Suurluuppi kirjoitti: Su Maalis 16, 2025 11:49 pm
Alla olevassa tekstissäni, on kysymysmerkki niissä kohdissa joita en saanut heti varmistettua. Asiasta tietävät voivat kernaasti korjata virheelliset kohdat.
Oletettu ikkunan hajottamisen hetki, on jonkinlainen musta-aukko koko tapahtumaketjussa.
Paljon on puhuttu normaalista ja epänormaalista reagointitavasta tilanteeseen.
Ikkunan hajottamisen aiheuttama psyykkinen kuormitus, olisi melko helppo rekonstruoida kotiolosuhteissa.
Olisi helppo tuottaa ääniklippi jossa on ikkunan hajottamisen ääntä. Muukin kolina sekaan käynee.
Sitten menet pimeään huoneeseen sänkyyn makaamaan, ja laitat nauhan kovalle pyörimään äänentoistolaitteesta.
Ikkunan hajottamiseen meni noin 1 minuutti. (Lähde: ?)
Makaa siis pimeässä 1 minuutti kuunnellen tätä aggressiivista möykkää. Miltä tuntuu? Minkälaisia ajatuksia herää?
Nykyisen teorian outoutta lisää tosiaan se, että nyt henkilöitä jotka jostain syystä eivät reagoi mitenkään panikoimalla, on paikalla jopa kaksi.
Toisaalta jos ajatellaan, että perusmoodeja on vain kolme: "taistele, pakene tai jäädy", ei ole tilastollisesti täysin mahdotonta että kaksi "jäädy" -moodiin taipuvaista ihmistä päätyy samaan aikaan samaan tilanteeseen.
Yleensä silti, vaikka ihminen jäätyisikin, hän pystyy muistamaan että on jäätynyt. Ja kertomaan perästä että jäädyin, ja mitä sitten tapahtui.
Toisaalta taas, Annelin toiminta muuten, ei vastaa ollenkaan jäätyneet ihmisen toimintaa. Päinvastoin. Hän on äärimmäisen toimintakykyinen ja rauhallinen, kokoajan.
Mutta reagointitapaa voi olla jopa aivan turha analysoida.
Olennaisempaa on että aikaikkunan kohdalle ei ole mielestäni saatu rakennettua kunnollista tapahtumankuvausta. Mitä tämän minuutin aikana oikeastaan todella tapahtui? Vaikka toisaalta, esim. häkepuhelua on analysoitu sekunti sekunnilta vuodesta toiseen.
Auer oli poissa puhelimesta tasan minuutin.
Tämä on sama aika joka ikkunan hajottamiseen on arvioitu menneen (Lähde: ?).
Tällä en tarkoita sitä, että Auer on hajottanut ikkunan ollessani poissa puhelimesta. Vaan haluan kohdistaa ylipäätään huomion siihen, että ikkunan hajottamisen kesto ei ole lyhyt aika ollenkaan, suhteessa muihin tapahtumiin. Jostain syystä siihen ei ole kuitenkaan koskaan kohdistettu samanlaista sekunnintarkkaa spekulointia, kuin muuhun aikajanaan.
Sitä jopa pidetään mielestäni hiukan epäolennaisena. Aivan kuin tekijä olisi vain tullut sisään "PAM!", ja sillä sipuli. Ja näin tämä minuutti häipyy taivaan tuuliin.
Jos mäiskimistä on tapahtunut esim. edes 30-60 sekunnin ajan, jotain on pitänyt tapahtua.
Tässä alla Annelin oman kirjan pohjalta tehty kuvaus hetkestä, jonka hän itse on lukenut äänikirjaan. Tähän siis meni noin 1 min (Lähde: ?):
-Herätään omituiseen meteliin
-Ihmetellään hetki onko kyseessä myrsky vai ei ("Oli kuin koko talo olisi hajoamassa")
-Ihmeteltiin yhdessä outoa ääntä
-Jukka nousee katsomaan
-Anneli nousee myös seisomaan ja kurkistelee sälekaihdinten välistä, (odotti näkevänsä myrskyn tms.)
-Anneli erottaa vallonvälähdyksiä, (Ehkä joku on tullut paukuttelemaan uudenvuodenpaukkuja pelotellakseen)
-Huoneeseen alkaa lennellä lasia
-Anneli pelästyy ja suojaa silmät refleksinomaisesti kädellä, ja havaitsee että lasinpaloja ei lennä sinne saakka missä hän on
-Rytinä jatkuu ja Anneli on hämmenyksen vallassa
-Sitten Anneli havaitsee terassin ovella jotain tummaa ja liikkuvaa
-Joku oli tunkeutumassa heille
Huomioitavia seikkoja:
-Jukan noustua ja mentyä katsomaan, havainnot hänestä päättyvät
-Lasin sisälle lentäminen alkaa vasta pitkähkön paukuttelun jälkeen. Sitä ennen ehditään mm.: pohtia, nousta ylös ja kurkistella ulos.
