Lasten kertomukset

[Marsii]

Hyväksikäyttöjutut kumoutuvat sitten kun poika tulee tarpeeksi syyllisyydentuntoon. Sitä ennen ei mitään tapahdu. 10 vuotta pitää vielä odottaa.

Koska muuten Jens vapautuu?

Jens pidätettiin syyskuussa 2011. Hän sai lopulta 10 vuoden tuomion, josta ensikertalainen pääsee ehdonalaiseen vapauteen suoritettuaan rangaistuksestaan puolet. Valvottuun koevapauteen (joka lasketaan vankeudeksi, mutta se suoritetaan vankilan ulkopuolella) on puolestaan mahdollista päästä puoli vuotta ennen vapautumista. Eli jos mennään puhtaasti tämän kaavan mukaan, Jens pääsi ulos vankilasta maaliskuussa 2016. Yksittäistapauksesta on kuitenkin vaikea sanoa tämän tarkemmin. Susku vastaa jos vastaa.

Toiseksi vanhin lapsi, perheen poika on tänä vuonna 18-vuotias. On merkille pantavaa, että poika kieltäytyi todistamasta Vaasan hovioikeudessa syksyllä 2014. Hän oli tuolloin täyttänyt 15 vuotta. Jos poika avaa myöhemmin sanaisen arkkunsa, niin hän voi kertoa kuinka asiat ovat oikeasti menneet, eikä häntä voida syyttää mistään rikoksesta, koska hän on antanut väärät lausumansa ollessaan alle 15-vuotias.

Turun hovioikeuden seksuaalirikostuomio on salattu. Materiaalia on ilmeisesti vuodettu joillekin journalisteille, mutta sen sijaan että he laittaisivat faktat niin sanotusti pöytään, he päätyvät tekemään omia juttujaan ja päivittelemään, kuinka heidän mielestään tuomio on virheellinen. Siitä ei kuitenkaan näytä olevan mitään hyötyä, ja voikin kysyä, miksei kaikkea materiaalia laiteta arvioitavaksi esimerkiksi nimet peitettynä.

Seksuaalirikostuomio perustuu ennen kaikkea lasten kertomuksiin, jotka hovioikeuden mukaan ovat laajoja, johdonmukaisia, yksityiskohtaisia ja lasten ikätasoa vastaavia. Julkisen selosteen mukaan hovioikeus piti hyvin epätodennäköisenä, että nuoret lapset olisivat ilman omia kokemuksia ja havaintoja keksineet nuorille lapsille lähtökohtaisesti vieraita ja äärimmäisen poikkeuksellisia tapahtumia. Hovioikeuden perusteluja voi sinänsä pitää ihan oikeina. Miten ihmeessä noin nuoret lapset olisivat keksineet moisia tarinoita?

Auerin kannalta oli kuitenkin erityisen raskauttavaa, että murhaa ja seksuaalirikoksia koskevat lasten kertomukset käsiteltiin erikseen. Nimittäin murhaoikeudenkäynnissä yksikään tuomari, eivät edes ne jotka olisivat tuominneet Auerin muun näytön perusteella, pitäneet lasten kertomuksia luotettavina. Kun korkein oikeus antoi Aueria koskevan päätöksen 19.10.2012 nro 2077, yksi syy pitää murha- ja seksuaalirikokset erillään oli oikeudenkäyntiaineistojen julkisuus, mutta toisena perusteluna (kohta 42) oli ''että asioiden erillinen käsitteleminen voi tarjota paremmat edellytykset yksittäistä asiaa koskevan näytön itsenäiseen ja riippumattomaan arvioimiseen''.

Siispä kun Turun hovioikeus käsitteli seksuaalirikoksia, sen ei tarvinnut lainkaan huomioida murhaa koskevia kertomuksia ja yleisen elämänkokemuksen perusteella voitiin todeta, että ''on hyvin epätodennäköistä, että lapset keksivät seksuaalirikoksia''. Sen sijaan jos murha- ja seksuaalirikokset olisi käsitelty yhdessä, olisiko Aueria tuomittu lainkaan, jos tuomitseminen olisi edellyttänyt Turun hovioikeuden tuomareilta sen toteamista, että 9-vuotias lapsi olisi tappanut isänsä? Oikeusoppineet niin Satakunnan käräjäoikeudessa kuin Vaasan hovioikeudessa, siis Anette Santamaata ja Hagar Nordström myöten, eivät kyenneet siihen johtopäätökseen.

[Susku London]

Vastailen tarkemmin paremmalla ajalla Taran, Naakan ja Marsiin kirjoituksiin, sillä ulkona paistaa tänään aurinko ja elämästä täytyy ottaa ilo irti aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Tämä on ollut mottoni jo ennen vuotta 2011, vaikkakin siinä pysyminen on ollut ajoittain melko vaikeata sen valtavan työmäärän takia, minkä tämä katastrofi sai aikaan.

"Jens pidätettiin syyskuussa 2011. Hän sai lopulta 10 vuoden tuomion, josta ensikertalainen pääsee ehdonalaiseen vapauteen suoritettuaan rangaistuksestaan puolet. Valvottuun koevapauteen (joka lasketaan vankeudeksi, mutta se suoritetaan vankilan ulkopuolella) on puolestaan mahdollista päästä puoli vuotta ennen vapautumista. Eli jos mennään puhtaasti tämän kaavan mukaan, Jens pääsi ulos vankilasta maaliskuussa 2016. Yksittäistapauksesta on kuitenkin vaikea sanoa tämän tarkemmin. Susku vastaa jos vastaa."

Marsii on oikeassa. Jens vapautui vankilasta viime keväänä. Ulkomuistista en muista tätäkään asiaa sen tarkemmin kuin että vuosi sitten toukokuussa Suomessa käydessäni hän oli jo vapaalla. Jens varmaankin itse kertoo jossain vaiheessa millaista oli istua syyttömänä vankilassa, ja millaista oli vapautua sieltä, kun kaikki oli viety; säästöt, ammatti ja koti mukaanluettuna. Kaikki meni viimeistä kattilaa myöden.

