Minkälainen ihminen kykenee paloittelusurmaan?

[Pardon]

Nyt menee paloittelu ja kirurgia sekaisin.

Koko paloittelun kammottavuuden pointti on, että kenenkään ei pitäisi olla sen ammattilainen. Ei ole mitään oikeaa tapaa paloitella ihmistä.

Jo kalan tappamisessa on oleellista metodi. Ei kukaan toivottavasti opeta lapselleen, että sitä kalaa kun talloo ja mäiskii, niin kyllä se siitä lakkaa sätkimästä. Eikä kukaan paloittele sitä kalaa kirveellä summamutikassa vaan jollain systeemillä.

Jos mennään leikkauksiin, niin niissä on omat systeeminsä. Toki improvisoidaankin. Mutta vaikka olisi kuinka helppo viilto, niin sen tekee asiantuntija. Tämä on nimenomaan sitä ammattitaitoa.

Ihmisen tappaminen voi olla sotilaan ammattitaitoa, mutta ainakaan Suomessa en keksi, miten ihmisen paloittelu kassiin sopivaksi voisi olla kenenkään ammattitaitoa tai metodisuutta.

On myös vaikea kuvitella, että kaikki paloittelijat olisivat ensikertalaisia. Täytyyhän siinä jotain tietääkin. En kannattaisi kovin lieviä tuomioita paloittelijoille. Kyllä minä ainakin monen muun rikoksen tehneen naapurissa asuisin mieluummin kuin paloittelijan - vaikka tämä ei olisi surmaa tehnytkään. Jotain täysin välinpitämätöntä siinä on.

[VPY]

.


^ Eivät. Eivätkä myöskään tee paloittelusurmia. Paloittelusurmien tekijöistähän tässä topikissa on tarkoitus olla pohdintaa, ks. otsikko.

No, tämä on sinulle selitetty jo edellä mutta kun ei mene perille niin ei mene. En ala enää uudestaan veivaamaan samaa asiaa. Luetun ymmärtäminen ei tosiaankaan tunnu taitoihisi kuuluvan.

.

Niin kuin olen tuonut sinulle esiin varsin yleisesti ihmisen historiaan on kuulunut tappaa toinen ihminen, paloitella tämä ja sitten syödä uhri, joko hiukopalana tai sitten rituaalisyistä. Meinaatko, että kaikki edellä mainittuun kuuluvat ovat olleet psykopaatteja? Sinuna en menisi vannomaan etteikö sinunkin sukupuussasi olisi joskus tapettu naapuria ja naposteltu häntä hyvällä ruokahalulla, tarpeeksi kauas kun mennään, eiköhän sieltä sellainenkin psykopaatti löydy. Ai niin, sinä et voi uskoa tätä, kun olet ilmeisesti näitä uskomusihmisiä

Oletko nyt Pardon aivan tosissasi, että yllämainitut siskomme ja veljemme ovat olleet psykopaatteja tai kirurgeja? Ihmisluonteestahan tässä on ystävät kyse, ainakin nykyihmisen malliin (tämä n 200.000 v, mitä voidaan pitää ihmislajin ikänä) on aina kuulunut toisen paloittelu ja syöminen, läpi historian. Mielestäni on älyllistä epärehellisyyttä kieltää tälläinen lajiimme kuuluvan ominaisuusen olemassaolo ja demonisoida sitä.

[Pardon]

VPY: "Oletko nyt Pardon aivan tosissasi, että yllämainitut siskomme ja veljemme ovat olleet psykopaatteja tai kirurgeja? Ihmisluonteestahan tässä on ystävät kyse, ainakin nykyihmisen malliin (tämä n 200.000 v, mitä voidaan pitää ihmislajin ikänä) on aina kuulunut toisen paloittelu ja syöminen, läpi historian. Mielestäni on älyllistä epärehellisyyttä kieltää tälläinen lajiimme kuuluvan ominaisuusen olemassaolo ja demonisoida sitä."

En ottanut kantaa esihistoriaamme. Ihmissyöntiä on tarkasteltu tästä näkökulmasta mm. Hesarissa taannoin. Siinä todettiin, että syöminen ei ollut rituaalista vaan ihan ravinnontarpeeseen perustuvaa. - Ajattelin, että odottelen tästä vielä lisätietoa.

