MURHA.INFO

Sen verran pitää pollareitakin puolustaa että eihän kaikki siellä tuota pajunköyttä uskoneet, eivätkä usko vieläkään. Jos tutkinnanjohtaja sanoo että Annuli on poissa laskuista niin minkäs teet.

On siellä varmaan turhauman määrä ollut melkoinen, varsinkin sillä nuorella konstaapelilla joka heti kättelyssä sanoi, että tekijää puhuteltiin.

Tai niitä jotka olivat yrittäneet ihan kirjalliseen muistioon nojaten avata vaimo tekijänä-tutkintalinjaa. Silloin vielä kun olisi ehtinyt kuiduttaa ja tutkia siltä pohjalta koko tönön.

Raskasta joey näiden kanssa mutta vastassasi onkin argumenttien sijasta uskonto joten väittely katsotaan sodanjulistukseksi.

Tilannehan on jo perusteiltaan täysin absurdi. Kukaan ei seiso minuuttia odottamassa, että mikä rouhii itselleen tietä oven läpi sisään kotiini. Itseasiassa ihan muutama selkärankaan kasvanut luola-ajan perusvaisto romuttaa pelkän teorian tapahtuneesta.

Kodin loukkaamattomuus on yksi. Oli teko tahallinen tai tahaton niin varmasti adreanaliinitaso on hetkessä tapissaan jos unesta säikäytettynä herää kotiin tunkeutumiseen. Tähän kun yhdistää perhevaistot niin ensimmäinen ajatus on suojella jälkikasvua pelästymiseltä/uhalta/väkivallalta. Suojata edes näkemästä sitä.

Toinen on eloonjäämisvaisto. Anneli on tunnistanut tunkeutujan tappajaksi (varmaan puhekuplasta). Silloin hänen normaalisti käyttäytyen tulisi jo olla vaistojensa varassa ja suojata lapsiaan. Tämän tehtyään puolustaa puolisoaan. Mitään tälläistä ei tapahtunut.

Jukan puhe ei tue tätä tarinaa. Eikä äänet nauhalla. Anneli ei ohjannut lapsiaan turvaan ulos, lukon taakse, vessaan tmv. Eikä Anneli yrittänyt häiritä "tappajan" työskentelyä.

Lisää yksi merkittävä luonnottomuus. Kukaan ei koskaan usko lähimmäisen kohtaloksi pahinta mahdollista. Tunkeutuja ei siis leimaannu tappajaksi vaan usko selviytymisestä on tiukassa ja aina seuraava lievin haitta on se mahdollinen skenario. Siksi juutalaisekin kävelivät lannistuneina kuopan reunalle kieltäen todellisuuden jossa osa kohtalontovereista oli jo kuopassa hengettä. Toivo piti pintansa tai usko pahinpaan ei murtautunut tietoisuuteen. Annelin olisi siis pitänyt puhua tunkeutujasta, väkivaltaisesta, ryöstäjästä tmv. Ei tappajasta.

Juuri kuollut omainenkin sylissäsi tulee pitkään kielletyksi. Häntä ravistaa, silittää, puhuttaa - hakee toivoa ja elonmerkkiä. Ensimmäinen ajatus on edelleen etsiä toivoa. Tai kieltää asia viestintuojalta. Tarttua johonkin joka asian peruuttaisi. Ja tämäkään ei ole vain teoriaa vaan kaikkien kuoleman kohdanneiden tiedossa: Jotta omaisensa kuoleman hyväksyy siihen on täytynyt huolella valmistautua. Ennen tai jälkeen kuoleman. Tämä on väistämätöntä ja pätee myös Anneliin. Hän oli valmistautunut Jukan kuolemaan jo soittaessaan hätänumeroon.