Niillä, joilla täällä "lanttu leikkaa" suosittelen lukemaan Marsiin kirjoituksen tarkkuudella. Siinä on paljon asiaa. Nyt kuitenkin aurinko odottaa.

[sisotalo]

Toiseksi vanhin lapsi, perheen poika on tänä vuonna 18-vuotias. On merkille pantavaa, että poika kieltäytyi todistamasta Vaasan hovioikeudessa syksyllä 2014. Hän oli tuolloin täyttänyt 15 vuotta. Jos poika avaa myöhemmin sanaisen arkkunsa, niin hän voi kertoa kuinka asiat ovat oikeasti menneet, eikä häntä voida syyttää mistään rikoksesta, koska hän on antanut väärät lausumansa ollessaan alle 15-vuotias.

Marsii tulee mukaan keskusteluun, joka on on monta kuukautta siten hukkunut siihen päivittelyyn joka seuraa jokaista Sisotalon puheenvuoroa

Ensiksi. Mitä olisi tapahtunut jos poika 2014 todisti murhasta? Hän olisi tietenkin valehdellut, siis tehnyt rikoksen 15 vuotiaana. Se, että hän kieltäytyi todistamasta oli tärkeä syy hänen aikaisemmin antamiensa lausuntojen mitätöintiin. Toisin olisi käynyt jos poikaa olisi puolustus voinut oikeudessa kovistella, mutta poika olisi selvinnyt siitä. Niin kiikun kaakun oli tuomio murhasta.

Toiseksi. Puolustus vastusti molempien juttujen käsittelyä yhdessä. En muista mikä oli syynä, mutta se olisi merkinnyt koko oikeudenkäynnin julistamisen salaiseksi. Olisi voinut käydä niin, että vaaka pojan todistuksissa olisi kokonaisuudessaan kääntynyt Annelia vastaan.

Kolmanneksi. Joku on antanut muutaman lehtimiehen käyttöön kaiken salaisen aineiston. Eräs heistä jopa puolustaa omaa asemaansa väittelyssä sillä, että hän on oikeassa kun on nähnyt aineiston. Viimeistään tämä sanominen olis pitänyt antaa viranomaisille aiheen etsiä sitä lähdettä, joka ainakin tällä journalistilla oli käytössään. Kaikki paljastukset tehtiin aivan typerästi kuten Marsii toteaa.

[Kuolemannaakka]

Toiseksi. Puolustus vastusti molempien juttujen käsittelyä yhdessä. En muista mikä oli syynä, mutta se olisi merkinnyt koko oikeudenkäynnin julistamisen salaiseksi. Olisi voinut käydä niin, että vaaka pojan todistuksissa olisi kokonaisuudessaan kääntynyt Annelia vastaan.

Ei vastustanut, vaan nimenomaan sanoi, että jutut liittyvät toisiinsa.
Koko lsh oli syyttäjän oljenkorsi saada lisää aikaa murhatutkimukselle. Eivät koskaan edes uskoneet väitteiden menevän läpi.

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 79#p462206

17.2.2012: Flammable kirjoitti:
Itse mietin, että mitähän taksikuski tai hänen lakimies haki, kun väitti, että nämä tutkinnat liittyisivät toisiinsa?


Kuolemannaakka:
Voisko olla joku semmonen meininki tuossa, että suhari piti lsh-syytteitä vain tekosyynä murhatutkimukselle, ja kun ei itse ollut murhan kanssa tekemisissä (ei ehkä lsh:nkaan), halusi tämän asian ilmaista? Tai että koska vapauttava murhatuomio oli annettu, ei poliisi olisi voinut/saanut jatkaa murhatutkimusta ilman sopivasti "seuraavana päivänä" havaittuja hyväksikäyttöepäilyjä? Ei olisi voitu tehdä kotietsintöjä tai pidättää/kuulustella/vaientaa Aueria tms.

[sisotalo]

Ei vastustanut, vaan nimenomaan sanoi, että jutut liittyvät toisiinsa.

En saa selvää Naakan kannotosta. Tarkoitatko, että puolustus halusi että molemmat jutut käsitltäisiin samassa oikeudenkäynnissä vai erikseen?

Tämä eiole varsinainen asia van arvailu sillä kuinka olisi käynyt jos molemmat jutut olisi ratkaistu samassa oikeudessa. Arvelen, että se olisi hyvinkin voinut kääntyä kokonaan Annelia vastaan salailun avulla

[Marsii]

Ei vastustanut, vaan nimenomaan sanoi, että jutut liittyvät toisiinsa.

En saa selvää Naakan kannotosta. Tarkoitatko, että puolustus halusi että molemmat jutut käsitltäisiin samassa oikeudenkäynnissä vai erikseen?

Tämä eiole varsinainen asia van arvailu sillä kuinka olisi käynyt jos molemmat jutut olisi ratkaistu samassa oikeudessa. Arvelen, että se olisi hyvinkin voinut kääntyä kokonaan Annelia vastaan salailun avulla

Itse asiassa alun perin syyttäjät halusivat, että korkein oikeus ei palauta murha-asiaa ollenkaan alempaan tuomioistuimeen vaan viivytyksen välttämiseksi KKO:n pitäisi ratkaista asia itse. Siltä varalta, että murha palautetaan, syyttäjät esittivät myöhemmin että oikea paikka olisi Turun hovioikeus, jossa alettiin käsittelemään seksuaalirikoksia. Auer itse vaati, että asia käsitellään suoraan KKO:ssa ja vastusti murhan ja seksuaalirikosten yhdistämistä, koska se merkitsisi, että julkisesti käsitelty murhajuttu muuttuisi salassa pidettäväksi ja oikeudenkäynti käytäisiin suljettujen ovien takana.