Ainakin nykymaailmassa naapurin paloittelu tai syöminen eroaa muista väkivallanteoista, kuten pahoinpitelyistä, tapoista jne.

Kovassakaan nälässä ei yleensä tule mitään semmoista tunnetta, että pitäisi syödä joku. Ärsyyntyneenä on kyllä tehnyt mieli jotakuta tönäistä.

Evolutiivisesti en pidä lajitoverin syömistä jonain luontaisena piirteenä, jota yhteiskunta hillitsisi kaikin voimin. Meillä on jokin tarve jättää lajitoverimme syömättä ja paloittelematta. En tiedä mikä tarve se on, mutta hyvä näin.

[VPY]

Rituaalisessa mielessä sitä on tehty myös ja tehdään näinä päivinäkin esim. Papua Uudessa Guineassa (vaikka valtio on ottanut kovan linjan ihmissyöntikultturin kitkemiseksi siellä) ja varmasti myös Afrikan valtioissa.

[Pardon]

Rituaalisesti en pidä sitä kovinkaan kummana. Siihen tosin liittyy myös pelotteluvaikutus ja alistamisen näyttäminen.

[VPY]

Evolutiivisesti en pidä lajitoverin syömistä jonain luontaisena piirteenä, jota yhteiskunta hillitsisi kaikin voimin. Meillä on jokin tarve jättää lajitoverimme syömättä ja paloittelematta. En tiedä mikä tarve se on, mutta hyvä näin.

Mutta se piirre katoaa siinä silmänräpäyksessä, kun oma selvitymisemme on kiinni siitä syönkö naapurin tai oman lapsen vai kuolenko nälkään. Nälkä poistaa monet normaalielämässä ylläpitämämme estot, sen ovat osoittaneet Ukrainan nälänhätä, Kiinan nälänhätä, keskitysleirin tapahtumat. Itse en äärimmäistä nälkää ole kokenut, mutta perustan mielipiteeni sellaisen nälän kokeneiden ihmisten kirjallisuudessa esittämiin omakokemuksiin.

[VPY]

Kovassakaan nälässä ei yleensä tule mitään semmoista tunnetta, että pitäisi syödä joku. Ärsyyntyneenä on kyllä tehnyt mieli jotakuta tönäistä

Me ei kuule ole nälkää nähtykkään, usko pois.

[Pardon]

Ei olla sellaista nälkää nähty.

Mutta mitenkä palautit tämän lajitoverin paloitteluun tai nylkemiseen? Mikä tarve siihen voisi olla?

[Nepenthe]

Jos kerran Milgramin kokeessa (http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/ti ... hmiset-jat) on tutkittu, millainen ihminen kykenee tappamaan toisen ihmisen, ja tulos on ollut, että melkein kuka tahansa, niin en usko, että ruumiin paloittelu olisi yhtään sen hankalampaa. Ihmisen ei täytynyt olla psykopaatti kyetäkseen tappamaan, joten en näe mitään syytä, että jo kuolleen ruumiin paloittelu vaatisi psykopaattiutta. Ruumis on jo kuollut, kukaan ei kärsi ruumista paloitellessa, vaan este on lähinnä psykologinen normi, joka yhteiskunnassa on vallalla. On äärettömän mustavalkoista ajatella, että vain psykopaatit kykenevät pahoihin tekoihin.

Edelleen olen sitä mieltä, että psykologisesti on vaikeampaa tappaa/murhata toinen kuin paloitella ruumis. Jos paloittelun pystyy itselleen loogisesti perustelemaan, en näe syytä, miksi kuka tahansa normaalikin ihminen ei pystyisi moiseen tekoon.

[INES 7]

Kunhan nyt vaan sitten, rakkaat ihmiset, tyydytte kinaamaan täällä, ettekä lähde todistamaan mitään käytännössä! "Pystyimpäs vaan! Ohessa youtuub-linkki!"

