käynyt Aueria katsomassa seuraavana päivänä osastolla
- todistajan mukaan tunnereaktio se on sekin, jos ei tunne mitään
- ei ole ollut mukana vastaavassa tilanteessa koskaan missään suhteessa
- todistaja oli ollut läsnä kahden potilaan kanssa, kun poliisi oli tullut paikalle kuulustelemaan potilasta. Todistaja oli paikalla poliisin kuulustelun aikana, koska todistajaa ei pyydetty poistumaan. Tilannetta ei videoitu.
- hoitaja oli soittanut todistajan paikalle. Sairaalan henkilökunta oli ollut erittäin järkyttynyttä.
- todistajalla ei ole muistiinpanoja tilanteesta

Minusta Kantinkoski on kutsunut nimenomaan Vettenrannan paikalle, koska ei ollut hallinnut tilannetta Auerin kanssa, kun tämä oli saanut epätoivoisen tunnereaktion miehensä äkillisen menetyksen johdosta ja siitä pelosta, kuinka tämä selviytyy yksin lasten kanssa ilman perheelle rakasta isää. Pleuradreeni oli laitettu Auerin rintaan sairaalassa varmasti heti ensi töiksi.

Toivottavasti, sisotalo, et loukkaannu, mutta nyt kyllä mielestäni sinä sekoitat asioita. Jos jotain olisin toivonut Mannerilta, niin hän olisi voinut esittää todistajalle kysymyksen, kuka poliisimiehistä oli paikalla sairaalassa Vettenrannan ollessa Auerin vierellä.

Jatkan huomenna Vettenrannan ja Kantinkosken vuoden 2014 kuulemisilla, jonka jälkeen palaan vielä tähän aiheeseen.

Ei tässä ole henkilöäkohtaisista mielipiteistä kysymys, vaan että Vettenrannan todistus on ainoa uusi tieto, jolla syyttäjä on käynyt Annelin kimppuun kun lasten todistuksita ei olut mihinkään Olen perusteellisesti kertonut mitä hänen ja Kantinkosken todistuksista ilmenee. Vettenrantaa kuuluteltiin jo helmikuussa 2012 kymmeen muun kanssa. Se on myös droppboxitani välitetty tänne. Toivotavasti se aukeaa, se on myös blogissani. Pieni Liekki ei oile katsonut kuulutelua, eikä kantinkosken ja Vetenrannan todistuksia. Niillä suuri ero Annelin kannalta. Vetenranta syttää ja Kantinkoski puolustaa.

Vettenranta valehtelee myös siinä, että joku poliisi olisi kuulustellut Anneli Aueria yöllä. Sellaisesta kuulustelusta ei ole missään tietoa. Se olisi tietenkin aivan ratakaiseva siltä kannalta vaikuttiko Anneli murhaajalta vai hätääntyneeltä leskeltä. Hän kertoo kahdella eri tavlla kuulustelusta, joko hän kuuli kaiken kun sai ihmeekseen olla paikalla tai sitten ei kuullut mitään. Samantekevää, pötypuhetta koko väitetty poliisin kuulustelu. En ymmärrä mihin vetenranta sillä' pyrki. Tämän tietää sekä Manner että syyttäjä, mutta eivät selvitä asiaa.

Pahinta on kuitenkin se, että sekä Manner että syyttäjät sekottavat Vettenrannan siihen kriiisiteamiin, jonka Kantinkoski hälytti paikalla kun ei yksin pärjännyt. Vetenranta ei itse kerron toimineensa kriisteaminä. Hän on sosiaalihoitaja, joka vain istui Annelin vieressä 07.00 saakka saamatta lainkaan kontaktia. Hän väittää myöhemmin 01/12 käyneensä Annelin huoneessa sairaalassa, mutta että ei puhunut mitään. En ymmärrä miksi hän olisi saanut siellä käydä ja vielä puhumatta mitään. Tällaisesta käynnistä ei ole mitään tietoa.

Annelin puolustajien parissa esiintyy paljon tällaista syyttäjän tukemista, Manner sitä tekee aina. Vetteranta kertoo avoimesti kuulusteussa 2012, että hän oli Annelin puolella kun istui tämän vieressä yöllä, mutta muutti mielipiteensä kun luki 2009 lehdestä, että Anneli oli "tunnustanut" Hön on yhdessä syyttäjän kanssa sopinut mitä sanoo todistuksessaan eikä Manner osaa sitä oikoa.

