jmit kirjoitti: Suomalaisessa normissa vastuu tosin siirretään aina tekijän ulkopuolelle mm. em. perustein, jos tekijä on joku muu kuin heteroseksuaalisesti suuntautunut mies. Tällöin teko johtuu ainoastaan tekijän synnynnäisestä pahuudesta ja vallankäyttötaipumuksesta.
Ok. Minusta tuntuu että pääsen kärryille jos poimin tämän ajatuksen sinun ydinajatukseksesi tässä yhteydessä.
Ja minusta siinä on kyllä perää, monella tavalla. Siis minun mielestäni (huom: ihan puhdas mielipide, ei perustu mihinkään muuhun kuin omiin havaintoihini) on usein havaittavissa sellainen tapa, että jos joku muu kuin kantasuomalainen heteromies syyllistyy tekoon, aletaan innokkaammin selvittää taustoja ja tekijän ulkopuolisia selittäviä syitä kuin jos tekijä on kantasuomalainen heteromies (KSHM).
Siis minulle on tullut vaikutelma, että kun tällainen KSHM syyllistyy tekoon, on yhteiskunnan tulkinta usein se , että tekoon johti tekijän omat ominaisuudet ja valinnat.
Mutta jos tekijä on jonkin muun ryhmän edustaja, helpommin oletetaan selittäviksi syiksi myös niitä tekijän ulkopuolisia syitä.
Esimerkiksi jos syyksi esitetään, taustoja tuntematta, että teko on varmaankin reaktio kiusaamiseen, niin ainakin minulle tulee mieleen että tekijä on muu kuin KSHM.
Minä näen tilanteen johtuvan siitä, että meillä ei miehisyyden myytti salli tiettyä tarvitsevuuden ja heikkouden, uhrinkin, roolia ns. oikealle miehelle. Siksi meillä ei tunnisteta ja tunnusteta läheskään kaikkia niitä tilanteita, joissa miehet ajautuvat väkivaltaisiin tekoihin. Siis minä näen itse niin että vaikka tekijä on vastuussa teostaan niin yhteiskunnallisesti ongelmia voidaan ratkoa vain tunnistamalla tiettyjä riskitekijöitä ja puuttumalla niihin. Se ei tarkoita ettei teoista kuuluisi seurata rangaistusta.
Kun tuossa yllä mainitsen tilanteita, joita ei tunnisteta riskitilanteiksi, niin tarkoitan monia sellaisia elämäntilanteita, joissa mies nimenomaan toimii sen myyttisen miehisyyden vaatimalla tavalla. Siis tienataan ja venytään, suostutaan lasten hankintaan jne. ja painetta on monelta suunnalta mutta mikään inhimillinen ei riitä.
Minä en itse osaa pitää heteromiehen uhkana homoseksuaaleja, etnistä erilaisuutta tai vaihtoehtoisia elämäntapoja. Minä pidän uhkana sitä, että me yhteiskuntana emme uskalla tunnustaa ettei mieskään aina kestä, että meidän meno ja meininki alkaa olla sellaista että ns. "kunnon mies" on ihan rääkkikaakin osassa.
Naisten käsittelyssä edistyksen tulppana näen äitimyytin: kun joku rikkoo toiminnallaan äitimyyttiä vastaan, me hämmennymme primitiivisesti ja päätämme että se on HYVIN HYVIN poikkeuksellista. Siis esimerkiksi äidin lapseen kohdistama väkivalta nähdään hyvin poikkeuksellisena, mitä se ei ikävä kyllä taida olla, ainakaan jos lasketaan mukaan myös lievät tapaukset kuten laki edellyttää ja oikein on.
Miesten kohdalla taas sen kunnon miehen myytin: jos mies toimii väkivaltaisesti, hänet luokitellaan ei-kunnon-mieheksi tai sairaaksi. Ja ei-kunnon-miehestä ei ole niin väliä ja sairas on sairas.
Tämä on kätevää: yhteiskuntana ei tarvitse miettiä että mitä voitaisiin muuttaa että teot vähenisivät. Piirretään paksu viiva, hullut ja humpuukiväki toiselle puolelle ja meidän tällä puolella ei tarvitse tarkastella mitään omia tekojamme kriittisesti.
Tämä on sekava kommentti, mutta aihetta on kokemukseni mukaan vaikea käsitellä siitä näkökulmasta jota ajan takaa. Kiteytettynä se on kai se, että silloinkin kun tapauksissa olisi yleistettäviä, opiksi otettavia elementtejä, äiti- ja kunnon mies -myytin läpi katsottuna lyödään helposti tapauksiin leima "ihmishirviön tekosia" eikä sitten analysoida sen tarkemmin. Meidän tietty oravanpyörä- ja kasvukulttuuri nojaa vahvaan mieheen ja itsenäiseen naiseen eikä me aina haluta nähdä mitä tapahtuu kun niitä kunnon miehiä ja vahvoja naisia tarpeeksi venytetään.
Mutta edelleenkään en näe että KSHM:n ongelma ratkeaa polkemalla naisia, maahanmuuttajia, seksuaalivähemmistöjä tai ketään muutakaan suhteessa KSHM:een. Vaan alkamalla hyväksyä että mieskin on vain ihminen, että saa olla neuvoton, tarvitseva, osaamaton jne.