Nämä asiat voi kääntää toisinkin päin tavallaan. Moni sanoo ettei voisi tehdä pahaa kenellekään. Uskon, että voi ja ihan surmatakin tahallaan. Kun vaan tilanne niin vaatii. Näitä kun ei tosiaan tiedä, enne kuin on pakko. Suurin osa kyllä varmasti koittaisi välttää silti loppuun asti. Myös ne vastakkaiset uhoajat, jotka meuhkaavat nappi ottaan-jutuillaan.

[dmm]

Nämä asiat voi kääntää toisinkin päin tavallaan. Moni sanoo ettei voisi tehdä pahaa kenellekään. Uskon, että voi ja ihan surmatakin tahallaan. Kun vaan tilanne niin vaatii. Näitä kun ei tosiaan tiedä, enne kuin on pakko. Suurin osa kyllä varmasti koittaisi välttää silti loppuun asti. Myös ne vastakkaiset uhoajat, jotka meuhkaavat nappi ottaan-jutuillaan.

Off topic: Kyllä minäkin voin sanoa, että osaan lentää... mitä sitten? Itselleen ja etenkin muille valehtelu on aika cool juttu nykyään. Perusterve ihminen väistää vaaran joko tietäen (laita käsi hellalle ja laita levy lämpenemään...) tai tahtomattaan (esim. refleksit). Tosipaikan tullen kuka tahansa tekee mitä tahansa, omien voimavarojensa puitteissa toki.

[Pardon]

Sodassa nyt kumminkin tapetaan ja poliisinkin pitää pystyä tappamaan joissakin tilanteissa. Moni meistä voisi olla sotilas tai poliisi, joten se siitä.

En ymmärrä rinnastusta paloitteluun. Minusta paloittelu edustaa jonkinlaista pysyvää välinpitämättömyyttä toisesta ihmisestä. Nämä paloittelijat tuntuvat lisäksi jäävän helposti kiinni. Minusta siinä on menty jonkin sellaisen rajan yli vapaaehtoisesti, että tuntuu että tekijä ei siltä puolen enää takaisin tule.

Jos paloittelija katuu, niin mitä hän katuu? Olisi kiinnostava tietää ihan oikeuspsykologiselta kannalta.

[Mat-Lock]

Sodassa nyt kumminkin tapetaan ja poliisinkin pitää pystyä tappamaan joissakin tilanteissa. Moni meistä voisi olla sotilas tai poliisi, joten se siitä.

En ymmärrä rinnastusta paloitteluun. Minusta paloittelu edustaa jonkinlaista pysyvää välinpitämättömyyttä toisesta ihmisestä. Nämä paloittelijat tuntuvat lisäksi jäävän helposti kiinni. Minusta siinä on menty jonkin sellaisen rajan yli vapaaehtoisesti, että tuntuu että tekijä ei siltä puolen enää takaisin tule.

Jos paloittelija katuu, niin mitä hän katuu? Olisi kiinnostava tietää ihan oikeuspsykologiselta kannalta.

Joo, ehkä tässä vähän sekoitetaan eri asioita. Alkuperäinen pointti oli tämä: "Myös rikosseuraamuslaitoksen johtava ylilääkäri Heikki Vartiainen toteaa, että paloittelusurmien tekijä on yleensä luonnehäiriöinen."

Tuskin siitä kukaan on eri mieltä?

Varmaan lähes kuka tahansa immeinen kykenee toisen ihmisen ruumiin paloittelemaan jossain ääritilanteessa (esim. mainittu nälkäkuoleman uhka), ja patologit tekevät sitä työkseen, mutta siitä nyt ei alunperin ollutkaan kyse.

[Lukijana]

En ymmärrä rinnastusta paloitteluun. Minusta paloittelu edustaa jonkinlaista pysyvää välinpitämättömyyttä toisesta ihmisestä. Nämä paloittelijat tuntuvat lisäksi jäävän helposti kiinni. Minusta siinä on menty jonkin sellaisen rajan yli vapaaehtoisesti, että tuntuu että tekijä ei siltä puolen enää takaisin tule.

Jos paloittelija katuu, niin mitä hän katuu? Olisi kiinnostava tietää ihan oikeuspsykologiselta kannalta.

