Kun tutustuin tarkemmin ketjun kirjoituksiin ja taustoihin, niin eteeni tuli
löydös: Vakuutuslääkäreiden kohdalla ei liiemmin valvota sitä, onko näillä lääkärin työssä vaadittava ammatillinen osaaminen ajantasaista ja lääkärin työssä vaadittava eettinen asenne oikea.
Vakuutuslääkäreiden nimilistaa selatessa pisti silmään, että siellä on eräskin eläkeiässä oleva psykiatrian erikoislääkäri, joka ei ole uransa aikana tehnyt (lähes) lainkaan potilastyötä, vaan on toiminut pelkästään ns. työpöytälääkärinä. Hänellä on vain satunnaista potilastyötä yksityisvastaanotollaan, joka tapahtuu ei-kenenkään valvonnassa, joten se ei vakuuta ammattitaidon ylläpitämisestä. Jos ei kuulu työyhteisöön, jossa on omavalvontaa, niin kuka tahansa lääkäri voi väittää mitä tahansa ammattitaidostaan mitä tulee potilaiden diagnosointiin ja hoitamiseen, etenkin ilman säännöllistä oikeanlaista täydennyskoulutusta sillä yhteistyö lääkefirmojen kanssa ei riitä.
Tämän kyseisen vakuutuslääkärin toiminnasta on tiedossa, että hän on Lounais-Suomen aluevirastossa lääninlääkärinä työskennellessään hyväksynyt valvontaansa kuuluvan terveydenhuollon ammattihenkilön toiminnan, joka ei ole potilasturvallinen, vaan tässä toiminnassa hoitokäytäntö on vakavalla tavalla vaarantanut potilaiden terveyttä ja elämää. Samalla hän on hyväksynyt terveydenhuollon ammattihenkilön vastaanottopaikan, yksityisen terveysyksikön omavalvonnan puutteet, koska ei ole vaatinut korjauksia potilasturvallisuutta vaarantaviin hoitokäytäntöihin ja muihin toimintoihin.
Kun alueen eräät terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat alkaneet myöhemmin voimakkaammin ihmetellä asiaa, niin tämä vakuutuslääkäri, joka nyt työskentelee THL:ssä, on kirjoittanut oman erikoisalansa yhdistyksen
blogiin kannanottonsa, joka vihjaa ja siksi se on myös tulkittu niin, että kollegialisuussyistä toiset lääkärit eivät saa puuttua psykiatrian erikoislääkärin tekemiin diagnooseihin
(esim. jos on tehnyt psykoterapiaistunnoissa terapiapotilailleen vääriä diagnooseja ja muuta ylidiagnosointia) eikä hänen antamiinsa hoitoihin ja määräämiinsä lääkityksiin
(esim. ansaintamielessä antanut haitallista hoitoa ja määrännyt turhia lääkkeitä), eikä myöskään masennuksen käypä hoito -suosituksia saa kritisoida, koska kritiikki mukamas aiheuttaisi epäluottamusta potilaissa ja siten suosituksia noudattavien lääkäreiden työ vaikeutuisi.
Tulkintaa on edesauttanut sekin, että kyseinen vakuutuslääkäri on pimittänyt koko valvontatahoketjulta tiedossaan olevan potilasturvallisuutta vaarantavan hoitotavan, jota sumeilematta on käyttänyt tietämänsä terveydenhuollon ammattihenkilö. Potilasturvallisuutta vaarantavalle taholle "pimittelevä kollegialisuus" on ollut mannaa.
Jonkin aikaa tämän vakuutuslääkärin blogikirjoituksen jälkeen
masennuksen käypä hoito -suositukset menivät uusiksi, koska tietoon tuli seikkoja, joiden salaaminen ei enää onnistunut, ja jotka puhuivat masennuslääkityksen vakavista riskeistä, joita kaikki terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät olleet halunneet huomioida. Oli muun muassa ilmennyt, että tämänkin kyseisen vakuutuslääkärin aikoinaan valvovana lääninlääkärinä hyväksymässä terveydenhuollon toiminassa, hoitokäytännössä, on ollut potilaita, jotka olivat saaneet haitallista hoitoa parinkymmenen vuoden ajan; asia oli yritetty pimittää potilailta ja valvontaviranomaisilta, myös kyseisen vakuutuslääkärin toimesta.
Eli melkoinen vakuutuslääkäri tämä suhari, kerta kaikkiaan. Erityisen kiinnostavaa on se, että millähän ammattitaidolla ja eettisellä asenteella hän on hoidellut kaikki ne vakuutuslääkärin hommansa silloin kun on ollut virassa aluehallintovirastossa, eli kun on valvonut itse toimintaansa vakuutuslääkärinä.
Suomen perustuslain 109 §:n mukaan oikeusasiamiehen tulee valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa.