"Huppumiehen" profilointi

[Joosua]

Tuossa on ajatusta. Annelihan sanoi että hänellä oli tunne että murhaaja ei tee muille mitään. Ei tällaiseen tunteeseen voi järkevästi päätyä jos ei ole mitään tietoa siitä mitä murhaaja aikoo tehdä. Tämä toisiaan tukisi sitä että Anneli on jotenkin tuntenut tekijän ja tiennyt hänen vihastaan uhria kohtaan.

On ihmisiä, joiden ajatukset ja johtopäätökset ovat kuin tuuliviiri riippuen siitä, kuka kulloinkin on ohjaksissa. Ilmeisesti sinäkään et ole ymmärtänyt mitä tarkoittaa, jos joku sanoo, että henkilö on ihan vieraannäköinen itselle.

Tiedon murhaajan aikeista ja suunnitelmasta on Anneli voinut myös saada niin, että he ovat keskustelleet. Esimerkiksi tekijän rikkoessa ikkunaa ja pitäessä lepotaukoa ennen rikkomisen jatkamista, on ollut hyvä tilaisuus kysäistä vaikka että: "Mitä oikein aiot?" Tällöin murhaaja on helposti voinut sanoa että Jukan vain aion tappaa, johon Anneli on luultavasti vastannut ettei pitäisi siitä. Ja Annelihan yrittikin sitten häiritä murhaajaa toimessaan, jolloin sai haavan rintaansa.

Silminnäkijät ovat kertoneet, että tappaja ei puhunut mitään. Ehkä sinulla ja muutamalla muulla syyttömän leskirouvan syylliseksi kirjoittajalla on vaikeuksia sisäistää, mitä tämäkin asia käytännössä tarkoittaa.

Ei tässä ketään olla syylliseksi kirjoittamassa. Erilaisia vaihtoehtoja vain pohditaan, ei yhtään sen kummempaa.

Vähän vaikuttaa siltä että tämä juttu on sinulla päässyt aika pahasti ihon alle ja kiristänyt hermoja. Kannattaa muistaa että ei täällä mitään oikeutta käydä, ne asiat tapahtuvat ihan muualla.

Ja mitä silminnäkijöiden kertomuksiin tulee, hehän ovat voineet unohtaa jotakin. Ei ihmisen muisti ole erityisen hyvä tallennusväline.

[SYLWAR]

Ja mitä silminnäkijöiden kertomuksiin tulee, hehän ovat voineet unohtaa jotakin. Ei ihmisen muisti ole erityisen hyvä tallennusväline.

Joo ei ole ei. Oikeastaan silminnäkijät on usein aika surkeita poliisin tutkintatyön kannalta, koska se mitä silminnäkijä kertoo nähneensä on usein se mitä tämä on olettanut nähneensä. Monissa maissa poliisi ja syyttäjä ei enää anna silminnäkijälle enää läheskään yhtä suurta todistearvoa kuin ennen vaan käyttävät mielummin muita todisteita jos niitä löytyy.

[Pieni liekki]

Ei tässä ketään olla syylliseksi kirjoittamassa. Erilaisia vaihtoehtoja vain pohditaan, ei yhtään sen kummempaa.

Pyydän sinua menemään peilin eteen ja sanomaan sille henkilölle, jonka sieltä peilistä näet itseäsi tuijottavan tuon edellä olevan asian. Millaisia ajatuksia mahtaa tämän jälkeen herätä peilistä näkyvän henkilön päässä? Kiitos, jos tulet niistä meille muille kertomaan.

Ulvilan murha ei ole voinut tapahtua monella tapaa. Se on tapahtunut ainoastaan yhdellä tavalla, joka on mahdollista rekonstruoida totuudenmukaisesti, jos ei ole tarvetta peitellä totuutta. Ulkopuolisia tekijäehdokkaita on useampia ja niitä vaihtoehtoja on minunkin mielestäni aivan ok pohtia. Sinä voisit kertoa, miksi niiden pohtiminen koko ajan torpataan ja vuosien varrella torppaamista on tehty omien kokemuksieni perusteella aika kovalla kädellä.

Vähän vaikuttaa siltä että tämä juttu on sinulla päässyt aika pahasti ihon alle ja kiristänyt hermoja. Kannattaa muistaa että ei täällä mitään oikeutta käydä, ne asiat tapahtuvat ihan muualla.