No kuten nyt tiedämme, syyttäjän uuden näytön vuoksi KKO päätyi palauttamaan murha-asian alempaan tuomioistuimeen. Murha- ja seksuaalirikosjuttuja ei yhdistetty erityisesti kolmen syyn takia:

1) Palauttaminen käräjäoikeuteen. Ensinnäkin seksuaalirikosasiassa oli jo annettu käräjätuomio ja asioiden yhdistäminen olisi merkinnyt murhan siirtämistä Turun hovioikeuteen. KKO kuitenkin katsoi, että murha-asian käsittelyä on jatkettava hovioikeuden sijaan käräjäoikeudessa, jotta jutun asianosaisille turvataan oikeus hakea muutosta uuden näytön pohjalta annettavaan tuomioon.

2) Julkisuus. Seksuaalirikosasian ja murha-asian yhdistäminen olisi saattanut edellyttää murhasyytteen käsittelyn ja ratkaisun julkisuuden laajempaa rajoittamista kuin käsiteltäessä jutut erikseen. Juttujan julkisuus eroaa toisistaan olennaisesti, sillä Turussa käsiteltävä asia oli käytännössä täysin salattu, kun taas murha-asia oli pääosin julkista.

3) Näytön arviointi. Kolmantena perusteluna KKO esitti, että asioiden erillinen käsitteleminen voi tarjota paremmat edellytykset kummankin asian näytön itsenäiseen ja riippumattomaan arvioimiseen.

Sekä asioiden yhdistämistä että käsittelemistä erikseen voidaan siis puoltaa eri argumenteilla. Julkisuus oli yksi keskeinen syy, miksi KKO ei yhdistänyt tapauksia. Toisaalta murha-asian julkisuus olisi voitu turvata, vaikka se olisi yhdistetty Turkuun. Julkisuus olisi tietysti riippunut paljonkin asiaa käsitelleistä tuomareista ja näin jälkikäteen on mahdotonta tietää, olisiko yhdistäminen johtanut suurempaan salaamiseen kuin olisi ollut tarpeen. Niin olisi voinut käydä.

Sen sijaan KKO on väärässä kohdassa 3, koska asioiden erillisestä käsittelemisestä ei ollut minkäänlaista hyötyä näytön itsenäisen arvioimisen kannalta. Sen takia, koska ei ole olemassa mitään ''itsenäistä näyttöä''. Ensinnäkin lasten murha- ja seksuaalirikoskertomukset on kerrottu samoihin aikoihin, kenties ihan sikinsokin, ja ne muodostavat yhden suuren kokonaisuuden. Kuka siis osaa määrittää sen, mitkä asiat kuuluvat Vaasaan ja mitkä Turkuun? Mainittakoon esimerkkinä, että Turun hovioikeudessa Auer tuomittiin (raiskausten lisäksi) laittomasta uhkauksesta, koska hänen väitettiin uhanneen lyödä yhtä lapsista, jos lapsi kertoo ''murhayön todelliset tapahtumat'' (Turun tuomiota on referoitu Vaasan vapauttavassa murhapäätöksessä, kohta 110). Eikö tämä olisi kuulunut Vaasaan, jossa kaiken lisäksi lasten kertomukset todettiin epäluotettaviksi siitä huolimatta, että samojen lasten kertomukset oli todettu Turussa luotettaviksi.

Toiseksi, kumpaankiin rikoshaaraan marsitettiin samoja asiantuntijoita ja tuomarit joutuivat tekemään keinotekoista erottelua joidenkin asiantuntijoiden kohdalla siitä, kuuluuko heidän todistuksensa tähän vai toiseen haaraan. Mainittakoon esimerkkinä Anja Seppälä, Sanna-Kaija Nuotio ja Minna Joki-Erkkilä. Kyse oli kuitenkin lopulta lasten kertomusten luotettavuuden arvioinnista.

Sisotalo on aivan oikeassa että voimme vain arvailla, kuinka olisi käynyt jos molemmat jutut olisi käsitelty samassa tuomioistuimessa. Jos asiat olisi salattu, se olisi voinut kääntyä Auerin vastaan. Sen sijaan jos julkisuudesta olisi huolehdittu asianmukaisin tavoin, olisi Auerin oikeusturva mielestäni parantunut, varsinkin kun tuomareilla olisi ollut käytettävissään koko aineisto lasten kertomuksista. Tietysti voisi olla sellainenkin skenaario, että vaikka koko höskä olisi siirtynyt Turun hoviin, niin tuomarit siellä olisivat silti pitäneet raiskauskertomuksia luotettavina, mutta hylänneet ''yleisen elämänkokemuksen'' perusteella ne osat kertomuksista, jotka koskevat esim. vanhimman tyttären osuutta murhaan. Tai sitten hylänneet kaikki syytteet kertomusten epäluotettavuuden takia. Tai tuominneet Auerin kaikesta, mitä pidän epätodennäköisenä.

Tällä hetkellä prosessuaalinen totuus on se, että samojen lasten kertomukset ovat luotettavia Turussa, mutta eivät Vaasassa. Se on kestämätöntä.

[Kuolemannaakka]

Joo, käsitin väärin, mistä oli puhe...
Eli tarkoitin sitä, että syyttäjä/poliisi selittivät julkisuudessa, että murha- ja lsh-jutut eivät liity toisiinsa mitenkään, kun taas puolustus kertoi niiden olevan käytännössä sama juttu. Eikös se Kukan asianajaja saanut ilmaisukiellonkin tämän takia?

Jos jutut olisi käsitelty yhdessä niin, että aineisto (eli lasten kertomukset, koska mitään muuta aineistoa ei kummassakaan jutussa käytännössä/oikeasti ollut) olisi ollut yhteinen, niin tuomarit eivät olisi voineet mennä sen taakse että "on se murhaaja, koska on raiskaaja - on se raiskaaja, koska on murhaaja". Olisi vain käsitelty sitä, ovatko lasten kertomukset luotettavia, ja voitu murhajutun kaatuessa kaataa lsh:kin. Kun lsh-tuomiossa ei huomioitu murhajuttuja lainkaan (jotka on helppo osoittaa paikkansapitämättömiksi, kun taas lsh-jutussa ei ole todisteita suuntaan eikä toiseen, koska sellaisia ei Suomessa ihmeemmin vaadita), niin ensin tehtiin lsh-tuomio, joka sitten toimi ikäänkuin todisteena murhajutussakin.