Ja näitä nyansseja on vaikka kuinka. Anneli on siis kiistatta syyllinen miehensä murhaan. Kyse on nyt juridisesta näytöstä. Ja niin oikeusvaltiossa pitääkin olla mutta nyt myös oikeus kärsii esitutkinnan virheistä. Ja aivan valtavasti kärsineitä ovat lapset esikoista myöden.

one eye kirjoitti:Toinen on eloonjäämisvaisto. Anneli on tunnistanut tunkeutujan tappajaksi (varmaan puhekuplasta). Silloin hänen normaalisti käyttäytyen tulisi jo olla vaistojensa varassa ja suojata lapsiaan. Tämän tehtyään puolustaa puolisoaan. Mitään tälläistä ei tapahtunut.

Eikä suojannut itseäänkään, vaan kertomansa mukaan kertaalleen jo puukosta saaneena menee kurkkimaan huppumiestä ilman kättä pidempää. Toisaalta jos kertomukseen olisi kuulunut veitsi kädessä hiippaileva kotirouva, olisi tutkinta alun alkaen saattanut lähteä eri raiteille.

Kuolemannaakka, vuonna 2008 en ollut vielä itse äiti, eikä Auer ollut pääepäilty. Nyt Auer on kerran jo tuomittu väkivaltarikoksista ja minä olen useamman lapsen äiti. Minusta olisi erikoista, jos nämä kaksi asiaa eivät vaikuttaisi millään tavalla mielipiteeni muuttumiseen.

Tietysti senaikaiset aprikointini muodostuivat sille pohjalle, jonka oletin tutkinnalla siinä vaiheessa olevan; en epäillyt Aueria, koska oletin että minua paremmin asiaa ymmärtävät henkilöt ovat todenneet, ettei Aueria ole syytä epäillä. Jos DNA-massatestaukset katsotaan tarpeellisiksi, on minusta kohtuullista olettaa että DNA-jäljen kuuluminen surmaajalle on varmaa. En tiedä, mitä olisin vuonna 2008 ajatellut kaikesta, jos olisin tiennyt tutkinnanjohtajan asenteellisesta suhtautumisesta työtehtäväänsä tai siitä, ettei alkuvaiheen teknistä tutkintaa oltu suoritettu ihan nappiin.

Bou kirjoitti:Ja kertomukset eivät sovi yhteen. Jotta raivohullu ikkunan rikkoja lopettaa hommat kun tyttö tulee huoneestaan. Koko ajaksi kun käsketään huoneeseen. Ja sitten seuraavalla kerralla isä onkin jo äänettömänä vatsallaan maassa eikä äidin sijainnista ole tarkkaa huomiota. Niih.

one eye kirjoitti:Tilannehan on jo perusteiltaan täysin absurdi. Kukaan ei seiso minuuttia odottamassa, että mikä rouhii itselleen tietä oven läpi sisään kotiini. Itseasiassa ihan muutama selkärankaan kasvanut luola-ajan perusvaisto romuttaa pelkän teorian tapahtuneesta.

Näin minäkin ajattelen. Minusta ei ole millään tavalla oleellista, että vanhemmat eivät vielä ikkunan rikkoutuessa ole tienneet, että sieltä on tulossa murhamies sisään. Joku sieltä on kuitenkin tulossa sisään, väkisin, ja kukaan ei tiedä mitä siitä on seuraamassa.

Kuten sanoin, on mahdotonta varmuudella arvioida mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa, mutta silti väittäisin, että jos joku olisi tulossa kotiini väkisin sisään ja 9-vuotias lapsi tulisi ihmettelemään sitä, käskisin hänen juosta herättämään naapurit. Tai lähtisin yhdessä hänen kanssaan herättämään naapurit. Riippuu toki niin lapsesta, naapureista kuin puolisosta ja kotiin jäävistä muista lapsistakin – en ehkä uskaltaisi lähteä lapsen kanssa asunnosta, jos tilannetta selvittämään jäisi pieni, linkaten liikkuva puolisoni, ja hänen vastuulleen asuntoon jäisi kolme todella pientä lasta?

matahari kirjoitti:Tuota, aika heikko selitys luulla lauhalla kelillä pakkasen paukkuvan tai raketteja ammuttavan arki-iltana joulukuun alussa. Höpöä.

Mieli on sellainen, järkevillä aikuisilla ihmisilläkin, että se pyrkii aina selvittämään sekä näkemänsä että kuulemansa asioilla jotka se tuntee entuudestaan. En yhtään ihmettele ettei uninen pikkulapsi ole heti ymmärtänyt äänen tulevan ikkunan rikkomisesta. Harva ylipäätään käy heti ihan täysillä hoksottimilla keskellä yötä vieraaseen, kovaan ääneen herättyään.

edit: lisäys

Bou kirjoitti:Pointtini siis on, että sen 1.ikkunan hakkaaminen nyt kestää kuitenkin sen aikaa, ettei oikeassa tilanteessa kukaan 2.ehdi sisään ennenkuin joku on luurissa. Ihan järjetön ajatus, että siihen 3. jäätäisiin toljottamaan kun ikkunaa paukutetaan rikki.

Ja kertomukset eivät 4.sovi yhteen. Jotta 5.raivohullu ikkunan rikkoja lopettaa hommat kun tyttö tulee huoneestaan. Koko ajaksi kun käsketään huoneeseen. Ja sitten 6.seuraavalla kerralla isä onkin jo äänettömänä vatsallaan maassa eikä äidin sijainnista ole tarkkaa huomiota. Niih.

Miettikää nyt oikeasti.

Lisäilin numeroinnin jotta on helpompi seurata väittämiä.

1. Onko tutkittu tai kysytty miten kauan herääminen kesti? Herääminen on yksilöllistä, joten sinulla pitää olla eksaktia tietoa ikkunan hajottamisen ajasta ja kuinka nopeasti siihen herättiin.

2. Liittyy edelliseen ja mitä tapahtui ennen hätäpuhelun aloittamista, tästäkin pitää olla eksaktia tietoa jotta väittämäsi pitäisi paikkansa.

3. eksakti tieto puuttuu myöskin tästä. Väittää voi mitä tahansa mutta jos perustat väitteesi siihen, että siihen jäätiin toljottaan ikkunan rikkomista tekemättä yhtään mitään, on väuttämäsi ilman totuuspohjaa.

4. Millälailla kertomiset eroavat? Eroaako ne sen takia koska toinen havanoija on yli 40v aikuinen ja toinen havanoija 9v lapsi.
Kummankin havanoijan kertomiset kuvastaa omaa näkemystä ja käsitteistöä tapahtumasta.
Tapahtumien alku on tiedossa, "tulkaa äkkii tääl oo joku tappaja".
Kuvaa juurikin alkuvaiheen tapahtumia ja mistä Aueri on havainnut tappoaikeet? Ehkäpä siitä kun sanoo hätäkeskukseen, "löi minuakin, tulee näköjään verta" eli tuo kertominen tapahtuu jo heti alussa puhelun.
No mistä tiesi sitten sanoa, että "aikoo tappaa mun mieheni", no kuka on puhelimessa? Jukka vaiko Anneli, kenen kimppuun on tällöin käyty? Jukka Lahden, no millä tavalla? Nyrkeinkö, astalon kanssa vaiko veitsen? Ehkä molemmin viimeksi mainitun kanssa eli tappamisaikeissa.

5. Eksakti tieto puuttuu kuinka pitkä tauko oli? Oliko taukoa sen verran kun ottaa puutarhatuolin joka kestää jopa 120kg poliisin astua päälle ja könytä ikkunasta sisään.

Eksakti tieto siitä mitä on sanottu ja millain tytölle jotta menisi takaisin huoneeseensa?
Oliko sanominen nopea koska tilanne ei ollut selvillä, esim. "äkkiä takaisin huoneeseesi heti"?

Niinpä, kukaan ei ollut kärpäsenä katossa kuuntelemassa.

6. Havannointi voi olla, että oli mahallaan, siinä varmaan tarkkaan ehtii 9v havaita miten päin ihminen on, kun on verta lattialla ja lisää vuotaa tuleen ja täällä on jo moneen moneen kertaan esitetty selkeästi ettei surmattu oltu liikutettu kuolemaa ennen tai kuolemisen aikana eli kun 9v lapsi näkee isänsä verisen ruhjotun ruumiin, niin havaitseeko hän että oliko isä mahallaan, kyljellään vaiko selällään ja miten tuo sitten tekisi puhelimessa olevasta tekijän?

Sen kannalta on aivan sama, vaikka surmattu olisi ollut seinää vasten jalat kattoa kohti.

Syyllisyyden puolesta puhuu AA:n lukuisat eri versiot tapahtumien kulusta. Jos kerrotaan todellisista tapahtumista, pysyy tarinan runko muuttumattomana, vaikka sanat voivat olla toiset. Luikuria laskettelevat muuttavat kertomustaan, koska sen perusta on vain kertojan mielikuvituksessa.

Severin A. kiteytti sen, mikä on olennaista. Äidin kertomukset vaihtelevat eivätkä ne istu yhteen vanhimman lapsen kuvausten kanssa.

Ikkunan rikkomiseen tarvitaan aikaa vajaa minuutti. Tytär on herännyt tähän meteliin ja lähtee huoneestaan kohti takkahuonetta. Mitä hän näkee? Vanhemmat seisomassa sängyn vieressä. Siinä vaiheessa myös pauke loppui. Ulkopuolista ei näy. Kuinka kauan vanhempien heräämiseen on mennyt? Tuskin pidempään kuin tyttären havahtumiseen vai mitä?

Onko 9 -vuotias lapsi näitä asioita kertoessaan jotenkin vajavaisempi kuin esimerkiksi 25 -vuotias. Heräsin, menin siihen yhteen huoneeseen ja näin tietyt henkilöt valveilla ja pystyssä.

AA puolestaan varioi alkuvaiheen tapahtumien muisteluksia. Oltiin sängyssä nukkumassa, sängyn päällä seisomassa, aviomies sängyssä pesuhuoneen puolella, aviomies lattialla tappajan kanssa....

Eksaktia tietoa tapahtumista ennen häkepuhelua? Jos olisi sellaista tietoa käytettävissä, niin kettuakos sitä enää HO:ssa tätä juttua jauhettaisi. Taitaa alkaa eksaktia tietoa olla käytettävissä ajallisesti siitä lukien, kun ensihoitajat ja poliisit saapuivat paikalle.

Tiedettäisiin nyt edes se, kauanko uhrin rusikoimisen aloittamisesta meni siihen, että häkeen soitettiin. Häkenauhan eksakti selitys se vasta toivottavaa olisikin.

Severin A kirjoitti:Syyllisyyden puolesta puhuu AA:n lukuisat eri versiot tapahtumien kulusta. Jos kerrotaan todellisista tapahtumista, pysyy tarinan runko muuttumattomana, vaikka sanat voivat olla toiset. Luikuria laskettelevat muuttavat kertomustaan, koska sen perusta on vain kertojan mielikuvituksessa.

severinhän sitten pystyy hyvin osoittamaan missä kohtaa Auerin kertoman runko on katki ja millain kertominen on muuttunut niin paljon että se osoittaa selkeästi syyllisyyden.

Äläkä nyt vain änkee tähän sitä tunnustusta missä poliisien tarjoama vasara on surmavälineenä ja sitten kuinka hän tunnusti myöskin lapselleen sanoilla, "poliisi on nyt täällä hänelle kertonut sellaista että, siellä ei ole ollut ketään.. jne."

Huomaathan, Auer aloittaa, poliisit ovat kertoneet.

peikonlehti kirjoitti:Severin A. kiteytti sen, mikä on olennaista. Äidin kertomukset vaihtelevat eivätkä ne istu yhteen vanhimman lapsen kuvausten kanssa.

Ikkunan rikkomiseen tarvitaan aikaa vajaa minuutti. Tytär on herännyt tähän meteliin ja lähtee huoneestaan kohti takkahuonetta. Mitä hän näkee? Vanhemmat seisomassa sängyn vieressä. Siinä vaiheessa myös pauke loppui. Ulkopuolista ei näy. Kuinka kauan vanhempien heräämiseen on mennyt? Tuskin pidempään kuin tyttären havahtumiseen vai mitä?

Onko 9 -vuotias lapsi näitä asioita kertoessaan jotenkin vajavaisempi kuin esimerkiksi 25 -vuotias. Heräsin, menin siihen yhteen huoneeseen ja näin tietyt henkilöt valveilla ja pystyssä.

AA puolestaan varioi alkuvaiheen tapahtumien muisteluksia. Oltiin sängyssä nukkumassa, sängyn päällä seisomassa, aviomies sängyssä pesuhuoneen puolella, aviomies lattialla tappajan kanssa....

Eksaktia tietoa tapahtumista ennen häkepuhelua? Jos olisi sellaista tietoa käytettävissä, niin kettuakos sitä enää HO:ssa tätä juttua jauhettaisi. Taitaa alkaa eksaktia tietoa olla käytettävissä ajallisesti siitä lukien, kun ensihoitajat ja poliisit saapuivat paikalle.

Tiedettäisiin nyt edes se, kauanko uhrin rusikoimisen aloittamisesta meni siihen, että häkeen soitettiin. Häkenauhan eksakti selitys se vasta toivottavaa olisikin.

Niin, otit tuon rikkomisajan nyt niistä poliisien rekoista?? Eikö vain?

Otitko myöskin sen koskettamiskerran, ensimmäisestä otetusta kuvasta vai siitä rekokuvasta missä vainajaa näytellyt mies oli pitempi ja lisäksi oli niin lähellä ovea ettei Auerin pulssinkokeilu voinut millään olla tapahtunut hänen sanomalla tavalla vaikka alkuperäinen kuva osoittaa selkeästi että olisi ollut mahdollista.

Vääristeleviin rekonstruktioihin kun ei kannata uskoa joten todellista ikkunanrikkomisaikaa ei ole kenelläkään tiedossa kuin ainoastaan tekijällä.

Se että poliisi rikkoo ikkunaan tahtiin sekunti/lyönti, niin ei voi pitää paikkansa, sillä jos sisälle pyritään niin sitä ikkunaa silloin rikotaan kunnolla.

Aikamääre voi olla 20s - 58s tai voi olla jopa 10s - 45s?

Sitä kun ei tiedä kukaan, siinä on voinut mennä aikaa koska kertomansa mukaan Aueri on mennyt väliin ja tuolloin saanut puukosta ja sitten vasta tajunnut tilanteen olevankin todella vakava, sillä olihan Auerillakin jalkapohjissa lasin aiheuttamia haavoja, tämä on vain kumman syystä antiannelisteilta "unohtunut".

peikonlehti kirjoitti: - -
Ikkunan rikkomiseen tarvitaan aikaa vajaa minuutti. Tytär on herännyt tähän meteliin ja lähtee huoneestaan kohti takkahuonetta. Mitä hän näkee? Vanhemmat seisomassa sängyn vieressä. Siinä vaiheessa myös pauke loppui. Ulkopuolista ei näy. Kuinka kauan vanhempien heräämiseen on mennyt? Tuskin pidempään kuin tyttären havahtumiseen vai mitä?
- - (Alleviiv. Zem.)

Mitä tyttö näkee? Lasia lattialla, isä sängynpäädyssä, äiti sängyllä. Ei kummassakaan
jälkiä yhteenotosta: ei mustaa silmää, ei huulta halki, ei valuvaa verta. OK, tyttö
lähtee kehoituksesta huoneeseensa. Ihmettelee.

Meteli jatkuu, kuuluu rysähdys - tyttö menee `pian´, `kohta´ takaisin. Äiti menossa hätäpuhelimeen, tässä ei edelleenkään jälkiä yhteenotosta: ei veriroiskeita murhateon jäljiltä, ei veitseä kädessä. Äiti puolestaan kertoo nähneensä tytön aulassa, kehotti lähtemään lapsia ulos, koska luuli muidenkin huoneestaan kömpivän.