Tietääkseni en ole koskaan kieltänyt, etteikö tämä tapaus olisi mennyt minulla ihon alle, ja on se toisinaan voinut jonkin verran myös hermoja kiristää. En ole kuitenkaan asianosainen, joten minun on hyvin helppo jättää tapaus taakseni, jos jostain syystä se alkaisi tuntua liian rankalta. Riittää kyllä niitä vaikeita tapauksia työelämässä pohdittavaksi omiksi tarpeiksi eläkeikään saakka, että tekemisen puutteesta ei tarvitse kärsiä.

Ja mitä silminnäkijöiden kertomuksiin tulee, hehän ovat voineet unohtaa jotakin. Ei ihmisen muisti ole erityisen hyvä tallennusväline.

Tapauksen silminnäkijät ovat havaintonsa kertoneet joulukuussa 2006. Heiltä on turha odottaa muistin suhteen enää yhtään mitään. Toivottavasti silminnäkijäkertomukset on aikoinaan kirjattu muistiin riittävän huolellisesti. Niillä mennään.

[Joosua]

Joo, täytyy varmaan mennä peilin eteen. Kertoilen sitten myöhemmin ajatuksistani.

[MrEhtivä]

...
Tästä päästään yhteen tärkeimpään syyhyn miksi oletan myös Annelin tunteneen hyökkääjän ja siksi ei paennut paikalta.

Anneli on todennut moneen kertaan, että hän ei tuntenut heidän kotiinsa tunkeutunutta ulkopuolista henkilöä ja että kyseinen henkilö oli hänelle täysin tuntematon. Anneli oli puolisonsa kanssa kotonaan ja talossa oli myös heidän neljä lastaan, kun tappaja yllättäen päätti tunkeutua heidän kotiinsa rikkomalla ikkunan. Hän on kertonut, ettei voinut jättää miestään ja lapsiaan paettuaan tappajaa talon etukuistille saatuaan puukoniskusta osuman rintaansa. Anneli päätti soittaa käyttämästään lankapuhelimesta hätäkeskukseen saadakseen sitä kautta apua perheelleen.

Minä eikä tuskin kukaan muukaan pysty auttamaan, jos joku ei ymmärrä selkeällä suomenkielellä ääneen todettuja asioita.

Aika moni syyllinen puhuu myös, "en tappanut" Pelkästään Anneliin sanomisiin ei voi sokeasti luottaa tai ainakaan niiden takia häntä syyttömäksi väittää.

[Pieni liekki]

...

Aika moni syyllinen puhuu myös, "en tappanut" Pelkästään Anneliin sanomisiin ei voi sokeasti luottaa tai ainakaan niiden takia häntä syyttömäksi väittää.

Sinun ei tarvitse välittää Annelin sanomisista yhtään mitään. Jos sinulla on hyvät hoksottimet, ymmärrät asiakokonaisuuksia ja perehdyt Ulvilan murha-aihepiiriin mahdollisimman kattavasti, niin pystyt riittävällä varmuudella selvittämään itsellesi Annelin syyttömyyden miehensä murhaan. Sen jälkeen sinun on helpompi miettiä, kuka tämän julman ja raa'an teon on tehnyt hänen miehelleen ja kuka puukotti Annelia.

[MrEhtivä]

...

Aika moni syyllinen puhuu myös, "en tappanut" Pelkästään Anneliin sanomisiin ei voi sokeasti luottaa tai ainakaan niiden takia häntä syyttömäksi väittää.

Sinun ei tarvitse välittää Annelin sanomisista yhtään mitään. Jos sinulla on hyvät hoksottimet, ymmärrät asiakokonaisuuksia ja perehdyt Ulvilan murha-aihepiiriin mahdollisimman kattavasti, niin pystyt riittävällä varmuudella selvittämään itsellesi Annelin syyttömyyden miehensä murhaan. Sen jälkeen sinun on helpompi miettiä, kuka tämän julman ja raa'an teon on tehnyt hänen miehelleen ja kuka puukotti Annelia.

Olen todennäköisesti keskimääräistä paljon paremmin tutustunut Jukan murhan virallisiin ja epävirallisiin tietoihin.

Mistään ei ole löytynyt vedenpitäviä todisteita tai tietoja, joilla Anneli voidaan pois-sulkea kokonaan Jukan murhasta. Minulle jää ainakin hyvin varteenotettava epäilys Annelin osallisuudesta murhaan.

