MURHA.INFO

Olen uskonnolliselta suuntaukseltani varmaankin pässi. En usko juuri mihinkään, ennenkuin vedenpitävästi todistetaan. Paitsi joihinkin höpöjuttuihin...

Olen vakaumuksellinen ateisti, ollut jo kauan. Kirkosta erosin joskus yhdeksänkymmentäluvun alussa suvun suureksi järkytykseksi. Viimeksi eilen sain kuulla asiasta.

Luterilainen

Uskomaton Luterilainen

Ateisti enkä kuulu kirkkoon.

Olen agnostikko, eli en usko, ennenkuin näen. Välillä on vaikeaa elää vahvasti uskonnollisessa pikkukylässä, itsekkin uskonnollisen aivopesun saaneena mutta sittemmin omilla aivoilla ajattelemaan ryhtynenä. Koulun ja päiväkodin kanssa saa taistella, kun väkisin yrittävät pikkupakanoihini iskostaa kristinuskoa. En yhtään ihmettele, jos minut jokupäivä esim kivitetään kuoliaaksi.

Laitetaan nyt pieni välikevennys, jonka radiosta kuulin tänään.
keksutelun aiheena siinä oli koulukiusaaminen. Eräs tyttö oli kertonut kun häntä kiusattiin 2.luokalla kun hän uskoi joulupukkiin... Yhtenäpäivänä oli kuitenkin uskaltautunut sanomaan kiusaajilleen nasevan vastaheiton: "Mutta tepä uskotte Jeesukseen!!" ja nauranut päälle.

Hyvä heitto (omasta mielestäni)

Militantti ateisti.


Minä vihaan palavasti uskontoja.

Olen agnostikko. Johonkin asiaan uskon, johonkin en.
Kirkkoon en kuulu, ei koskaan liitettykään sinne kun on muslimin ja ateistin verta.

Eiköhän itse aikailailla ateisti ole, mihinkään jumaliin tai muuhun yliluonnolliseen en ole koskaan oikein jaksanut uskoa, kiitos nykytieteen. Minkäänlaista numeroa en kuitenkaan kyseisestä asiasta jaksa vetää, uskokoot ken mihin tahtoo. Jokatapauksessa ajattelin ensi vuonna, eli 18-vuotta täyttäessäni mahdollisesti jopa erota kirkosta, suurinpana syynä tähän etten luultavasti tule käyttämään mitään kirkon menoja/seremonioita tämän jälkeen, ehkä jotain omia hautajaisia lukuunottamatta, mutta nekin voidaan järjestää kirkon ulkopuolella. Onhan seurakunnilla kaikennäköstä vapaa-ajan toimintaa ainakin nuorille (isoskoulutukset, kerhot yms.) mitkä sisältävät muutakin kuin sitä hengellistä menoa ja joskus vuosi sitten olinkin tämmöisessä vielä mukana. Enää ei vaan jaksa innostaa.

Uskonnolliset henkilöt taas.. Ovathan jotkut heistä ihan fiksua ja mukavaa porukkaa! Toisaalta taas tuntuu siltä että jotkut tulevat uskoon vain koska he kokevat sen jonain typeränä pelastuskeinona vastoinkäymisiltä, ja sen seurauksena saarnaavat sitten jotain ilosanomaa (vähän niinkuin ne ääri-ateistit )

Kuoleman jälkeisen elämän näen aikalailla sellaisena tyhjyytenä, jona useat muutkin ihmiset sen näkevät. Uudelleensyntymiseen pystyn jotenkuten uskomaan, mutta erittäin laimeasti, eihän se välttämättä mikään uskonnollinen seikka ole. Mistäs sitä tietää millaisen kriminaalin elämää sitä olet ennen syntymääsi elänytkään

Olen ateisti/agnostikko mutta uskon jälleensyntymään. Huomaan myös, että jos joku läheinen kuolee niin toivon, että olisi taivas jonne mennä eli tavallaan uskon siihenkin, että kuoleman jälkeen nähdään vielä jossain. Ehkä on 2 todellisuutta, onkohan tää se kuolemanjälkeinen?

Ateisti lähinnä. Minulle täysin käsittämätöntä, että niin valtavat ihmismassat uskovat, kun uskomattakin pärjää. Mikä ihme siinä on Ilmeisesti vaan halutaan uskoa johonkin niin on turvallisempi olo. Paskan marjat.

Ehkä hieman hämmästyttävä tulos, mistä nämä "80% suomalaisista kuuluu kirkkoon" luvut ovat peräisin?

Ehkäpä täällä enemmistö kuuluu siihen jäljelle jäävään osaan.

Voihan joku olla sitäkin mieltä, että kirkko on ihan jees (mm. häitä, hautajaisia, kastajaisia, kerhotoimintaa, kehitysapua jne..), mutta uskonto ei. Tulee mieleen toinen instituutio eli armeija, eli monien mielestä vastaavasti ihan jees nuorten miesten kasvatuslaitoksena, mutta sotiminen tai sen treenaus - ei kiitos.

Kirkkoon kuulumista perustellaan myös monesti sillä, että muutoin kaiken maailman radikaaliuskonnot valtaisivat Suomen. Olemmeko siis eksyneitä lampaita, jotka kaipaavat paimentajaa?

Uskoisin, että suuri kirkkoon kuuluvien määrä johtuu kaltaisistani (vätyksistä), jotka eivät periaatteessa usko, eivät arvosta kirkollisveron kiskontaa, eivät välitä mihin aikanaa päätyvät sitä kuuluisaa koiranputkea kasvamaan, MUTTA silti kuuluvat kirkkoon, maksavat veron ja mutisevat tyytymättöminä.

Huomenna on se ''eroakirkostapistefi'' -päivä. Kiitos muistutuksesta kaikille
Juuri la iltana asiasta ystävien kesken puhuttiin, vaan niinpä se jäi...

Mä en varmaan kans olis viittinyt erota kirkosta, mutta yks tuttu kertoi, kuinka yksinkertaista ja nopeaa se on. Jännä, mua ei kans pahemmin kiinnosta, mihin päädyn kuoltuani.