Se on kyllä totta, että jos lsh:n takia olisi kaikki salattu, niin murhajutun todistuksistakaan ei olisi kukaan juuri mitään tiennyt, ja tämä olisi syyttäjän etuja ajanut.

Tämänkaltaisissa vaikeissa jutuissa pitäisi ehdottomasti olla joku 20-50 hengen riippumaton spesiaalitiimi, joka saa kaiken aineiston käyttöönsä ja voi sen arvioida, mikäli tuomion saanut näin vaatii. Salatut oikeudenkäynnit pienellä porukalla eivät kuulu länsimaihin.

Ei syyttäjä koskaan uskonut noihin lasten juttuihin, sen näki Valkamastakin ihan helposti. Tarkoitus oli vain kerätä "aineistoa", millä juttu voidaan voittaa. Hyväksikäyttösyytökset olivat syyttäjälle ja poliisille taivaanlahja, josta on todella iloittu. Näiden avulla saatiin murhatutkimuksia jatkettua, koska vapauttavan tuomion saanutta Aueria vastaa ei olisi muuten voinut mitään tutkimuksia enää suorittaa. Moni ukko ja akka oli hämillään ja nolona, kun mielikuvitukselliset jutut menivätkin läpi. Siellä on saunailloissa naureskeltu, että saatiinpa sille tuomio kumminkin, samapa se, mikä on aihe.

[Pieni liekki]

Se, mikä minua eniten mietityttää näissä lasten kertomuksissa sekä sijaisvanhempien ja lastensuojelun toiminnassa, on se, ettei Anneli - eikä käsittääkseni hänen vanhin tyttärensäkään - ole saanut keskustella tarinoitsijoiden kanssa suoraan laisinkaan sen jälkeen, kun kyseiset tarinat ovat syntyneet. Lisäksi olen ymmärtänyt, ettei valvottua tapaamista tarinoista keskustelemiseksi sijaisvanhempien ja biologisen äidin välillä ole edellyttänyt vuosien varrella yksikään viranomainen.

Kuinka voi olla mahdollista, ettei yksikään aikuinen aavistanut moneen vuoteen neljän lapsen joutuneen törkeiden seksuaalirikosten uhreiksi, jos nuorempien lasten tarinat olisivat oikeasti olleet totta? Anneli pidätettiin vuonna 2009, jonka jälkeen kaikki tapaamiset lasten kanssa ovat olleet valvottuja. Tarinat alkoivat syntyä kesällä 2011, kun sijaisvanhemmat lopettivat yhteydenpidon lasten oikeaan äitiin ja eristivät lapset myös muista sukulaisista, kuten isovanhemmista. Poliisipiireissä levitettiin samaan aikaan "Pohjolan poliisi kertoo 2011"-kirjan myötävaikutuksella valheellista tarinaa Ulvilan murhasta ratkaistuna rikoksena ja Annelista murhan tekijänä. Nuoremmat lapset ahdistettiin eristämällä ja äidistä kamalia valheita levittämällä henkisesti hirvittävään ristiriitatilanteeseen, kun heidän olisi pitänyt muuttaa murhaajaksi väitetyn ja hieman etäiseksi vankilassaolon aikana käyneen äidin luokse. Otollinen maaperä mielikuvitustarinoiden synnylle oli luotu.

Aluksi lasten tarinat eivät sisältäneet mitään seksuaalisväritteisiä juttuja, vaan pitkän merimatkan aikana kesällä 2011 kehittyivät tarkentuneet muistikuvat murhayöltä ja sitä edeltäneeltä puolen vuoden murhasuunnittelu- ja harjoitusajanjaksolta. Poliisihan ei ollut vuosien 2006-2009 aikana saanut nyhdettyä pojalta juuri minkäänlaisia muistikuvia murhayöltä. Yhtäkkiä olivat murha-ajankohtana 2-, 4- ja 7-vuotiaiden lasten ajatukset tulleet niin kirkkaiksi, ettei isosiskokaan voinut kuin kummastella tarinoiden alkuperää.

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin kipinä seksuaalisväritteisille tarinoille saatiin aikaiseksi, kun sijaisvanhemmat kipittivät videointeineen syyttäjän pakeille ja tämä määräsi lapset tarkempiin tutkimuksiin. Mitä ihmettä ovat psykologit lasten kanssa jutustelleet ja millaisia lääkäritutkimuksia on lapsille tehty, jotta heidät on saatu tarinoimaan seksuaalisista hyväksikäytöistä? Isosisko on ainakin todennut, että lääkäri tutki joka paikasta, mutta hän on silti aina kiistänyt johdonmukaisesti väitteet itseensä äidin tai tämän entisen miesystävän suunnalta kohdistuneista pahoinpitelyistä. Lasten kammottavat tarinat tulivat kertakaikkiaan täytenä yllätyksenä heidän äidilleen, isosiskolleen, äidin entiselle miesystävälle ja lasten isovanhemmille. On myös syytä huomioida, ettei perheen tekemisiä seuraamaan solutettu peitepoliisi havainnut lasten käyttäytymisessä tai äidin lasten kohtelussa mitään kaltoinkohteluun viittaavaa. Myöskään perheen salakuuntelussa, Annelilta takavarikoiduissa päiväkirjoissa tai tietokoneissa ei havaittu lasten kummallisista tarinoista mitään.

Miksi sijaisvanhempien toimet venematkalla tai sen jälkeen eivät ole koskaan joutuneet luupin alle? Heidän taloudellinen tilanteensa olisi muuttunut radikaalisti, jos lapset olisi palautettu asianmukaisesti äidilleen. Minustakin olisi mukavaa, jos saisimme mieheni kanssa notkua kolmen lapsemme kanssa kotosalla 8000 euron kuukausituloilla käymättä päivätöissä.

[sisotalo]

Hyvä keskustelu, joka on korkea aika käydä.