Ajatuksiani Kantinkosken ja Vettenrannan todisteluista. Minulle tuli sellainen käsitys, että Kantinkoski olisi soittanut Vettenrannan paikalle Auerin tueksi, kun oli todennut tämän olevan henkisen ensiavun tarpeessa ja itse puolestaan kykenemätön antamaan potilaalle tuossa tilanteessa tarvittavaa tukea.

Auer on ilmeisesti kuljetettu Tähtisentieltä melko pikaisesti Satakunnan keskussairaalaan, koska Vettenranta todistaa saaneensa hoitajalta puhelinsoiton kolmen jälkeen yöllä ja olleensa Auerin vierellä klo 4-7 välisen ajan. Kantinkoski muistaa havainneensa Auerin hädissään sairaalasänkynsä vierellä pleuradreenin letku piukeena, jolloin Kantinkoski oli kiirehtinyt avuksi sekä lohduttanut ja tyynnytellyt Aueria ja pyytänyt tältä luvan saada kutsua kriisiapua paikalle. Olen siis sitä mieltä, että Kantinkoski on ollut hoitamassa Aueria ennen klo neljää, ellei tätä joku pysty sairaskertomuksesta osoittamaan virheelliseksi tiedoksi.

Olen muistini varassa, kun totean, että Vettenrannan mainitsema Aueria aamuyöstä kuulustellut poliisi voisi olla Matti Mäkinen. Muistelin, että tämä olisi todennut käyneensä sairaalassa leskeä katsomassa, ennen kuin oli jatkanut matkaa paikkaan mihin Jukan ruumis oli kuljetettu tutkimuksia varten. Voi olla, että muistan pieleen, kun en tähän hätään ehtinyt Mäkisen todistelua kuuntelemaan.

Varsinainen Mäkisen videoima poliisin puhuttelu sairaalassa on tehty myöhemmin, tapahtuiko se 1.12. vai 2.12. Joka tapauksessa tuon puhuttelun aikana ei Auerissa ole enää ollut kiinni mitään letkuja, jotka olisivat voineet hätääntyessä irrota.

Kantinkoski todisti antaneensa Auerille rauhoittavan Diapam-lääkkeen, mikä voi osaltansa vaikuttaa Vettenrannan vähän myöhemmin tekemiin havaintoihin erittäin rauhallisesti käyttäytyneestä potilaasta. Vettenrannan todistelusta ilmenee, että hän epäili joka tapauksessa Auerin olleen shokkitilassa.

sisotalo kirjoitti:
Vettenranta valehtelee myös siinä, että joku poliisi olisi kuulustellut Anneli Aueria yöllä. Sellaisesta kuulustelusta ei ole missään tietoa. Se olisi tietenkin aivan ratakaiseva siltä kannalta vaikuttiko Anneli murhaajalta vai hätääntyneeltä leskeltä. Hän kertoo kahdella eri tavlla kuulustelusta, joko hän kuuli kaiken kun sai ihmeekseen olla paikalla tai sitten ei kuullut mitään. Samantekevää, pötypuhetta koko väitetty poliisin kuulustelu. En ymmärrä mihin vetenranta sillä' pyrki. Tämän tietää sekä Manner että syyttäjä, mutta eivät selvitä asiaa.

Pahinta on kuitenkin se, että sekä Manner että syyttäjät sekottavat Vettenrannan siihen kriiisiteamiin, jonka Kantinkoski hälytti paikalla kun ei yksin pärjännyt. Vetenranta ei itse kerron toimineensa kriisteaminä. Hän on sosiaalihoitaja, joka vain istui Annelin vieressä 07.00 saakka saamatta lainkaan kontaktia. Hän väittää myöhemmin 01/12 käyneensä Annelin huoneessa sairaalassa, mutta että ei puhunut mitään. En ymmärrä miksi hän olisi saanut siellä käydä ja vielä puhumatta mitään. Tällaisesta käynnistä ei ole mitään tietoa.

Annelin puolustajien parissa esiintyy paljon tällaista syyttäjän tukemista, Manner sitä tekee aina. Vetteranta kertoo avoimesti kuulusteussa 2012, että hän oli Annelin puolella kun istui tämän vieressä yöllä, mutta muutti mielipiteensä kun luki 2009 lehdestä, että Anneli oli "tunnustanut" Hön on yhdessä syyttäjän kanssa sopinut mitä sanoo todistuksessaan eikä Manner osaa sitä oikoa.