Mikään todiste ei kuitenkaan tarpeeksi hyvin todista Annelia syylliseksi.
Varteenotettava epäilys on olemassa ulkopuolisesta murhan tekijästä tai murhassa avustajasta.

Todisteet eivät riitä kenenkään henkilön vangitsemiseen.
Täytyy löytyä jotain uutta ensin tutkinnassa tai tekijän kertomus mihin on murhavälineet piilotettu+ vaatii melkein silloinkin tunnustuksen.

[mikkihirmu]

...

Aika moni syyllinen puhuu myös, "en tappanut" Pelkästään Anneliin sanomisiin ei voi sokeasti luottaa tai ainakaan niiden takia häntä syyttömäksi väittää.

Sinun ei tarvitse välittää Annelin sanomisista yhtään mitään. Jos sinulla on hyvät hoksottimet, ymmärrät asiakokonaisuuksia ja perehdyt Ulvilan murha-aihepiiriin mahdollisimman kattavasti, niin pystyt riittävällä varmuudella selvittämään itsellesi Annelin syyttömyyden miehensä murhaan. Sen jälkeen sinun on helpompi miettiä, kuka tämän julman ja raa'an teon on tehnyt hänen miehelleen ja kuka puukotti Annelia.

Olen todennäköisesti keskimääräistä paljon paremmin tutustunut Jukan murhan virallisiin ja epävirallisiin tietoihin.

Mistään ei ole löytynyt vedenpitäviä todisteita tai tietoja, joilla Anneli voidaan pois-sulkea kokonaan Jukan murhasta. Minulle jää ainakin hyvin varteenotettava epäilys Annelin osallisuudesta murhaan.

Mikään todiste ei kuitenkaan tarpeeksi hyvin todista Annelia syylliseksi.
Varteenotettava epäilys on olemassa ulkopuolisesta murhan tekijästä tai murhassa avustajasta.

Todisteet eivät riitä kenenkään henkilön vangitsemiseen.
Täytyy löytyä jotain uutta ensin tutkinnassa tai tekijän kertomus mihin on murhavälineet piilotettu+ vaatii melkein silloinkin tunnustuksen.

*******************************
Mr Ehtivä kertoo tuossa edellä olevalla tummennetulla tekstillään ,että mistään ei ole löytynyt vedenpitäviä todisteita ....jne.

Ellen ihan väärin ole ymmärtänyt ,niin mielestäni aviopari ,Jukka ja Anneli,jotka ovat nukkumassa samassa huoneessa omassa sängyssään ja ovat nukumaan mennessään ottaneet vielä nuoremman lapsensa siihen väliinsä ja huolehtineet hänet nukahdettuaan omaan huoneeseensa, niin eikö tuo jo pelkästään osoita , että avioparin yhteiselo on aivan normaalia toimintaa.

Jos puolisoilla olisi ollut jotain erimielisyyttä ,niin uskon että Anneli ei olisi miehensä viereen mennyt tuon kohtalokkaana yönä, vaan olisi seuraavana aamuna ottanut asian puheeksi ja mahdolliset erimielisyydet olisi ratkaistu kahvikupin ääressä.

Siinä tapauksessa että avioparilla olisi ollut riitaa jostain tietystä asiasta ,tuskin nuorimmaista olisi yhteisessä parivuoteessa nukutettu , eikä Anneli olisi jatkanut uniaan miehensä vieressä, vaan uskon ,että Anneli olisi mennyt nukuttamaan lasta hänen omaan huoneeseensa tai johonkin muuhun huoneeseen sijannut pedin itselleen ja lapselle ,eikä olisi mennyt miehensä viereen tilanteessa ,että hänen tiedossaan olisi ollut kenties jonkun ulkopuolisen ja mahdollisesti tuntemansa tekijän tulo murhaamaan miehensä.

Tällä perusteella voisi sanoa ,ettei kummallakaan puolisolla ollut pienintäkään aavistusta siitä mitä sinä tulevana yönä lapsen siirryttyä jomman kumman kantamana omaan huoneeseensa, tulisi tapahtumaan .

Tämä tosiasia on selvä todiste siitä ,että mitään suunnitelmaa ei suuntaan eikä toiseen ollut olemassa.