Tyttö on kuitenkin kauempana puhelimesta, kun äiti kertoo tilanteen, siis ei pääse perille,
mitä on tekeillä. Tyttö yrittää saada tilanteen selville itse - käväisee takkahuoneen
ovensuussa, näkee veitsen sekä isänsä lattialla (ei vielä verta) - pakenee äkkiä pois.
Veitsi lattialla - tekijä ei siis enää uhrin kimpussa veitsen kanssa => tyttö ei nähnyt tätä
(eikä myöskään kuullut kamppailua, siksi uskalsi mennä), vaikka tekijä olikin paikalla.

Kun äiti pyytää, tyttö tulee - juostuaan pelästyksissään kauemmas - puhelimeen.
Ei muuta tietoa, kuin että "iskä voi huonosti", tämän valitusten ja avunhuutojen perusteella.

Äidin tultua uudestaan puhelimeen, tyttö lähtee takkahuoneen suuntaan, koska kamppailun
ääniä ei tuolloinkaan kuulu - äitikin luulee, että tekijä on jo mahdollisesti poistunut.
Tyttö näkee isänsä lattialla verilammikossa sekä pian tämän jälkeen tekijän poistumisen:
tytön nähdessä isänsä astalointi on jo tehty, tekijä ei ole uhrin kimpussa.

Tytön kertomuksessa ei edelleenkään mitään mainintaa, että "äiti oli ihan verinen,
kun se tuli sieltä takkahuoneesta `katsomasta´ iskää..." Ei mitään viitettä siihen suuntaan.

Heti viimeisen käyntinsä jälkeen tyttö kertonut menneensä lastenhuoneeseen.

Täällä hän todennäköisesti ensimmäistä kertaa kertoo nähneensä tekijän poistumisen: veljelleen, koska sekä tyttö että poika ovat yhtäpitävästi kertoneet, että poika luuli
nähneensä pihalla "murhaajan" - kyseessä oli aseistautunut poliisi.

Tällöin Auer on kertonut tuntomerkit hätäkeskukseen: tyttö ei ole tuolloin lähelläkään,
eli on pojan huoneessa. Tulee poliisipuhelu, tyttö mahdollisesti puhelimen lähettyvillä
(kuulemma lapsen ääni taustalla). Auer kertoo tilanteen - tässäkö "massiivinen
johdattelu"? Ja miten poika johdateltiin näkemään "murhaaja"? Tyttö on selvästi kertonut
veljelleen ulkopuolisesta murhaajasta ennen minkäänlaista mahdollisuutta johdatttelemiseen.

Poliisin tultua paikalle lapset olivat sosiaalityöntekijän valvonnassa. Tämän jälkeen ei
minkäänlaista johdattelun mahdollisuutta.

Peikonlehti:

AA puolestaan varioi alkuvaiheen tapahtumien muisteluksia. Oltiin sängyssä nukkumassa, sängyn päällä seisomassa, aviomies sängyssä pesuhuoneen puolella, aviomies lattialla tappajan kanssa....

Nimimerkki kuvaa tuossa havainnot tapahtumien eri vaiheista. Täysin looginen havaintosarja.

Peikonlehti:

- -
Häkenauhan eksakti selitys se vasta toivottavaa olisikin.

Tämä olisi ollut KRP:n asiantuntijan vastuulla. Osoittautui kuitenkin täysin avuttomaksi
ja epäitsenäiseksi tallenteen tulkinnassa tavalla, joka ei tee kunniaa tittelille "tutkija".

Esimerkiksi hän ei kiinnittänyt mitään huomiota uhrin ääntelyn selkeään jaksottumiseen.
Ensin muutamia huudettuja sanoja; sitten toista minuuttia tuskanparkaisuja; sitten
avunhuutoja. Sitten viimeiset äännähdykset. Eli kamppailu, veitseniskut, näiden loppuminen ja avunhuudot; tekijä saa viimein astalon, ja ääntely lakkaa.