Vettenranta:
Hänet on hälytetty paikalle kolmen jälkeen, "joskus kolmen jälkeen puhelin soi". Hän on ollut puhelimen päivystymässä omalla vapaa-ajallaan, jos puhelin soi ja häntä tarvitaan.
Kysyy itseltään "oliko ennen neljää", kun oli tullut paikalle sairaalaan poliklinikalle. Hänen normaalityövuoronsa alkoi kello 7.

Matti Mäkinen:
MM saapunut Tähtisentielle kello 3.35. "Ruumis pois ja eristetään ja jatketaan tutkintaa paremmalla ajalla" - "sitten ruumishuoneen eteinen ja ruumiinavaus".
Matti Mäkinen ei palannut Tähtisentielle.

Kare Koskinen:
Tullut paikalle vasta, kun Lapinniemi ja Matti Mäkinen olivat olleet jo ikkunan kanssa tekemisissä, sanoo "myöhäjunassa." Matti Mäkinen ja Lapinniemi jäivät paikalle, kun Koskinen lähti.

Vettenranta sanoo:
Erikoinen tilanne, me ei oikein puhuttu mitään. Oli niin erikoista kaikki.

Kare Koskinen:
Kun tulin Tähtisentielle paikalla oli poliisipartioita, tulin myöhäjunassa sanoo uudelleen.

Lähti kello 6 aamulla tapaamaan ja puhuttumaan Annelia sairaalaan.

Vettenranta:

Vain yksi poliisi oli paikalla silloin aamuyöllä. Tätä ei videoitu. Olin koko ajan läsnä.
Minua ei käsketty pois.

Kare Koskinen:

Puhuimme siitä, että mies oli tullut sisälle, tunkeutunut sinne asuntoon sisään. En minä näe mitään ristiriitaa Amandan ja Annelin kertomuksissa mihinkään. Ei sano Annelista tai käytöksestä mitään. Kaikki on sen mukaan mitä sain Annelilta ja Amandalta tiedon.

Sitten menin kirjoittamaan raporttia ja annoin Kuusirannalle raportin ja sitten lähdin Luvatalle. Siellä olisi joku nähnyt valot Lahden työhuoneessa, voiko vartija edes nähdä valoja omasta paikastaan.

Pöytäkirjaa ei ole tehty Annelin tapaamisesta 1.12.2006 kello 6 tai sen jälkeen aamulla.
Pohja on tehty ilmoitukselle, mutta ei kertomusta.

Kello 3.35 eteenpäin Matti Mäkinen on Tähtisentiellä ja sitten ruumiinavauksessa. Sairaalassa yksin ollut poliisi oli Kare Koskinen.

Syntyykö tästä Vettenrannan todistuksesta kuitenkin hieman omituinen tunne, tämä jääkylmä ja tunteeton ja vähäpuheinen tai puhumaton nainen on kuitenkin puhunut poliisin kanssa ja selostanut tapahtuneen ja vieläpä mitä ilmeisemmin myöskin miehensä työpaikan olosuhteita, jos kerran kokenut poliisimies on katsonut asiakseen mennä paikan päälle tutkimaan?

Hienoa työtä, NS! Noista Satakunnan käräjäoikeuden todistajien lausunnoista vuodelta 2010 saa kyllä vielä nytkin aivan älyttömän paljon tietoa irti. Kuuntelin itse tänä aamuna Mäkisen todistukset, missä hän toteaa käyneensä sairaalassa videoimassa poliisin puhuttelun, eli sen mistä täällä on myös esitetty videopätkää. Voidaan siis käsittääkseni todeta, että Mäkinen ei ollut se poliisi joka kävi Vettenrannan todistuksen mukaisesti sairaalassa yksinään Aueria tapaamassa, vaan se on ollut Koskinen. Mäkinen oli paikalla vasta myöhemmin. Hyvä, että asia tuli selvitettyä.

Se on käsittämätöntä, kuinka tämän Ulvilan surma-asian käsittely voi vielä nyt olla tässä pisteessä vailla ratkaisua, vaikka kaikki elementit ulkopuolisen tekijän esille tuomiseksi ovat olleet kasassa jo surmayönä ja sitä seuranneina päivinä. Mäkinen todistaa erittäin hyvin, kannattaa kuunnella, jos saatte todistajien lausunnot jostain kuunneltaviksi.

Tässä on jotain pahasti sotkussa Koskisen todistuksessa. Siis se mikä on kirjattu, että Annelia menivät 1/12, puolelta päivin katsomaan hänen sukulaisensa. Siitä tilaisuudesta Amanda vietiin Koskisen ja Mäkisen kuultavaksi.