Asia ratkesi oikeastaan jo syksyllä 2011 kun molemmat asiat olivat KKOn tiedossa. Käräjäoikeus Turussa hyväksyi Auerin ja Kukan pidättämisen lsh jutussa, mutta Auerin poika oli tehnyt nämä kaksi todistusta siinä järjestyksessä, että ensin valheita isän murhasta ja kun se ei johtanut äidin vangitsemiseen - uusia valheita lsh:stä. Tulosta tuli kun asiat irroitettiin toisistaan

Ratkaiseva päätös oli siis lisäajan myöntäminen syyttäjälle aineiston hankintaan murhasta. Se, että vuotta myöhemmin tuli myös valituslupa oli itse asiassa selvää vaikka poliisin vuoden uurastus ei antanut mitään pojan juttujen lisäksi.

KKOn olisi pitänyt anta valituslupa heti 2011 ja pistää käyntiin oikeuden käynti murhasta käräjillä. Jutut olisi silloin käsitelty niiden tapahtuma järjestyksessä. Nyt Murha jäi odottelemaan lsh-jutun käsittelyä. Siis seuraus murhasta edelsi murhan tutkimista.

Lsh-todisteilla ei olisi ollut mitään voimaa käräjillä ja hovissa kun ei ollut muuta kuin kahden henkilön vangitsemisesta käyty keskustelu Turun käräjillä. Käytännössä Kukka ja Auer olisivat kuitenkin istuneet syksystä 2011 saman verran kuin nyt, jos tuomiota olisivat olleet samat kuin tapahtui.

[Susku London]

Susku London, etpä taida tietää millaisen pelurin kanssa jaat näkemyksiäsi.

Minun on turha jatkaa kanssasi. Ja muutenkin. Henkilöllä, joka on kuulevinaan tallenteella sanottavan /siel pyydettii et/… me pysytään sen linjoil ei voi olla molemmat jalat maassa.

Se, mitä sanoin Vespalle, on mitätöntä sen rinnalla mitä itse olen saanut kohdalleni. Iljettävintä niistä en halua edes toistaa. Allekirjoituksessani näet osan lievimmästä päästä.

Auer muuten kertoi käräjillä 2013 (Valkaman tehdessä kysymyksiä), että psykologien mielestä lapsista toiseksi vanhin ei ollut terapian tarpeessa, että tälla lapsella ei ollut mitään hätää(Auerin sanoja). Oli puhetta siitä vaiheesta alkutalvesta 2007, kun Auer keskeytti lapsille tarjotun/t terapian/t maaliskuussa 2007. Päinvastainen oli tilanne lapsista vanhimmalla. Hänestä Auer oli psykologien kanssa samaa mieltä siitä, että hänen kohdallaan terapiaa olisi ollut syytä jatkaa.

Nähtävästi Susku Londonilla on näistä/kin asioista parempaa tietoa, kun kerran lausuu täällä julki, todella mielipuolisella keskustelufoorumilla, mitä on pojasta sanonut. Minä en näistä asioista lausu enempää. Piste.

Tara on oikeassa, sillä en tiedä millaisten "pelureiden" kanssa täällä minfon mielipuolisella(?) keskustelufoorumilla kirjoitan, jossa hän itse on ollut vakiokirjoittajana jo useiden vuosien ajan. Pitäisikö minun varoa Taran mielestä etenkin Vespa Velutinaa, joka on kirjoittanut omasta mielestäni asiallisesti? Vespan ja muiden Anneli Auerin syyttömyyttä tukevien kirjoittajien maailmankäsitys saattaa erota täysin omastani, mutta ei kai sillä ole väliä?

Ei ole olemassa yhtenäistä ryhmää, jota voitaisiin kutsua jollakin nimikkeellä, kuten "Annelistit" tai "Aueristit". Jokainen, kun vastaa omista kirjoituksistaan. Eikä ole yhtä johtajaa, tai ajatuspoliisia joka määräisi miten ryhmä toimii (kuten esim. poliittisissa puolueissa oleva ryhmäkuri). Kukaan ei myöskään kerää jäsenmaksua, toisin kuin eräässä Valkeakoskelle rekisteröidyssä yhdistyksessä, jonka pääasiallinen tarkoitus ja tulonlähde on ollut Anneli Auerin ja tämän lasten sairaalloinen pilkkaaminen. Tätä porukkaa luotsaa mies, jolla on tausta mediassa, vaikkakin (vain?) mainostilan myymisessä paikallislehtiin. Tämä mies on käyttänyt hyväkseen lehdistösuhteitaan (ja epäilen, että myös suhteitaan poliisiin), saaden lisää näkyvyyttä Anneli Auerin rienaukselle. Hän on mainostanut sivustoaan mediassa isolla jutulla, jossa hän esiintyy harrastelija-salapoliisina, ja hän on onnistunut saamaan yhden "opetuslapsistaan" esiintymään televisiossa. Tällä miehellä on myös läheiset suhteet Virosta kotoisin olevaan naiseen, joka vihaa avoimesti ja julkisesti Anneli Aueria. Heti, kun poliisi alkaa selvittää tosissaan Anneli Aueriin ja hänen lapsiinsa kohdistunutta vihapuhetta, pilkkaa ja ivaa sekä mm. esitutkinta-aineiston väärentämistä julkisille nettisivuille jne., niin minulta saa asiassa "virka-apua".

Kiinnitin huomiota ylläolevassa Taran kirjoituksessa siihen, kuinka hän surkuttelee omaa kohtaloaan ja siteeraa allekirjoituksessaan muiden kirjoittajien hänelle osoittamia uhkauksia. Google ohjaa ko. siteeraukset ainoastaan em. valkeakoskelaisen yhdistyksen sivuille. Eikö Taralta liikene empatiaa syyttömälle perheenäidille Anneli Auerille ja hänen lapsilleen, jotka ovat olleet vuosikausia kestäneen pilkan ja ivan kohteita? Tara mielellään uhriutuu itse, vaikka on ollut päätekijänä siinä, että Auerin lasten elämä on ollut helvettiä sen jälkeen, kun heidän äitinsä joutui syytetyksi murhasta, jota hän ei tehnyt. (Tästä todisteena mm. sijaiskodissa alkanut vakava oireilu ja lapsen oman identiteetin kieltäminen).