[MrEhtivä]

Sinun ei tarvitse välittää Annelin sanomisista yhtään mitään. Jos sinulla on hyvät hoksottimet, ymmärrät asiakokonaisuuksia ja perehdyt Ulvilan murha-aihepiiriin mahdollisimman kattavasti, niin pystyt riittävällä varmuudella selvittämään itsellesi Annelin syyttömyyden miehensä murhaan. Sen jälkeen sinun on helpompi miettiä, kuka tämän julman ja raa'an teon on tehnyt hänen miehelleen ja kuka puukotti Annelia.

Olen todennäköisesti keskimääräistä paljon paremmin tutustunut Jukan murhan virallisiin ja epävirallisiin tietoihin.

Mistään ei ole löytynyt vedenpitäviä todisteita tai tietoja, joilla Anneli voidaan pois-sulkea kokonaan Jukan murhasta. Minulle jää ainakin hyvin varteenotettava epäilys Annelin osallisuudesta murhaan.

Mikään todiste ei kuitenkaan tarpeeksi hyvin todista Annelia syylliseksi.
Varteenotettava epäilys on olemassa ulkopuolisesta murhan tekijästä tai murhassa avustajasta.

Todisteet eivät riitä kenenkään henkilön vangitsemiseen.
Täytyy löytyä jotain uutta ensin tutkinnassa tai tekijän kertomus mihin on murhavälineet piilotettu+ vaatii melkein silloinkin tunnustuksen.

*******************************
Mr Ehtivä kertoo tuossa edellä olevalla tummennetulla tekstillään ,että mistään ei ole löytynyt vedenpitäviä todisteita ....jne.

Ellen ihan väärin ole ymmärtänyt ,niin mielestäni aviopari ,Jukka ja Anneli,jotka ovat nukkumassa samassa huoneessa omassa sängyssään ja ovat nukumaan mennessään ottaneet vielä nuoremman lapsensa siihen väliinsä ja huolehtineet hänet nukahdettuaan omaan huoneeseensa, niin eikö tuo jo pelkästään osoita , että avioparin yhteiselo on aivan normaalia toimintaa.

Jos puolisoilla olisi ollut jotain erimielisyyttä ,niin uskon että Anneli ei olisi miehensä viereen mennyt tuon kohtalokkaana yönä, vaan olisi seuraavana aamuna ottanut asian puheeksi ja mahdolliset erimielisyydet olisi ratkaistu kahvikupin ääressä.

Siinä tapauksessa että avioparilla olisi ollut riitaa jostain tietystä asiasta ,tuskin nuorimmaista olisi yhteisessä parivuoteessa nukutettu , eikä Anneli olisi jatkanut uniaan miehensä vieressä, vaan uskon ,että Anneli olisi mennyt nukuttamaan lasta hänen omaan huoneeseensa tai johonkin muuhun huoneeseen sijannut pedin itselleen ja lapselle ,eikä olisi mennyt miehensä viereen tilanteessa ,että hänen tiedossaan olisi ollut kenties jonkun ulkopuolisen ja mahdollisesti tuntemansa tekijän tulo murhaamaan miehensä.

Tällä perusteella voisi sanoa ,ettei kummallakaan puolisolla ollut pienintäkään aavistusta siitä mitä sinä tulevana yönä lapsen siirryttyä jomman kumman kantamana omaan huoneeseensa, tulisi tapahtumaan .

Tämä tosiasia on selvä todiste siitä ,että mitään suunnitelmaa ei suuntaan eikä toiseen ollut olemassa.

Hyvin monessa lapsiperheessä saattaa olla ongelmia, näitä ongelmia ei näytetä ja tuoda julki pienille lapsille.
Lapsien takia pyritään elämään normaalia elämää vaikka "pinnanalla" kuohuaa.
Tällainen vanhempien käytös on ihan normaalia useassa lapsiperheessä. Tilanne voi muuttua nopeasti kun lapset eivät ole näkemässä tai kuulemassa kun isä ja äiti riitelee. Lasta/lapsia yritetään suojella vanhempien riidoilta.

[Pieni liekki]

Joo, täytyy varmaan mennä peilin eteen. Kertoilen sitten myöhemmin ajatuksistani.

Kiinnostaa tietää, saitko selkiytettyä ajatuksiasi. Tai ylipäänsä, oletko löytänyt jotain uutta näkökulmaa, jolla kannattaisi lähteä muuttamaan tai kehittämään omia tapojaan tutkia ja tarkastella asioita.

[Joosua]

Joo, täytyy varmaan mennä peilin eteen. Kertoilen sitten myöhemmin ajatuksistani.

