Toki gps on pääsääntöisesti tarkka, ainakin riittävän tarkka. Tarkoitin tuolla paremminkin sitä, että se tarkkuus voi olla myös jotain ihan muuta, eli pelkästään siihen ei voi absoluuttisesti luottaa. Itselläni tästä on kokemusta erityisesti mereltä.kuusenalla kirjoitti: ↑La Tammi 13, 2024 2:15 pmKyllä gps on avotunturissa erittäin tarkka. Olen käyttänyt sitä vuosia pitkilläkin vaelluksilla ja aina tarkkuus on ollut erinomainen. SItten kun olet tunturin huipulle kasatulla kivikasalla, gps:n mielestä olet siellä myös. Kun olet tuvalla tai kammilla, gps on samaa mieltä ja kertoo jopa, oletko tuvassa, puuliiterissä vai huussissa. En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa gps näyttäisi väärin avoimessa maastossa. Sankan metsän keskellä ensimmäiset paikannukset voivat joskus mennä vähän pieleen, mutta yleensä sielläkin korjautuvat, kun liikkuu vähän. Virhe on näissäkin tapauksissa yleensä kymmeniä metrejä, ei koskaan satoja metrejä.e-mikko kirjoitti: ↑La Tammi 13, 2024 12:45 pm
Onnettomuuden syy kuitenkin lähes 100% varmuudella on eksyminen. Aika harva täällä tuntuu ymmärtävän millaista suunnistaminen/navigointi lähes nollanäkyvyydessä on. Tähän kun lisää sen, että eteneminen itsessään on raskasta ja vaikeata, sekä kylmyyden ja tuiskun vaikutuksen, väittäisin että kukaan ei tuossa kelissä kykenisi pysymään selvillä omasta sijainnistaan kovin tarkasti. Toisin sanoen noissa oloissa heittoa tulee helposti satoja metrejä, joka tässä tapauksessa oli liikaa. Ilman lumivyöryähän nämä olisivat varmasti hengissä, eli paikantamisen epäonnistuminen mihin tahansa muuhun suuntaan olisi estänyt kuoleman.
Paljon myös vannotaan gps-paikannukseen, mutta sitäkään ei moni tunnu ymmärtävän, että sen tarkkuus vaihtelee jatkuvasti ollen metreistä satoihin metreihin ja ihan riippuen siitä milloin sitä sijaintiaan sattuu tarkastamaan, tarkkuus on sitten tuo.
Toinen asia on sitten se, kuinka helppoa on tarkistaa sijaintinsa noissa olosuhteissa miltään laitteelta. Puhelimelta se onnistuu - jos sitä saa käytettyä palelluttamatta heti sormiaan, ja akku ei simahda juuri sillä hetkellä. Selkä tuulta vasten, puhelin povitaskusta, kyllä se hetkellisesti onnistuu, jos vaihtoehdot ovat vielä karmeampia. Garminin kartoilla onnistuu myös kädet suojattuina, koska kyse on nappuloilla käytetystä laitteesta.
Eli gps-paikanmäärityksen olisi pitänyt onnistua. On sitten toinen asia, että mitään mukavaa ja helppoa se ei enää kovassa pakkasessa ja tuulessa ole. Siksi pitää ennakoida ja olla ylipäätään menemättä niin vaikeaan paikkaan, että suunnistuskin muuttuu tuskallisen vaikeaksi.
Pointti kuitenkin on, että niillä koordinaateilla itsessään ei tee vielä mitään, vaan se sijainti pitää saada sidottua kartalle kiintopisteiden kautta ja noissa olosuhteissa (ja mitä katselin käytössä olleen gps-pulikan karttapohjaa) ei ole varmastikaan kovin helppoa, ennemminkin mahdotonta. Noissa oloissa sitä sijaintia ei voi seurata jatkuvasti jolloin mahdollinen gps:n epätarkkuus yhdistettynä kiintopisteiden puuttumiseen kertautuu liikkuessa hyvin nopeasti kymmenistä metreistä sadoiksi metreiksi.
Sekin tuntuu unohtuvan aika monilta, että gps-sijainnin tarkkuuteen liittyvät monet eri asiat, myös se päätelaite. Esim. vesillä tuollainen parin tonnin kuluttajaplotteri ulkoisella antennilla on kyllä hyvinkin luotettava, luotan siihen 100%, mutta samanaikaisesti android-puhelin ja -tabletti vaikkapa Loiston navigointisoftalla voi olla ihan eri paikassa. Pääsääntöisesti toki muutaman tai muutaman kymmenen metrin tarkkuudella samassa, mutta joskus myös 100-200m päässä. Liekö vielä edelleen sama tieto, mutta aikanaan google ilmoitti (ulkomuistista suurinpiirtein) android-vehkeiden paikannustarkkuudeksi 87% ajasta 10m. 13% ajasta tarkkuus on jotain aivan muuta vaihteluvälillä 10-2000m.
Korostaisin vielä, että tuo näkyvyyden puute on hyvin merkittävä tekijä ja jos sitä ei ole kokenut, sen merkitystä ei oikein pysty käsittämään. Tässä keississä on yhtymäkohtia siinä mielessä vesillä liikkumiseen, että myös siellä voi keli satunnaisesti muuttua hyvin nopeasti vastoin ennusteita. Useita kertoja tullut vastaan aivan puskista sellainen sumu, että käytännössä mitään ei enää näe. Tällöin ei enää kartalla ja kompassilla pitkälle pötkitä vaikka olisi tyynikin keli ja alus pitäisi suuntansa hyvin. Tässä tietysti plotteri ja saaristossa tutka on hyvä apu. Ensimmäisillä kerroilla se oli ihan helvetin jännää, pelottavaakin, sittemmin vähän henkisesti helpompaa, mutta kaikki aistit ja muu suorituskyky on tilanteissa edelleen maksimaalisesti käytössä. Tuohon kun lisää vielä fyysisen rasituksen ja äärimmäisen kylmät olosuhteet, niin en käsitä miten kukaan sellaisissa oloissa mihinkään enää hallitusti suunnistaa/navigoi.