Lapset eivät oireilleet psyykkisesti, tai olleet pitkäaikaisen terapian tarpeessa eläessään elämäänsä oman äitinsä kanssa ennen tämän pidätystä. Esimerkiksi perheen elämää tarkkaillut PeiteSeppo ei raportoinut, että lapset olisivat olleet terapian tarpeessa. Päinvastoin, PeiteSeppo kertoi raportissaan, että Anneli oli läheinen lapsilleen, ja hyvä äiti. Eli, Anneli on toiminut aivan oikein sanoipa joku puoskari-terapeutti asiasta mitä tahansa.
...

Kiitän Taraa kuitenkin tuomasta esille liian vähäiselle huomiolle jääneen kohdan Ulvilan hätäpuhelusta. Tuossa kohdassa Anneli ojentaa luurin lapselleen päästäkseen itse katsomaan miten hän voisi auttaa miestään, joka on huutanut häntä toistuvasti tulemaan apuun. Kohta tallenteella on kieltämättä epäselvä, ja vaatii tarkkaa kuuntelua.

1:43 Epäilty: Mä, -mä soitan poliisil, siel pyydettii et…
1:46 Uhri huutaa vaativasti mongertaen: Tule pjaa pjaa! (yrittää sanoa Tule pian pian?)
Samaan aikaan epäilty jatkaa lauseensa loppuun:
1:46 Epäilty: me pysytään sen linjoil. Tämä oli litteroitu KRP:n itseoppineen äänitutkija Tuija Niemen toimesta väärin ja väärän ihmisen sanomaksi ”Mite mä pääse linjoil”.

Miksi Anneli, tai kukaan muukaan tuossa tilanteessa ihmettelisi miten pääsee linjoille? Puhelinlinjat hätäkeskukseen olivat auki, eikä niissä ollut vikaa. Sen sijaan on täysin luonnollista, että Anneli sanoo tyttärelleen pyydettyään tätä puhelimeen "mä soitan poliisil, siel pyydettii et me pysytään sen linjoil".

Juuri näin oli käynyt aiemmin tallenteen kohdassa:

0:43 Häke: Jaaha, odota hetki, mä meen hetkeks pois linjalta. Älä sulje puhelinta, älä me pois.

Tarkkasilmäisimmät huomaavat, että häke oli poistunut linjoilta jo kokonaiseksi minuutiksi, ennen kuin Anneli jättää tyttären päivystämään puhelimeen. Tarkkasilmäisimmät huomaavat myös häken maininneen sanan linjalta. Anneli toisti tyttärelleen häken pyynnön ojentaessaan luuria.

Jatkakaamme tätä keskustelua häke-ketjussa, mikäli jollakulla on jotakin sanottavaa.
...

Jos murhayön tapahtumien hahmottaminen on vaikeata aikuiselle naiselle, kuten Taralle, niin entäpä sitten pienille lapsille, jotka ovat menettäneet lyhyessä ajassa koko turvaverkostonsa? Sijaisäidin sylistä on haettu turvaa, mutta samaisesta sylistä on tarttunut lasten mieliin epäterveitä ajatuksia ja pelkoja heidän omaa äitiään kohtaan.

Naakalle vastaan, että toki olen lukenut hänen ja Turren postauksia vuosien varrella. Molemmat nimimerkit erottuivat, kuin jyvät akanoista. Molemmat nimimerkit ovat myöskin tehneet valtavan työmäärän yrittäessään selvittää totuutta asiassa. Olen hyvin kiitollinen kaikille ihmisille, jotka ovat pyrkineet totuuden selvittämiseen (myös niille, jotka eivät täällä kirjoita). Olen aina pitänyt suomalaisia perusluonteeltaan rehellisenä kansana, ja sen vuoksi eräiden viranomaisten toiminta asian ympärillä on ollut suuri järkytys. En odottanut törmääväni korruptioon minäkään.

Naakka on oikeassa siinä, että nimenomaan viranomaiset halusivat pitää jutut erillään kahdessa eri oikeudenkäynnissä. Auer ja Kukka olivat pidätettyinä ja heillä oli täydet ilmaisukiellot päällä, eivätkä he näin päässeet osallistumaan julkiseen keskusteluun asiasta (tuomaan esiin omaa kantaansa). Professori Virolainenkin heräsi ihmettelemään blogissaan sitä miksi itse valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen oli saapunut studiovieraaksi televisioon vakuuttamaan kansaa siitä, että jutun eri haaroilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa? Näinhän ei asia lopulta ollut, ja sekin selvisi vasta, kun juttuun määrättiin neljä eri syyttäjää.

En ole itse ehtinyt miettiä sitä miten koko juttu olisi päättynyt syytettyjen kannalta, mikäli jutun molemmat haarat olisi pidetty yhdessä? Marsii esitti varteenotettavia vaihtoehtoja.

Mielestäni Jensiä ja Annelia ei olisi koskaan tullut pidättää, vaan lasten tarinoiden luotettavuus olisi pitänyt tutkia ensin*.

Tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari valehteli pidätysoikeudenkäynnissä tuomarille, että alustavat asiantuntija-arviot puolsivat pidätystä, vaikka mitään arvioita lasten tarinoiden luotettavuudesta ei ollut olemassakaan siinä vaiheessa. Tässä jutussa ovat todella monet syyllistyneet virkarikoksiin, ja ne selviävät vasta sitten, kun tämä koko vyyhti puretaan viranomaisten toimesta. Ehkä tässä onkin se syy miksi poliittista tahtoa penkoa tätä sontaläjää ei tahdo löytyä. Asia on kuitenkin niin, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Nythän ovat rivit rakoilleet poliisissakin, kun julkisuuteen on tullut Aarnio-tapauksen likaisia yksityiskohtia, sekä yksityiskohtia poliisin sisäisestä valtataistelusta. Kirjoitin poliisin sisäisestä valtataistelusta oikeuskansleri Jaakko Jonkalle jo vuonna 2012, mutta hänkään ei satakuntalaisena halunnut sontaläjään koskea. Siinä olisi voinut omat hyvät kaverit joutua syytteisiin virkarikoksista.