Kiinnostaa tietää, saitko selkiytettyä ajatuksiasi. Tai ylipäänsä, oletko löytänyt jotain uutta näkökulmaa, jolla kannattaisi lähteä muuttamaan tai kehittämään omia tapojaan tutkia ja tarkastella asioita.

Kyllä. Tulin päätelmään että viisaampiaan kannattaa kuunnella.

[Pieni liekki]

Joo, täytyy varmaan mennä peilin eteen. Kertoilen sitten myöhemmin ajatuksistani.

Kiinnostaa tietää, saitko selkiytettyä ajatuksiasi. Tai ylipäänsä, oletko löytänyt jotain uutta näkökulmaa, jolla kannattaisi lähteä muuttamaan tai kehittämään omia tapojaan tutkia ja tarkastella asioita.

Kyllä. Tulin päätelmään että viisaampiaan kannattaa kuunnella.

Ihan viisas päätelmä, mutta älä kuitenkaan unohda käyttää omia hoksottimiasi samalla.

[mikkihirmu]

Ja mitä silminnäkijöiden kertomuksiin tulee, hehän ovat voineet unohtaa jotakin. Ei ihmisen muisti ole erityisen hyvä tallennusväline.

**************************************************
Täytyy palata tuohon Joosuan lausumaan sen verran , että minulla on erilainen käsitys siitä .

Muistia on luultavasti ainakin kahdenlaista tai saattaa sitä olla useampaakin lajia,mutta mieleen tulee mutama esimerkki,miten muistini on toiminut kohdallani tietyissä tilanteissa.

Täytyy olla jollain tavalla erityisen altis tai poikkeava tapahtuma jolloin muisti ikäänkuin tallentaa tapahtuneen muistin syvimpään osaan ja joka säilyy luultavasti eletyn elämän loppuun asti.
Kohdalleni on sattunut useitakin tapahtumia menneiden vuosikymmenten aikana jolloin muisti on käyttäytynyt e.m. tavalla.
Valitettavasti nämä tapahtumat tai useimmat ovat liian pitkiä kirjoitettavaksi tälle sivustolle,eikä kai se olisi tarkoituksellistakaan , mutta yhden tapahtuman lapsuudesta voin kertoa,jonka muistan vielä nytkin 78 vuotiaana
aivan tarkkaan .
Elettiin -50 lukua ,siis viime vuosisadalla jolloin olin vielä alle kymmenvuotias .
Naapuriimme maaseudulle oli tullut kaupungista kesävieraita,jotka olivat aikoinaan muuttaneet siitä paikasta kaupunkiin,(Poriin), olivat avioituneet ja saaneet lapsia , suunnilleen kaksi samanikäistä poikaa kuin minä ja pari vuotta vanhempi veljeni.
Oli kaunis aurinkoinen heinäkuun päivä jolloin tapani mukaan menin ,tosin tällä kertaa yksin naapuriin tapaamaan sitä minun ikäistäni Karia.
Lähistöllä n. 1,5 km päässä oli pienehkö joki n. 2-3 m leveä mutta jossa kesälläkin oli virtausta.
Nuoret ja vähän vanhemmatkin tapasivat käydä kesällä uimassa joessa ,jossa oli ns. uimaprunni nimeä kantava uimapaikka ,jossa oli hiukan leveämpi lampimainen kohta ja johon oli muodostunut matalampi ja syvempi pääty.
Matala hiekkapohjainen pää sopi hyvin käsipohjauintiin kun en vielä ollut uimataitoinen ja uskoin tuolloin ,että
Karikaan ei osannut uida,joten me molemmat emme olisi voineet mennäkään siihen syvempää päähän.
Kerroin Karille tästä prunnista ja ehdotin ,että voisimmeko mennä sinne uimaan. Kari oli kyllä kiinnostunut ,mutta sanoi että hänen täytyy kysyä mummltaan lupa.
Hän kävi ja sai mummultaan luvan lähteä kanssani sinne prunnille.
Matka taittui jalkapatikassa melko nopsaan ja pian saavuimmekin joen rantaan
Heitin vaatteet pois päältäni ja riensin siitä metrin korkuiselta penkalta siihen matalaan päähän olin jo polvia myöten vedessä kun katsoin penkalla seisovaa kari ,joka seisoi vain tuijottaen sitä vettä jossa seisoin.
Sanoin hänelle ,että tule tänne vaan ,että kyllä tämä on jo lämmintä vettä.
Ihmettelin kun hän vaan edelleen tuijotti eikä vastanut mitään .
Aloin jo huolestua ,että miksi hän ei edes riisu vaatteitaan vaan seisoo siinä penkalla ja tuijottaa minua ja
siinä samassa hän sanoi "mää meen kottii" jota toisti useamman kerran ja lähti juokesemaan sitä rantapenkkaa ylävirtaan päin .
Pelästyin hirveästi kun näytti siltä että hän kohta horjahtaa sinne syvään päätyyn.
Koitin huuta hänelle ,että älä mene,mutta hän ei huutoani koskaan kuullut.
Ymmärsin jotenkin ,että kaikki ei ole nyt hyvin ja nousin itsekin sinne penkalle ja lähdin juoksemaan hänen peräänsä.
Sitten näin kuinka hän kierähti siitä korkealta penkalta sinne virtaavaan jokeen ,mutta onneksi hän oli jo ohittanut sen syvän pään muutamalla metrillä ja näin kuinka hän painui veden alle ja yritti edelleen pyrkiä joka suuntaan .
Mitään ajattelematta hyppäsin hnen perään ja sain hänen päänsä nostettua pinnalle.
Huomasin myös kuin hänen suustaan valui vaahtoa ,enkä tiennyt yhtään mitä se oli.
Sain hänet kuitenkin jotenkin vedettyä sitä melko jyrkkää pengertä rannalle ja olin täysin neuvoton ,mitä tässä tulisi tehdä.
En ollut edes varma voisiko häntä jättää yksin kun olisi pitänyt hakea apua.
En muista miten pitkään siinä rannalla meni ,mutta vihdoin näin siinä n. 150m päässä kulkevalla tiellä meni joku ihminen polkupyörällä ja huusin ja viitoin häntä tulemaan auttamaan .
Pyörällä ajava oli erään toisen lähinaapurin poika joka sitten siihen tuli ja pyysin häntä jäämän siihen ,jotta voisin lähteä hakemaan apua.
Juoksin niin lujaa kun pääsin kotiini . Olin aivan läkähtyneenä pyytänyt isää ,joka sattumalta oli kotona lähtemään sinne rantaa katsomaan kun se Kari sai sellasen kohtauksen.
Isä lähti hetken kuluttua ja minä jäin kotiin .
En uskaltanut enää lähteä sinne takaisin kun pelkäsin ,että jos Kari oli jo kuollut.