Murhaaminen on paljon julmempaa kuin paloittelu. Tappaminen taas voi olla ihan vahinko tai hädässä tehty esim. itsepuolustus. Itse pystyisin luultavasti tappamaan uhkaavassa tilanteessa jossa on mahdollisuus kuolla itse, mutta en koskaan murhaamaan tai edes pahoinpitelemän suunnittellusti (esim. velanperintä)

Olen nyt miettinyt paloittelua tämän ketjun takia ja pysyn siinä mitä sanoin jo aiheen alkupuolella. Paloittelumurhissa sairainta ei ole se paloittelu vaan se jos paloittelu tulee edes mieleen. Silloin ihmismieli on pahasti sekaisin. Normaali ihminen ilmoittautuu poliisille tai alkaa peittelemään jälkiään, hautaa ruumiin metsään tai jotain sinne päin. Se ei ala paloittelemaan sitä. Luulen että Lauerma tarkoittaa juuri tätä. Itse paloittelu on likaista ja sairasta hommaa, mutta ei mitään verrattuna hengen viemiseen. Tämä tullaan näkemään mm. Tampereen kahden murhamiehen ja yhden paloittelijamiehen tuomioissa. Murhamiehet istukoon pitkään kun ottivat oikeudekseen riistää toisen ihmisen hengen ja paloittelijapaskiainen istukoon myös pitkään, mutta selvästi vähemmän.

Ruumiin syöminen ja osien jättäminen muiden nähtäväksi on todellinen häväistys vainajaa kohtaan ja mielestäni paljon pahempaa kuin itse paloittelu.

Jos nyt ajatellaan että olisi pakko joko paloitella tai tappaa (eli murhata) ihminen niin tappaisiko joku oikeasti mieluummin? Eikö se ole aika julmaa tappaa elävä sen sijaan että paloittelisi kuolleen ja vaikka tuhkaisi palat sitten? Tyhmää pohdiskelua, mutta niin on koko keskustelukin. Kaipa tuollainen valinta avaa itse kunkin silmiä, että onko lähinnä psykologinen juttu paloittelu oikeasti muka pahempi kuin toisen hengen riistäminen. Eläimet, kasvit, KAIKKI... niiden tarkoitus on ELÄÄ. Tuon oikeuden vieminen pois on julminta mitä ihminen voi tehdä.

[VPY]

Kyllä Papua Uuden-Guinean asuvien "alkuasukas-ihmissyöjä"heimojen piiristä näkee millainen ihminen oli kivikaudella ja minkälaisia tapoja,rituaaleja jne. ihmisellä tuolloin oli. Papua Uudessa Guineassahan on monia heimoja jotka elivät vielä 70-luvulla ja osin myöhemminkin täysin ilman minkäänlaista kosketusta "ulkomaailmaan" ja he elivät täysin kuten kivikauden ihmiset. Tuohon kulttuuriin kuulu ihmisen syönti (ja ruumiin paloittelu) oleellisena osana esim.rituaalia=syödään toisen sydän ja aivot ja koetaan näin saatavan tuon ihmisen voimat. Tuo peilaa hyvin myös näiden nykyajan kannibaalien kertomuksiin, että he söivät uhrinsa koska kokivat, että uhri näin elää heidän kauttansa edelleen jne. Siis täysin ihmiseen ikiajat kuuluva piirre ja jota on harrastettu tosiaan helvetin paljon kauemmin ihmiskunnan historiassa kuin yhtäkään nykyajan uskontoa on harjoitettu.

Tuossa yhdessä Madventures jaksossahan haastateltiin yhtä vanhaa guppea tuolla Papuassa ja hän kertoi, että parhaalle ihmisessä maistuu pohkeen vieressä oleva kohta, mutta totesi, ettei niitä maun takia syöty vaan juurikin rituaalisista syistä. Toisista lähteistä olen kuullut (myös Papuassa), että paras osa on etureisi, se yleisin mielipidehän on että maukkainta ihmisessä on kannikat. Ihmisliha maistuu kuulemma aika paljon samalta kuin sian lihan, mikä on aika ymmärettävää, kun ihmisellä on biologisesti aika paljon yhteistä sian kanssa.