*) Poliisi/Salonsaari ei pitänyt minkäänlaista kiirettä kuulustella ketään Jensin syyttömyyttä puoltavaa henkilöä. Jos nyt ulkomuistista muistan oikein, niin minut kuulusteltiin nettilomakkeella puoli vuotta pidätyksen jälkeen. Kysymykset lomakkeessa olivat täysin epärelevantteja. Se kuulustelu oli pelkkä pakollinen muodollisuus. Kaikki tässä jutussa on ollut tarkoitusperäistä, eikä puolueetonta tutkintaa. Syyttömyysolettamaa ei pidetty tutkinnan lähtökohtana, vaan päinvastoin.

Marsiille vastaan, että Auer ja Kukka halusivat oman oikeusturvansa takia, että lasten kertomukset olisivat olleet julkisia nimet peitettyinä, kuten Marsii ehdottaa. Viranomaiset vastustivat tätä, mielestäni ainoastaan suojatakseen omat selustansa Auerin ajojahdissa. Nyt kuitenkin molemmat syytetyt ovat jo istuneet vankilatuomionsa, menettäneet ammattinsa, varansa, kotinsa jne, eikä näistä kertomuksista ole enää mitään hyötyä heidän oikeusturvalleen. Vahinko on jo tapahtunut, ja kärsimykset kärsitty. Aikaa on kulunut ja lapset ovat aikuistumassa. On heidän kannaltaan parempi, että nämä nolot jutut eivät ole netissä kaikkien luettavissa ja räävittävissä. Itse kannatan sitä, että salattu aineisto käydään läpi viranomaisten ja riippumattomien eri aloja edustavien tutkijoiden kanssa, jotta väärät tuomiot saadaan purettua, ja tietyt viranomaiset ja lääketieteen harjoittajat virkavastuuseen. Näin ei lasten tarvitse kärsiä enempää sairaalloisista kirjoituksista, joita netti on ollut pullollaan.

[Päämiäs]

{keskimmäimen} tyttö, joka todistaa: Paitsi etteivät todista vaan JUKSAILEVAT

H: Ketkä oli raahannu sen?
A: Se sanos että, Anneli ja Amanda ois raahannu sen siihen.

lipsautti =POIKA Allu sanoi

Sen paremmin poika ei kertonut tytön kuulemista suihkussakäyntiäänistä:

Ja sitte, kuulus seilanen niinku hana, et hana ois niinku ollu päällä, sellane ääni kuulus, niinku sieltä, vessan lähettyviltä, sielt jostain kuulus. Enempi sielt vessast päi ku keittiöst päi, niinku sielt vessast kuulus. Paitsi että samassa suunnassa mutta keittiö niin kaukana ettei kuulu hanat eikä edes veitset pöydällä.
H: Jatka VALEHTELUA lisää
A: Ja sitte, setä, siin lopussa sitten ne, mä kuulin taas sellasen raahauksen.

A: No, sen jälkeen sit mä kuulin, et, niinku, hana laitettiin kiinni, niinko et
keskiosassa, se hana niinku kuulus et se ois laitettu päälle ja sit siin lopussa
et se ois laitettu niinku kiinni, et siin välis se oli auki niinku.

Poika ei kuullut hana auki -ääntä, ei raahausääntä - kertomukset poikkeavat pahasti toisistaan.
Toisaalta kertomukset oudosti täydentävät toisaan - onhan Auerin ja tytön täytynyt
pojan kilvestä huolimatta peseytyä verestä ennen poliisin tuloa... asiasta on varmaan
muistutettu...

Laittomasta huostaanotosta lähtien 2009 poikaa pakotettiin valehtelemaan:
- psykoSatu ja ryk skitsoSontaoja Marinoivat tietämätöntä pikkupoikaa sosiopaatti-Paveliksi
- puolustelu Äiti ei ole murhaaja, käännettiin päinvastaiseksi: Murhaaja ei ole äitimme!
- 2010 kesällä poika sai valheillaan jo isosiskon karkoitettua
- Koko vuoden sairas poika sai vapaasti aivopestä pikkusiskoja heidät jättäneiden isosiskon ja vieraan vankiAnnun pahuudesta.
- Nukkunut poika sepitteli lehti ja nettitarinoista kiellettyjen ampumispeliensä tilalle mielikuvitusnäytelmänsä: Murhan "Alkuosa, Keskiosa, Loppuosa", joita pikkusiskot matkivat papukaijansa tavoin.
- Valeäiti Minna Auerin komentamana Ari harjoitutti sadun yksityiskohdat muistilapuilla ja videoi laittomat tarutunnit.
- Psykoämmät heruttelivat aina ensin Allun runosuonta, sitten pAllvel-paatilla oli koko vuorokausi aikaa opettaa pikkusiskoille, mitä kysytään ja mitä kuuluu vastata.
- Vasta seuraavana päivänä keskimmäiseltä tytöltä kuunneltiin samat jorinat sopivasti omin sanoin.
- Seuraavilla viikoilla sitten aina uudet videointikierrokset jatkoSatujen kehittelemiseksi.

Juksaaminenhan - edes tökerön surkean huonosti - ei ole rikos, eikä mitään näitä naurettavuuksia kukaan oikeustoimikelpoinen edes unissaan ota todesta. Heitä eivät tietenkään ole Porin, Turun, Tampereen ja stadin paskansyöttäjät ja virkapaskansyöjät.

[Pieni liekki]

Mitä luulette, olenko ihan väärässä ajatuksineni, kun uskon, että Annelin nuorempien lasten kohdalla saattaisi olemassa oleva pattitilanne lähteä purkautumaan, jos lapset pääsisivät valvotuissa olosuhteissa tapaamaan äitiään, isosiskoaan tai mummiaan? Voi olla, että vaikeaa "sana vastaan sana"-tilannetta voitaisiin päästä työstämään myös, mikäli sijaisvanhemmat laitettaisiin kohtaamaan valvotuissa olosuhteissa biologinen äiti, tämän entinen miesystävä tai Ari Auerin äiti.