Tässä kävi kuitenkin niin onnellisesti ,että joku lähinaapureista oli ilmeisesti kuullut myös ne huutoni ja oli rientänyt ennen isääni sinne rantaan ja eräs kesälomalainen jolla oli auto ,oli lähtenyt viemään Karia lääkäriin.
Myöhemmin kävi ilmi että Kari oli saanut kaatumatautikohtauksen ja oli hoidettavana silloisessa Noormarkun EVA Ahlströmin sairaalassa ,jossa häntä hoidettiin lähes koko loppukesän ja hän selvisi tuosta koettelemuksestaan .

Minä puolestani sain joskus myöhemmin ison pussillisen appelsiineja hänen vanhemmiltaan kun olin pelastanut hänet varmalta hukkumiskuolemalta.

Tämä edellinen kertoo vain siitä ,että tapahtunut täytyy olla todella poikkeuksellinen ,jotta se säilyy muistissa vuosikymmenet.
Samoin isäni kertoma tapaus ,jolloin hän oli joutua venäläisten vangiksi talvisodassa, miten siinä vangitsemisen aikana tai huomatessaan joutuvansa vangiksi, näki silmissään vilisevänä kuin elokuvan elämästään , mutta onneksi se aseensa laukeaminen käsiään ylös nostaessaan pelesti hänet varmalta tuntuneelta vangitsemiselta, josta olen tänne jo aiemmin kertonut.

Myös tämä Mazda Autoni myyntitapahtuma v.-06 oli niin poikkeuksellinen ,että vaikka olen paljonkin tehnyt autokauppoja elämäni aikan ,mikään muu niistä ei ole siten jäänyt mieleen kuin ainoastaan tämä yksi.

[mikkihirmu]

Ja mitä silminnäkijöiden kertomuksiin tulee, hehän ovat voineet unohtaa jotakin. Ei ihmisen muisti ole erityisen hyvä tallennusväline.

**************************************************
Täytyy palata tuohon Joosuan lausumaan sen verran , että minulla on erilainen käsitys siitä .