Johdonmukainen tapahtumasarja. Tapahtumien selvittämiseen ei tarvita monimutkaisia psykologisia tutkimuksia ja lausuntoja - sen paremmin kuin kyökkipsykologiaakaan.

Nyt kerrotte minulle, kuinka onnistuu perheen isän tappaminen rivitalokolmiossa vaimon ja 9 -vuotiaan lapsen ollessa valveilla paikan päällä ilman, että kumpikaan heistä näkee murhaajaa in action. Piiloutuminen vessaan tms. ei kelpaa selitykseksi, koska kumpikin käy parikin kertaa olohuoneessa, josta on näköyhteys siihen huoneeseen, jossa murha tapahtuu.

Nebukadnessar kirjoitti:Niin, otit tuon rikkomisajan nyt niistä poliisien rekoista?? Eikö vain?

En ottanut. Tuttavien remontti osui kesään 2012 ja testasin asiaa heidän parvekkeen oveaan rusikoimalla. Ovi oli identtinen mallin Ulvila kanssa.

Kymmeniä kertoja olen toistanut, että en liiemmin perusta rekoista, jotka on tehty vähän niin kuin sinne päin. Pelkästään oikeuden tekemä katselmus Tähtisentie 54:ssä riittäisi joidenkin yksityiskohtien tarkastamiseen (asunnon pienuus, näköyhteys keittiöstä takaovelle).

peikonlehti kirjoitti:Nyt kerrotte minulle, kuinka onnistuu perheen isän tappaminen rivitalokolmiossa vaimon ja 9 -vuotiaan lapsen ollessa valveilla paikan päällä ilman, että kumpikaan heistä näkee murhaajaa in action. Piiloutuminen vessaan tms. ei kelpaa selitykseksi, koska kumpikin käy parikin kertaa olohuoneessa, josta on näköyhteys siihen huoneeseen, jossa murha tapahtuu.
- -

Auer ei nähnyt murhaaja "in action" mennessään ensimmäisen kerran puhelimesta katsomaan.
Tekijä ei ollut uhrin kimpussa, koska veitsestä on luovuttu (1:16), ja kuullaan uhrin
avunhuutoja (mikä saa Auerin menemään takkahuoneesenen päin).

"Jukka oli lattialla" ja murhaaaja lähti "Mitäkö"-huudon kuultuaan Auerin perään. Ilmeisesti
tekijä on tuolloin jo saanut "apurilta" ulkoa sisääntunkeutumisastalon (sorkkaraudan), mutta ei vielä ole ennettänyt iskeä ja vaimentaa uhria (uhri: " Lähe auttaa!" - Auer: "Mitäkö!").

Tosin Auer kertoo nähneensä tuolloin "actionia":

Minulla on sellainen mielikuva, että Jukka makasi lattialla ja he tappelivat. Konkreettista muistikuvaa minulla ei ole. Mies lähti tulemaan minua kohti ja lähdin karkuun. (Kuulustelu 09.12.2006.)

Heti tämän jälkeen uhrin avunpyynnöt muuttuvat jälleen valituksisksi (Niemen tulkinta: Uhri: L A-laalalala - Lala.)

Toisella kerralla Auer näkee tekijän "in action" - uhri oli puolliksi istuvassa asennossa ja valittaa, tekijä kimpussa - Auer: "Lopeta!"

Toisella kerralla muistan, että Jukka oli huoneen keskivaiheilla, jollakin tavalla lattialla, mutta ei täysin makaavassa asennossa eli joko polvillaan taikka istuallaan ja tekijä oli Jukan kimpussa jollakin tavalla kumarassa Jukan päällä. Minun tullessa oviaukolle lähti tekijä välittömästi ja nopeasti minua kohden ja tällöin hänen ollessa minusta noin 2-3 metrin päässä näin hänen kasvonsa ja tällä perusteella olen kertonut tuntomerkkejä. Minulla ja tekijällä oli lyhyt katsekontakti ja sitten lähdin karkuun (Kuulustelu 20.09.2009.)