Mikäli jokin edellä kuvatuista tapaamisista saataisiin järjestymään poliisin ja lastensuojelun valvonnassa, niin ulkopuolisten tarkkailijoiden tulisi käsittääkseni seurata, kuinka eri osapuolet käyttäytyvät tässä kohtaamistilanteessa. Pysyvätkö ihmiset rauhallisina, esiintyykö jollain pelkoreaktioita, kuka mahdollisesti haluaa vetäytyä tilanteesta pois, purskahtaako joku kyyneliin, uskaltavatko nuoremmat lapset ottaa kontaktia pidempään poissa heidän elämästään olleisiin sukulaisiin jne.?

Minusta Annelin tapauksessa on toimittu todella väärin jo alun pitäen, koska äiti ei ole saanut keskustella suoraan nuorempien lastensa kanssa edes valvotuissa olosuhteissa sen jälkeen, kun lapset alkoivat tarinoida kauhukertomuksiaan. Jos äiti olisi päässyt heti mukaan selvittämään, mistä kertomukset ovat saaneet syntynsä, niin oltaisiin todennäköisesti selvitty ilman ylimääräisiä oikeudenkäyntejä ja lapset olisivat onnellisina ja tasapainoisina osa ehjää perheyhteisöä.

[sisotalo]

Virallisesti Auer ja Kukka on tuomittu toimineen tavalla, joka tekee mahdottomaksi yhdessä olon rikoksen kohteeksi joutuneiden lasten kanssa. Viranomaiset eivät voi oikoa suoriksi tätä tilannetta.

Päinvastoin asian eteenpäin viemiseksi on kolmen lapset kertomukset osoitettava tietoisiksi valheiksi, joiden tarkoituksena on halu saada parempi elintason kuin mikä äidin kodissa oli tarjolla. Koska poika toistaa valheet aikuiseksi tultuaan voidaan hänet tuomita vankilaan. Nuorempien lasten osalta voidaan oikeudessa todeta heidän valehdelleen, mutta rangaistusta ei tule. Heidät siirretään suojaan nykyisten huoltajiensa vallan pidolta.

Tietenkin aikuiset ovat auttaneet tai painostaneet lapsia valehtelemaan, mutat heidän osuuttaan on mahdoton osoittaa niin, että heidät tuomittaisiin lasten valheista. Minna ja Ari Auerille valtavien tulojen menettämien on riittävä rangaistus. Loistoautot ja veneet joudutaan myymään ja siten takaisin kortistoon.

Kuulustelijat jotka hyväksyivät valheet jatkavat samaa pahan tekoaan - nyt toisten lasten kanssa.

[zem]

Oheinen sitaatti Mikko Niskasaaren Alibiin 1/2013 laatimasta artikkelista lienee jäänyt
vähemmälle huomiolle kuin sen ansaitsee:

Kun poliisi otti vuonna 2009 Anneli Auerin pääepäillyksi, se painosti ankarasti vanhinta tytärtä muuttamaan kertomuksensa, jonka mukaan murhayönä paikalla oli tuntematon mies. Myös poika otettiin tehohaastatteluun, jossa Santtilan ja FinniIän mukaan "esiintyy noin 60 % suoria johdattelevia kysymyksiä". Näin lapsia ei saa haastatella.

Poliisin haastattelijat esittivät pojalle, että Auer oli pahoinpidellyt Jukka S. Lahtea jo pitemmän ajan ennen murhaa, samoin lapsia, ja vanhimman tyttären kertoneen murhasta veljelleen. He arvelivat pojan kuulleen murhayönä askelia ja oven avaamista. "Merkittävää on se, että [poika] vuonna 2009 haastattelussa vastustaa johdattelua melko hyvin. Hän vastaa kielteisesti suoriin johdatteleviin kysymyksiin, eikä hän muuta kertomustaan toistettujen johdattelevien kysymysten myötä'~ Santtila ja Finnilä huomauttavat. Heinäkuussa 2011 poika kertoi sen tarinan, jonka poliisi oli kaksi vuotta aikaisemmin hänelle esitellyt.

Näin johdattelu voi toimia pitkälläkin vaikutusajalla.

Johdattelu oli voimakasta myös tytön kuulemisissa 2009, missä tyttö oli pakotettu jossain
pitkän painostuksen vaiheessa horjumaan todistuksessaan ja epäröimään
huuppumieshavainnon reaalisuuta (tästä Hejacissa jaksetaan muistuttaa) - lopultahan tyttö kuitenkin ilmoittaa kuulijoiden pettymykseksi huppumieshavainnon varmuusasteeksi oliko se 95% tai jotain...

On kuitenkin selvää, että näin voimakkaan painostuksen ja johdattelun tuloksena syntyneellä todistuksella ei olisi ollut kuitenkaan minkäänlaista painoarvoa.

Herää siis ajatus, että mistä mahtaa löytyäkään lsh-tarinoiden juuret - missä ja milloin ne on pantu itämään? Joka tapauksessa Niskasaaren artikkeli paljastaa, miten helposti lapset
ovat aikuisten johdateltavissa, kun pojan tuottama kertomus murhayöstä vastaa
melkein täsmälleen haastattelijoiden pari vuotta aikaisemmin herättämiä mielikuvia.

[sisotalo]

Todella uskomatonta soopaa on dokumentit haltuunsa saanut lehtimies kirjoittanut. Näiltä osin tiedot ovat julkisia. Minulla on jopa video Pojan kuulustelusta ja Amandan kuulustelut olen tarkkaan lukenut. Litterointi on hyvin tehty. Syksyn 2009 kuulustelut johtaa poliisi ja ne ovat aivan asiallisia. Amanda vakuuttaa, että murhaaja kävi ja Auerin poika kertoo sen vähän minkä todella tietää. Mitään Annelin vastaista todistelua ei löydy. Syyttäjä käyttääkin psykologien kuulemisia 2007, jotka ovat todella huonoja.