Muistia on luultavasti ainakin kahdenlaista tai saattaa sitä olla useampaakin lajia,mutta mieleen tulee mutama esimerkki,miten muistini on toiminut kohdallani tietyissä tilanteissa.

Täytyy olla jollain tavalla erityisen altis tai poikkeava tapahtuma jolloin muisti ikäänkuin tallentaa tapahtuneen muistin syvimpään osaan ja joka säilyy luultavasti eletyn elämän loppuun asti.
Kohdalleni on sattunut useitakin tapahtumia menneiden vuosikymmenten aikana jolloin muisti on käyttäytynyt e.m. tavalla.
Valitettavasti nämä tapahtumat tai useimmat ovat liian pitkiä kirjoitettavaksi tälle sivustolle,eikä kai se olisi tarkoituksellistakaan , mutta yhden tapahtuman lapsuudesta voin kertoa,jonka muistan vielä nytkin 78 vuotiaana
aivan tarkkaan .
Elettiin -50 lukua ,siis viime vuosisadalla jolloin olin vielä alle kymmenvuotias .
Naapuriimme maaseudulle oli tullut kaupungista kesävieraita,jotka olivat aikoinaan muuttaneet siitä paikasta kaupunkiin,(Poriin), olivat avioituneet ja saaneet lapsia , suunnilleen kaksi samanikäistä poikaa kuin minä ja pari vuotta vanhempi veljeni.
Oli kaunis aurinkoinen heinäkuun päivä jolloin tapani mukaan menin ,tosin tällä kertaa yksin naapuriin tapaamaan sitä minun ikäistäni Karia.
Lähistöllä n. 1,5 km päässä oli pienehkö joki n. 2-3 m leveä mutta jossa kesälläkin oli virtausta.
Nuoret ja vähän vanhemmatkin tapasivat käydä kesällä uimassa joessa ,jossa oli ns. uimaprunni nimeä kantava uimapaikka ,jossa oli hiukan leveämpi lampimainen kohta ja johon oli muodostunut matalampi ja syvempi pääty.
Matala hiekkapohjainen pää sopi hyvin käsipohjauintiin kun en vielä ollut uimataitoinen ja uskoin tuolloin ,että
Karikaan ei osannut uida,joten me molemmat emme olisi voineet mennäkään siihen syvempää päähän.
Kerroin Karille tästä prunnista ja ehdotin ,että voisimmeko mennä sinne uimaan. Kari oli kyllä kiinnostunut ,mutta sanoi että hänen täytyy kysyä mummltaan lupa.
Hän kävi ja sai mummultaan luvan lähteä kanssani sinne prunnille.
Matka taittui jalkapatikassa melko nopsaan ja pian saavuimmekin joen rantaan
Heitin vaatteet pois päältäni ja riensin siitä metrin korkuiselta penkalta siihen matalaan päähän olin jo polvia myöten vedessä kun katsoin penkalla seisovaa kari ,joka seisoi vain tuijottaen sitä vettä jossa seisoin.
Sanoin hänelle ,että tule tänne vaan ,että kyllä tämä on jo lämmintä vettä.
Ihmettelin kun hän vaan edelleen tuijotti eikä vastanut mitään .
Aloin jo huolestua ,että miksi hän ei edes riisu vaatteitaan vaan seisoo siinä penkalla ja tuijottaa minua ja
siinä samassa hän sanoi "mää meen kottii" jota toisti useamman kerran ja lähti juokesemaan sitä rantapenkkaa ylävirtaan päin .
Pelästyin hirveästi kun näytti siltä että hän kohta horjahtaa sinne syvään päätyyn.
Koitin huuta hänelle ,että älä mene,mutta hän ei huutoani koskaan kuullut.
Ymmärsin jotenkin ,että kaikki ei ole nyt hyvin ja nousin itsekin sinne penkalle ja lähdin juoksemaan hänen peräänsä.
Sitten näin kuinka hän kierähti siitä korkealta penkalta sinne virtaavaan jokeen ,mutta onneksi hän oli jo ohittanut sen syvän pään muutamalla metrillä ja näin kuinka hän painui veden alle ja yritti edelleen pyrkiä joka suuntaan .
Mitään ajattelematta hyppäsin hnen perään ja sain hänen päänsä nostettua pinnalle.
Huomasin myös kuin hänen suustaan valui vaahtoa ,enkä tiennyt yhtään mitä se oli.
Sain hänet kuitenkin jotenkin vedettyä sitä melko jyrkkää pengertä rannalle ja olin täysin neuvoton ,mitä tässä tulisi tehdä.
En ollut edes varma voisiko häntä jättää yksin kun olisi pitänyt hakea apua.
En muista miten pitkään siinä rannalla meni ,mutta vihdoin näin siinä n. 150m päässä kulkevalla tiellä meni joku ihminen polkupyörällä ja huusin ja viitoin häntä tulemaan auttamaan .
Pyörällä ajava oli erään toisen lähinaapurin poika joka sitten siihen tuli ja pyysin häntä jäämän siihen ,jotta voisin lähteä hakemaan apua.
Juoksin niin lujaa kun pääsin kotiini . Olin aivan läkähtyneenä pyytänyt isää ,joka sattumalta oli kotona lähtemään sinne rantaa katsomaan kun se Kari sai sellasen kohtauksen.
Isä lähti hetken kuluttua ja minä jäin kotiin .
En uskaltanut enää lähteä sinne takaisin kun pelkäsin ,että jos Kari oli jo kuollut.