Auerin lähdettyä pakoon, tekijä palaa uhrin kimppuun ja antaa lopulliset iskut 2:29 alkaen.

Entä tyttö? Miksi tämä ei näe tekijää "in action"?

Hätäpuhelun aikainen ensimmäinen käynti tapahtuu vaiheessa, jolloin tekijä on juuri luopunut
veitsestä: tyttö näkee sen lattialla. Tekijä ei näin ollen ole uhrin kimpussa, vaan ojentautunut sivummalle. Tyttö ylipäätään uskaltaa mennä katsomaan, koska tuolloin ei kuulu muuta
kuin jokunen valitus, jotka alkavat muuttua avunpyynnöiksi, eli on "hiljainen vaihe"
(hätäpuhelussa 1:16 - 1:38).

Tyttö käy pikaisesti, ja pakenee heti, kun on nähnyt isänsä "vatsallaan":

- - mä menin tonne mä perääntysin äkkii mä lähdin kai juokseen pois niin. Äiti oli tuol luultavasti mä en muista oikeen sitä mu ei ollu. Sit äiti pyysi mua oleen siin puhelimes äiti meni ite kattoon. (Aleviiv. Zem.)

Tytön käydessä toisen kerran, tekijä ei enää "in action", koska astaloinnit ovat ohi,
uhri verilammikossa. Jääkö tyttö nyt tutkimaan tilannetta tarkemmin? Tuskin.
Näkee isänsä, kirkaisee ja lamautuu => näkee tekijän poistuvan. Ja pakenee
itsekin paikalta:

No, mää näin vaa et se meni ikkunast. Sit mä menin äkkii pois, ko mä pelästyin.
(1.12.2006.)

Se, että tyttö ei näe tekijää "in action", ei ole siten sattumaa: tyttö uskaltaa mennä
tutkimaan tilannetta molemmilla kerroilla juuri siksi, että kampailussa on hiljainen vaihe
(mikä voidaan todentaa hätäpuhelusta) eikä tekijä näin ollen ole uhrin kimpussa. Ensin
tekijåä on luopunut veitsestä, toisella kerralla surma on tehty. Uhrin näkeminen riittää pysäyttämään niin, että koko takkahuoneen alue ei tule näköpiiriin.

Nyt Peikonlehdelle on asia kerrottu.

Kiitän ja kumarran zem.

Lähinnä mietin sitä, että kun asunnon olkkari ei esimerkiksi ole mitään tanssisali -kokoluokkaa ja takkahuoneessa ei ole edes ovea näkyvyyttä estämässä, että miten ulkopuolinen tappaja pystyy tekemään tekonsa ilman että häntä edes perheen äiti onnistu näkemään tositoimissa vaikka juoksentelee kesken häkepuhelunkin kaksi kertaa lähituntumaan.

Mutta asia selvä. AA on sittenkin nähnyt miehen JL:n kimpussa, mutta ei enää muista, minkälaista väkivaltaa tämä uhriin kohdisti. Toimi kuin kone siltikin kuuloaistimusten perusteella ellen ole väärin ymmärtänyt.

Anteeksi, en jaksa kahlata koko aluetta läpi löytääkseni, onko tätä pohdittu. Mutta siis: Mikä sai Lahden jatkamaan suhdetta Auerin kanssa, jos hän kerran pelkäsi? Tai alun alkaen ryhtymään koko suhteeseen. Luulisi, että sosiaalipsykologin taustalla sentään jotain näkee ihmisistä, jotta osaa vähän pitää etäisyyttä Auerin kaltaiseen persoonaan - sikäli kuin persoona on niin kamala kuin mitä väitetyt rikokset antavat ymmärtää. Ja luulisi myös, että Lahden kaltaisella ihmisellä olisi myös tietoa tai ainakin kyky hankkia tietoa, mistä ja miten saa apua, jos puoliso on uhkaava.