-Valoa on ollut sen verran, että lasien lentäminen on ollut nähtävissä
-Vielä tämänkin tapahtumaketjun jälkeen, joku on vasta tukeutumassa sisään. Ei vielä sisällä.
Jos kuulisin tämän erillään tapauksesta, sanoisin että pihalla on ollut joku, joka on ensin paukutellut ikkunoita esim. kädellään, ja näyttänyt lampulla sisään. Halunnut päästä sisään. Syitä voi keksiä monia.
Sitten on alkanut ikkunan hajottaminen kun sisään ei ole päästetyt.
Toinen vaihtoehto on, että ikkunan hajottamiseen on kokeiltu ensin jotain liian heppoisaa työkalua. Ja siitä on kuulunut vain pauketta ensin.
Jos pyrkimylsenö olisi ollut tarkoitus päästä suoraan, nopeasti ja yllättäen sisään, olisi vaadittu vain pari iskua, ja lasia olisi jo alkanut sataa täysillä sisään. Esim. Kirvestä käytäen, kuten rekonstruktiossa. Tämä on päivän selvää.
Hajoilevan ja putoilevan lasin äänen tunnistaa kuka tahansa. Välittömästi. Sitä ei tarvitse mietiskellä ja kurkistella ikkunasta, etenkin jos se tapahtuu 2-3 m päässä ikkunan takana. Hajoavan ikkunalasin ääni on niin poikkeuksellinen, että sitä ei voi sotkea uudenvuoden paukkuihin.
Kaikenlainen muu paukuttelu kuten ikkunoiden ja seinien kolistelu kädellä, voi taas aiheuttaa sekaannusta.
Haluaisin kohdistaa fokuksen vielä yhteen asiaan.
Anneli sanoo, että "hän havaitsi ovella jotain tummaa ja liikkuvaa", ja tajuavansa että "joku on tunkeutumassa heille".
Koko muun kuvauksen ajan Anneli kuvaa kuinka on kaksi erillistä ympäristöä. On talon sisäpuoli ja sitten on talon ulkopuoli. Ja sisäpuolelta katsellaan ikkunoista ulos ja nähdään asioita ja kuullaan ääniä talon ulkopuolelta. Joku touhuaa siellä jotain epämiellyttävää.
Tässä havainnossaan jokin on muuttunut. Anneli sanoo, että "joku oli ovella". Hän ei siis sano että näki terassin oven ikkunasta liikettä. Tai että että joku hajotti ikkunaa ulkopuolelta. Vaan joku oli "ovella".
Miksi tämä on merkittävää?
Siksi että lasinpalojen lentely sisään, on havaittu jo tätä ennen. Ja sitäkään ei ole vielä tulkittu sisään pyrkimykseksi, vaan vasta se että joku on ovella.
Toinen merkittävä seikka on, että Anneli ei jostain syystä sano että joku hajotti ikkunaa. Vaan, että lasinpaloja alkoi lentää sisään. Aivan kuin niiden lähde ei olisi tiedossa.
Tässä kohdassa, pelottelijat ja ilkivallantekijät ovat siis vaihtuneet sisäänpyrkijöiksi.
Jos olisin itse tutkija, yrittäisin saada Annelin fokusoimaan tähän murto-osasekunnin mittaiseen hetkeen. Mikä sai hänet olettamaan että joku pyrkii sisään?
Mikä tummassa hahmossa oli sellaista, että hän muuttui pelotelijasta sisäänpyrkijäksi?
Anneli sanoo että joku oli "ovella". Yleensä normaalitilanteessa tämä tarkoittaa henkilöä, joka seisoo oven takana, ja odottaa että joku avaa. Tai odottaa oven raossa kun joku hakee toivotun henkilön ovelle.
Anneli ei sano että esim. "pyrki ikkunasta sisään", tai "yritti saada ikkunan kautta lukkoa auki". Vaan joku oli "ovella".
Tämän yksityiskohdan avaaminen saattaisi fokusoida hänen ajatuksensa niihin tuntemuksiin, mitä hänelle juuri tästä kohdasta heräsi. Kenties jokin yksityiskohta hahmossa pompahtaisi mieleen, jota hän ei ole osannut ajatella.
Tai sitten tämän kohdan avaaminen toimisi hänen tarinaansa vastaan. Vaikea sanoa. Mutta jotain tuossa hetkessä on tapahtunut.
Erityisesti pitäisi muistua dramaattisesti, jos vaikka ovella kurkkivaa Jukkaa on isketty tai tönitty ikkuna-aukosta. Jukka ei kuitenkaan esiinny mitenkään tilanteen kuvauksessa enää sen jälkeen, kun hän on noussut ylös ja lähtenyt katsomaan.