Tässä kävi kuitenkin niin onnellisesti ,että joku lähinaapureista oli ilmeisesti kuullut myös ne huutoni ja oli rientänyt ennen isääni sinne rantaan ja eräs kesälomalainen jolla oli auto ,oli lähtenyt viemään Karia lääkäriin.
Myöhemmin kävi ilmi että Kari oli saanut kaatumatautikohtauksen ja oli hoidettavana silloisessa Noormarkun EVA Ahlströmin sairaalassa ,jossa häntä hoidettiin lähes koko loppukesän ja hän selvisi tuosta koettelemuksestaan .

Minä puolestani sain joskus myöhemmin ison pussillisen appelsiineja hänen vanhemmiltaan kun olin pelastanut hänet varmalta hukkumiskuolemalta.

Tämä edellinen kertoo vain siitä ,että tapahtunut täytyy olla todella poikkeuksellinen ,jotta se säilyy muistissa vuosikymmenet.
Samoin isäni kertoma tapaus ,jolloin hän oli joutua venäläisten vangiksi talvisodassa, miten siinä vangitsemisen aikana tai huomatessaan joutuvansa vangiksi, näki silmissään vilisevänä kuin elokuvan elämästään , mutta onneksi se aseensa laukeaminen käsiään ylös nostaessaan pelesti hänet varmalta tuntuneelta vangitsemiselta, josta olen tänne jo aiemmin kertonut.

Myös tämä Mazda Autoni myyntitapahtuma v.-06 oli niin poikkeuksellinen ,että vaikka olen paljonkin tehnyt autokauppoja elämäni aikan ,mikään muu niistä ei ole siten jäänyt mieleen kuin ainoastaan tämä yksi.

.......................................................
Jäi kertomatta vielä tuossa edellisessä viestissä Karin tapauksesta, että satuin kohtaamaan hänet joskus ollessani
Keskus-sairaalassa,eli nykyisessä Satasairaalassa selkäkipuani hoidettaessa. Kari tuli jossain käytävällä vastaan ja tunnistin hänet heti vaikka oli useampi vuosikymmen edellisestä tapaamisesta.
Karilla oli valkoinen pitkä takki päällään ja luulin hänen lukeneen itsensä lääkäriksi,mutta kertoi sitten olevansa Sairaalan työntekijä ja
välinehoitaja .
Juttelimme siinä hetken aikaa ja kysyin ,että muistaako hän tuota uimareissua mitenkään.
Kertoi hyvin hatarasti muistavansa ja sanoi olleensa hoidossa siitä saamastaan kohtauksesta melko pitkään ja oli jouduttu jopa poraamaan hänen päähänsä reikä jotta aivopaine olisi saatu laskettua alemmaksi.
Todennäköisesti hän on edelleen hengissä ja toivottavasti voi hyvin kertomansa lääkityksen ansiosta.

Että tällaisia muistoja voi siis ihminen muistaa vuosikymmenten takaa ja uskon niin että jokainen teko ,oli sitten hyvä taikka paha , jonka on tehnyt elämänsä aikana tallentuu jonnekin aivojen sopukkaan ja joka hädän hetkellä ilmenee ,kuten isälläni ,ikäänkuin filminauhalta saisi katsoa elettyä elämäänsä.