Tässä äidin tämän iltainen, sydäntäraastava kommentti eräässä ryhmässä. Jätetään äiti rauhaan ja annetaan hänen surra.
"Tässä teille tiivistelmä, kauan olen lukenut itku silmässä teidän kamalia spekulaatioita, mutta enää en vaan voi suodattaa tälläistä
Minun lapseni tapettiin MINUN PIENI TYTTÖNI
Teillä ei ole hajuakaan siitä mitä käyn läpi Tällä hetkellä ja siitä asti, kun poliisit tuli ovelleni kertomaan suru uutisen.
Tässä taustoja! Rakastuin mieheen joka asui yksin kaikkien aiempien lastensa kanssa (4kpl) hän oli aivan tavallinen ihminen ja isä. Muutin kahden lapseni kanssa hänen luokseen. Elettiin normaalia elämää. Juha kävi töissä ja minä olin kotona silloisen nuorimman lapseni kanssa. Merkkejä väkivallasta ei ollut eikä meillä ollut minkäänlaista parisuhdeväkivaltaa saatika väkivaltaa lapsia kohtaan, jäähypenkki meillä oli käytössä. Aika kului ja halusimme yhteisen lapsen, tulinkin raskaaksi, mutta pojalla todettiin downin syndrooma ja päädyttiin keskeyttämään raskaus. Yksi vaikeimmista päätöksistä koko elämässäni, mutta niin synnytin itkien sikiön. Yritettiin uudelleen ja aloin odottamaan lastani. Olimme onnellisia hänestä, muutimme toiselle paikkakunnalle ja tällöin kaksi Juhan lasta muutti äidilleen ja kaksi meidän kanssa muualle. Minun poikani isä kuoli, ja niin poikani alkoi pitämään Juhaa isänään.
Suhteemme muuttui ja sen enempää eromme sisällöstä en koe tarvetta teille avata.
Synnytys lähestyi ja Juha oli synnytyksessä mukana ja saimme kauneimman prinsessan syliimme. Tyttö alkoi heti syödä korviketta minun kroonisen rintatulehduksen ja kyvyttömyyden imettämisen vuoksi. Alkuun Juha kävi luonani paljon ja hoiti aina kauniisti lasta yö heräämiset kylvetykset ja kaiken.
Juha sai siitä varmaan kipinää että suhteemme voisi jatkua, ilmoitin ettei voisi ja tällöin emme enää juurikaan kyenneet olemaan samassa tilassa.
Puhuimme lasten ja huoltajuuden rooleista ja Juha halusi olla isä pojalleni jonka biologinen isä hän ei ollut, päädyttiin siihen että tyttäreni ja poikani viettävät isillä öitä.
Juha halusi näin hän sanoi saavansa voimaa lapsista. Sinä viikonloppuna kun Juha oli murtanut tyttäreni kylkiluut hän palautti lapset normaalisti. Minä huomasin heti että tyttäreni itki eri tavalla, mittasin kuumeen ja kuumetta oli. Huomasin myös tyttäreni olevan kosketukselle herkkä jossain asennoissa. Menimme tyksiin jossa lastenlääkäri tutki tyttäreni, ei löytynyt mitään. Kysyin aristelusta ja kerroin miten minusta tuntuu, että häntä sattuu kovasti. Lääkäri antoi vastaukseksi, että pienet lapset saattavat jännittää lihaksiaan paljon kipeänä ja kuumeessa ja kipuilu saattaisi johtua siitä. Palasimme kotiin ja kipuilu jatkui, vein tyttäreni taas tyksiin samoilla oireilla, jälleen lasten lääkäri tutki tytön ja löytyi korvatulehdus johon saimme antibiootti kuurin. Kuurin loputtua kuume ja kipuilu loppui. En missään kohtaa epäillyt Juhan pahoinpidelleen tyttöä, hän tiesi meidän sairaala käynneistä eikä avannut tässäkään kohtaa suutaan.
Hän halusi taas ottaa lapsia ja silloin tapahtui ketju joka lukee uutisissa.
Minun elämältä lähti pohja minun pieni tyttöni on tapettu
miten en vaistonnut mitään!? Se itsesyytösten määrä! Mitä olisin voinut tehdä toisin!? MIKSI Juha ei pyytänyt apua tai sanonut ettei pärjää.
Tyttäreni joi korviketta ja nukkui hyvin öisin heräsi kerran jos ollenkaan ja oli muutenkin aivan ihana sekä tyytyväinen vauva
Peliongelmasta sen verran että Juhalla ei ollut pelikonsolia eikä edes telkkaria tekohetkellä.
Olen menettänyt tyttäreni kamalimmalla tavalla ja te koette olevanne yläpuolelta minua arvostelemaan!? Ette todellakaan voi tietää tuskaa jonka kanssa elän päivittäin.
Se viha jota koen Juhaa kohtaan on sanoinkuvaamatonta, uskon kuitenkin, että karma rankaisee häntä.
Jos joku kokee tarvetta arvostella minua saa hän tulla tekemään sen minun eteeni.
Iso kiitos teille kaikille jotka on puolustanut ja ottanut osaa suruuni
".
miten en vaistonnut mitään!? Se itsesyytösten määrä! Mitä olisin voinut tehdä toisin!? MIKSI Juha ei pyytänyt apua tai sanonut ettei pärjää.