Poliisi kuulusteli Annelia ensimmäisen kerran 2/2 aamupäivällä. Siitä tilaisuudesta Koskinen kirjoitti pöytäkirjan, jota hän kommentoi 2010. Tästä on NS ottanut pätkiä. Sensijaan Koskisen käynnistään Annelin luona yöllä 1/12 ei ole mitään kirjallista merkintää, mutta Koskinnen on todistanut neljään kertaani. Hän ei ainakaan 2010 ollut lukenut kirjoittamiaan pöytäkirjoja. Eräs syyttäjälle mieluinen asia on, että hän arvelee, että kun Amanda kirjakaisi ajassa 03.14 olisi murhaja voinut hypätä ulos, mikä on aivan väärä tieto. Sen Amanda kiistää siinä puhuttelussa 1/12 jossa Koskinne on mukana.
Tutkimukset jatkuvat

Nicht schuldig
Vettenranta:
Vain yksi poliisi oli paikalla silloin aamuyöllä. Tätä ei videoitu. Olin koko ajan läsnä.
Minua ei käsketty pois.

Kare Koskinen:
Puhuimme siitä, että mies oli tullut sisälle, tunkeutunut sinne asuntoon sisään. En minä näe mitään ristiriitaa Amandan ja Annelin kertomuksissa mihinkään. Ei sano Annelista tai käytöksestä mitään. Kaikki on sen mukaan mitä sain Annelilta ja Amandalta tiedon.
/quote]

No niin valehteleehan Kaarina Vettenranta.

Hän sai jo yöllä tiedon siitä mitä oli todellisuudessa tapahtunut. Koskinen kuulusteli Annelia hänen vieressään. Vettenranta sai silloin samat tiedot kun mitä myöhemmissä kuulusteluissa Amandan ja Annelian kanssa tuli esiin ja sai vielä murhaajan tuntomerkit.

Kuitenkin on omituista, että tällaista kuulustelua ei ole kirjattu kun se tapahtui murhasta epäillyn kanssa ensi kertaa. Mutta ehkä asia selittyy sillä, että vielä silloin yöllä etsittiin ulkopuolista murhaajaa ja tarvittiin tuntomerkkejä. Kun 2/12 Joutsenlahti kuulusteli Annelia oltiin jo varautuneita siihen, että hän onkin tekijä. Sen yöllisen kuuulustelun kirjaaminen ei ollut tutkijoiden etujen mukaista. Se osoitti poliisin suuntautuneen heti yöllä ulkopuoliseen.

Vetteranta kuunteli vieressä ja sai tietää totuuden, jonka hän unohti kun luki lehtiä 2009 ja sitten kuusi vuotta murhan jälkeen hän muisti vain, että Anneli muistutti jääkylmää murhaajaa. Tämä oli tärkeää syyttäjälle, eikä hänellä toisella kierroksella muuta ollutkaan.

Vettenranna todistukselta vedettiin jalat alta kun Sari Kantinkoski lopulta 2014, omasta aloitteestaan lähti korjaamaan Vettenrannan puheita. Manner kutsui hänet todistajaksi, mutta yritti sitten oikeussalissa mitätöidä Annelia puolustavan todistuksen Vettenranna edellisen päivän todistuksella, joka koski aivan muuta asiaa, tilannetta ensiavussa polikliniikalla. eivätkä asiat sielläkään olleet niin kuin Vettenranta todisti

Sairalassa Annelia hoiti ensi Sari ja sitten kriisiteami. En usko Kaarinan Vettenrannan käyneen Annelin huoneessa vielä seuraavan päivänä. Se liitty siihen teatteriin, jota hän näyttelee syyttäjän pyynnöstä. KV piti olla Annelista huolehtiva hoitaja, vaika hän itse väittää, että kontaktia ei ollut.

Se mikä taphtui Kari Koskisen kuulustleun aikana puhuu aivan muusta kuin Vetternna todistus jääkylmstä murhaajasta. Juttu kävi, mutta sanottiin mitä tarvittiin. Kun Aneli lopulta pääsi omaan huoneeseensa hän ei voinut pidätellää suruaan. siitä Sari Kontikangas kertoo niin hyvin kuin Mannerin ja Pajulan puristuksessa suinkin pystyy. Kaiki on kirjattuna Anneli sairaspäiväkirjaan.